Saintpaulioiden keväthuolto

Viime viikolla saintpauliat eli paavalinkukat pääsivät keväthuoltoon. Aiemmin kerroinkin köynnösteni keväthuollosta. Kääpiöbanaani ja kahvipensas odottavat vielä omaa vuoroaan.

Aikoinaan mieheltäni saamani vaaleanpunakukkainen, pikkuämpärissä kasvava saintpaulia oli kaikista hyväkuntoisin. Sille vaihdoin vain pintamultaa ja poistin kuihtuneita lehtiä.

Tämä on muistaakseni vanhin saintpauliani.

Isompi vaaleanpunakukkainen paavalinkukka olikin vähän huonommassa kunnossa. Sillä oli runsaasti kuihtuneita ja huonokuntoisia lehtiä ja sen runko oli melko pitkältä matkalta kaljuuntunut. Poistin kaikki huonot lehdet sekä vanhat mullat ja leikkasin myös juuria vähän lyhyemmiksi. Sitten istutin kasvin uuteen multaan.

Tämä on muuten kasvatettu ensimmäisenä mainitun saintpaulian lehtipistokkaasta.

Viimeinen, sinikukkainen saintpauliani oli kaikkein huonokuntoisin. Sille oli ehtinyt kasvaa pitkä, kalju varsi ja se oli myös kovin taipunut. Onnistuin vielä sohaisemaan sitä niin, että varsi katkesi mullan pinnan tasalta poikki. Istutin sen uuteen multaan niin, että tökkäsin kaljun varren täysin mullan alle. Toivotaan, että se lähtee juurtumaan.

Sinikukkainen saintpaulia näytti tältä ennen huoltoa...

...ja tältä huollon jälkeen.

Aloin taas haaveilemaan uusista paavalinkukista. Joskus minulla oli pari ripsureunaista yksilöä, mutta ne kuolivat pois. Saintpauliat ovat minulle mieluisia huonekasveja, sillä yleensä ne ovat aika helppohoitoisia ja kukkivat runsaasti monta kertaa vuodessa.

Suloista kevään jatkoa!