Epäonnea ja onnea!

Tunnustan, että olen ollut tänä talvena laiska huonekasvien hoitaja. Ne ovat saaneet kituuttaa pitkiä aikoja omillaan ilman kastelua ja muuta huolenpitoa. Eipä yllätys, että osa niistä on nyt melko huonovointisia. Pahiten minua harmittavat ötökät. Pitkän laiminlyönnin seurauksena öttiäiset nimittäin ehtivät vallata kasvit. Vuoden alussa otin kasveja erityisen huolelliseen putsaukseen. Suihkuttelin niitä vedellä ja mäntysuopavedellä, poistin huonot osat ja pyyhin isolehtisten kasvien lehdet mäntysuopavedellä.

Osa huonekasveista näyttää sentään ihan hyvältä pienen huollon jälkeen.

 

Muutamissa kasveissa (ainakin kahvissa ja mangossa) bongasin seittejä ja lehdillä valkoisia palleroita. Olen ihan surkea tunnistamaan tuholaisia. Ehkä tällä kertaa kyseessä oli vihannespunkki, tai sitten ei. Vannomatta paras. Tänään huomasin taas uutta seitin alkua mangossa, joten se sai jälleen mäntysuopavesikäsittelyn.

Tällaista seittiä esiintyi kahvin lehdellä.

Kuvittelin kasvieni säästyneet tänä vuonna harsosääskiltä, sillä en ollut havainnut niitä kasvien lähistöllä aikoihin. Vain silloin tällöin vessassa pörräili jokunen harsosääskeä muistuttava siivekäs, mutta toivoin niiden olevan banaanikärpäsiä. Huonekasveja siistiessäni toiveikkuuteni kasvoi, sillä harsosääskistä ei näkynyt niissä jälkeäkään. Paitsi viimeisen kasvin kohdalla: sen mullan pinnalla oikein kuhisi noita pahuksen öttiäisiä. Kyseinen kasvi oli tämän talon edellisen asukkaan jäljiltä ulos ruukkuun jäänyt pelargoni, jonka päätin syksyllä hetken mielijohteesta yrittää talvettaa sisällä. Se oli päässyt sisällä huonossa hoidossani sangen huonokuntoiseksi, kuten neljä muutakin sisälle pelastamaani pelargonia. Syy saattoi hyvinkin piillä harsosääskissä. Järkevintä olisi tietenkin ollut heittää koko pelargonijoukko menemään. Mutta minähän en tunnetusti ole kovin järkevä. Säästin pelargonit, kunnes yksi toisensa jälkeen kuukahti täysin. Nyt on viimeinenkin pelargoni menetetty ja heitetty roskiin, mutta harsosääsket ovat siirtyneet vaivaamaan ainakin joulun jälkeen alesta ostamaani jouluruusua. (Ja sitähän en tietenkään suostu heittämään menemään!)

Kovin on reppanannäköinen jouluruusu.

 

Harsosääskistä huolimatta ajattelin aloittaa tänään kevään kylvöt. Aikomukseni on aloittaa chilillä, paprikalla ja muutamalla yrtillä. (Aloitin tämän postauksen alunperin jo viime kuussa otsikolla "Häätö ötököille!" ja kirjoitin silloin näin: "Kovin tekisi jo mieli aloittaa kylvöt. Sitä ei tosin kannata tehdä ennen kuin harsosääskistä on varmasti päästy eroon. Olen menettänyt vuosien saatossa niin monet taimet harsosääskille, että minunkin kaltaisen hölmön jästipään pitäisi jo ymmärtää koittaa välttää harsosääskiä kuin ruttoa." Taidanpa siis olla hölmömpi jästipää kuin luulinkaan!)

 

Tällaiset siemenet odottavat hölmöä kylväjää.

 

Hölmö jästipää voi kuitenkin myös yllättää. Valmistuin nimittäin viimein insinööriksi. Minulta se tosin vei yli kymmenen vuotta, kun vähemmän hölmöillä siihen menee yleensä nelisen vuotta... Joka tapauksessa nyt on syytä juhlaan!

Onnentäyteistä viikonloppua!

Köynnökset kuosiin

Huonekasvini ovat jo pitkään odottaneet keväthuoltoa. Herttaköynnösvehkat ja kultaköynnökset pääsivät viimein ehostettavaksi, muut joutuvat vielä odottelemaan kauneudenhoitovuoroaan.

Saman tason päällä olleen herttaköynnösvehkan ja kultaköynnöksen varret olivat ihanasti kietoutuneet toistensa ympärille. Oli aikamoinen selvittely ennen kuin sain edes nostettua kasveja alas hyllyltä.

