perjantai 11. tammikuuta 2019

Minä puutarhurina -haaste

Kiirettä pukkaa edelleen, ja blogi on joutunut jäämään taka-alalle. Vuoden alusta kiireeni vain lisääntyivät, sillä aloitin itse uuden työn ja mieheni lähti työreissulle. Mielessäni olisi vaikka kuinka monta aihetta blogikirjoituksille, mutta aika ei millään riitä niiden kirjoittamiseen. Jos joku keksii koneen, jolla saa muutettua ajatukset suoraan tekstiksi, niin täällä olisi yksi innokas vapaaehtoinen koekäyttäjä. Tämäkin blogiteksti on odottanut kuukausikaupalla viimeistelyä.

Lapsille iski mahatauti, joten jouduin tänään jäämään heidän kanssaan kotiin. Toipilaiden nukkuessa ehdin vihdoin ja viimein blogin pariin. Jotain iloa sairastelustakin siis.

Sain Puutarhahetken Tiiulta mielenkiintoisen Millainen puutarhuri olet? -haasteen. Haasteen on alunperin laittanut alulle Kukka & Kaali -blogin Pauliina. Tarkoitus on siis kertoa itsestään puutarhurina puutarhasuunnittelun, ostosten, työkalujen säilytyksen, hyötytarhuroinnin, kitkemisen, puutarhapuuhien, puutarhan tyylin, kasvivalikoiman, sään ja vuodenaikojen näkökulmasta. Nyt voidaan siis todellakin puhua haasteesta, ainakin omalla kohdallani tämä vaati aika paljon pohdintaa!

Kuvituksena tällä kertaa pakkasenpurema lokakuinen puutarha.

Puutarhasuunnittelu

Tykkään pohtia kasvivalintoja, suunnitella kukkapenkkien muotoja, leikellä ja liimailla kasvien kuvia paperille, raapustaa erilaisia suunnitelmia ja pyöriä puutarhassa uutta suunnitellen. Mutta kun toteutuksen aika tulee, harvoin pysyn ainakaan täysin suunnitelmassani. Kukkapenkkini eivät myöskään säily kovin kauaa ennallaan, sillä usein alkaa tuntua, että jokin kasvi onkin väärässä paikassa, jolloin siirrän sen muualle.

Ostokset

 Kun muutimme nykyiseen kotiimme, ostin kasveja aluksi ilman ostoslistaa ja valikoin kasveja, jotka miellyttivät silmääni. Nykyään, kun taimistojen ja verkkokauppojen valikoimat ovat jo tutumpia, laadin yleensä etukäteen ostoslistan ja pyrin myös pysyttelemään siinä. Budjettini on melko tiukka, joten yleensä en pysty ostamaan kaikkia listani kasveja kerralla vaan joudun hankkimaan niitä pienissä erissä tai joudun tyytymään johonkin edullisempaan lajiin tai lajikkeeseen. Sallin itseni tehdä myös heräteostoja, mikäli niille on jokin järkevä perustelu. (Minulle järkeväksi perusteluksi riittää toki se, että kyseinen kasvi on oikein erityisen hurmaava tai sillä on todella kiehtova nimi.) Puutarhamme on pieni, joten uusia kasvihankintoja kannattaa tehdä harkiten, sillä heräteostoksille voi olla vaikeaa löytää paikkaa. Onneksi niissä tapauksissa auttaa vanhempieni piha, jonne voin sysätä kasvit, jotka eivät mahdukaan omaan puutarhaamme.

 Työkalujen säilytys

Kesällä pidän isoimpia työkaluja, kuten lapiota ja haravaa, pihamme nurkassa. Talven tullen vien työkalut autotalliin tai varastoon. Pienempiä työkaluja säilytän sisällä. Isoimmat työkalut muistan melko hyvin viedä paikoilleen. Mitä nyt lapio unohtui useammaksi viikoksi keskeneräisen kukkapenkin laidalle.. Pieni istutuslapio puolestaan unohtuu kovin helposti milloin minnekin, ja välillä sitä saa etsiä kissojen ja koirien kanssa. Pyrin pitämään työkaluistani hyvää huolta putsaamalla ne käytön jälkeen, mutta ei ehkä yllättä, että sekin jää usein tekemättä.

