Homma hanskassa, hanska hukassa eli lapasesta lähti taas

Kävin pari päivää sitten lenkillä ja hukkasin toisen hanskani (oikeastaan kyseessä oli lapanen, mutta ei nyt takerruta lillukanvarsiin). Huomattuani käsineen pudonneen taskustani, palasin samaa reittiä takaisin, mutta lapasta ei löytynyt. Tapahtuneesta viisastuneena jätin Hankkijalla käydessäni (toiset) lapaset autoon. Ehkä juuri siksi homma lähti pahasti lapasesta.

Tarkoitus oli ostaa pari daalian juurakkoa. No arvaahan sen, miten siinä kävi. Palataanpa kuitenkin hetkeksi ajassa taaksepäin. Tämä ei nimittäin ollut suinkaan kevään ensimmäinen hairahdukseni.

Nämä siemenet tilasin Exotic Gardenilta useampi viikko sitten.

Unikkokuumeen iskiessä on saatava unikonsiemeniä. Oopiumiunikko 'Bread Seed Poppy' ja silkkiunikko 'Mother of Pearl' valikoituivat hempeän värinsä vuoksi. 'Lilac Pompom' taas päätyi ostoskoriin, koska olen koittanut kasvattaa sitä ennenkin, mutten jostain syystä onnistunut siinä. Nyt en enää muista, kuolivatko taimet vai enkö saanut siemeniä lainkaan itämään. Jospa tällä kertaa onnistuisin. Kasvien nimiasiat muuten jäävät usein vaivaamaan minua. 'Lilac Pompom' on siemenpussin perusteella suomeksi pelkkä unikko, mutta ruotsiksi fjädervallmo eli suomennettuna sulkaunikko. Jollain sivustolla sitä sanottiin pioniunikoksi. Tällaiset asiat jäävät vaivaamaan mieltäni, vaikkei niillä nyt niin suurta vaikutusta elämääni olekaan. En kuitenkaan haluaisi jakaa blogissani virheellistä tietoa.

Prismasta tarttuu miltei joka ostosreissulla mukaan jotain puutarha-aiheista.

Yllä olevan kuvan juurakot, sipulit ja siemenet on ostettu useammalla eri ruokaostosreissulla. Daalia 'Edinburgh' kukki niin upeasti viime kesänä, että halusin ostaa sitä uudelleen. Edellinen juurakko jäi syksyllä paleltumaan vanhan asuntomme pihaan. Daalia 'Stolze von Berlin' jatkaa samaa kaupunkiteemaa. Sitäkin minulla on ollut joskus muinoin. Oikeastaan olisin halunnut mieluummin jonkun muun daalian, mutta Prisman valikoimassa ei ollut montaa minun makuuni olevaa lajiketta. Lilja 'Altari' saa kunnian olla ensimmäinen uuteen kotiimme hankkimani lilja. Liljoissakin Prisman valikoima oli aika suppea. Herneen 'Blauwschokker' siementen ostosta syytän täysin Hiidenkiven puutarhan Minnaa. Menikin esittelemään moisen houkutuksen blogissaan. :D

Daalia 'Edinburgh' näytti viime syyskuussa tältä.

Sitten päästäänkin takaisin tähän päivään. Huomasin netistä, että daalian juurakot ovat rantautuneet myös Hankkijan hyllylle, joten suuntasin sinne kaupungilla käydessäni. Daalioillehan minulla on ihan oikeasti tarvista, sillä jätin syksyllä uuden kotimme pihaan kaivamani kukkapenkin etuosaan tyhjää tilaa istuttaakseni siihen kesällä daalioita peittämään kevätkukkijoiden lehdet taakseen. Siihen ei vain ehkä mahdu ihan näin montaa daaliaa... On siis kaivettava lisää kukkapenkkejä, hih.

Hankkijalta ostin daaliakaunottaret 'Créme de Cassis', 'Anne Marie' & 'Otto's Thrill'.

Daalioiden lisäksi myös liljojen sipulit olivat tulleet myyntiin. Liljat olivat aiemmin lempikukkiani. Nykyään en osaa nimetä yhtä ainoaa suosikkia, mutta toki liljat ovat ansainneet paikkansa puutarhassani. Hankkijalla oli kaiken lisäksi monia minua miellyttäviä liljoja. Siispä ostin liljat 'Pink Flight', 'Bentley' ja 'Tiger Edition'. Liljoille en ole vielä miettinyt tarkkaa paikkaa pihaltamme. Uusi kukkapenkki niille on joka tapauksessa perustettava. Mitähän istuttaisin niiden kaveriksi?

Valitsemissani liljoissa on ihania vaaleanpunaisen sävyjä.

 Gladiolusten eli miekkaliljojen kohdalla tunsin ristiriitaisia tunteita. Järki sanoi, että liljoissa ja daalioissa oli jo riittämiin, eivätkä aiemmat gladiolukseni ole edes aina ehtineet kukkia. Järjetön kuitenkin muistutti, että loppukesästä katuisin, jos en nyt hankkisi miekkaliljoja. Niinpä tein päätöksen, jota voi mielestäni kutsua kompromissiksi. Ostin ainoastaan kaksi pussia gladiolusten sipuleita.

Hempeänsävyinen 'Milka' valikoitui tummanpuhuvan 'Belle de Nuit' -gladioluksen kaveriksi.

