Koska kukkii -haaste

Tästä haastepostauksesta tulikin sikäli mielenkiintoinen, että aloitin tämän kirjoittamisen alunperin viime viikon tiistaina eli 16.4.2024. Silloin tein myös kaikki kukintapäiväveikkaukset. Sen jälkeen keli on vaihtunut mitä moninaisimmin kääntein.

Tämä osuus on kirjoitettu 16.4.2024 (kuvat lisätty jälkikäteen):

 Maatuska Selätön puutarhuri -blogista heitti minulle koska kukkii -haasteen jo aikaa sitten. Tällaisena Matti Myöhäsenä tartun haasteeseen aivan viime tipassa. En ole nyt ehtinyt juurikaan lukemaan blogeja, mutta epäilen, että monien pihalla kukkii jo enemmältikin. Meillä on vielä aika luminen piha, tämän haasteen kannalta onneksi. Mutta olen minäkin jo bongannut pihaltamme vähän kukkia! En edes muistanut kyseisten lumikellojen olemassa oloa. Ilmeisesti ne ovat edellisten asukkaiden jäljiltä.

Kevään ensimmäiset kukat saavat sydämen sykkimään aivan erityisellä tavalla.

Onneton muistini ja vasta toinen kokonainen kesä tässä kodissa vaikeuttavat haastetta, mutta heitän nyt jonkinlaisia arvioita aiempien vuosien kukkakuvien perusteella.

Ensimmäiseksi haastekasviksi valitsen viime syksynä omenapuun alle istuttamani idänsinililjat. Viime vuonna olen kuvannut pihalla aiemmin kasvaneita idänsinililjoja 10.5. Sääennusteet näyttävät seuraaville päiville pakkasia, mutta sunnuntaina pitäisi taas rueta lämpenemään. Omenapuun ympäriltä lumi on jo sulanut, mutta syksyiset lehdet peittävät vielä maata. Lehdet saavatkin pysyä vielä suojana pakkasten yli, vaikka syyhyttäisikin jo käydä haravoimaan. Optimisesti ajattelen, että sinililjat kukkivat jo vappuna eli 1.5.

Viimevuotisia sinililjoja mökiltä

Toisena kasvina haasteeseen pääsee mukaan etupihalle istuttamani keltaiset krookukset. En nyt lähde erittelemään, mikä lajike kukkii ensimmäisenä, sillä nämäkin krookukset olen istuttanut vasta viime syksynä. Lajikkeina on kuitenkin 'Romance', 'Fuscotinctus' ja 'Cream Beauty'. Viime vuonna kotipihassamme ei tainnutkaan vielä olla krookuksia. Mökillä kuvasin ensimmäiset krookukset 7.5. En ole ihan hetkeen käynyt katsomassa mökin lumitilannetta, joten vertailu on hankalaa. Kotipihan keltaiset krookukset kasvavat etupihan kukkapenkissä, jonka päälle olemme joutuneet kolaamaan talvella lunta. Kohdassa on edelleen kohtuullisen iso lumikasa. Krookusten suhteen en siis ole yhtä optimistinen kuin idänsinililjojen, vaan arvelen niiden kukkivan vasta 5.5.

Tällainen lumikasa päällysti etupihan kukkapenkkiä 18.4.2024.

Odotan joka vuosi kaikista eniten tulppaanien kukintaa. Niiden kukkiessa voi jo kaiketi sanoa kesän tulleen. Siispä otan viimeiseksi haasteeseen mukaan takapihan ihanat 'Candy Prince' -tulppaanit. Niitä olen viime vuonna kuvannut ensimmäisen kerran 21.5. Tänä vuonna uskon niiden kukkivan jo äitienpäivänä 12.5.

Suloinen 'Candy Prince' -tulppaani 21.5.2023

Olenpa näköjään aika positiivisin mielin liikkeellä tämän haasteen suhteen. Aurinko on paistanut ja lumet ovat sulaneet viime viikkoina niin vauhdilla, että ei ole ihme, että kevättä alkaa olla rinnassa. Ulos en sentään ole vielä hankkinut mitään kevätkukkia. Ajattelin, että on turha uuvuttaa itseäni lisää hankkimalla kukkia, joita täytyy kuljetella edestakaisin ulos ja sisälle, kun jaksamiseni ei vielä ole normaalilla tasolla. Katson sitten seuraavien päivien pakkasten jälkeen, joko uskaltaisin hommata ensimmäiset kukkaset ruukkuihin.

