Kotikokin suosikkikausi on parhaimmillaan, sillä keittiössä pääsee hyödyntämään oman pihan satoa. Aloitin kauden kesäkuun alussa valmistamalla ensimmäistä kertaa itse Louhisaaren juomaa, jota Marskin simaksikin kutsutaan. Joskus vuosia sitten maistoin sitä tuttuni luona ja siitä asti olen aikonut tehdä sitä itse. Lopultakin aikomukseni kävi toteen! Reseptin löysin Kotiliedestä, mutta käytin itse hieman vähemmän sokeria. Alla minun versioni reseptistä. Sokeria tuli mielestäni juuri sopivasti ja juoma maistui lapsillekin hyvin.
Louhisaaren juoma
4 l
mustaherukanlehtiä
25 g
sitruunahappoa
400 g
sokeria
Kuumenna vesi kiehuvaksi. Kaada se (huuhdeltujen) herukanlehtien päälle. Lisää sitruunahappo ja sekoita. Peitä astia kannella ja anna juoman tekeytyä 12 tuntia.
Siivilöi lehdet pois sideharsokankaan läpi. Lisää sokeri. Juoma on valmista nautittavaksi sellaisenaan tai sitä voi laimentaa kivennäisvedellä. Sitä voi myös käyttää juomasekoituksiin tai pakastaa.
Tyttäreni puolestaan leipoi raparperipiirakan pienellä avustuksellani. Tällä reseptillä valmistetussa piirakassa on mielestäni täydellinen kirpeän ja makean tasapaino. Piirakka oli selvästi muidenkin perheenjäsenteni mieleen, sillä piirakasta hävisi yhdellä istumalla yli puolet. Olen napannut reseptin alunperin Kotikokista.
Raparperipiirakka
Pohja:
150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
tl leivinjauhetta
1 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
tl leivinjauhetta
Täyte:
n. 0,5 l raparperinpaloja
1 tlk (200 g) kermaviiliä
1 muna
1 tlk (200 g) kermaviiliä
1 muna
1 dl sokeria
2-3 tl vaniljasokeria
2-3 tl vaniljasokeria
Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna hyvin sekoittaen. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja lisää taikinaan. Levitä taikina pyöreän, voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Kuori raparperit ja leikkaa ne ohuiksi paloiksi. Levittele raparperipalat pohjan päälle. Sekoita kermaviili, muna ja sokerit. Levitä kermaviiliseos raparperien päälle. Paista piirakkaa 200 asteessa (kiertoilmalla 175 asteessa) noin 20-30 min, kunnes täytteen pinta on saanut hieman väriä.
Valmistin kesäkuussa myös raparpericurdia. Aikomukseni oli tehdä saman linkin takaa löytyviä raparperimacaroneja juhannukseksi, mutta ne jäi sitten kuitenkin tekemättä. Raparpericurd odottaakin vielä jääkaapissa käyttöä. Täytyypä siis joku päivä taas leipoa! Pakastimesta löytyy myös aika runsaasti viime kesän marjasatoa, joten marjoistakin voisi kehitellä jotain. Viime aikoina olen upottanut niitä lähinnä rahkaan.
Oli muuten tarkoitus julkaista tämä postaus jo ennen juhannusta, mutta yllättäen en ehtinyt/jaksanut lisätä postaukseen ajoissa kuvia ja reseptejä, joten julkaisu "vähän" venyi. No, tulee se juhannus ensi vuonnakin, ja toki puutarhajuhlia voi järjestää pitkin kesää (tai vaikka keskellä talvea, sekin voisi olla ihan eksoottinen kokemus).