Minä hyötytarhurina

 Pienen pihamme vuoksi minulla ei kasva hirveästi hyötykasveja. Kasvattaisin niitä mielelläni enemmänkin, mutta se vaatisi enemmän tilaa. Tänä vuonna olen päässyt ensimmäistä kertaa nauttimaan kasvihuoneesta, ja olenkin pyhittänyt sen lähes kokonaan hyötykasveille.

Olisi ihanaa olla kasvisten, marjojen ja hedelmien suhteen omavarainen, ja se onkin isoin syy hyötyviljelmiini. Itse kasvatettuna kaikki maistuu myös paljon paremmalta kuin kaupan hyllyltä ostettuna. Samalla voi opettaa lapsille, mistä ruoka oikeasti tulee. Tietenkin yritän ujuttaa myös lapsilleni puutarhuroinnin iloa.

En kuitenkaan ota hyötytarhurointiani kovin vakavasti. Toki sadon menetys harmittaa, muttei se ole maailman loppu. Haitalliset ötökät ärsyttävät, mutta kovin suuriin toimenpiteisiin en viitsi ryhtyä niitä vastaan. Pyrin viljelemään mahdollisimman luomusti, mutta siitäkään en ota stressiä.

Kitkeminen

Toisinaan pidän kitkemisestä, toisinaan en. Kiireessä kitkeminen ei ole hauskaa. Jos alitajunnassa naputtaa koko ajan jäljellä olevat minuutit, hermostuu ensimmäisestä tiukassa olevasta voikukan varresta tai tuskastuttavan runsaasta vesiheinäkasvustosta. Jos ei ole kiire mihinkään, kitkeminen on oikeastaan aika rentouttavaa puuhaa. Samalla voi suunnitella vaikkapa uutta kukkapenkkiä tai syksyn kukkasipulihankintoja. Kitkeminen on myös palkitsevaa hommaa, sillä työn tuloksen näkee heti.


Puutarhapuuhat

Välillä lähestulkoon asun puutarhassa. Aloitan aamun kuvaamalla kasveja, seuraavaksi istutan niitä, sitten suunnittelen uusia istutuksia, kitken rikkoja, kiertelen puutarhaa huvinvuoksi ja illalla kastelen kasvit. Samaa saattaa jatkua viikkokausia. Välillä taas saattaa kulua viikkoja, etten tee puutarhassa juuri mitään. Puutarha on rakas, muttei katoa minnekään, vaikka jäisikin välillä unohduksiin.

Suosikkipuuhaani on puutarhassa kiertely kaikessa rauhassa. On rauhoittavaa pysähtyä ihastelemaan kärhön pullistuneita nuppuja tai juuri puhjennutta ruusunkukkaa. Välillä on kuitenkin päästävä työntämään kädet syvälle multaan tai rehkittävä lapion kanssa oikein olan takaa.

Puutarhan tyyli

Tarkoitukseni on ollut tehdä puutarhastani romanttinen keijukaispuutarha, mutta ainakin tällä hetkellä sen tyyliä taitaa kuvata paremmin sanat sekalainen ja keskeneräinen. Olen toki hankkinut kasveja, jotka miellän romanttisiksi, mutta kokonaisuus ei vielä ole aivan sitä, mitä toivoisin. Vaan ehkä se siitä vuosien saatossa alkaa muotoutua enemmän haaveideni mukaiseksi, kunhan liljat, kärhöt, ruusut ja kurjenpolvet kasvavat rehevämmiksi ja yhteinäisemmiksi alueiksi.


 Kasvivalikoima

Alkuun en kiinnittänyt kasveissa huomiota juuri muuhun kuin ulkonäköön, mutta nyt olen ottanut tarkemmin huomioon myös kasvupaikkavaatimukset sekä kasvin leviämisen ja kasvutyylin. Pienessä puutarhassa on se hyöty, että vaativampiakin kasveja voi hyvillä mielin kokeilla, sillä pienessä tilassa niiden hoitoon ei uppoa tuhottomasti aikaa. Tykkään testata kaikkea uutta, mutta en hanki mitään kasvia pelkästään erikoisuuden vuoksi, vaan kasvin täytyy toki myös miellyttää silmää.

