Kahden naisen talkoot

Minulla on tapana käyttää puutarhahommissa sekä lapsi- että vanhustyövoimaa. Milloin laitan rakkaat lapsukaisen kylvämään herneitä tai haravoimaan, milloin pyydän isääni nikkaroimaan istutuslaatikoita tai auttamaan hedelmäpuiden suojauksessa. Torstaina houkuttelin äitini kitkemistalkoisiin mökille.

Äitini jatkoi kitkemistä lähes auringonlaskuun saakka.

 

Äitini kitki hyötytarhan alueelta jättipalsamia. Tässä vaiheessa vuotta sen taimet on helppo tunnistaa pyöreähköistä, punertavareunaisista sirkkalehdistä. Hyötytarhan osalta kitkeminen tuli valmiiksi, ja äiti ehti vähän myös kukkatarhaksi kutsumani alueen puolelle.

 

Jättipalsamin sirkkalehdet on aika helppo tunnistaa.
Lisää jättipalsamista voi lukea esimerkiksi vieraslajit.fi-sivustolta.

 
Äidin kitkiessä minä keskityin huoltamaan istutusalueita. Laitoin lavakauluslaatikoihin lisää multaa. Multa pääsi loppumaan kesken, joten kaikkiin hyötytarhan istutusalueisiin sitä ei riittänyt. Kylvin yhteen lavakauluslaatikkoon rivin porkkanaa 'Nantes 2'. Samaan laatikkoon on tarkoitus istuttaa myöhemmin sipulia. Lisäsin multaa myös hyötytarhan reunalla olevaan kesäkukkapenkkiin. Alustavan suunnitelmani mukaisesti kylvin siihen oopiumiunikkoa 'Bread Seed Poppy', pioniunukkoa 'Lilac Pompom', sirokannusruohoa 'Licilia Peach', silkkiunikkoa 'Mother of Pearl' sekä sinisievikkiä 'Penny Black'. Olen kieltämättä kylvöjeni kanssa aika aikaisessa, mutta jospa en kuitenkaan liian aikaisessa.

Käytin viime vuodelta jääneen porkkanansiemenpussin viimeiset siemenet.
Jos nämä eivät enää idä, on minulla jo uusia siemeniä odottamassa.

Pikkuisen käväisin välillä haravoimassakin. Vaikka kuinka haravoi ja lehtikasat kasvavat, niin tuntuu, ettei lehtien määrä nurmikolta juurikaan vähene. Onneksi nurmi pian kasvaa, ja ensimmäisen leikkauksen myötä myös lehdet silppuuntuvat ja katoavat nurmen sekaan. Eikä lehdistä toki mitään suurempaa haittaa ole.

Lumikolat odottelevat, josko vielä tulisi takatalvi. Lehtien haravointiin niistä ei oikein ole.

Illat alkavat olla jo ihanan valoisia myöhään saakka, emmekä meinanneet millään malttaa lopettaa puuhastelua. Minä päätin loppuajasta käydä tulevan ruiskaunokkiniityn kimppuun. Aion sijoittaa niityn yhteen hyötytarhan nurkkaan, viime syksynä istuttamani arnoldinpihlajan 'Kirsten Pink' ympärille. Kiskoin alueen kasvillisuutta pois ja möyhensin maata kuokalla. Noin puolet alasta jäi vielä kuokkimatta. Ihan yöhön asti emme viitsineet jäädä hommiin, sillä vanhempani ajoivat vielä samana iltana kotiinsa, jonne on meiltä matkaa yli sata kilometriä.

Kevätkukkia oli tietenkin käytävä kurkistelemassa. Tulppaaneissa oli jo lupaavia nuppuja.
Enpä muuten ennen ole kiinnittänyt huomiota pieniin karvoihin lehtien reunoissa.

Tämmöisiä talkoopäiviä saisi olla enemmänkin. On mukava puuhastella yhdessä, ja tulostakin syntyy nopeammin kuin yksin puurtaessa. Ehkäpä kutsun äitini kesällä istutustalkoisiin. Eivätkä kitkettävätkään varmasti lopu kesken. Olisi ihana viettää kokonainen päivä tai parikin mökillä puutarhapuuhissa ja valmistaa talkooruuat ja -herkut mökillä. Tällä kertaa tarjosin vanhemmilleni eväät lähipizzeriasta. Jäipähän enemmän aikaa puutarhatoimille.

Ihanaa äitienpäivän iltaa!