Siemenosastokin oli koluttava jälleen kerran läpi. Mukaan nappasin pillisipulin 'White Lisbon', lehtikaalit 'Half Tall' ja 'Scarlet' sekä sinisievikin erikoisenvärisen lajikkeen 'Penny Black'. Ihastuin sinisievikkiin viime kesänä, sillä sen perinteinen sininen versio kukki runsaasti ja väsymättä mökkini hyötytarhan laidalla. Jospa 'Penny Black' olisi yhtä innokas kukkimaan.

Jokohan siemenostokset alkaisivat riittää?

Ruukkunarsissitkin näyttävät tulleen jo myyntiin. Niitä en sentään vielä ole ostanut. Josko malttaisin jonkun viikon, ennen kuin alan laitella ulos ruukkuistutuksia.

Onko muihinkin iskenyt yhtä paha tai jopa pahempi keväthöperyys?

Kukkia ojan varrelle

Taisin joskus viimevuotisessa kirjoituksessani mainita, että olen vähitellen kaivellut mökin ojia auki. Tosin vain pienen pieniä ojia, jotka kulkevat alueella, jonne nyt olen tehnyt puutarhaa. Tontin metsäisemmällä alueella, josta on tosin kaadettu puut pois, on suurempia ojia, joiden kaivamisesta ei käsipelillä tulisi mitään.

 

Kaivamani ojat ovat varsin vaatimattoman näköisiä,
mutta niidenkin kaivaminen oli raskausmahan kanssa rankkaa.

 
Pieniä ojia kulkee vanhassa pässitarhassa, jonne viime vuonna aloin tekemään hyötytarhaa, sekä pässitarhan vierellä, jonne aloittelin kukkatarhaa. Kukkatarhan puolen ojiin en viime kesänä ehtinyt koskemaan. Hyötytarhan reunalta kaivoin kuitenkin yhden ojanpätkän auki ja aloittelin kaivamaan toista. Edistys oli todella hidasta, mutta pienikin pätkä on aina eteenpäin. Mökkipuutarha on minulle projekti, jota en halua suuremmin aikatauluttaa, sillä mökki on minulle paikka, jonne tulen lepuuttamaan sieluani.

Pienempi, valmiiksi kaivamani oja ja sen vierelle aloittamani kukkapenkki

Ojien pohjalta kaivamaani mutaa käytin ojan vierelle rakentamiini kukkapenkkeihin. Voi olla, että sekaan olisi ollut hyvä laittaa hiekkaa. Ehkä ensi kesän projektien kohdalla teen niin, sillä ojien kaivaminen ja uusien istutusalueiden luominen jatkunee heti, kun lumet ja maa sulavat riittävästi.

 

Hahmottelin tähän kuvaan oranssilla ojalle kulkevan polun ja sinisellä ojat.

 
Ensimmäinen ojanvierusistutus on ehkä vilahdellut blogini kuvissa jo aiemmin, mutten ole vielä esitellyt sitä kunnolla. Ojalle vie polku hyötytarhan hedelmäpuiden vierestä. Ojan toiselle puolelle olen tehnyt istutuksen kasveilla, joiden pitäisi viihtyä kosteassa. Hyötytarhalta päin katsottuna oikeassa reunassa kasvaa korallikeijunkukkia ja niiden takana haltiankukkia 'Twilight'. Haltiankukkien vasemmalle puolelle istutin tarhakellukkaa 'Nonna'. Niiden vierelle istutin kuunliljoja 'Dream Queen' sekä yhden 'Frances Williams' kuunliljan, joka oli kasvanut minulla ruukussa jo useamman vuoden.

 

Ojanvieruspenkki hyötytarhalta päin kuvattuna heinäkuussa 2022

 
Aivan penkin vasempaan reunaan olen istuttanut vanhasta kodistamme jakamiani loistokurjenmiekkoja 'Concord Crush'. Niiden ja kuunliljojen väliin penkin takaosaan jäi vielä tyhjää tilaa. Ajattelin istuttaa siihen lisää joko kuunliljoja tai kurjenmiekkoja, mutta viime kesän loppupuolella ei löytynyt enää mitään kivoja lajikkeita. Ajattelin joko kuunliljoja, joiden lehdissä on valkeat reunat (esim. 'Patriot' tai 'Victory') tai jotain perussinisestä poikkeavaa kurjenmiekkaa, kuten laventelinroosaa 'Pink Parfait' -lajiketta tai monisävyistä 'Sugar Rush' -lajiketta.

 

Sama kukkapenkki hieman eri kuvakulmasta

 
 Jälkikäteen ajateltuna istutus saattaisi ehkä olla näyttävämpi, jos se koostuisi vain parista eri kasvilajista. No, tuleepahan nyt testattua kerralla useamman lajin viihtyvyys tuolla paikalla. Muutoksia voi tehdä myöhemmin, jos siltä rupeaa tuntumaan. Tilaahan tuolla on vaikka kuinka monelle ojanvierusistutukselle, kunhan ojat on kaiveltu kokonaan auki.

 

Haltiankukalla 'Twilight' on mielestäni kauniinväriset ja -muotoiset lehdet.

Koitin valikoida penkkiin kasveja, joilla on erimuotoiset ja -väriset lehdet. Tummalehtinen haltiankukka tuo kivan kontrastin korallikeijunkukkien ja tarhakellukoiden kirkkaan vihreille lehdille.

 

Tarhakellukan 'Nonna' lehdet ovat kirkkaanvihreät ja kukinnon pitäisi olla oranssi.