Minä ja sää

 Huonoa säätä ei ole olemassakaan! Sen sijaan puutarhurilla saattaa joskus olla huono päivä, eikä silloin tee välttämättä mieli mennä esimerkiksi sadekeliin kitkemään rikkaruohoja. Sopivassa varustuksessa säässä kuin säässä voi kuitenkin tehdä puutarhahommia tai vähintäänkin viettää aikaa puutarhassa aurinkotuolissa löhöten tai kuralätäköissä pomppien.

Keväällä seuraan ulkolämpötilaa, jotta tiedän, milloin uskallan viedä esikasvattamani tai talvettamani kasvit pihalle. Silloin merkitsen yön alimmat lämpötilat ylös puutarhavihkooni. Muulloin en pidä sääpäiväkirjaa. Ajatuksena sääpäiväkirja on aika ihana, ja voisinkin ottaa sen seuraavaksi tavoitteekseni. Sääennusteita seuraan aika vähän, eivät ne kuitenkaan pidä paikkaansa..

Suhtautuminen vuodenaikoihin

Kaikki vuodenajat ovat omalla tavallaan ihania. Keväällä maailma herää taas eloon ja uusi kasvukausi alkaa. Kevät palkitsee puutarhurin odotuksen suloisilla krookuksilla, hempeillä hiirenkorvilla, pikkuisilla versoilla ja ruohon viherryksellä.

Kesällä kasvu kiihtyy ja pitää puutarhurin kiireisenä. Toinen toistaan upeammat kasvit kukkivat, valoisaa on lähes vuorokauden ympäri ja lämpö hellii kaikkea kasvavaa. Kesällä voisi vaikka asua puutarhassa! 

Syksyllä sato kypsyy, maistellaan oman maan tomaatteja ja porkkanoita, herkutellaan herneillä ja nostetaan perunaa. Monet koristekasvitkin kukkivat vielä komeasti, syysleimut, asterit ja hortensiat.. Illat pimenevät ja puutarhaan on ihanaa sytytellä valoja ja kynttilöitä. Ruska värittää luonnon vielä kerran upeaan loistoon.

 Talvella lumi peittää kasvit hellään huomaansa. Kaikkialla on kaunista, niin puhtaan valkoista. Pakkanen puree poskia ja lumi narskuu kenkien alla. Lasten kanssa rakennetaan lumiukko vartioimaan pihaa, käydään yhdessä kuutamokävelyllä ihastelemassa tähtiä ja tehdään puutarha täyteen lumienkeleitä.

Yhtäkään vuodenaikaa en vaihtaisi pois, juuri näin on hyvä.

Kiitokset Tiiulle haastamisestani ja Pauliinalle haasteen keksimisestä. Tästä pääset lukemaan Pauliinan ohjeet haasteen toteutukseen.

maanantai 19. marraskuuta 2018

Lauantainen bloggaajatapaaminen

Osallistuin viime lauantaina ensimmäistä kertaa elämässäni bloggaajatapahtumaan. Puutarhahetki-blogin Tiiu järjesti ihanan tapaamisen Kuopiossa. Paikalla oli lisäksi Hiidenkiven puutarhan Minna, Kottikärryn kääntöpiirin Päivi ja Maalaiskaupungin pihan Tuula.

Aluksi kävimme herkullisella brunssilla ravintola Hygge Brossa. Syönnin lomassa ehdimme kaikessa rauhassa vaihtaa kuulumisia ja keskustella puutarha-asioista. Oli niin mukavaa, että unohdin täysin ottaa ruuasta kuvia. Aika harvinaista minulle, sillä rakastan hyvää ruokaa.
 
Kukkakauppa Cosmoksesta löytyy runsaasti ihania leikkoja, kuten neilikoita.
 Syönnin jälkeen suunnistimme kukkakauppa Cosmokseen. Glögi- ja piparitarjoilun jälkeen Sirkka opasti meille jouluisten kukka-asetelmien tekoa. Saimme häneltä runsaasti hyviä vinkkejä kauniiden ja kestävien asetelmien tekemiseen. Ajattelin jakaa Sirkan vinkit myös teille.

