Keväinen ovikranssi

Huomasin ennen hiihtolomaani Tokmannilla aleleikkokimppuja eurolla. Ostin niitä kaksi kappaletta ja päätin kokeeksi näperrellä niistä ovikranssin. Kevätmieli oli jo silloin vallannut minut niin, että halusin ehdottomasti rueta keväistämään sisääntuloa.

Juuri tehty kranssi näytti tällaiselta. Kuva otettu 2.3.2020

Tein kranssin kiireessä juuri ennen lähtöä vanhempieni luo, joten muoto ei ole ihan täydellisen pyöreä. En myöskään siihen hätään löytänyt kuin lyhyen pätkän ohuehkoa rautalankaa, joten renkaasta ei tullut riittävän kestävä, vaan jouduin virittelemään pätkän rautalankaa tueksi kranssin yläreunasta alareunaan.

Kätkin tukirautalangan heinän taaksen piiloon.

Valitsin kukkia, joissa oli vaalenapunertavia, sinisiä ja valkoisia sävyjä.

Keväistä hempeyttä

 Ripustin kranssin sisäänkäynnin luona olevan varaston oveen. Nappasin muutaman kuvan, hyppäsin autoon ja jäin jännittämään, miltä kranssi näyttäisi lomalta palattuani. Mielestäni se on säilynyt yllättävän hyvässä kunnossa. Vain yksi kukka on pudonnut. Muut kukat ovat toki kuivuneet ja kranssin rakennekin vähän lässähtänyt, mutta minusta se näyttää edelleen ihan kohtuulliselta. Tosin nyt katsellessani tänään ottamiani kuvia tuntuu, että täytyy käydä vähän kohentelemassa kranssia..

Tältä kranssi näyttää nyt, miltei kaksi viikkoa vanhana.

Sisääntulo ei ole aivan niin keväinen kuin haluaisin. Olen metsästänyt helmililjoja, muttei niitä tunnu löytyvän täältä mistään. Kukkakaupat on vielä koluamatta, joten täytynee seuraavaksi etsiä niistä. Kunhan löydän jostain helmililjoja, aion tehdä niistä, narsisseista ja jostain köynnöksestä, kenties muratista, asetelman etuoven luo.

Etuoven luona havupallo ja lyhdyt muistuttavat vielä talvesta.

Opintoni ovat loppukevään osalta muutettu kokonaan etäopiskeluksi, joten minulla on entistäkin enemmän aikaa olla kotona. Ehkäpä ehdin siis jo ensi viikolla keväistämään sisääntuloa entisestään.

Pakkasista huolimatta narsissit ovat säilyneet hengissä.

Joko sinä olet päivittänyt sisäänkäynnin ilmeen kevääseen?

Ihanaa, aurinkoista alkavaa viikkoa!

Keskiviikon kukkasia

Tänään on ollut kovin harmaa päivä. Jäisellä tiellä juostessani sain todella pitää kielen keskellä suuta yrittäessäni pysyä pystyssä, joten lenkki jäi aikomaani huomattavasti lyhyemmäksi. Eilisestä auringonpaisteesta ei ole enää tietoakaan, vaan taivasta peittää tiivis pilvirintama. Koskapa nyt ei tee mieli enempää ulkoilla, ajattelin piristää päivää hempeiden tulppaanien ja neilikoiden kuvilla.

 

 

Mukavaa keskiviikkoiltaa!

Haaveilua leikkokukkapenkistä

Kuten viime kerralla kerroinkin, ostin heräteostoksena nipun siemenpusseja, tarkemmin sanottuna 14 pussia: kaksi pussia kelloköynnöstä ja loput leikkokukiksi sopivia kukkia. Unelmissani siintää jo upea leikkokukkapenkki (ja ihanaakin ihanammat kelloköynnökset). Haave leikkokukkapenkistä syttyi, kun luin Hernepensaskujanteen Jorin upeasta leikkokukkapuutarhasta.

ylärivissä: tarhakukonkannus, kiinanasteri 'Pompon Cherry Red'
& kesämalvikki 'Mont Blanc'
alarivissä: kiinanasteri 'Kääpiöasteri', tarhaneito 'Miss Jekyll'
& harjaneilikkasekoitus

tarhakukonkannus kesällä 2017

ylärivissä: leijonankita & maloppi
alarivissä: kesämalvikki 'Silver Cup', ruiskaunokki
& punakosmoskukka 'Sensation'

Ruiskaunokki kesällä 2017

tuoksuherne & kelloköynnös x 2

tuoksuherne kesällä 2017

kelloköynnös syyskuussa 2015

kelloköynnös lokakuussa 2015

Ajattelin maisemoida työkalut ja multasäkit ensi kesänä kelloköynnöksellä. En muistanutkaan, miten upean syysvärityksen se saa! Kerrassaan ihana!

Osan tuoksuherneistä käytän todennäköisesti lasten leikkinurkkauksen rajaamiseen. Toisaalta keräsin tämänvuotisista tuoksuherneistä niin paljon siemeniä, että leikkinurkkaukseen tuskin tarvitsee käyttää ostosiemeniä, vaan voin säästä ne leikkopenkkiin.

Harmillisesti omaan puutarhaamme ei mitenkään mahdu leikkopenkkiä, joten joudun sijoittamaan sen vanhempieni pihaan. Vielä täytyisi tosin saada vanhempani vakuuttuneeksi siitä, että leikkokukkapenkki on mitä mainioin ajatus..

Joko sinä olet hankkinut ensi vuodelle siemeniä?
Onko sinulla tapana kerätä siemenet talteen omasta puutarhastasi?

Suloisia syyspäiviä sinulle!