 
Kuten monen muunkin tämän istutuksen kasvin, myös kuunliljojen arvo tulee erityisesti niiden näyttävistä lehdistä. Kuunliljat sopivat mielestäni yleensäkin hyvin esimerkiksi kukkapenkin reunuskasveiksi, sillä näyttävyydestään huolimatta ne rauhoittavat näkymää ja kehystävät kauniisti muita kasveja.
 

Kuunlilja 'Dream Queen'

Päädyin kuunliljaan 'Dream Queen' lopulta sen nimen vuoksi, mutta sen lehdet sattuivat sopivan hauskaksi yhteen vanhan 'Frances Williams' -kuunliljan kanssa. Molemmissa on samoja vihreän sävyjä, mutta Dream Queenissa lehtien väritys on päinvastaisesti kuin Frances Williamsissa.

Kuunlilja 'Frances Williams'

Ojan hyötytarhan puoleiselle vierustalle aloittelin elokuussa vähän kukkaisampaa, angervopenkki-nimellä kulkevaa istutusta. (Nimi saattanee muuttua ajan myötä, kunhan penkki saa lopullisen muotonsa.) Siihen istutin jaloangervoja 'Younique White' ja 'Ruby Red'. Niiden seuraan istutin myös vanhalta kotipihalta tuomani jaloangervot, joista toinen on mahdollisesti ihanan hattaraisen vaaleanpunainen 'Look at Me' ja toinen jokin nimetön, punainen yksilö. Kumpikaan ei viime kesänä kukkinut, sillä vanhalla kodillamme ne olivat jääneet pahasti muiden kasvien jalkoihin. Toivon, että uudessa isututuspaikassaan ne pääsevät kukoistamaan! Angervopenkki sijaitsee kahden ojan risteyksessä, joista pienemmän kaivoin siis viime kesänä auki ja suuremman kaivamista ehdin vähän aloitella.

 

En näköjään ole ottanut angervopenkistä lainkaan kuvaa,
mutta ympyröin kyseisen penkin sijainnin tähän kuvaan punaisella.

 

Pienemmälle ojalle vievän polun toiselle puolelle istutin pari amerikankarpaloa. Ne ehtivät kuivahtaa aika pahasti ennen istutusta, mutta jospa ne olisivat vielä hengissä.

 

Toivottavasti amerikankarpalot 'Pilgrim' näyttävät ensi kesänä paremmilta kuin tässä kuvassa.

 
Muistan, miten kesällä koko vanha pässitarhan alue tuntui melkoiselta ryteiköltä, mutta kuvia katsellessa paikka näyttää vain ihanan vehreältä. Ja onhan tuonne muodostunut suloinen polku ja muutama istutuskin. Jatkossa aion useammin pysähtyä ihastelemaan näkymiä muutenkin kuin kameran kautta ja pyrin nauttimaan niistä takertumatta keskeneräisyyteen. Eihän maailma koskaan ole valmis!

 

Näitä näkymiä alkaa olla ikävä.
Tämä kuva on otettu ojan takaa hyötytarhaa kohti.

 Kävin mökillä pari päivää sitten. Näkymät olivat silloinkin kauniit, vaikkakin tyystin erilaiset kuin yllä olevissa kuvissa. Joka paikka oli valkeiden nietosten peitossa. Tietä ei ole aurattu emmekä ole käyneet kolaamassa pihaa sitten alkutalven, joten välillä upposin polvia myöten hankeen. Onneksi valitsin hedelmäpuille korkeinta verkkoa, mitä kaupasta löysin, sillä se on pitänyt puut suojassa nälkäisiltä eläimiltä, vaikken ole käynyt tallomassa lunta puiden ympäriltä matalammaksi.

 

Hedelmäpuut ovat vielä hyvässä suojassa.
Ojat ja niiden viereiset istutukset ovat jossain tuolla oikealla lumen alla piilossa.

Ensi kerralla taidan lähteä suksilla. Joku on hiihtänyt mökkitietämme pitkin tontin takana olevaan metsikköön. Latu on ilmestynyt sinne aiempinakin talvina ja tarkoitukseni on ollut käydä katsomassa, minne se johtaa. Ehkäpä tänä talvena saan viimein toteutettua aikeeni!

 

Latu kutsuu suksimaan kuuseen tai ainakin syvemmälle metsään.

Hurjaa ja aika ihanaa ajatella, että mahdollisesti jo kuukauden kuluttua täälläkin näkyy paljasta maata, piippoja ja ehkä ensimmäisiä nuppujakin. Onneksi intouduin syksyllä istuttamaan kukkasipuleita sekä kotipihaamme että mökille, vaikka se silloin hieman tuntuikin hullun hommalta. Toivottavasti hullun hommat palkitaan kukkasin!

 

Viimekeväisen krookuksen myötä toivotan ihanaa kevään odotusta!

Alkuvuoden kylvöt

Tänä vuonna aloitin kylvöt poikkeuksellisesti vasta helmikuussa, tarkemmin sanottuna yhdestoista päivä. Piti aloittaa jo kymmenes päivä, mutta olin illalla niin väsynyt, etten jaksanutkaan.

Kylvöissä ei vielä ole juuri kuvattavaa,
joten kuvitan jutun kukkakimppujen kuvilla.

 

Tänä vuonna päätin tilaa säästääkseni kokeilla kylvöjä puolikkaisiin vessapaperin hylsyihin. Ajatus on, että taimien kasvaessa ne olisi helppo siirtää ensin kokonaisiin vessapaperin hylsyihin ja vasta myöhemmin tarvittaessa isompiin ruukkuihin. En tiedä, onko kokeilussani mitään järkeä, mutta se selviää aikanaan.