Erilaiset istutusastiat ovat nätisti esillä.
Asetelman voi tehdä oikestaan millaiseen astiaan vaan. Tärkeintä on varmistaa, ettei astia vuoda. Tarvittaessa astiasta saa vedenpitävän muovittamalla sen sisäpuolelta. Kastelua ei kuitenkaan kannata tehdä pöytäliinan päällä, jottei multavesi valu liinalle. Jotkut astiat saattavat myös päästää väriä kastuessaan.

Ensin Sirkka teki perinteisen jouluasetelman amarylliksestä,
joulutähdestä, hopealangasta ja muratista.
Samaan astiaan valitaan samankaltaista kastelua vaativia kasveja. Kasvit kannattaa kastella hyvin ennen istutusta, esimerkiksi upottamalla ne sankoon. Kastelussa käytetään huoneenlämpöistä vettä. Kylmä kasteluvesi voi palelluttaa kasvit.

Asetelmiin sopii lähes mikä multa vain, Sirkan mukaan esimerkiksi vanha kesäkukkamulta käy oikein hyvin. Mustaa Multaa hän ei suositellut sen ravinnerikkauden vuoksi.

Perinteiseen asetelmaan käyvät koristeeksi luonnonmateriaalit,
kuten kävyt, havut ja kanelitangot.
 Sitten päästäänkin itse asiaan, kasvien valintaan. Asetelma kannattaa rakentaa jonkin teeman ympärille, jotta siitä tulee yhtenäinen. Astia vaikuttaa paljon kasvivalintoihin. Pärekoriin kannattaa valita perinteisiä joulukukkia, kullanhohtoiseen astiaan sopii puolestaan paremmin modernimmat kasvivalinnat.

Herttaiset pikkutontut käyvät myös koristeeksi.
 Jotta asetelmasta tulee mielenkiintoinen, kannattaa valita erilaisia kasveja. Kiinnitä siis huomiota kasvien korkeuteen ja lehtien muotoon. Toisiinsa sointuvat kukkien ja lehtien värit pitävät asetelman yhtenäisenä. Hyasintit toimivat ehkä parhaiten ilman muita kasveja. Niiden voimakas tuoksu kannattaa ottaa huomioon, etenkin, jos teet asetelman lahjaksi.

Sirkka teki myös modernin asetelman, johon päätyi
ilmakasvi eli tillandsia, hopeaksi värjätyt mehikasvit sekä hopealankaa.
 Niin kasveissa kuin koristeissakin on hyvä pysyä kohtuudessa. Älä siis laita liikaa erilaisia kasveja tai koristeita. Koristeet näyttävät usein kivemmalta pienenä rykelmänä kuin sinne tänne ripoteltuna.

Myös koristeet valitaan tietenkin teeman mukaan. Perinteiseen asetelmaan käy hyvin luonnonmateriaalit, moderniin asetelmaan esimerkiksi joulupallot ja kimalteleva enkelinkihara. 

Modernin asetelman koristeet toistavat samaa hopeanharmaata värimaailmaa
kuin kasvit. Joulukoristeita voi hyvin käyttää asetelmissakin.
Mullan pinta on hyvä peittää lopuksi sammalella. Se tuo asetelmaan viimeisen silauksen ja säilyttää paremmin kosteuden. Sammal kannattaa kerätä viimeistään edellisenä päivänä, jotta se ehtii lämmetä huoneenlämmössä. Myös sammal kastellaan ennen käyttöä. Muistathan, että sammalen keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa!

Minulla oli oikein mukava lauantai-iltapäivä. Oli ihana tutustua toisiin puutarhahöperöihin ja saada neuvoja jouluasetelmia varten. Juuri tällaista tähän väliin kaipasinkin! Bloggaaminen innostaa taas ihan toisella tapaa, ja sormia syyhyttää päästä tekemään jouluasetelmia.