Pieniä, suuria iloja

Viimeiset viikot ovat olleet minun osaltani varsin hiljaisia täällä blogimaailmassa. Meille syntyi kuun alussa pieni poika, eikä blogi siten ole ollut ihan ykkössijalla mielessä. Tai on se ollut mielessä päivittäin, mutta millään en ole ehtinyt pysähtyä tänne kirjoittelemaan ennen kuin nyt. Seuraamiani blogeja olen koittanut ehtiä lukemaan, mutten niissäkään ole vielä kerennyt uusimpiin teksteihin, saati että ehtisin kommentoimaan juuri mitään. Toki ihan positiivista, ettei ihanat lukemiset ainakaan lopu kesken!

Synnytyksen saralta jouduin viettämään sairaalassa yli viikon, joten pihamme oli sillä välin ehtinyt villiintyä aikalailla. Kotiin päästyäni tunsin oloni suorastaan epätoivoiseksi, kun osa kukista oli kuihtunut ja monet muut olivat kuivumisen partaalla. Sormia olisi syyhyttänyt ryhtyä heti hommiin, mutta sektion takia minun oli maltettava vielä päiviä. Viime päivät olenkin sitten viettänyt pihalla silloin, kun lapset ja oma jaksamiseni ovat sen sallineet. Onneksi mies ja tytär ovat auttaneet etenkin kukkien kastelussa. Minä en saa koko kesänä nostella mitään vauvaa raskaampaa ja kukkien kastelu kävisi aika hitaasti kolmen litran kannulla.. Pahimmat rikkaruohot olen kuitenkin saanut kitkettyä kukkapenkeistä. Tekisi mieli puuhastella pihalla enemmänkin, ja päässäni pyörii useita eri suunnitelmia, mutta yritän tyytyä ihastelemaan tällä hetkellä valmiina olevia pihan kohtia.

 Mansikoissa 'Greenfinger' on paljon raakileita, ja pari punoittaa jo lupaavasti. Niitä olen ihastellut tyttäreni kanssa päivittäin, ja etenkin tyttäreni odottaa jo kovasti ensimmäistä maistiaista. Räkättejä pyörii pihallamme sen verran usein, että iskin tänään hallaharsoa mansikoitten suojaksi. Ei kai siitä pitäisi ainakaan haittaa olla?

Jokohan huomenna päästään maistamaan?

 Erityisen tyytyväinen olen ruusupenkin reunaan istuttamistani yrteistä. Ne olivat rehevöityneet runsaasti poissaoloni aikana. Niistä on ihana napata ohikulkiessa maistiaisia tai vain tuoksutella niitä. Ostin jokin aika sitten kaupasta valmiit Järvikylän yrtit: mintun, sitruunamelissan, ruohosipulin sekä mieheni suosikin viinisuolaheinän. Jälkimmäinen on aika kiva väriläiskä muuten vielä kovin vihreävoittoisessa kukkapenkissäni.

Ihanat yrtit!

Kukkijoita on pihallamme tällä hetkellä varsin vähän. Vain muutamassa tuoksuherneessä on kukkia, mutta niiden tuottama ilo on ollut suurin. Tuoksuherneen haju on yksi lempituoksuistani ja ulkonäöltäänkin ne ovat aika ihania.

Tuoksuherne 'Royal Mix' -seoksesta

 Ylläolevan kuvan kukka on oikeasti sävyltään violetimpi. Jostain syystä kamera saa sen näyttämään enemmän vaaleanpunaiselta. Harmi, sillä se on mielestäni oikein herkullisen sävyinen! Alla olevassa kuvassa puolestaan oikeasti vaaleanpunainen tuoksuherne, jonka lajikkeesta minulla ei ole tarkempaa tietoa. Sen siemenpussissa lukee yksinkertaisesti "tuoksuherne, vaaleanpunainen"..

Niin suloinen kukka ja tuoksu..

Peittoruusuissa 'The Fairy' on aika paljon nuppuja. Ne ovat kuitenkin vielä niin tiukasti kiinni, että jää nähtäväksi ehtivätkö ne tänä kesänä kukkaan asti. Toivoisin, että edes yksi ehtisi aueta!

Pienoisia nuppuja on aika runsaasti.

Etupihan ruukkuistutusten verenpisara oli kuollut ja lilja lopettanut kukintansa, joten ostin niiden tilalle syklaamin ja tarhajaloangervon 'Look At Me', jälleen kerran Hankkijalta. Jaloangervolle pitäisi keksiä sopiva paikka kukkapenkistä, jonne sen voisi siirtää syksyllä talvehtimaan. Onneksi tässä on vielä tovi aikaa miettiä.

'Look At Me' ansaitsee nimensä veroisen huomion.

Vesipisarat verhosivat syklaamin kauniisti.

Sisäänkäynti näyttää taas vähän pirteämmältä.

Melkein unohtui mainita pensasköynnöskrassi 'Whirlybird Mahogny', joka on kukkinut jo pitkään. Sen kukat ovat kauniita etenkin läheltä katsottuna.

Eikö olekin ihania yksityiskohtia?

Krassista löytyi jo yksi siemenkin.

Leikkokukat ovat piristäneet päiviämme sisällä, sillä ihanat vieraat ovat tuoneet niitä poikamme syntymän kunniaksi.

Tällaisen kimpun tuore isosisko toi ensitapaamisellaan pikkuveljelleen.

Viehättävää valkoista

Ilahduttavia auringonkukkia

Kaunista ja tuoksuvaa

Tällainen pikainen kirjoitelma tällä kertaa. Saas nähdä, villiinnynkö kuitenkin vielä toteuttamaan tänä kesänä joitain puutarhasuunnitelmia, kovasti ne houkuttaisi.. Yritän pitää blogin niiltä ja pihan kukkijoilta osin suurinpiirtein ajantasalla. Aurinkoista viikon jatkoa!