Vaan nyt jännityksellä odottamaan, joko idänsinililjat tosiaan parin viikon päästä kukkivat! Juuri nyt tuntuu, että saatoin sittenkin olla liian optimistinen veikkausteni suhteen. :D

 Ja sitten takaisin tähän päivään, eli nämä on kirjoitettu 24.4.2024:

Postaus jäi alunperin julkaisematta, koska en ehtinyt silloin lisäämään siihen kuvia. Pari päivää myöhemmin hämmennyin pihakierroksella todella, sillä pihalta löytyi jos jonkinmoista piippoa ja nuppua. Ne omenapuun alla kasvavat idänsinililjatkin olivat jo osa nupullaan, vaikkei niistä aiemmin ollut näkynyt jää- ja lehtikerroksen alta vilaustakaan. Silloin mietin, että olin ehkä sittenkin ollut veikkauksieni suhteen liian pessimistinen.

Takapihalla oli jo paljon paljasta maata nähtävissä 18.4.2024.

 

Vaan sitten kevät teki tepposet ja syötti taivaan täydeltä lunta. Viime lauantai oli suorastaan masentava päivä. Ei suinkaan riittänyt, että lunta satoi ensin koko edellisen yön, vaan sitähän satoin vielä koko lauantaipäivänkin. Ainoa sään tuoma ilo oli monenkirjava joukko siivekkäitä vieraita lintulaudalla. Punatulkkuja, urpiaisia ja mustarastaita näkyi ainakin.

Mustarastas kavereineen lumisessa kevätsäässä 20.4.2024

 

Vaikka lämpötila onkin nyt päivisin käynyt plussan puolella, ei keli ole muuttunut kovin keväiseksi. Maanantaina satoi jäistä tihkua ja tälläkin hetkellä tulee lunta tai räntää. Sääennusteet antavat toivoa auringosta ja lämmöstä, mutta niihin ei uskalla liiaksi luottaa. Tällä hetkellä tuntuu, että olen ollut aivan liian optimistinen kukinta-aikaveikkauksissani.

Loppuksi palataan vielä reilun viikon takaisiin lopputeksteihin:

En haasta enää mukaan ketään, kun kevät on jo näin pitkällä. Jos joku kaltaiseni viimetippa-ihminen löytyy, niin tartu toki haasteeseen mukaan! Kiitokset Maatuskalle minun haastamisestani ja Hiidenkiven puutarhan Minnalle haasteen keksimisestä! Tähän on aina ilo osallistua.

 Tässä vielä haasteen säännöt:

Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, että kasvi on vielä lepotilassa. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut normaalikeväästä poikkeavat viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

Ja nyt vain kukintaa odottamaan!
(Mökin kevätkukkaistutuksessa oli jo näin lupaava nuppu 19.4.2024)

Takapihan kehitystä

Tautikierre on vaivannut perhettämme useamman viikon. Jokainen on vuoronperään ollut flunssassa, osa useampaan kertaan, ja olipa lapsilla vähän jotain mahatautiakin. Nuorimmainen on flunssien välillä ehtinyt olla muutaman päivän terveenä ja sitten sairastunut uudestaan. Nytkin hän on kuumeisena ja räkäisenä kotipotilaana, olisiko kolmas tai neljäs flunssa kuukauden sisään. Hieman meinaa jo allekirjoittaneella pää hajota jatkuvaan sairasteluun ja kotoiluun. Eikä yhtään auta, että omaankin kurkkuun on ruennut viime öinä taas koskemaan. Pikkumies katsoi hetken Ryhmä Hauta, että sain maksettua laskuja (mikäs sen mukavampaa) ja äsken hän nukahti sohvalle. Niinpä on vihdoin hyvä hetki rauhoittua blogin pariin.

Omenapuu ja marjapensaita marraskuussa 2022

Viime kesä oli meillä vielä pihaan tutustumista, muutimmehan tänne vasta alkusyksystä 2022. Minusta tuntui pitkään, etten oikein saanut uuden kotimme pihasta otetta. Pyörittelin mielessäni erilaisia istutusideoita, mutta mikään ei tuntunut sopivalta. Pikkuhiljaa palaset alkoivat kuitenkin loksahdella kohdilleen.