Uuden kodin kevätkukat

Tämä on ensimmäinen kevät uudessa kodissamme. Elämä on siis vielä pihaolosuhteisiin ja kasveihin tutustumista. Kevätkukkia pihalla ei tunnu hirveästi olevan valmiina, mutta jotain sentään löytyy. Yhden kukkapenkin reunalla kasvaa lumikelloja. Toisen penkin etuosassa näyttää nousevan jonkin verran scilloja. Samaisia scilloja on yksittäin myös siellä täällä nurmikolla.

Lumikellot jaksavat vielä sinnitellä, kauaa ne tuskin enää kukkivat.

Itse perustin viime syksynä kukkapenkin pääosin alennusmyynneistä haalimilleni kukkasipuleille. Penkki sattui kohtaan, jossa lumet viipyivät keväällä pitkään, joten siinä ei vielä kuki mikään. Piippoja on onneksi noussut mukavasti.

Pii-paa-piipottaa! Etualalle on tarkoituksella jätetty tilaa daalioille.

 
Kevään tuloa seuratessani olen koittanut painaa mieleeni paikkoja, joista lumet sulavat ensimmäisenä. Niihin kohtiin kannattaa ensi syksynä istuttaa keväkukkijoita. Ihan ensimmäisenä sulavat tietenkin seinänvierustat, mutta niiltä on tarkoitus siirtää aiemmatkin kasvit pois rakennussuositusten mukaisesti ja kenties kattaa maa soralla.

Seinänvieruskasveista muun muassa ruusut odottavat siirtoa muualle.

 

Takapihalle johtava laatoitettu polku paljastui lumen alta ensimmäisten joukossa. Sitä reunustamaan olenkin ajatellut istuttaa kevätkukkia. En ole vielä päättänyt, teenkö oikein kukkapenkit vai istutanko vain nurmikon sekaan esimerkiksi scilloja. Niihin kohtiin nurmikkoa, jossa scilloja kasvaa jo valmiiksi, aion istuttaa niitä lisää.

Minulla ei ole scillamerta vaan ainoastaan scillapisaroita.

Omenapuun juurelta lumet sulivat myös melko varhain. Senkään osalta en ole varma, kannattaako omenapuun alle tehdä kukkapenkki vai onko parempi istuttaa jotain kevätkukkaa nurmikon sekaan. Koen, että pihallamme ei ole hirveästi otollisia paikkoja kukkapenkeille, joten ehkä omenapuun alus kannattaa hyödyntää istutusalueena.

Tämmöisiä tulppaanisöpöliinejä pitäisi olla pian luvassa.

 

Ajatus lähtee rönsyilemään, joten palataanpa kevätkukkiin ennen kuin teksti lähtee ihan laukalle. Olin autuaasti unohtanut, mitä kukkasipuleita istutin viime syksynä, joten kaivelin vähän puutarhapäiväkirjaani. Kotipihamme uuteen penkkiin olen näemmä istuttanut tulppaaneja 'Menton', 'Miss Elegance', 'Candy Prince', 'China Town' ja 'Tabledance', pallerolaukkaa, hajulaukkaa, tähtitulppaania 'Little Beauty' sekä sekoituksen kasvitieteellisiä tulppaaneja. Eipä noista mikään taida kovin aikainen kukkija ollakaan. Ensi syksynä panostan varhain kukkiviin kevätkukkiin!

Tämmöisiä laukkoja pitäisi myös päästä kohta ihailemaan...

...samaten tämmöisiä pieni suloisuuksia.

 

Eilen kävin kukkaostoksilla. Suunnittelin ostavani vain seinälle kiinnitettävän ruukun sekä kesäkukkia kotipihalle ruukkuihin ja yllättäen jopa pysyttelin suunnitelmassani. Täytyy ihan taputtaa itseäni olalle. Itse asiassa ostin jopa vähemmän kukkia kuin aioin. (Se tosin johtui melko suppeasta valikoimasta. Jonkun viikon päästä valikoima on varmasti laajempi.) Yllätin itseni myös kukkien värien kanssa, sillä kuvittelin haluavani vaaleanpunaisia ja sinisiä sekä ehkä vähän valkoisia kukkia, mutta päädyinkin keltaisiin ja sinikeltaisiin orvokkeihin. En sentään ihan räikyvän keltaisiin, sitten olisin jo ollut syytä kääntyä lääkärin puoleen.

Mielestäni nämä orvokit ovat sievän värisiä.
Osassa kukista on lisäksi selkeä häivähdys vaaleankeltaista.

Kotimme seinillä oli edellisen asukkaan jäljiltä parvekeruukkuja. Niistä suurin osa kuitenkin hajosi ikkunaremontin yhteydessä, koska ne olivat tietenkin ikkunoiden alla. Vain yksi laatikko on ehjä, se kun ei ole ikkunan alla. Istutin sinikeltaiset orvokit siihen.