Suloinen köynnösten sekamelska

Herttaköynnösvehka näytti olevan muuten hyvässä kunnossa, mutta ruukku oli alkanut käydä sille ahtaaksi ja juuret työntyivät jo ruukun pohjan rei'istä ulos. Aioin vaihtaa sen isompaan ruukuun, mutten löytänyt sopivaa ruukkua, joten se sai luvan jäädä odottelemaan vanhassa ruukussaan kunnes ehtisin ostaa sille uuden ruukun.

Herttaköynnösvehka koko komeudessaan

 Kultaköynnös sen sijaan vaati myös saksimista. Osa sen versoista oli pahoin kaljuuntunut juuresta. Napsin kaljuuntuneet versot karskisti pois, vaikka niiden latvat olivatkin lehteviä.

Kultaköynnös oli kasvanut melkoisen pitkäksi.

Saksimisen jälkeen kultaköynnös pääsi suihkuun ja suurempaan ruukkuun. Pienempää kultaköynnöstä ainoastaan saksin ja suihkuttelin, se sai jäädä jatkamaan eloaan vanhassa ruukussaan. Pintamultaa kaaputin toki hieman pois ja korvasin sen uudella mullalla.

Pienempi kultaköynnös suihkun ja saksimisen jälkeen

 Enhän minä tietenkään raaskinut heittää saksimiani elinvoimaisia kultaköynnöksen latvoja menemään vaan leikkelin niistä lyhyempiä pistokkaita ja iskin ne maljakkoon juurtumaan.

Kultaköynnöksen pistokkaat ilahduttavat nyt maljakossa.

Olin ottanut köynnöksistä jo alkutalvesta pistokkaita, joten nyt minulla on kahdeksan kultaköynnöksen ja kaksi herttaköynnösvehkan komeat juuret kasvattanutta pistokasta odottamassa ruukkuun istuttamista sekä kymmenen uutta kultaköynnöksen pistokasta kasvattelemassa juuria.

Kahdeksan kultaköynnöstä vailla ruukkua

Järjenvastaista touhua, enhän minä minnekään saa mahtumaan noin montaa köynnöstä. Puhumattakaan siitä, kun nekin kasvavat niin suuriksi, että joudun ottamaan myös niistä pistokkaita. Kotimme saattaa pian muistuttaa enemmän viidakkoa kuin asumusta.

Näin veikeiltä pistokkaat näyttivät ennen erottelua.

 Nuorempi herttaköynnösvehka ei tarvinnut saksimista eikä edes pintamullan vaihtoa, sillä sen istutin vasta viime lokakuussa. Se on vanhemman herttaköynnösvehkani latvapistokas, jota juurrutin pitkään ja hartaasti maljakossa.

Pistokkaasta kasvatettu herttaköynnösvehka

 Onneksi on vielä näitä sisällä tehtäviä kasvipuuhia, sillä ulkona paukkuu jälleen pakkanen. Tänään ei sentään enää sada lunta vaan aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta. Sääennusteiden mukaan plussa-asteita saa meilläpäin odotella viikonloppuun asti ja sittenkin lämpötila käynee vain päivällä asteen verran plussan puolella. Parempi toki sekin kuin jatkuvat pakkaset ja lumipyryt.

"Maaliskuu maata näyttää" piti onneksi paikkansa, vaikka nyt ei hirveästi maata enää lumen alta näykään. Toivoa sopii, että "huhtikuu purot täyttää" käy myös toteen. En tosin kaipaa mitään runsaita sateita, riittää kun lumet sulaisivat ja luonto pääsisi kukkaan. Siihen asti on tyydyttävä huonekasvien ja kaupan kukkakimppujen kukintaa.

Nauttikaamme auringonpaisteesta tämän saintpaulian lailla!

Uusia alkuja

 Olen ollut koko viikon karmeassa flunssassa. Nyt olo on jo hieman virkeämpi ja jaksan tehdä vähän muutakin kuin loikoilla sohvalla. Sohvalta käsin silmiini sattui usein televisiotason päällä kasvava ylipitkäksi hurahtanut kultaköynnös. Päätin ottaa siitä pistokkaita kasvamaan maljakkoon. Jos hyvin käy, saan pistokkaista monta uutta köynnöstä. Samalla tulin istuttaneeksi ainakin vuoden maljakossa kasvaneen herttaköynnösvehkan vihdoin ja viimein ruukkuun. Tuntuipa terapeuttiselta hivellä köynnösten vihreitä lehtiä ja upottaa kädet kosteaan multaan.