Lämmin kiitos Sirkalle, että saimme tulla oppiisi. Suuri kiitos myös Tiiulle tapahtuman järjestämisestä, sekä kaikille osallistuneille mainiosta seurasta. Toivottavasti näemme toistekin!

torstai 20. syyskuuta 2018

Loppusyksyn kukat

Viime kerralla valittelin puutarhaprojektieni keskeneräisyydestä. Tilanne ei siltä osin ole edennyt juuri lainkaan, tai siltä ainakin itsestä tuntuu. Espanjankurjenpolvet 'Wargrave Pink' ja syyshortensian 'Wim's Red' olen sentään siirtänyt puutarhastani vanhempieni pihaan. Vanhempieni pihassa yksi kukkapenkeistä joutuikin taas oikein kunnon myllerrykseen. Siirsin pikkusydämet, ukonkellot ja vuorikaunokit kukkapenkistä metsän reunaan ja istutin espanjankurjenpolvet niiden tilalle. Syyshortensia 'Wim's Red' sai vielä jäädä ruukkuun, mutta seuraavalla vierailullani istutan sen syyshortensian 'Sundae Fraise' viereen.

 Koska puutarhassani ei ole tapahtunut suuria, ajattelin taas esitellä tämän hetken kukkijoita. Niitä ei enää ole hurjasti, mutta jokunen kuitenkin.

Kiinanasteri 'Pompon Cherry Red' kumartaa yleisölleen.
Nämä pallerot ovat mielestäni sangen söpöjä.

Jokunen daalia kukkii vielä.
Lumihiutaleet ovat kukkineet sinnikkäästi koko kesän.
Ruusu 'Nostalgie' on kerrassaan lumoava.
Ostin kesäkuussa muutaman uuden ruusun, eli kolme kappaletta yllä olevaa 'Nostalgie'ta sekä yhden 'Peach Clementine'n. 'Nostalgie' pääsi samantien suosikkiruusujeni listalle. Mielestäni sen väritys on todella kaunis.

Äitienpäiväruusussa on useita nuppuja.
Samettikukat loistavat ruukuissaan.
Ilmaisdaalia 'Edge of Joy'n kukka näyttää hauskalta.
Leijonankitojen kukinta tuntuu muuttuvan päivä päivältä runsaammaksi.
Valon leikkiä idänkurjenpolven kukinnolla
Siinäpä oli lähes kaikki tällä hetkellä kukkivista kukistani. Etupihan ruukkuistutuksia en tällä kertaa kuvannut. Ne alkavatkin olla jokseenkin rupsahtaneita. Sama tilanne on takapihan tuoksuherneillä. Daalioissa ja joissain kärhöissä on vielä nuppuja, mutta saattaa olla, etteivät ne ehdi kunnolla kukkaan.

Kunhan Pikku Kakkonen alkaa, minä yritän päästä livahtamaan pihalle. Jos vaikka saisin siirreltyä jokusen kurjenpolven penkistä toiseen. Tai ehkä lopultakin istutan alennusmyynneistä hankkimani kasvit jonnekin. Kukkasipuleillekin voisi kai pikkuhiljaa alkaa kaivella koloja ennen kuin maan jäätyminen yllättää. Tekemistä siis totisesti riittää!

Aurinkoisia syyskuun päiviä!

tiistai 4. syyskuuta 2018

Kuunvaihteen puutarha

Tällä hetkellä puutarhassani kaikki tuntuu olevan kesken. Olen ripotellut ympäri pihaa ruukkuja, joiden kasvit odottavat pääsyä lopulliselle paikalleen. Lähes jokainen kukkapenkki on myllerryksen alla, sillä olen todennut osan kasvivalinnoista epäsopiviksi ja päättänyt siirtää ne toisaalle. Viimeksi kaivelin espanjankurjenpolvet maasta ja iskin ne ruukkuihin odottamaan vanhempieni pihaan vientiä. Ne ovat mielestäni sittenkin liian pinkit meidän pihaamme. Suurin osa kasveistani on sentään vain väärässä penkissä ja niille löytynee paikka omasta puutarhastamme. Kun vain jostain saisi intoa ja aikaa niiden siirtelyyn.