Kunhan orvokit tuosta tuuhistuvat, tästä tulee oikein kiva.

 

Keltaiset orvokit istutin ostamaani ruukkuun. Ruukku oli tarjouksessa ja mielestäni kaunis. Toistaiseksi se on terassipöydän päällä, sillä en vielä ole varma, mihin sen kiinnitän ja toisekseen, millä sen kiinnitän. Siinä on takaosassa koukut, joilla sen saisi vaikka kaiteeseen kiinni, mutta ei meillä ole mitään kaiteita. No eiköhän tuolle joku viritys keksitä.

On näissä orvokeissa kieltämättä sittenkin ripaus kirkkaankeltaista.
Olisikohan kuitenkin syytä pistäytyä lääkärissä?

Tänään on ollut ihan mahtavan lämmin päivä. Puutarhapuuhat eivät tosin ole tänään juurikaan edenneet. Istutin vain orvokit ruukkuihin, kun eilen en ehtinyt. Ulkoilutin sentään taas liljoja, daalioita sekä gladioluksia, ja pääsipä sisällä talvettamani verenpisarakin käymään pihalla. Huomenna yritän päästä mökille jatkamaan kitkentäpuuhia ja kylvämään ainakin ne porkkanansiemenet, jotka yhä edelleen odottelevat malttamattomina takkini taskussa. Kotipihallekin alkaa pikkuhiljaa muodostua jonkinlaisia suunnitelmia, mutta palaan niihin joskus toiste. Ihana puutarhakausi edessä!

Aurinkoista loppuviikkoa!

Mökkikauden avaus

Eilen menimme kaverinsa luona kylässä ollutta tytärtä vaille koko perhe mökille. Mies lämmitti tulisijaa ensimmäistä kertaa tälle vuotta. Pojan kanssa paistoimme siinä makkarat. Trampoliinikin pystytettiin pihalle. Mikä tärkeintä, pääsin aloittamaan puutarhapuuhat. Mökkikausi on siis virallisesti avattu.

Piti ottaa itselleni kuva kuraisista saappaista muistutukseksi,
ettei mökille kannata vielä lähteä hempeän vaaleanpunaisissa lenkkareissa.

 

Lumet ovat vihdoin sulaneet ja maa sen verran kuivunut, että mökkitontilla pystyy tarpomaan uppoamatta kainaloita myöten kuraan. Hyötytarhan puolella tulvii vielä jonkin verran, mutta pääsin kuitenkin istutusaluiden ja kasvilaatikoiden kimppuun. Kitkin rikkaruohot, silppusin kuivuneet kasvit mullan sekaan ja mylläsin maan kuokalla. Suunnittelin jo vähän, mitä kylvän tai istutan mihinkin, mutta mukaani ottamat porkkanansiemenet jäivät vielä taskuun.

Tarkoitukseni oli ottaa ennen ja jälkeen kuvia mökiltä, mutta sattuneesta syystä, (lue eteenpäin, niin tiedät miksi), jälkeen kuvat jäivät ottamatta. Tässä hyötytarha ennen siistimistä.

 

Hyötytarhan reunalla kasvaneiden tuoksuherneiden lakastuneet varret saivat huutia. Mietin jo ilolla, mitä kukkia kylväisin niiden kohdalle tänä vuonna. Kenties erilaisia unikkoja, sirokannusruohoa ja sinisievikin tummakukkaista lajiketta 'Penny Black'. Toisaalta myös köynnöskrassit sopisivat paikkaan hyvin. Penkkiä kyllä mahtuu edelleen laajentamaan tarhan nurkkaa kohti, mikä mahdollistaisi useampien lajien kylvämisen.

Tuoksuherneen kuihtuneet varret näyttivät aika veikeiltä.

Oleskelupihalla riittää haravoimista. Ensimmäisen haravointikierroksen sain jo tehtyä, mutta lehtiä jäi vielä haravoitavaksi toiselle tai kolmannellekin kerralle. Muiden puuhien lomassa kitkin jättipalsamivauvoja, mutta kunnollinen kitkentäoperaatio jäi toiseen päivään. Tavoite on päästä jättipalsamista joskus täysin eroon, mutta se vie varmasti vuosia. Lisäksi kitkin kukkapenkeistä rikkaruohoja pois. Riemastuin huomatessani, että pionipenkkissäni näkyi melko varmasti rikkaruohojen lisäksi myös pionien alkuja. Pelkäsin, että paikka olisi niille liian kostea, mutta kohopenkki on ilmeisesti suojellut niitä liialta kosteudelta. Myös penkissä olevista kärhöistä ainakin toinen on hengissä. Toisen tilannetta en ehtinyt tarkistaa, kun mies tuli ilmoittamaan, että auton rengas näyttää puhjenneen, syssäsi vauvan minulle ja lähti jalan hakemaan kotoa rengasta puhjenneen tilalle. Onneksi mökiltä ei ole pitkä matka kotiin. Renkaan vaihdon jälkeen oli kuitenkin aika lähteä mökiltä, minulla kun oli vielä käsityöpuodin palaveri illalla. Tästä syystä jälkeen kuvat jäivät siis ottamatta.