Herttaköynnösvehkan juuret olivat kasvaneet maljakossa sykkyrälle.

Samalla kun heräilen taas kasvien pariin, on aika herätellä myös blogi. Tämä vuosi on ollut jokseenkin stressaava ja kiireinen, mutta nyt kipeänä olen pakostakin joutunut vain olemaan. Samalla on ollut aikaa miettiä asioita. Tiedän, että arjen kiireet palaavat, kunhan tervehdyn, mutta samaan stressaavaan oravanpyörään en enää halua joutua. Sen sijaan yritän saada elämääni mahtumaan enemmän pieniä, mukavia, rauhoittavia asioita. En kuitenkaan halua asettaa suuria tavoitteita, sillä ne muuttuvat helposti stressin aiheuttajiksi. Siispä en lupaa päivittää blogiani usein, harvoin tai silloin tällöin. Kirjoittelen silloin, kun se hyvältä tuntuu.

Herttaköynnösvehkan pistokas koko komeudessaan

On ehkä hassua herätä puutarhapuuhiin syksyn viime hetkillä, mutta innostus ei kysy aikaa. Voinpahan ainakin siivota pihan talvikuntoon. Kenties rupean kasvattamaan yrttejä sisätiloissa. Sen tiedän, että kun seuraavan kerran pääsen kauppaan, ostan itselleni kauniin kimpun kukkia.

Toistaiseksi kultaköynnöksen pistokkaat saavat toimittaa kukkakimpun virkaa.
Kaunista ja rentouttavaa viikonloppua jokaiselle!

 

Suloiset saintpauliat

Saintpaulia eli paavalinkukka on huonekasveista yksi ehdoton suosikkini. Ne ovat helppohoitoisia ja kukkivat komeasti vuodesta toiseen. Lapsuudenkodissani niitä kasvoi, ja kasvaa itse asiassa edelleen, rivissä ikkunalaudalla. Ehkä siksikin ne ovat minulle niin mieleen.

Saintpaulia Saintpaulia ionantha

Oma saintpauliakokoelmani on vielä suppea, mutta toissapäivänä se kasvoi kahdella uudella yksilöllä. Ihastelen usein erilaisia saintpaulioita kaupoissa, mutta huokeasta hinnasta huolimatta en raaski ostaa niitä juuri koskaan. Toissapäivänä olin kuitenkin huonolla tuulella ja päätin piristää itseäni kukkasilla.

Ennestään minulla on yksi sini- ja yksi vaaleanpunakukkainen paavalinkukka. Lisäksi olen lisännyt yhteen ruukkuun molempia. Tarkoitukseni oli, että kumpikin kukkisi samassa ruukussa. Taisi kuitenkin käydä niin, että vain vaaleanpunainen yksilö alkoi kasvaa.

Parin päivän takaisilla ostoksilla päädyin kaksivärisiin saintpaulioihin. Toinen on sinivalkoinen ja toinen vaaleanpunavalkoinen. Terälehtien reunat on hauskasti aaltoilevat.

Tässä vaaleanpunavalkoinen tulokas

Saintpauliat myytiin pienissä ruukuissa, joten edessä on ruukkujen vaihto isompiin. Ajattelin tehdä sen sitten, kun teen muillekin huonekasveille keväthuollon, niin ei tarvitse kahteen otteeseen siivota multasotkuja. Meillä ei ole sisätiloissa oikein kunnon paikkaa kasvihommille, joten suoritan mullanvaihdot millon kylpyhuoneessa, milloin työhuoneen tai olohuoneen lattialle levitettyjen sanomalehtien päällä. Haaveissani siintää iso omakotitalo, jossa olisi sisällä omat tilat kasvien hoitoon ja pihalla paljon alaa kukkaistutuksille sekä hyötytarhalle. Ehkä sekin haaveeni joskus toteutuu, mutta nyt mennään näillä, mitä on.

Tässä , kuten ensimmäisessäkin kuvassa, sinivalkoinen tulokas

 Saintpauliat viihtyvät huoneenlämmössä puolivarjossa. Kastelu on parasta tehdä aluslautasen kautta, kunhan huolehtii, ettei vesi jää pitkäksi aikaa seisomaan lautaselle. Itse suoritan kastelun useimmiten mullan pinnalle. Silloin täytyy olla tarkkana, ettei lehdille jää vettä, koska se vaurioittaa lehtiä. Talvella multa saa kuivahtaa kasteluiden välillä, mutta kesäkaudella multa olisi hyvä pitää tasaisen kosteana. Minulla multa tuppaa kuivumaan aina kastelujen välissä, mutta siitä paavalinkukkani eivät ole olleet moksiskaan. Kesäkaudella lisään kasteluveteen esimerkiksi Biolanin ravinnenestettä.