Vaan täällä blogissa ajattelin nyt keskittyä elokuun lopun ja syyskuun alun kukkaisiin tunnelmiin kuvien muodossa. Keskeneräisistä projekteista ehtii kertoa toistekin, kenties sitten, kun saan ne valmiiksi..

Gladiolukset kukkivat ruusujen seassa.
Istutin viime vuonna gladioluksen mukuloita Ruusupenkin päätyyn, jonne en vielä silloin ollut istuttanut yhtään ruusua. Ne kasvoivat ja kukkivat silloin kauniisti, ja poimin mukulat talteen istuttaakseni ne keväällä uudelleen. Mukulat pääsivät kuitenkin varastossa märkänemään, ja jouduin keväällä heittämään ne pois. Suureksi hämmästyksekseni gladioluksen varsia alkoi kuitenkin putkahdella esiin Ruusupenkistä. Kaipa olen sitten ollut niin puusilmä, että osa mukuloista on onnistunut jäämään penkkiin. Tuskin nuo siemenistäkään on kasvanut. Ihan kiva, kun kukkivat nyt, mutta penkin päätyyn istuttamani ruusu on kyllä jäänyt auttamattomasti niiden taakse piiloon.
 
Valitettavasti gladiolusten kukinnot ovat kuivan kesän takia rusehtuneet.

Idänkurjenpolvi
Leijonankita
Linnut olivat ilmeisesti kylväneet tämän auringonkukan kukkapenkkiini.
Kiinanasteri 'Pompon Cherry Red' on aika söpö.
Kärhö 'Jan Pavel II' (= 'John Paul II') jaksaa vielä kukkia.
Myös kärhö 'Princess Kate' loistaa vielä muutaman kukan voimin.
Syysleimu (mahdollisesti 'Laura')
Ritarinkannus 'Percival' kukkii jo toisella kierroksella.
Muun muassa nämä kukat jaksavat vielä ilahduttaa minua. Puolittain ajatukseni ovat puutarhan osalta suuntautuneet jo kevääseen, mutta osa minusta toivoo syksyn suotuisien säiden jatkuvan vielä pitkään, jotta saisin vietyä edes osan keskeneräisistä projekteista päätökseen.

Tunnelmallista syyskuun alkua!

perjantai 31. elokuuta 2018

Ilmaiskukkien kuulumisia

Kerroin aiemmin ilmaiseksi saamistani kukkasipuleista. Hamstrasin siis Hankkijalta roppakaupalla miekkaliljojen, daalioiden ja liljojen sipuleita. Nyt suurin osa on jo hyvässä kasvussa, ja jokunen nuppukin löytyy.

Ainoa pettymyksen aihe on liljat, sillä ne eivät ole lähteneet lainkaan kasvuun. Istutin kyseiset 'Pretty Woman' -liljat Liljapenkin ja Suomi100-penkin välimaastoon. Liekö kuivuus syynä, ettei niistä ole näkynyt mitään. Alkuun kastelin niitä jonkun verran, mutta kieltämättä aika laiskasti. Saa nähdä, alkavatko ne kasvaa ensi vuonna.
Keskellä daaliat, taustalla jokunen gladiolus
 Daaliat ovat kasvaneet erinomaisen hyvin. Niillä on paksut, tanakat varret ja runsas lehdistö. 'Edge of Joy'hin on puhjennut ensimmäinen nuppu. Äskettäin huomasin myös 'Eveline'ssä piskuisen nupunalun. Ilolla odotan, josko mahdollisimman moni ehtisi kukkia.
'Edge of Joy'n tiivis nuppukerä
Tuijan ympärillä olevassa penkissä kasvaa
tuoksumiekkaliljoja sekä gladiolukset 'Romy' ja 'Vladivostok'.
  Kaikki gladiolukset ja tuoksumiekkaliljat ovat myös lähteneet kasvuun, mutta niiden kunto vaihtelee. Maahan istutetut voivat melko hyvin, tosin osassa on pieniä mustia öttiäisiä. Valitettavasti ötökkätietouteni on surkea, joten noidenkaan lajista en osaa heittää pienintäkään arvausta. Taidankin kuluttaa talven pimeät illat pänttäämällä tietoa puutarhan tuholaisista. Ruukuissa kasvaneet miekkaliljat ovat hiukan päässeet kuivahtamaan, ja myös niissä on samaisia öttiäisiä. Ötököistä huolimatta löysin kuitenkin yhden nupun kukkapenkissä kasvavasta 'Romy'-miekkaliljasta.
Gladiolus 'Romy' nupullaan
Ruukkujen miekkaliljat ovat vähän kuivuneita.
Näissä ruukuissa kasvavat lajikkeet 'Traderhorn' & 'White Prosperity'.
Lopuksi vielä kooste näistä ilmaiskukkasista:

Kuvassa ylärivissä vasemmalta oikealle daaliat
'Lavender Perfection', 'Melody Harmony', 'Eveline' & 'Edge of Joy'
Keskirivillä vasemmat oikealle gladiolukset 'Romy', 'Kirov', 'Gydan' & 'Vladivostok'
Alarivillä vasemmalta oikealle tuoksumiekkalilja,
gladiolukset 'White Prosperity' & Traderhorn' sekä lilja 'Pretty Woman'
 
Pahoittelen kuvien epäsiistejä taustoja ja melko heikkoa laatua. Viime aikoina olen tehnyt kuvauskierrokseni aika kiireellä enkä valitettavasti ole muutenkaan ehtinyt viettää paljoa aikaa puutarhassa. Blogimaailmalle on jäänyt sitäkin vähemmän aikaa. Harmittaa, etten kerkeä päivittämään blogiani useammin ja etten millään kykene lukemaan kaikkia seuraamieni blogien kirjoituksia, vaikka kuinka tahtoisin. Onneksi kiireisenä pitävät mukavat asiat; perhe ja juoksu. Huomenna olisikin edessä puolimaraton. Ehkäpä palkitsen itseni juoksu-urakasta uppoutumalla huomenna koko illaksi blogien lueskeluun.

Mukavaa viikonloppua ja pirtsakkaa syyskuun alkua!

lauantai 18. elokuuta 2018

Puolivillit orvokit

Tänä kesänä olen menettänyt sydämeni pikkuisille orvokeille, joita on tullut vastaan milloin mistäkin enemmän tai vähemmän yllätyksellisestä paikasta. Olen surkea kasvattamaan orvokkeja, mutta onneksi näitä ihanuuksia on kylvääntynyt ihan itsestään sinne tänne.

Tämä orvokki päätti majoittua takapihan laattojen väliin kasvihuoneen edustalle.
 Yllä olevan kuvan kukka on osoittautunut varsin sitkeäksi sissiksi, sillä se on tullut useampaan kertaan tallotuksi, mutta nousee yhä uudestaan ja uudestaan kukoistamaan. Huomasin muuten kuvan öttiäisen vasta siirtäessäni kuvia kamerasta tietokoneelle. Aika hauska veitikka!

Orvokin saattaa löytää myös kengästä.
Kenkään istutettu orvokki on peräisin tapahtumasta, jossa lapset pääsivät itse istuttamaan kukat valitsemaansa kenkään tai ruukkuun. Harmi kyllä, sekin kuoli lopulta huonossa hoidossani.

Tämän yksilön löysin läheisestä leikkipuistosta
ja siirsin sen (salaa) kukkapenkkiini.
Tämä pirtsakka leidi on salakavalasti majoittautunut
tuijan ympäryspenkin lumihiutaleiden sekaan.
Orvokeissa on lukuisia ihania väri- ja sävyvariaatioita. Minun on mahdotonta valita niistä suosikkia. Jokainen on omalla tavallaan kaunis! 

Seuraavien kuvien orvokit ovat vanhempieni pihalta, ensimmäisen bongasit kasvimaalta ja loput kolme nurmikolta.

Tämä oli valitettavasti aika riekaleinen,
mutta erikoisen värityksensä takia se ansaitsi tulla ikuistetuksi.

 Pidätkö sinä orvokeista ja minkä väriset ovat suosikkejasi?