 

Hankin myös elämäni ensimmäiset altakastelumatot. Koitan niistäkin kertoa tarkemmin käyttökokemuksiani, kunhan kokemusta ehtii ensin vähän kertymään. Ennen kylvöjen itämistä kastelua on tehtävä sekä maton kautta että suoraan multaan, joten ihan esikasvatuksen alkuvaiheeseen matto ei tuo etua. Kunhan kylvöt alkavat orastaa ja pelkkä maton kastelu riittää, maton hyöty alkanee näkyä. Tällä hetkellä vasta pari kasvia on itänyt, joten joudun vielä kastelemaan suurinta osaa kylvöistä maton lisäksi myös mullalle.

Aloitin kylvöt aiempina kesinä omista taimista keräämistäni paprikan ja chilin siemenistä. Kumpikaan ei ole vielä itänyt. Paprikaa kylvin kahteen hylsyyn ja chiliä yhteen, molempia kaksi siementä per hylsy. Koitan nyt pitää kylvöjen ja taimien määrän oikeasti kohtuullisena. Tarkoitus on jättää kasvamaan vain yksi taimi per hylsy.

Lisäksi kylvin muutamia yrttejä eli maustemeiramia, persiljaa ja ruohosipulia. Kylvin jokaista vain yhteen hylsyyn. Siemeniä laitoin tosin runsaasti, sillä ne ovat jo todella vanhoja, joten itävyydestäkään ei ollut suuria takuita. Ruohosipuli ja maustemeirami ovat ilokseni itäneet.

 

Ruohosipuli ja maustemeirami kuvattuna 27.2.2023
Molemmat ovat kasvaneet tuosta hitaasti, mutta varmasti.

 
Vaikka tänä vuonna päätin pysytellä oikein kohtuudessa kylvöjen suhteen, olen jo lipsunut suunnitelmastani ostamalla uusia siemeniä. Yrttien osalta päädyin ostamaan sitruunamelissan ja timjamin siemeniä. Huomaan hankkivani nykyiseen kotiimme samoja kasveja, joita minulla kasvoi vanhalla kodillamme. Alkuun ajattelin, että on kiva päästä aloittamaan puutarhan laittaminen niin sanotusti alusta ja tehdä aivan uusia kasvivalintoja, mutta niin vain vanhat tutut tuntuvat kuitenkin kovin kutsuvilta. No, eiköhän tähän pihaan mahtune sekä uusia että vanhoja tuttavuuksia.

 

Sitruunamelissa ja timjami ovat suosikkejani tuoksunsa vuoksi.

Sitruunamelissa ja timjami pääsivät eilen multiin muutamien muiden siementen kanssa. Niistä kerron myöhemmin tarkemmin, kunhan olen saanut kaikki maaliskylvöt tehtyä. On muuten mennyt hurjaa vauhtia tämä alkuvuosi, nyt jo maaliskuu! Kevään haistaa jo ilmassa ja tuntee auringon lämpönä poskilla. Mieleni palaa väkisinkin syksyllä istuttamiini kukkasipuleihin ja alan toden teolla haaveilla kevään ensimmäisistä piipoista. Tekee mieleni ottaa syksyllä istuttamieni sipulien pussit esiin ja muistella, mitä kaikkea tulikaan istutettua. Ehkä niistä syntyy jopa blogikirjoituskin, jos oikein innostun.

Loppuun vielä itsellenikin seurailtavaksi kylvöluettelo 2023:

11. helmikuuta

paprika Capsicum annuum (punainen, omasta siemenestä)

chili Capsicum annuum (punainen, omasta siemenestä)

maustemeirami Origanum majorana

ruohosipuli Allium schoenoprasum (omasta siemenestä)

 

Tuolla jossain lumen alla kukkasipulini piileksivät.
Toivon niille menestystä ja sinulle toiveikasta päivää!

Epäonnea ja onnea!

Tunnustan, että olen ollut tänä talvena laiska huonekasvien hoitaja. Ne ovat saaneet kituuttaa pitkiä aikoja omillaan ilman kastelua ja muuta huolenpitoa. Eipä yllätys, että osa niistä on nyt melko huonovointisia. Pahiten minua harmittavat ötökät. Pitkän laiminlyönnin seurauksena öttiäiset nimittäin ehtivät vallata kasvit. Vuoden alussa otin kasveja erityisen huolelliseen putsaukseen. Suihkuttelin niitä vedellä ja mäntysuopavedellä, poistin huonot osat ja pyyhin isolehtisten kasvien lehdet mäntysuopavedellä.

Osa huonekasveista näyttää sentään ihan hyvältä pienen huollon jälkeen.

 

Muutamissa kasveissa (ainakin kahvissa ja mangossa) bongasin seittejä ja lehdillä valkoisia palleroita. Olen ihan surkea tunnistamaan tuholaisia. Ehkä tällä kertaa kyseessä oli vihannespunkki, tai sitten ei. Vannomatta paras. Tänään huomasin taas uutta seitin alkua mangossa, joten se sai jälleen mäntysuopavesikäsittelyn.

Tällaista seittiä esiintyi kahvin lehdellä.