Nurmikolla kasvoi tämmöinen. Taitaa olla lajia Filius parvus.

Kasvihuoneen paikka jäi vielä päättämättä. Ostin aiemmin keväällä Lidlistä samanlaisen pikkuruisen muovihärpäkekasvihuoneen, jollainen minulta hajosi toissatalvena. Tänä vuonna saan siis tomaatit ja paprikat jälleen kasvihuoneeseen. Siellä ne ehtinevät kypsyä paremmin kuin viime vuonna taivasalla.

Sitruunaperhonen sattui lentämään paikalle juuri, kun kuvasin scilloja.

 

Hetken maltoin ihastella oleskelupihan ja hyötytarhan välisessä rinteessä kasvavia scilloja sekä viime syksynä pihaantulon vierustalle istuttamiani krookuksia. Krookuksia oli käynyt ihailemassa joku muukin ja haukannut niistä samalla välipalaa. Onneksi vahinko oli melko vähäinen.

Kiireessä napatut kuvat ovat vähän mitä sattuu,
mutta kyllä tästä erottaa, että 'Blue Pearl' krookuksia on vähän maisteltu.

 

Seuraavalla mökkireissulla aion ainakin jatkaa kukkapenkkien ja jättipalsamien kitkemistä sekä kylvää takin taskussa odottelevat porkkanansiemenet. Kukkaniityn perustamista voisi myös aloitella. Ajattelin kitkeä niitylle varaamaltani alueelta enimmät rikkakasvit, kääntää maata, peittää alueen sanomalehdillä ja laittaa niiden päälle hiekan ja mullan seosta.

Viime kesänä laittelemieni ojanvieruspenkkien huolto jäi toiseen kertaan.

 

Tänään pysyttelen kuitenkin kotipihalla. Eilen ulkoilutin jo liljoja ja tänään heitin myös daaliat ja gladiolukset hetkeksi ulos. Liljoissa on jo nuppuja, joten toivon, että pääsen istuttamaan ne pian pihalle. Katsotaan, pääsenkö jo aloittamaan varsinaisia puutarhatöitäkin tänään vai meneekö aikani pohtiessa, minne siirrän kasvit seinänvierustoilta ja minne teen uudet kukkapenkit.

Vaan nyt ulos kauniiseen auringonpaisteeseen ja linnunlauluun,
jotten ihan mökkihöperöidy niin kuin tämä tiskikaappiin kurkottanut daalia.

Huhtikuun iloisia kohtaamisia

 Huhtikuun loppupuoliskolle mahtui monta iloista kohtaamista. Kevät todella saapui ja toi tullessaan ihania jälleennäkemisiä. Mökillä tapasin lumen alta paljastuneet alppiruusuni. Laitoin niille silloin varmuuden vuoksi hallaharson suojaamaan kevätauringolta. Tämänpäiväisellä mökkireissullani uskalsin jo riisua suojan pois. Huhtikuun mökkikäynnillä tapasin useita sitruunaperhosia ja ojasta lähti lentoon sorsapariskunta.

Löydätkö kuvasta kaksi sorsaa? Kuvattu 18.4.2023

 

Ensimmäiset leskenlehdet näin joko 10. tai 17.4. käydessäni tyttäreni ratsastustunnin aikana lenkillä. Valitettavasti muistini teki tepposet, enkä pysty sanomaan juuta enkä jaata suuntaan taikka toiseen sen puolesta, kumpi oli oikea leskenlehden bongauspäivä. Blogini on siis erittäin epäluotettava puutarhapäiväkirja. Olen kuitenkin todistettavasti ottanut leskenlehdistä kuvan 18.4. mökkitiemme varrelta.

Mökkitien leskenlehdet

Huhtikuun lopulla koin myös erityisen ihastuttavan jälleennäkemisen. Lenkin varrella vastaan tuli nimittäin puun oksalla roikkuva lapanen. Eikä mikä tahansa lapanen, vaan minun ikioma lapanen, jonka katoamista harmittelin maaliskuussa. Joku ihana ohikulkija oli kaiketi poiminut sen maasta ja nostanut oksalle talteen. Mikä onni! Ehkäpä puutarhaostokseni pysyvät nyt paremmin hanskassa.