Takapihaa toukokuussa 2023

 Takapihallamme oli valmiina pari herttavuorenkilpikasvustoa, jotka kätkivät alleen kaksi isohkoa kiveä. Toisen vieressä kasvoi sinisävyisiä kurjenmiekkoja. Takapihalla on myös syreeniksi veikkaamani pensas. (Takapihalle vievän reitin varrelta löytyy myös jokin syreeniksi veikkaamani pensas. Pensaissa on kuitenkin hieman erilaiset kukat, joten tarvitsen tarkempaa perehtymistä tai asiantuntevamman henkilön apua pensaiden tunnistamiseen.)

Takapihan syreeniksi epäilemäni pensas kukki kesäkuussa 2023.

 

Kukkien lisäksi takapihalla kasvaa omenapuu, jokunen marjapensas ja taisipa pihan nurkassa olla raparperiäkin, jos en ihan omiani muista.

Kyllä vain! Kuva-arkistosta löytyi vahvistus raparperin olemassaolosta.

 

Vuorenkilpien väliin tein jo syksyllä 2022 istutusalueen kevätkukkasipuleille. Sen jälkeen vuorenkilvet ovat saaneet siirtyä pihan reunalle ja tehdä tilaa perennapenkille. Vuorenkilpien seuraan on päätynyt myös talon seinustalta siirrettyjä kuunliljoja. Vuorenkilpien siirron jälkeen kivet ovat päässeet kauniisti esiin. Ne ikäänkuin jakavat kukkapenkin eri huoneisiin ja toimivat myös kätevinä kulkureitteinä kukkapenkin huoltoa ajatellen.

Minulla on näköjään vähänlaisesti kuvia istutuskokonaisuudesta,
joten on tyydyttävä yksittäisten kasvien lähikuviin. Tämä ruusu kukki elokuussa 2023.

Oikeanpuolimmaisen kiven oikealle puolelle muodostui ruusuistutus, kun siirsin sinne etupihalta seinänvierustalla kasvaneet ruusut. Ruusuissa on muutamaa eri punaisen sävyä, joista hempeänvaaleat ovat tietysti suosikkejani.

Liljoja elokuussa 2023

 Kivien väliin tein vähän sekalaisemman perennaistutuksen. Siinä kasvaa nyt syyshortensia 'Vanille Fraise', alppikärhö, japaninruusukvitteni, harmaa-ajuruohoa 'Albiflorus', tarhaidänunikkoja 'Victoria Louise' ja 'Royal Wedding', pari japaninjaloangervoa 'Europa' sekä liljoja. Liljojen kuuluisi olla lajikkeita 'Bentley', 'Virtuoso', 'Tiger Edition', 'Altari' ja 'Pink Flight', mutta minusta liljojen ulkonäkö ei vastannut kuvausta tai sitten olin onnistunut sekoittamaan niiden nimilaput keskenään. Täytyy tutkiskella asiaa tarkemmin ensi kesänä.

Japaninruusukvittenin oksa kiveä vasten näyttää mielestäni aivan ihanalta.
Luonnossa se näyttää tosin paljon paremmalta kuin tässä kuvassa. Kuva toukokuulta 2023

Vasemmanpuoleisen kiven vasemmalle puolelle tein pionialueen. Aivan kiven viereen istutin tosin muutaman ' Blue Hobbit' sinipiikkiputken. Pioneja edustavat 'Lancaster Imp', 'Immaculee', 'Inspecteur Lavergne', 'Mme Emile Debatene' ja 'Catharina Fontijn' sekä takapihalle vievän polun varrella kasvavien syysleimujen seasta siirtämäni pioni kahteen osaan jaettuna.

 

Ennestään talon seinustalla kasvaneella kuunliljalla on lehdissä komea väritys.

 
Olen pikkuhiljaa reunustanut istutusaluetta kuunliljoilla. Liljojen, syyshortensian ja alppikörhön taakse pääsi kirjokuunliljaa. Muuten ympäröin istutusaluetta talon seinustalta siirtämilläni kuunliljan jakopaloilla. Koko aluetta en ole vielä saanut rajattua enkä ole myöskään päättänyt, käytänkö rajaamiseen pelkkiä kuunliljoja vai lisäksi jotain muuta kasvia.