Kuvittelin kasvieni säästyneet tänä vuonna harsosääskiltä, sillä en ollut havainnut niitä kasvien lähistöllä aikoihin. Vain silloin tällöin vessassa pörräili jokunen harsosääskeä muistuttava siivekäs, mutta toivoin niiden olevan banaanikärpäsiä. Huonekasveja siistiessäni toiveikkuuteni kasvoi, sillä harsosääskistä ei näkynyt niissä jälkeäkään. Paitsi viimeisen kasvin kohdalla: sen mullan pinnalla oikein kuhisi noita pahuksen öttiäisiä. Kyseinen kasvi oli tämän talon edellisen asukkaan jäljiltä ulos ruukkuun jäänyt pelargoni, jonka päätin syksyllä hetken mielijohteesta yrittää talvettaa sisällä. Se oli päässyt sisällä huonossa hoidossani sangen huonokuntoiseksi, kuten neljä muutakin sisälle pelastamaani pelargonia. Syy saattoi hyvinkin piillä harsosääskissä. Järkevintä olisi tietenkin ollut heittää koko pelargonijoukko menemään. Mutta minähän en tunnetusti ole kovin järkevä. Säästin pelargonit, kunnes yksi toisensa jälkeen kuukahti täysin. Nyt on viimeinenkin pelargoni menetetty ja heitetty roskiin, mutta harsosääsket ovat siirtyneet vaivaamaan ainakin joulun jälkeen alesta ostamaani jouluruusua. (Ja sitähän en tietenkään suostu heittämään menemään!)

Kovin on reppanannäköinen jouluruusu.

 

Harsosääskistä huolimatta ajattelin aloittaa tänään kevään kylvöt. Aikomukseni on aloittaa chilillä, paprikalla ja muutamalla yrtillä. (Aloitin tämän postauksen alunperin jo viime kuussa otsikolla "Häätö ötököille!" ja kirjoitin silloin näin: "Kovin tekisi jo mieli aloittaa kylvöt. Sitä ei tosin kannata tehdä ennen kuin harsosääskistä on varmasti päästy eroon. Olen menettänyt vuosien saatossa niin monet taimet harsosääskille, että minunkin kaltaisen hölmön jästipään pitäisi jo ymmärtää koittaa välttää harsosääskiä kuin ruttoa." Taidanpa siis olla hölmömpi jästipää kuin luulinkaan!)

 

Tällaiset siemenet odottavat hölmöä kylväjää.

 

Hölmö jästipää voi kuitenkin myös yllättää. Valmistuin nimittäin viimein insinööriksi. Minulta se tosin vei yli kymmenen vuotta, kun vähemmän hölmöillä siihen menee yleensä nelisen vuotta... Joka tapauksessa nyt on syytä juhlaan!

Onnentäyteistä viikonloppua!

Kurkistus uudelle pihalle

Blogini on taas elellyt tovin hiljaiseloa. Pähkinänkuoreen kiteytettynä syynä ovat olleet loppuraskauden vaivat, muutto ja vauvan syntymä. Iloisia asioita siis pääosin. Samaisista syistä en ole viime aikoina juurikaan tehnyt puutarhahommia. Nyt säästytte siis tekemisteni esittelyltä ja pääsette sen sijaan tutustumaan uuden kotimme pihaan. Kuvat ovat lokakuun lopulta, joten kukkia ja vehreyttä ei hirveästi ole luvassa.

Etupihaa hallitsee nauhuspuska.

 

Etupihalla ensimmäisenä vastaan tulevan nauhuksen tarkempaa lajia en osaa sanoa tässä vaiheessa, mutta se selvinnee ensi kesänä. Nauhukset ovat ihan komeita kasveja, mutta luulen, että tämä yksilö saa aikanaan siirron muualle, sillä se ei kuitenkaan kuulu suosikkikasveihini. Linnut tosin näyttivät viihtyvän siinä kovasti alkusyksystä. Ilmeisesti nauhuksen siemenet maistuivat niille.

Etupihalla kasvaa myös ruusuja.

 

Nauhusten tilalle olen ajatellut siirtää tällä hetkellä seinän vierustalla kasvavat ruusut. Ne on istutettu liian lähelle seinää, joten ne on joka tapauksessa siirrettävä. Ruusuissa on vielä jäljellä jokunen kukkakin. Erityisesti vaaleanpunaiset yksilöt ovat minun mieleeni.

Huurteiset nuput näyttävät kauniilta.

Ruusujen lajikkeista minulla ei valitettavasti ole mitään tietoa. Edellinen asukas kertoi, että osa ruusuista on äitienpäiväruusuja. Ne ovat varmasti hänelle tärkeitä. Toivottavasti ne selviävät siirrosta hengissä ja ilahduttavat meitä ja ohikulkijoita tulevina kesinä.

 

Hämähäkit ovat kutoneet verkkojaan ruusuihin.

 

Hämähäkkejä tuntuu tontilla riittävän. Niin ruusut kuin omenapuukin (johon palaan myöhemmin) ovat täynnä hämähäkinseittejä. Pakkaspäivinä ne näyttävät erityisen upeilta.

 

Tämä hempeän vaaleanpunainen on ehkä suosikkini pihamme ruusuista.

 Toisella seinustalla kasvaa kuunliljoja ja päivänliljoja. Nekin ovat liian lähellä seinää, mutten ole vielä päättänyt niille uutta paikkaa. Kaikki muutostyöt jäävät joka tapauksessa ensi vuoteen, sillä loppusyksy menee minulla sektiosta toipuessa. Tätä julkaisesta syksy onkin jo miltei vaihtunut talveen, ja kohta lapio ei uppoakaan muuhun kuin hankeen. (Aloitin tämän kirjoittamisen alunperin jo syyskuussa, kuvat otin lokakuussa ja nyt on jo marraskuu. Varsin hitaasti ja hartaasti syntynyt postaus siis!)

