Joulukalenterin 14. luukku, joulukuusen koristelu

Nyt pukkaa taas joulukalenteripäivityksiä, sillä yritän kovasti päästä kalenterissani ajantasalle. Aiemmin kerroinkin, että tietokoneeni jäi vanhempieni luo ja jouduin siksi jättämään joulukalenterin hetkeksi tauolle.

Nyt avautuu Keijunkukkasen joulukalenterin 14. luukku, josta paljastuu koristeltu joulukuusemme. Joulukuusen hakuretkelle pääset klikkaamalla tästä.

Koristelimme joulukuusen yhdessä lasteni kanssa. Täydellisen harmonisen lopputuloksen sijaan minulle tärkeintä onkin yhdessä tekeminen koko perheellä. Mieheni osallistui koristeluun virittämällä kuuseen valot.

Koristeet ovat pääosin punaisia ja kultaisia. Tyttäreni halusi kuuseen lisäksi valkoisen, sopivassa valossa vaaleanpunaiseen taittavan koristenauhan.

 

Kuusen latvaan saimme vihdoin hankittua tähden. Tähdessä kiinnitystä varten ollut rautalanka tosin katkesi ennen kuin sain tähteä kuuseen asti, joten virittelin sen sitten rautalangan puutteessa räikeän vihreällä piipunrassilla paikoilleen..

Olen lisännyt kuuseen lasten iloksi vähitellen uusia, vähän yllättävämpiä koristeita, jotka lapset saavat jouluna käyttöönsä.

Tämän pallo on itse asiassa huulirasvapurnukka.

Taempana oleva pallo sisältää suklaata.

Tunnelmallista joulun aikaa!

Joulukalenterin 8. luukku, kuusenhakuretki

Kohtasimme viimein armaan tietokoneeni kanssa, joten pääsen vihdoin päivittämään blogiani. Jatketaan siis joulukalenteria siitä, mihin viimeksi jäätiin, ja yritetään kuroa aika umpeen ennen joulua. Kalenterin kahdeksas luukku aukee siis nyt, hitusen myöhässä.

Meillä on tapana hankkia joulukuusi vanhempieni kotimetsästä. Jo lapsena astelin samassa metsässä isäni perässä vertailemassa kuusia ja valitsemassa sitä kaikkein kauneinta yksilöä koristamaan joulua.

 

Siispä joulukuun 8. päivän luukusta avautuu polku lumiselle kuusenhakuretkelle. Tällä kertaa retkellä oli minun ja isäni lisäksi 4-vuotias tyttäreni. Pipareilla ja limsapullolla varustettu eväspussi mukana talloimme hangen poikki kohti aiemmin merkitsemiäni kuusia, joista parhaimman valitsisimme mukaamme.

 
Lapsen innolla tyttäreni etsi luonnosta merkkejä villieläimistä. Metsässä olikin runsaasti jänisten jälkiä. Yhden kuusen alla pupu oli selvästi nukkunut yöunensa ja lähtenyt sitten vauhdilla suurilla loikilla pois. Pohdimme, oliko se mahdollisesti säikähtänyt puista pudonnutta lunta.

Valittuamme mieleisimmän kuusen mutustelimme eväitä ihastellen metsän kauneutta ja hengittäen raikasta talvi-ilmaa. Sitten isäni kaatoi kuusen, ja minä kannoin sen pihaan. Siihen se jäi nojailemaan punaisen mökin seinän vierustalle. Ehkä se oli hieman toispuoleinen ja harvakin, mutta meille se oli kuusista parhain, olimmehan itse sen valinneet ja hakeneet.

Tunnelmallista joulun aikaa!

Iloinen vahinko

Olin pari viikkoa reissussa lasten kanssa. Ensin menimme vanhempieni luo, siitä Rovaniemelle ja paluumatkalla olimme vielä hetken vanhempieni luona. Reissu toi mukavaa vaihtelua arkeen. Tällä kertaa kamera pysytteli kuitenkin enimmäkseen laukussa ja keskityin katsomaan maailmaa ihan omin silmin. Niinpä en ala kirjoittamaan mitään ihmeempää matkakertomusta, pelkkä teksti ilman kuvia olisi ehkä hiukan kuivaa luettavaa.

Muutaman kuvan nappasin kuitenkin potkuriajelulta vanhempieni luota. Nämä kuvat on siis Savosta.

Aurinko paistoi pilvien lomasta.

Metsätiellä potkuri luisti ja sielu lepäsi.

Auringonvalo siivilöityi kauniisti oksien lävitse.

Harmittelin aiemmin kuusikuvieni vähäistä määrä.
Tästä kuvasta kuusia ei ainakaan puutu!

Tie oli yhdestä kohtaa aivan jäässä. Jää oli lumen suloisesti puuteroima.

Sitten otsikon lupailemaan iloiseen vahinkoon. Kotiin palattuani löysin kauhukseni työhuoneeni lattialta unohtuneen kukkaruukun. Ennen reissua olin peitellyt varaston sipulikukkaistutukset havuilla, mutta yksi ruukku jäi ilman peitettä, joten toin sen hetkeksi sisälle kehitelläkseni sille jonkin suojan. Kuten arvata saattaa, unohdin ruukun niille sijoilleen. Tältä se näytti vietettyään työhuoneessa kaksi viikkoa:

Työhuoneen lattialla, katseilta piilossa, tapahtui kasvun ihme.