17. huhtikuuta piha oli vielä aivan luminen.
Orava antoi taidonnäytteen ketteryydestään.

 

Kotipihalla iloa ovat tuottaneet oravat. Yhteensä niitä pyörii pihamme seutuvilla ainakin kolme. Kun pari viikkoa sitten aloitin kirjoittelemaan tätä postausta, saatoin samalla seurailla ikkunasta, kun orava taiteili omenapuussamme ja kävi välillä evästämässä puussa roikkuvalla lintulaudalla. Sain myös todistaa sen harrasta siistiytymistuokiota. Mahanalus ja korvantaustat tulivat sangen puhtaiksi. Siistiytymisen jälkeen orava kävi aivan ikkunani edustalla, kuin esittelemässä minulle kiiltävää turkkiaan ja pörröistä häntäänsä. Oikea hurmuri!

Kukkaterapiaa oli haettava Lontoosta asti. Tämä kuva on Hyde Parkista.

Huhtikuun viimeinen viikko oli myös yhtä jälleennäkemisen riemua, sillä käväisin muutaman päivän tyttäreni ja sisareni kanssa Lontoossa. Edellisestä Lontoon reissustani oli vierähtänyt jo kymmenen vuotta, joten jälleennäkeminen oli todella toivottu ja odotettu. Alunperin meidän piti lähteä reissuun jo kolme vuotta sitten, mutta silloin matkamme peruuntui koronan vuoksi. Onneksi matka toteutui nyt! Kevät oli Lontoossa pidemmällä kuin täällä. Suureksi onneksi toivomani tulppaanikausi oli vielä meneillään. Mielestäni Lontoon kenties kaikkein parasta antia ovatkin sen ihastuttavat puistot. Matkakuume tietenkin vain kasvoi reissun myötä ja ikävä Britteinsaarille jäi kalvamaan.

Russell Square tarjosi kaipaamiani tulppaaneja.

On kuitenkin ihana olla taas kotona, varsinkin kun puutarhavuoden parhaat ajat ovat käsillä. Lumet alkavat olla miltei sulaneet, kotona kukkii yksi lumikellorypäs ja mökillä pieni scillameri. Muutoin meidän pihamme ovat vielä aika kukattomia ja olenkin jo alkanut pohtia syksyn kukkasipuli-istutuksia. Tuntuu nimittäin vähän vieraalle, kun pihalla ei vielä juurikaan kuki. Vaan ensin käydään kevätpuuhiin! Ajattelin sään salliessa sunnuntaina kääriä hihat ja ryhtyä mökillä pihan kevätsiivoukseen. Samalla voisi jo kylvää hyötytarhan ensimmäiset siemenet.

Touhukasta toukokuuta!
(Tämän inspiraation kesän kukkaistutuksiin tarjosi Hyde Park.)

Homma hanskassa, hanska hukassa eli lapasesta lähti taas

Kävin pari päivää sitten lenkillä ja hukkasin toisen hanskani (oikeastaan kyseessä oli lapanen, mutta ei nyt takerruta lillukanvarsiin). Huomattuani käsineen pudonneen taskustani, palasin samaa reittiä takaisin, mutta lapasta ei löytynyt. Tapahtuneesta viisastuneena jätin Hankkijalla käydessäni (toiset) lapaset autoon. Ehkä juuri siksi homma lähti pahasti lapasesta.

Tarkoitus oli ostaa pari daalian juurakkoa. No arvaahan sen, miten siinä kävi. Palataanpa kuitenkin hetkeksi ajassa taaksepäin. Tämä ei nimittäin ollut suinkaan kevään ensimmäinen hairahdukseni.

Nämä siemenet tilasin Exotic Gardenilta useampi viikko sitten.

Unikkokuumeen iskiessä on saatava unikonsiemeniä. Oopiumiunikko 'Bread Seed Poppy' ja silkkiunikko 'Mother of Pearl' valikoituivat hempeän värinsä vuoksi. 'Lilac Pompom' taas päätyi ostoskoriin, koska olen koittanut kasvattaa sitä ennenkin, mutten jostain syystä onnistunut siinä. Nyt en enää muista, kuolivatko taimet vai enkö saanut siemeniä lainkaan itämään. Jospa tällä kertaa onnistuisin. Kasvien nimiasiat muuten jäävät usein vaivaamaan minua. 'Lilac Pompom' on siemenpussin perusteella suomeksi pelkkä unikko, mutta ruotsiksi fjädervallmo eli suomennettuna sulkaunikko. Jollain sivustolla sitä sanottiin pioniunikoksi. Tällaiset asiat jäävät vaivaamaan mieltäni, vaikkei niillä nyt niin suurta vaikutusta elämääni olekaan. En kuitenkaan haluaisi jakaa blogissani virheellistä tietoa.