Kuunliljat ja päivänliljat ovat jo lakastuneet. Etupihasta näkyy vilaus rakennusten välissä. (Oikeastaan ne ovat saman rakennuksen siipiä. Taempi on autotalli, edustalla varsinaista asuinpuolta.)

 

Etupihalta takapihalle mennessä ohitetaan rivi syysleimuja sekä pensas, jonka muistelen olevan syreeni. Kävimme katsomassa taloa kesällä, mutta muutimme vasta syyskuussa, joten minulla ei ole pihasta kesäisiä kuvia.

Mahdollinen syreeni ja syysleimurivi kuvattuna takapihalta päin

Yllä olevassa kuvassa seinustalla kasvaa villiviiniköynnöstä. Seinusta ei lie sillekään paras kasvupaikka, joten todennäköisesti sekin saa siirtyä muualle. Kuvasta ei ehkä erotu syysleimujen takana pensasaidan edessä kasvavaa pensasta. Sen lajista minulla ei ainakaan tässä vaiheessa ole tietoa. Katsotaan, ollaanko kesällä viisaampia.

Takapihalla on ainakin saniaisia, päiväliljoja, pari herttavuorenkilpeä, jokin tuntematon pensas, omenapuu, raparperi ja muutama marjapensas. Pääsimmekin jo tänä syksynä maistelemaan omaa satoa. Omenat ovat jotain pehmeää lajiketta, eivätkä sovellu pitkäaikaiseen säilömiseen sellaisenaan. Iso osa omenista olikin ehtinyt jo pudota maahan ja mennä pilalle, mutta onneksi pääsimme jokusen maistamaankin. Maultaan ne olivat hyviä ja makeita.n. 

Vn.  Hupsista, pikkumies nukkuu sylissäni tätä kirjoittaessani ja venytteli äsken niin, että onnistui painelemaan muutaman kirjaimen, pisteen ja välilyönnin. Ei noita raaski poistaa, joten jääköön ne tänne muistoksi pikku-ukkelin vauva-ajoista. :D

 

Omenapuussa on lintulauta. Taustalla kasvaa marjapensaita.

 Marjapensaista yksi on vihreää karviaista, yksi punaviinimarjaa ja loput kolme mustaviinimarjaa. Mustaherukoissa vaikuttaisi olevan ainakin kahta eri lajiketta, sillä yhden pensaan marjat olivat huomattavasti toisia isompia ja makeampia. Marjoja saimme kerättyä jonkin verran pakkaseenkin, ennen kuin linnut ehtivät syödä ne kaikki.

Edessä vasemmalla punaherukka, oikealla karviainen ja taustalla mustaherukat

 

Pihapiirissä liikkuu iloksemme paljon lintuja ja muitakin otuksia. Harakka tykkää ropistella katolla, räkätit käyvät marjapensaissa, tiaiset ja muut pikkulinnut viihtyvät omenapuussa ja mustarastaskin näkyy välillä pomppivan nurmella. Takapihalla on vieraillut orava sekä jänis ja kasoista päätellen myyrät. Yhtenä aamuna ulos mennessä miestä ja tytärtä vastaan oli tullut hiiri. Toistaiseksi ajattelen, että pihallamme on tilaa kaikenlaisille otuksille. Toivotaan, etteivät ne aiheuta kauheaa tuhoa varsinkaan kasveille, sillä siinä tapauksessa mieleni voi hyvinkin muuttua. (Joku oli kylläkin käynyt syömässä varastoon jättämästäni kukkasipulipussista muutaman sipulin... Oma vikani, kun jätin sipulit sinne suojaamatta.)

 

Takapiha on metsän suojassa.

 

Takapihamme takana kasvaa pieni metsikkö, joten ei ihme, että seudulla liikkuu eläimiä. Harmikseni pihamme on rajattu orapihlaja-aidalla. Orapihlaja on toki ihan kaunis ja tiheä aitakasvi, mutta inhoan sen piikkejä. Odotan pelon sekaisella jännityksellä, milloin onnistun puhkaisemaan vaunujen renkaan orapihlajan piikkiin.

 

Mulloksen molemmilla puolilla kasvaa herttavuorenkilpiä ja vasemmalla taitaa lisäksi olla päivänliljaa.

 

Vaikka väitinkin, etten tänä syksynä tarttuisi lapioon, en voinut vastustaa kukkasipulien houkutusta. Päätin yhdistää herttavuorenkilvet samaan kukkapenkkiin istuttamalla niiden väliin tulppaaneja ja laukkoja. (Laukkoja siksi, että toivon niiden sipulien hajun pitävän myyrät loitolla myös tulppaanien sipuleista.) Kuvan ottohetkellä työmaa oli vielä kesken, nyt kaikki sipulit on istutettu. Etualalle jätin tyhjää. Ajattelin istuttaa siihen kesäksi daalioita piilottamaan kevätkukkien varret taakseen.

 

Tulppaanikaivannon taakse istutin lopulta vielä mökille ruukkuihin lojumaan jääneen syyshortensian ja japaninruusukvittenin. Niistä minulla ei nyt ole kuvaa.

 

Vanhalla kodilla sain pienissä erissä tehtyä jonkinmoiset syyshuollot kukkapenkeille. Aikomukseni oli kaivaa Liljapenkkiin istuttamani daaliat ylös ja koittaa talvettaa niiden juurakot jossain. Daaliat ovat kuitenkin edelleen maassa, joten enpä tiedä, onko ne enää hengissä. Pakkasia on ollut jo jonkin verran. Harmi sinänsä, sillä kerrankin 'Edinburgh' vaikutti olevan ihan oikea 'Edinburgh'. Olen nimittäni ostanut aika monta kertaa sen juurakon ja aina saanut jotain muuta lajiketta.