Koska viimekertainen yritykseni kasvattaa yhdessä ruukussa kahta eriväristä saintpauliaa epäonnistui, ajattelin nyt yrittää samaa uudestaan. Viime kerralla laitoin kummankin pistokkaan suoraan samaan ruukkuun. Tällä kertaa kokeilen niin, että laitan pistokkaat ensin erillisiin ruukkuihin, ja kun uusia lehtiä alkaa muodostua, siirrän ne isompaan, yhteiseen ruukkuun.

Lehtipistokas 5.2.2020

Saintpaulioiden jakaminen on helppoa lehtipistokkaista. Lehti leikataan ruoteineen emokasvista, lyhennetään ruoti muutaman sentin mittaiseksi ja upotetaan vinottain taimimultaan niin, että vain lehtiosa jää mullan pinnalle. Mullan alle upotettuun ruotiin kasvaa pian uudet juuret ja eipä aikaakaan, niin mullan pinnalle alkaa ilmestyä uusia lehtiä.

Nyt vain odotellaan kasvun ihmettä.

Lokoisaa loppuviikkoa!

Huonekasvien keväthuolto ja arvontamuistutus

Eilisen uhrasin huonekasveille ja suoritin niille keväiset hoitotoimenpiteet. Kääpiöbanaani (Musa acuminata 'Tropicana') pääsi suurempaan ruukkuun. Aiemmin se on ollut saviruukussa, mutta nyt päätimme kokeilla sille kestokasteluruukkua. Kestokasteluruukun ideana on, että kasteluvesi annostellaan ruukun pohjalla olevaan säiliötilaan ruukun pinnalle yltävän putken kautta. Alkuun kasvia täytyy tosin kastella mullan päältä noin kahdeksan viikon ajan, ennen kuin siirrytään putken kautta kasteluun.

Mielestäni valkoinen ruukku raikastaa kivasti banaanin ilmettä.

Laitoin vielä mullan pinnalle kerroksen vaaleaa koristehiekkaa.

Siistin banaanin yleisilmettä leikkamalla kuivuneet lehdet pois ja pyyhkimällä lehdet kostealla rätillä. Lisäksi suihkuttelin lehdet mäntysuopaliuoksella öttiäisten varalta.

Kahvipensas (Coffea arabica) pääsi ihan suihkuun asti. Niin olisi päässyt banaanikin, mutta muistin suihkun vasta siinä vaiheessa, kun olin jo iskenyt banaanin uuteen ruukkuun, joten päätin puhdistaa sen lehdet pelkästään pyyhkimällä.

Kahvi sai virkistävän suihkun.

 Kahvipensaani on aika heikossa kunnossa. Se kärsi reilu vuosi sitten muutossamme tiputtamalla jotakuinkin kaikki lehtensä. Sen jälkeen se kyllä kasvatti uusia lehtiä, mutta nyt talven aikana se on päässyt vähän nuupahtamaan ja osa lehdistä on jälleen kuivunut. Veikkaan, ettemme ole muistaneet kastella sitä tarpeeksi. Siispä poistin siitä kuivuneet lehdet ja laitoin senkin uuteen, isompaan ruukkuun. Nyt koitamme muistaa kastella sitä ahkerammin! Myös kahvipensas sai mäntysuopaliuoskäsittelyn.

Kahvipensas näyttää vähän surulliselta.

Kahvipensas sai luonnonkivikatteen.

Ylemmässä kuvassa näkyy taka-alalla sinisessä ruukussa kaktus. Sitä en ole hoitanut koskaan juuri mitenkään, mutta niin se vain jaksaa puksuttaa eteenpäin vuodesta toiseen. Silloin tällöin ripautan sille pikkuisen vettä, siinä kaikki. Ihailtavan helppohoitoinen kasvi!

 Saintpaulioille minulla ei ole tapana tehdä suurempia hoitotoimenpiteitä. Päätin kuitenkin kokeilla niiden lisäämistä pistokkaista. Minulla on yksi vaaleanpunainen ja yksi sinivioletti saintpaulia. Päätin lisätä molempia. Testin vuoksi iskin molemmat samaan ruukkuun.