Istutin ruukkuun syksyllä tulppaanisekoitusta 'Pretty in Pink' ja krookusta 'Vanguard'. Jos en ihan väärässä ole, niin nuo esiin tulleet versot kuuluvat tulppaaneille. Versot venyvät pituutta vauhdilla, niiden kasvun melkein kuulee. Ihanaa seurata niiden kehitystä ja odottaa ensimmäisiä nuppuja..

Muuten on vielä kovin talvista. Pakkasta on kymmenisen astetta, lunta isot kinokset ja uuttakin satoi päivällä hiljakseen. Tammikuu meni kuitenkin niin nopeasti ohi, etten edes ehtinyt aloittamaan uutta kylvökautta. Sehän tarkoittaa, että helmikuu menee sitäkin nopeammin ohi, onhan päiviä vähemmän, ja ne vähäisetkin kuluvat lennokkaasti siemenpusseja rapistellessa ja tyttären synttäreitä juhliessa. Eipä aikaakaan niin ollaan maaliskuussa. Se tuo tullessaan toivon lumien sulamisesta ja mullan kuopsutteluun pääsystä..

Huoletonta helmikuuta, ihanat lukijani!

Merkityksellinen puu -haaste

Tiiu Puutarhahetki-blogista haastoi minut aikaa sitten mukaan merkityksellinen puu -haasteeseen, jonka on  pannut alulle Parasta aikaa -blogin Tarjan. Kiitos Tiiulle kivasta haasteesta ja Tarjalle haasteen keksimisestä!

Ensi alkuun ajattelin, että merkityksellisen puun valinta olisi hankalaa. Omassa pihassamme kasvaa pelkästään tuija, mutta vanhempieni pihassa ja mummolani pihassa kasvaa useitakin ihania puuyksilöitä. On sisareni kuolinpaikalla kasvava kuusi, itse istuttamani omenapuut ja korkea mänty, jonka juurella kesäisin loistavat kauniit luonnonkukat, lapsuuden leikeissä puhelinkoppina toiminut koivurykelmä, söpö kataja ja kauniita pihlajia. Sitten siirryin yksilöajattelusta lajiajatteluun, ja niin hoksasin, että suosikkipuuni on tietenkin kuusi!

Jostain syystä minulla on hyvin vähän kuvia kuusista.
Tämä kuva on maaliskuulta 2016.

Lapsuuden kotiani ympäröi metsä, jossa tärkeimmässä roolissa minulle ovat aina olleet kuuset. Kuten lapsuuden puutarhamuistot -postauksessani kerroinkin, lapsuuden aikaisen huoneeni ikkunasta on näkymä pieneen metsikköön, josta ensimmäisenä silmiini osuu aina suloiset kuuset.

Kuusi tuo lehdettömään aikaan kaivattua vihreyttä.

 Kuuset ovat aina tuoneet minulle turvallisuuden tunteen. Lapsuuden leikeissä piilouduin kuusen alle milloin sisariltani tai vanhemmiltani, milloin mielikuvitusolennoilta. Isompana vaeltelin metsässä saadakseni olla itsekseni. Ollessani masentunut, haaveilin köllähtäväni koulumatkani varrella olleiden tuuheiden kuusien juurelle nukkumaan. Koskaan en haavettani toteuttanut, mutta jollain tapaa jo pelkkä ajatus toi hieman lohtua nuoren naisen hauraalle sielulle.

Kuusi tarjoaa suojaa myös eläimille. Oravat vilahtavat kuusen latvaan ihmisen nähdessään, ja pikkulinnut hakevat kuusesta turvaa petoeläimiltä. Tykkään seurailla eläinten puuhia. Kun katsoo tarkkaan, kuusesta voi havaita milloin minkäkin otuksen.

Niin kuin olen aiemmin maininnutkin, olen jouluihminen, eikä joulua tule ilman joulukuusta. Rakastan kuusen neulasten tuoksua, se kuuluu ehdottomasti jouluun. Opiskelija-aikoinani vuokrayksiöönikin oli raahattava kotipaikaltani pieni kuusi. Minulle on tärkeää, että kuusi on nimenomaan isäni metsästä. Ostokuusta, varsinkaan tekokuusta, en voisi omaan kotiini kuvitellakaan.

Joulukuusi vuodelta 2015

 Kuusi on mielestäni karulla tavalla kaunis, sisukas metsiemme asukas, joka ei koreile viehkeällä kukinnalla tai lumoavalla syysvärillä. Kuusi on hiljainen, mutta uskollinen ystävä, jonka syleilyyn on turvallista käpertyä.

Tämäkin haaste on tainnut kiertää jo niin monessa blogissa, että jätän haastamisen sikseen. Jos et ole vielä osallistunut tähän haasteeseen, osallistu toki nyt! Tässä vielä kertaukseksi säännöt:

- kerro itsellesi merkityksellisestä tai kauniista puusta

- kerro, kuka sinut haastoi

- haasta mukaan kolme tai useampia blogiystäviäsi

Pahoittelen, etten löytänyt kunnollisia kuvia kuusesta, jossa tuo ylväs puu olisi ollut pääosassa. Ehkä kuusi ansaitsee vielä jossain vaiheessa toisen postauksen parempine kuvineen.. Tähän haasteeseen oli ilo vastata, ja kuusikuvia etsiessä tuli selattua niin tarkkaan läpi vanhoja kuvia, että sain sieltä jonkun uuden postausidean ja inspiraatiota muun muassa tuleviin kukkakimppuihin. Niistä lisää toiste!