Prismasta tarttuu miltei joka ostosreissulla mukaan jotain puutarha-aiheista.

Yllä olevan kuvan juurakot, sipulit ja siemenet on ostettu useammalla eri ruokaostosreissulla. Daalia 'Edinburgh' kukki niin upeasti viime kesänä, että halusin ostaa sitä uudelleen. Edellinen juurakko jäi syksyllä paleltumaan vanhan asuntomme pihaan. Daalia 'Stolze von Berlin' jatkaa samaa kaupunkiteemaa. Sitäkin minulla on ollut joskus muinoin. Oikeastaan olisin halunnut mieluummin jonkun muun daalian, mutta Prisman valikoimassa ei ollut montaa minun makuuni olevaa lajiketta. Lilja 'Altari' saa kunnian olla ensimmäinen uuteen kotiimme hankkimani lilja. Liljoissakin Prisman valikoima oli aika suppea. Herneen 'Blauwschokker' siementen ostosta syytän täysin Hiidenkiven puutarhan Minnaa. Menikin esittelemään moisen houkutuksen blogissaan. :D

Daalia 'Edinburgh' näytti viime syyskuussa tältä.

Sitten päästäänkin takaisin tähän päivään. Huomasin netistä, että daalian juurakot ovat rantautuneet myös Hankkijan hyllylle, joten suuntasin sinne kaupungilla käydessäni. Daalioillehan minulla on ihan oikeasti tarvista, sillä jätin syksyllä uuden kotimme pihaan kaivamani kukkapenkin etuosaan tyhjää tilaa istuttaakseni siihen kesällä daalioita peittämään kevätkukkijoiden lehdet taakseen. Siihen ei vain ehkä mahdu ihan näin montaa daaliaa... On siis kaivettava lisää kukkapenkkejä, hih.

Hankkijalta ostin daaliakaunottaret 'Créme de Cassis', 'Anne Marie' & 'Otto's Thrill'.

Daalioiden lisäksi myös liljojen sipulit olivat tulleet myyntiin. Liljat olivat aiemmin lempikukkiani. Nykyään en osaa nimetä yhtä ainoaa suosikkia, mutta toki liljat ovat ansainneet paikkansa puutarhassani. Hankkijalla oli kaiken lisäksi monia minua miellyttäviä liljoja. Siispä ostin liljat 'Pink Flight', 'Bentley' ja 'Tiger Edition'. Liljoille en ole vielä miettinyt tarkkaa paikkaa pihaltamme. Uusi kukkapenkki niille on joka tapauksessa perustettava. Mitähän istuttaisin niiden kaveriksi?

Valitsemissani liljoissa on ihania vaaleanpunaisen sävyjä.

 Gladiolusten eli miekkaliljojen kohdalla tunsin ristiriitaisia tunteita. Järki sanoi, että liljoissa ja daalioissa oli jo riittämiin, eivätkä aiemmat gladiolukseni ole edes aina ehtineet kukkia. Järjetön kuitenkin muistutti, että loppukesästä katuisin, jos en nyt hankkisi miekkaliljoja. Niinpä tein päätöksen, jota voi mielestäni kutsua kompromissiksi. Ostin ainoastaan kaksi pussia gladiolusten sipuleita.

Hempeänsävyinen 'Milka' valikoitui tummanpuhuvan 'Belle de Nuit' -gladioluksen kaveriksi.

Siemenosastokin oli koluttava jälleen kerran läpi. Mukaan nappasin pillisipulin 'White Lisbon', lehtikaalit 'Half Tall' ja 'Scarlet' sekä sinisievikin erikoisenvärisen lajikkeen 'Penny Black'. Ihastuin sinisievikkiin viime kesänä, sillä sen perinteinen sininen versio kukki runsaasti ja väsymättä mökkini hyötytarhan laidalla. Jospa 'Penny Black' olisi yhtä innokas kukkimaan.

Jokohan siemenostokset alkaisivat riittää?

Ruukkunarsissitkin näyttävät tulleen jo myyntiin. Niitä en sentään vielä ole ostanut. Josko malttaisin jonkun viikon, ennen kuin alan laitella ulos ruukkuistutuksia.

Onko muihinkin iskenyt yhtä paha tai jopa pahempi keväthöperyys?