Tällaisten ohjeiden mukaan toimin: Katkaise lehti ruotineen ja leikkaamalla ruoti 2-3 cm mittaiseksi. Iske lehtiruoti vinoittain multaan niin, että vain lehti jää mullan pinnalle. Pidä mullan kosteus tasaisena. Tällä tavalla lehden pitäisi alkaa kasvattamaan uusia juuria ja lopulta uusia lehtiä. Jännittävää seurata, kuinka käy.

Lehti, jonka ruoti on leikattu parin sentin mittaiseksi

Kaksin on mukavampi kasvaa uudessa ruukussa -ainakin toivon niin.

Loppukevennyksenä jouluksi ostamani tasettinarsissit,
jotka tuskin kukkivat vielä pääsiäisenäkään..

Joko sinä olet tehnyt huonekasvien keväthuollon? Entä oletko koskaan lisännyt itse saintpaulioita?

Psst, oletko jo käynyt osallistumassa arvontaan? Osallistua ehtii lauantaihin asti.

Mullanvaihtoviikot

Nyt on se aika vuodesta kun kannattaa harkita huonekasvien mullanvaihtoa. Suurin osa kasveista hyötyy vuosittaisesta mullanvaihdosta, mutta hitaammin kasvaville kasveille kuten kaktuksille riittää mullan vaihtaminen parin vuoden välein. Joskus riittää pelkkä pintamullan vaihtaminen.

Mullaksi valitsin Rainbow:n kukkamullan.

Minä päätin vaihtaa mullan pelkästään kahvipensaalle ja kääpiöbanaanille. Kastelin kasvit huolellisesti päivää ennen mullanvaihtoa. Samalla päätin erottaa kääpiöbanaanista tyviverson kasvamaan omaan ruukkuunsa.

Banaani oli kasvanut vinoon ja näytti melko rähjäiseltä ennen mullanvaihtoa.

Päätin siirtää banaanin hieman isompaan ruukkuun ja jättää tyviverson kasvamaan vanhaan ruukkuun. Kahvipensaskin olisi jo kaivannut isompaa ruukkua, mutta totesin, että loput isommat ruukkuni ovat aivan liian suuria. Uuden ruukunhan tulisi olla vain hieman aiempaa suurempi.

Mullanvaihdon yhteydessä leikkasin kuivuneet lehdet pois.

Pieni banaaninalku sai tilaa ympärilleen erotettuani sen pääversosta.

 
Olen aiemmin hieman karsastanut katteita niin avomaalla kuin ruukuissakin, mutta pikkuhiljaa olen alkanut lämmetä niille -ainakin ruukkujen osalta. Sain oikean älynväläyksen, kun keksin vihdoinkin käyttöä kauniille kiville, joita lapsena keräilin talteen. Niistähän saa täydellisen katteen! Omasta varastostani ei tosin löytynytkään riittävästi kiviä kaikkien ruukkujen kattamiseen, joten täytyy seuraavalla mummulareissulla tutkia kotipaikkani varastot.

Luonnonkivikatetta, vielä tosin sopisi jokunen pikkukivi joukkoon..

Banaani näyttää vuosihuollon jälkeen paljon paremmalta.

Muutostamme kärsinyt kahvi on jo alkanut osoittaa toipumisen merkkejä.

 Fiksuna ihmisenä luin kääpiöbanaanin ja kahvipensaan hoito-ohjeet netistä vasta mullanvaihdon jälkeen. Sieltä paljastui, että ainakin kahvin mullanvaihto tulisi tehdä huhtikuussa. Banaanin tyviversot tulisi puolestaan irrottaa vasta, kun ne ovat noin 50 cm korkeita. Toivottavasti en nyt aiheuttanut kasveilleni mitään katastrofeja, vaikka olinkin liian aikaisin liikenteessä.

Mitä tästä opimme? Ota asioista etukäteen selvää, niin vältyt kantapään kautta oppimiselta. Etsi myös kaikki tarvittavat välineet, kuten isommat ruukut, valmiiksi ja hanki tarvittaessa uusia. Lisäksi hommaa nopeuttaisi, jos omassa varastossa talven yli lojuneet ruukut olisi pessyt valmiiksi esimerkiksi jo syksyllä.. Taidankin ottaa seuraavaksi urakakseni ruukkujen pesun, jotta kylvö- ja istutushommat sujuisivat jatkossa jouhevammin!

Psst. Käyhän osallistumassa arvontaan, jaossa kaksi ihanaa siemensettiä.

Tämän ruusun myötä toivottelen kaikille mukavaa torstaita!