 

Takapihan istutuksesta näyttää olevan lähinnä lähikuvia ruusuista.
Ensi kesänä täytyy panostaa koko istutuksen kuvaamiseen.

 
Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä takapihallemme laaja, yhtenäinen istutusalue kaarevia muotoja käyttäen. Aikeeni oli kasvattaa kukkapenkkiä pihalla jo kasvavalle pensaalle (se syreeni tai jokin vastaava) asti ja kaartaa pensaalta laatoitetun oleskelualueen vierelle. Suunnittelin istuttavani alueelle ruusuja, liljoja, pioneja sekä ritarinkannuksia ja ajattelin rajata alueen kuunliljoilla. Yllättävän hyvin olen tähän asti pysynyt suunnitelmassani. Kukkapenkki yltää jo miltei pensaalle asti, lajivalikoima on vain hieman kasvanut ja ritarinkannukset on vielä hankkimatta. Mieheni tosin ehdotti laatoituksen poistamista takapihalta, joten kukkapenkkisuunnitelma tulenee vielä jonkin verran muuttumaan. Jokohan ensi kuussa istutuksen kohdalla erottuu muutakin kuin paksu, valkoinen hanki..?

 

Syksyisen daalian kuvan myötä toivotan ihanaa kevään odotusta!
(Tämä daaliakaan ei muuten ollut sitä lajiketta, mitä piti, höh!)

Suloinen sekamelska

Toissasyksyn vimmassa perustin kotipihamme lisäksi myös mökille kukkasipulipenkin tai ainakin jonkinlaisen kukkasipuli-istutusalueen. Alueelle päätyi alesipuleita, joten istutuksesta tuli varsin monenkirjava sekametelisoppa.

Sekametelisoppa toukokuun 2023 lopulla

 

Istutukseen päätyi narsisseja 'Arctic Bells' ja 'British Gamble', krookusta 'Blue Pearl', pallerolaukkaa, helmililjaa 'Pink Sunrise', kirjopikarililjaa, hyasintteja 'Woodstock' ja 'Gipsy Queen', tulppaania 'Don Quichotte', tulppaaniseosta "Impression" ja laukkaa 'Mount Everest'.

Narsissi 'British Gamble' on vaalea kaunotar.

 

Epäilin etukäteen, että tuollainen sekalainen seurakunta näyttäisi melko hölmöltä. Onnekseni olin väärässä, ja istutus näyttää mielestäni aivan ihastuttavalta. Minusta se sopii mökkiympäristöön metsän reunaan oikein mainiosti.

Mitähän narsissi 'Arctic Bells' oikein kuiskuttelee 'Pink Sunrise' -helmililjalle..?

Istutusalueen takaosaan jäi vielä valmiiksi kaivettua tilaa. Viime syksynä täytin tilan uusilla sipuleilla. Tälläkin kertaa istutukseen pääsi sekalainen lauma alekukkasipuleita eli tulppaaneja 'Amazing Grace', 'Copper Image', 'Amazing Parrot, 'Columbus', 'Merci' ja 'Finola', narsisseja 'Kapiti Peach' & 'Finland', krookuksia 'Jeanne D'Arc' & 'Blue Marlin', lisää 'Gypsy Queen' -hyasintteja sekä pari 'Tiger Babies' -liljaa. Lisäksi heitin joukkoon muutaman melko heikkokuntoisen tulppaanin sipulin "Sweet Patio" -nimellä myydystä tulppaani-helmililjasekoituksesta. Ihana nähdä, millainen kaaos ensi keväänä odottaa!

Tämä hempeä söpöläinen on hyasintti 'Gipsy Queen'.

Siirrytäänpä lopuksi hieman rauhallisempiin tunnelmiin. Metsänlaidassa vähän matkan päässä kevätkukkaistutuksesta kasvaa alppiruusut 'Night Sky' ja 'Lavendula'. Todistetusti 'Night Sky' kukki viime keväänä upein, sinisin kukkasin. Valitettavasti minulla ei ole (muisti)kuvaa, kukkiko 'Lavendula'. Jospa ensi keväänä näkisin ja ikuistaisin senkin kukassa.

Alppiruusu 'Night Sky' toukokuussa 2023

 Minulla oli viime kesänä aikomus istuttaa alppiruusujen ympärille sinivuokkoja, mutta se jäi toteuttamatta. Ehkäpä tänä vuonna asiaan tulee muutos. Ihanaa tehdä suunnitelmia tulevalle kesälle!