Kukkia ojan varrelle

Taisin joskus viimevuotisessa kirjoituksessani mainita, että olen vähitellen kaivellut mökin ojia auki. Tosin vain pienen pieniä ojia, jotka kulkevat alueella, jonne nyt olen tehnyt puutarhaa. Tontin metsäisemmällä alueella, josta on tosin kaadettu puut pois, on suurempia ojia, joiden kaivamisesta ei käsipelillä tulisi mitään.

 

Kaivamani ojat ovat varsin vaatimattoman näköisiä,
mutta niidenkin kaivaminen oli raskausmahan kanssa rankkaa.

 
Pieniä ojia kulkee vanhassa pässitarhassa, jonne viime vuonna aloin tekemään hyötytarhaa, sekä pässitarhan vierellä, jonne aloittelin kukkatarhaa. Kukkatarhan puolen ojiin en viime kesänä ehtinyt koskemaan. Hyötytarhan reunalta kaivoin kuitenkin yhden ojanpätkän auki ja aloittelin kaivamaan toista. Edistys oli todella hidasta, mutta pienikin pätkä on aina eteenpäin. Mökkipuutarha on minulle projekti, jota en halua suuremmin aikatauluttaa, sillä mökki on minulle paikka, jonne tulen lepuuttamaan sieluani.

Pienempi, valmiiksi kaivamani oja ja sen vierelle aloittamani kukkapenkki

Ojien pohjalta kaivamaani mutaa käytin ojan vierelle rakentamiini kukkapenkkeihin. Voi olla, että sekaan olisi ollut hyvä laittaa hiekkaa. Ehkä ensi kesän projektien kohdalla teen niin, sillä ojien kaivaminen ja uusien istutusalueiden luominen jatkunee heti, kun lumet ja maa sulavat riittävästi.

 

Hahmottelin tähän kuvaan oranssilla ojalle kulkevan polun ja sinisellä ojat.

 
Ensimmäinen ojanvierusistutus on ehkä vilahdellut blogini kuvissa jo aiemmin, mutten ole vielä esitellyt sitä kunnolla. Ojalle vie polku hyötytarhan hedelmäpuiden vierestä. Ojan toiselle puolelle olen tehnyt istutuksen kasveilla, joiden pitäisi viihtyä kosteassa. Hyötytarhalta päin katsottuna oikeassa reunassa kasvaa korallikeijunkukkia ja niiden takana haltiankukkia 'Twilight'. Haltiankukkien vasemmalle puolelle istutin tarhakellukkaa 'Nonna'. Niiden vierelle istutin kuunliljoja 'Dream Queen' sekä yhden 'Frances Williams' kuunliljan, joka oli kasvanut minulla ruukussa jo useamman vuoden.

 

Ojanvieruspenkki hyötytarhalta päin kuvattuna heinäkuussa 2022

 
Aivan penkin vasempaan reunaan olen istuttanut vanhasta kodistamme jakamiani loistokurjenmiekkoja 'Concord Crush'. Niiden ja kuunliljojen väliin penkin takaosaan jäi vielä tyhjää tilaa. Ajattelin istuttaa siihen lisää joko kuunliljoja tai kurjenmiekkoja, mutta viime kesän loppupuolella ei löytynyt enää mitään kivoja lajikkeita. Ajattelin joko kuunliljoja, joiden lehdissä on valkeat reunat (esim. 'Patriot' tai 'Victory') tai jotain perussinisestä poikkeavaa kurjenmiekkaa, kuten laventelinroosaa 'Pink Parfait' -lajiketta tai monisävyistä 'Sugar Rush' -lajiketta.

 

Sama kukkapenkki hieman eri kuvakulmasta

 
 Jälkikäteen ajateltuna istutus saattaisi ehkä olla näyttävämpi, jos se koostuisi vain parista eri kasvilajista. No, tuleepahan nyt testattua kerralla useamman lajin viihtyvyys tuolla paikalla. Muutoksia voi tehdä myöhemmin, jos siltä rupeaa tuntumaan. Tilaahan tuolla on vaikka kuinka monelle ojanvierusistutukselle, kunhan ojat on kaiveltu kokonaan auki.

 

Haltiankukalla 'Twilight' on mielestäni kauniinväriset ja -muotoiset lehdet.

Koitin valikoida penkkiin kasveja, joilla on erimuotoiset ja -väriset lehdet. Tummalehtinen haltiankukka tuo kivan kontrastin korallikeijunkukkien ja tarhakellukoiden kirkkaan vihreille lehdille.

 

Tarhakellukan 'Nonna' lehdet ovat kirkkaanvihreät ja kukinnon pitäisi olla oranssi.