'Edinburgh' daalia sopii mielestäni hyvin yhteen
purppurakeijunkukkien 'Palace Purple' kanssa.

 

Mökillä on vielä jonkin verran puuhaa. Kanat saimme onneksi talvihoitoon tuttujemme luo, mutta itse kanala on laittamatta talviteloille. Puolelletoista hedelmäpuulle on vielä jänisverkot laittamatta. Kukkaruukut jäivät pesemättä ja syyskylvöt tekemättä. Onneksi isäni auttoi hedelmäpuiden suojauksen alkuun ja istutti aikaa sitten ostamani arnoldinpihlajan.

 

Sinne jäivät ruukut likaisina. Keräsin ne sentään maasta talteen aittaan.
Oli pakko hyödyntää tämä kuva. Ei pienintäkään muistikuvaa, miksi olen tällaisen ottanut. :D
(Kuva heinäkuulta)

Pikkuhiljaa alan heräillä täältä vauvan puklujen ja muuttolaatikoiden tuudittamasta horroksestani. Ehkäpä tänne bloginkin puolelle saadaan taas eloa. Kesältä olisi montakin muistoa ja kuvaa jaettavaksi, kun vain ehtisin kirjoitella. Tämän syksyn kukkasipuli-istutuksistakin voisi kertoa tarkemmin. Vaan ymmärtänette, jos postaustahtini on hidas. Jospa seuraavaa kirjoitusta en kuitenkaan hioisi kolmea kuukautta. :D

Kimaltelevaa marraskuun jatkoa!

Hyötytarha valmistui!

Tänä kesänä mökille perustamani hyötytarha alkaa olla tältä erää melko valmis. Nyt siis keskitytään sen ylläpitoon ja nautitaan sadonkorjuusta.

Hyötytarhan kukkapenkkiä tarhan ulkopuolelta kuvattuna.

 

Hyötytarhan reunalla oleva kukkapenkki alkaa vähitellen näyttää ihan kivalta, sillä tuoksuherneet ovat aloittaneet kukinnan. Penkin etureunan sinisievikit eivät vielä kuki. Niiden ja tuoksuherneiden väliin kylvin vastikään maloppeja ja tarhakukonkannuksia, sillä alkukesästä kylväni kesämalvikit eivät lähteneet lainkaan itämään. Malopeista ja tarhakukonkannuksista ei kyllä niistäkään näy vielä vilaustakaan.

Mansikkapenkki kaipaa jälleen kitkemistä.

Mansikkapenkin keskellä kääpiösamettikukat 'Tangerine Gem' alkavat hiljalleen kukkimaan. Mansikoilta en odota vielä suuria, tänä kesänä emokasvista erotettuja rönsytaimia kun ovat. Kunhan kestäisivät hengissä ensi vuoteen.

Jokin öttiäinen näyttää päässeen samettikukan 'Tangerine Gem' kanssa kuvaan.

Vihdoin ja viimein sain laitettua tuet silpoydinherneille 'Kelvedon Wonder'. Laskelmoin verkon riittämisen väärin, joten laitoin herneille lisäksi joutilaana olleen köynnöstuen. Ei ehkä näytä mitenkään erityisen kauniilta, mutta ajaa asiansa. (Ei nuo minun verkkoviritelmätkään mitään taideteoksia ole, mutta pääsinpähän halvalla, kun käytin yli jäänyttä kanaverkkoa ja hajonneen kasvihuoneen metallitankoja, jotka olisivat muuten menneet metallinkeräykseen.) Herneenvarret olivat ehtineet sen verran pahasti kumoon, että virittelin niiden ympärille vielä lisätueksi tervanauhaa.

'Kelvedon Wonder' herneiden palot pulskistuvat mukavasti.

 

Viereisen laatikon sokeriherneistä 'Grijze Roodbloeiende' saa jo satoa. Minusta ne maistuvat ihan hyvältä siltään, mutta muut perheenjäseneni eivät valitettavasti innostuneet palkoineen syötävistä herneistä. Mietinkin, millaista ruokaa noista voisi valmistaa. Hyvät reseptit ovat tervetulleita!

Etummaisessa laatikossa kasvavat herneet 'Kelvedon Wonder' ja viereisessä herneet 'Grijze Roodbloeiende' sekä ruusupavut 'Lady Di'.

Ruusupapu 'Lady Di' kukkii parhaillaan. Saapa nähdä, millaisen sadon siitä saamme ja mitä niistä keksimme valmistaa. Papureseptejäkin saa siis laitella kommentteihin.

Ruusupapujen latvat huitelevat jo tukiverkon yläpuolella.

Saman rivin kolmannessa laatikossa kasvaa kaksi kesäkurpitsaa 'Diamant'. Niistäkin pääsee korjaamaan ensimmäistä satoa. Toivotaan, että ne maistuvat hyviltä.

Kesäkurpitsa 'Diamant'

Harvensin toissapäivänä porkkanoita 'Nantes 2' eli niistäkin saatiin nyt ensisatoa. Pienet harvennusporkkanat upposivat hyvin nakkikeittoon. 'Yellow Moon' sipulitkin näyttävät siltä, että satoa voisi jo kerätä. Ehkäpä teen viikonloppuna makkarakasvisvuokaa.