Suloista helmikuun loppua!

Etupihan uudistusta

Blogihiljaisuuteni on taas kestänyt ikävän pitkään. Tällä hetkellä olen uupumuksen vuoksi sairauslomalla. Alkuvuodesta minun oli todella vaikea saada aikaan yhtään mitään, eikä aiemmin iloa tuottaneetkaan asiat, kuten kylvöjen aloitus, innostaneet. Onneksi oloni on hieman kohentunut ja sain helmikuun puolella lopulta aloitettua kylvötkin, joskin vain muutamalla lajilla. Puutarhasuunnitelmat ja blogi ovat kuitenkin alkaneet taas kiinnostamaan. Tähän aikaan vuodesta puutarhani on vielä paksun lumivaipan alla, eikä taimirintamallakaan tapahdu vielä suuria (ensimmäinen kelloköynnöksen taimi on juuri puskemassa mullan läpi), joten on hyvä tilaisuus palata viime kesään.

Etupiha elokuussa 2022

Minulla oli jo puutarhakauden alussa ajatus muokata etupihan istutuksia, mutta lopulta löysin itseni lapion varresta vasta alkusyksystä. Alunperin etupihalla oli seinän vierustalla rivi ruusuja ja nurmialueen kulmauksen paikkeilla jotakin nauhusta. Ruusut sain sentään siirrettyä jo toukokuun lopulla takapihalle, mutta muuten etupiha sai olla syksyyn saakka melko rauhassa. Ensin aioin siirtää nauhukset hieman eri kohtaan, mutta ajan kuluessa suunnitelmani muuttui, ja jätin ne sittenkin paikoilleen.

Istutus laajeni ensin köynnöksellä.

 

Aloitin istutuksen laajentamisen istuttamalla nauhusten eteen kiinankärhön. Kärhön eteen ja sen molemmille sivuille istutin päivänliljoja, jotka siirsin pois talon pohjoisseinustalta. Kaikki istutuksen kasvit kukkivat keltaisin kukin, joten etupihasta on muodostumassa oikea ilon ja valon puutarha. Vaikkei keltainen olekaan lempivärini, olen jo alkanut innolla odottamaan, miltä istutus näyttää ensi kesänä.

Istutus päivänliljojen siirron jälkeen

 

Istuttelin lisäksi perennojen joukkoon kukkasipuleita, joten odotan ilolla myös kevään kukintaa. Päivänliljojen sekaan pääsi tulppaaneja 'Crystal Star' ja 'Yellow Pomponette'. Kukkapenkin reunoille istutin krookuksia 'Romance', 'Fuscotinctus' sekä 'Cream Beauty'. Keväästäkin on siis tulossa keltainen.

Kukkasipulien istutuksen jälkeen
siirsin penkkiin vielä muutaman päivänliljan.

Jos oikein muistan, niin jokunen päivänlilja jäi vielä siirtämättä. Myös pari muuta keltaista kasvia odottelee mahdollista pääsyä etupihalle. Takapihalle vievän polun varrella syysleimujen vieressä kasvava tarha-alpiksi arvelemani kukka sopisi paremmin etupihalle. Samoin syysleimurivin toiseen päähän talvisuojaan istuttamani keltainen lahjaruusu olisi omiaan etupihalle. Siispä keltainen istutus laajentunee ensi kesänä. Ruusulle paikka voi tosin olla hankala, koska siihen kolaillaan näin talvella lumet autotallin edestä ja etupihan kulkukäytäviltä. Parhaillaankin paikkaa koristaa valtava lumikasa. Ehkä siirrän ruusun leimujen vierestä vain hieman lähemmäs etupihaa. Ei kai haittaa, jos keltainen pääsee hieman livahtamaan etupihalta polun varrelle?

Tarha-alpin(?) kukintaa heinäkuussa 2023

Takapihalle vievän polun viereinen istutus odottaa myöskin uudistusta, mutta sen varalle minulla ei ole vielä selkeää suunnitelmaa. Vaan nythän tässä on hyvin aikaa suunnitella, kun maa on jäässä eikä lapiota voi iskeä kuin lumikinokseen.

Keltaista toukokuuta odotellessa...