 
Kuten monen muunkin tämän istutuksen kasvin, myös kuunliljojen arvo tulee erityisesti niiden näyttävistä lehdistä. Kuunliljat sopivat mielestäni yleensäkin hyvin esimerkiksi kukkapenkin reunuskasveiksi, sillä näyttävyydestään huolimatta ne rauhoittavat näkymää ja kehystävät kauniisti muita kasveja.
 

Kuunlilja 'Dream Queen'

Päädyin kuunliljaan 'Dream Queen' lopulta sen nimen vuoksi, mutta sen lehdet sattuivat sopivan hauskaksi yhteen vanhan 'Frances Williams' -kuunliljan kanssa. Molemmissa on samoja vihreän sävyjä, mutta Dream Queenissa lehtien väritys on päinvastaisesti kuin Frances Williamsissa.

Kuunlilja 'Frances Williams'

Ojan hyötytarhan puoleiselle vierustalle aloittelin elokuussa vähän kukkaisampaa, angervopenkki-nimellä kulkevaa istutusta. (Nimi saattanee muuttua ajan myötä, kunhan penkki saa lopullisen muotonsa.) Siihen istutin jaloangervoja 'Younique White' ja 'Ruby Red'. Niiden seuraan istutin myös vanhalta kotipihalta tuomani jaloangervot, joista toinen on mahdollisesti ihanan hattaraisen vaaleanpunainen 'Look at Me' ja toinen jokin nimetön, punainen yksilö. Kumpikaan ei viime kesänä kukkinut, sillä vanhalla kodillamme ne olivat jääneet pahasti muiden kasvien jalkoihin. Toivon, että uudessa isututuspaikassaan ne pääsevät kukoistamaan! Angervopenkki sijaitsee kahden ojan risteyksessä, joista pienemmän kaivoin siis viime kesänä auki ja suuremman kaivamista ehdin vähän aloitella.

 

En näköjään ole ottanut angervopenkistä lainkaan kuvaa,
mutta ympyröin kyseisen penkin sijainnin tähän kuvaan punaisella.

 

Pienemmälle ojalle vievän polun toiselle puolelle istutin pari amerikankarpaloa. Ne ehtivät kuivahtaa aika pahasti ennen istutusta, mutta jospa ne olisivat vielä hengissä.

 

Toivottavasti amerikankarpalot 'Pilgrim' näyttävät ensi kesänä paremmilta kuin tässä kuvassa.

 
Muistan, miten kesällä koko vanha pässitarhan alue tuntui melkoiselta ryteiköltä, mutta kuvia katsellessa paikka näyttää vain ihanan vehreältä. Ja onhan tuonne muodostunut suloinen polku ja muutama istutuskin. Jatkossa aion useammin pysähtyä ihastelemaan näkymiä muutenkin kuin kameran kautta ja pyrin nauttimaan niistä takertumatta keskeneräisyyteen. Eihän maailma koskaan ole valmis!

 

Näitä näkymiä alkaa olla ikävä.
Tämä kuva on otettu ojan takaa hyötytarhaa kohti.

 Kävin mökillä pari päivää sitten. Näkymät olivat silloinkin kauniit, vaikkakin tyystin erilaiset kuin yllä olevissa kuvissa. Joka paikka oli valkeiden nietosten peitossa. Tietä ei ole aurattu emmekä ole käyneet kolaamassa pihaa sitten alkutalven, joten välillä upposin polvia myöten hankeen. Onneksi valitsin hedelmäpuille korkeinta verkkoa, mitä kaupasta löysin, sillä se on pitänyt puut suojassa nälkäisiltä eläimiltä, vaikken ole käynyt tallomassa lunta puiden ympäriltä matalammaksi.

 

Hedelmäpuut ovat vielä hyvässä suojassa.
Ojat ja niiden viereiset istutukset ovat jossain tuolla oikealla lumen alla piilossa.

Ensi kerralla taidan lähteä suksilla. Joku on hiihtänyt mökkitietämme pitkin tontin takana olevaan metsikköön. Latu on ilmestynyt sinne aiempinakin talvina ja tarkoitukseni on ollut käydä katsomassa, minne se johtaa. Ehkäpä tänä talvena saan viimein toteutettua aikeeni!

 

Latu kutsuu suksimaan kuuseen tai ainakin syvemmälle metsään.

Hurjaa ja aika ihanaa ajatella, että mahdollisesti jo kuukauden kuluttua täälläkin näkyy paljasta maata, piippoja ja ehkä ensimmäisiä nuppujakin. Onneksi intouduin syksyllä istuttamaan kukkasipuleita sekä kotipihaamme että mökille, vaikka se silloin hieman tuntuikin hullun hommalta. Toivottavasti hullun hommat palkitaan kukkasin!

 

Viimekeväisen krookuksen myötä toivotan ihanaa kevään odotusta!