Nippu harvennusporkkanoita 'Nantes 2'

 

Salaattilaatikon tarhakehäkukissa 'Pink Surprise' alkaa olla nuppuja. Pian hyötytarha on toivottavasti pullollaan kukkia. Salaattien kohtalo sen sijaan on surkea. Lehtisalaateista ei näy juuri mitään ja rucola kukkii valtoimenaan. Ajattelin kitkeä laatikkoa pitkin poikin makoilevat rucolat pois ja ehkä kylvää niiden tilalle vielä jotain muuta salaattia.

Rucola ja kehäkukka pääsivät samaan kuvaan.

Perunoiden 'Hankkijan Timo' varret kasvavat tasaiseen tahtiin.

Omenapuut 'Pirja' ja 'Suometar' näyttävät nyt voivat hyvin. Pirjaa aiemmin vaivanneita omenankehrääjäkoita ei ole onneksi enää näkynyt.

Omenapuu 'Suometar'

 

Sain lopultakin istutettua omenapuiden jatkoksi aikaa sitten ostamani luumupuun 'Sinikka'. Sen juurelta puuttuu vielä aluskasvillisuus. Omenapuiden alla kasvaa mansikkaa, mutta rönsytaimeni ovat (vihdoin!) loppuneet, joten luumun alle voisin laittaa jotain muuta. Mitä teillä kasvaa hedelmäpuiden alla vai oletteko kattaneet puiden alustan?

Luumupuu 'Sinikka' on vihdoin istutettu.

Hyötytarhaan on hiljalleen muodostunut polku omenapuiden ja luumun vierestä kohti auki kaivamaani ojaa. Ojan ylitse ajattelin joskus tulevaisuudessa väkertää jonkinlaisen sillan, vaikka oja onkin niin kapea, että lapsetkin pääsevät siitä harppaamalla kuivin jaloin yli.

Pienestä sitä ilahtuukin: ojaan oli sateiden myötä kertynyt vettä!

Hauskaa kyllä, polusta on muodostunut itsestään hieman mutkitteleva, vaikka hedelmäpuut onkin istutettu suoraan riviin (siis suurinpiirtein, minä en malta kulkea puutarhassa vatupassin ja suorakulman kanssa). Mietin, että tässä on potentiaalia saada aika houkuttelevia romanttissävytteisiä näkymiä istuttamalla polun varrelle pensaita ja muuta mukavaa.

Harmi kyllä tästä kuvasta tuli epätarkka, mutta polun kaareva muoto on kuitenkin havaittavissa.

 

Palataan sitten varsinaisesta hyötytarhasta oleskelupihan puolelle. Siellä raparperin rinnalla kasvaa naapurilta saamani kesäkurpitsa. Sillä on hauskat keltaiset hedelmät.

Naapurilta saatu kurpitsa

 

Navetan seinustalla ruukuissa kasvavissa tomaateissa alkaa olla raakileita. Jospa edes osa ehtisi kypsyä kesän aikana. Saataisiinpa taas lämpöä ja valoa. Tänään on ollut pääosin pilvistä, mutta satanut on vain pieniä ripauksia. Koko loppuviikoksi taitaa puolestaan olla luvassa sateita. Jospa elokuu olisi poutaisempi ja lämpimämpi.

Millähän poppakonstilla saisin tomaatit 'Tiny Tim' kypsymään mahdollisimman nopeasti?

 

Paprikoista ja chileistä olen jo korjannut satoa. Ne tosin odottavat vielä kotona pataan pääsyä. Kenties käytän niitäkin kasvismakkaravuokaan.

Paprikat, chilit ja tuoksuherneet kasvavat sulassa sovussa samassa lootassa.

Paprikoiden ja chilien takana tuoksuherneissä on ihanasti erisävyisiä kukkia, joita on ihan pakko tuoksutella aina ohi kulkiessaan.

Tuoksuherneet ovat Old Spice Mix sekoitusta

Odotin tuoksuhernesekoituksesta enemmän hempeitä sävyjä, mutta on tämä tummakin aika kiva.

Tästä tuoksuherneen kukasta tulee mieleen piparminttukaramelli.

Lappalainen etelässä -blogin Nilalla on aivan ihana ulkovessaan johtava, kuunliljojen reunustama polku. Ei tämä minun hyötykasvien reunustama huussipolkukaan aivan kauhea ole. Kunhan ei erehdy katselemaan polun toisella puolella olevia romuläjiä. :D Ja voisi nuo kanankakkasäkit ja istutusta odottavat kasvit ehkä siirtää muualle... No mutta keskitytääs niihin tuoksuherneisiin ja tomaatteihin.

Ruukkurivin jälkeen pilkistelee huussin ovi.

Herneiden tukemisen ja luumupuun istutuksen myötä hyötytarha alkaa tosiaan olla paketissa. Aika mukava tunne, kun saa jotain valmiiksi. Ensi vuonna periaatteessa riittää, kun kylvää ja istuttaa hyötykasvit ja kerää niistä sadon. Tekeminen ei sentään tältäkään kesältä lopu kesken. Kitkemisen ja muiden ylläpitotöiden lisäksi heräteostospihlaja odottaa istutusta, kukkatarha tarvitsee kipeästi huolenpitoa ja niitty, kärhöalue sekä iso osa ojanvieruspenkeistä on vielä perustamatta. Tiedän jo nyt, etten mitenkään saa noista kaikkea tehtyä tänä vuonna. Siispä ensi vuodellekin on tiedossa kivaa puuhaa!

Touhukasta loppuviikkoa!