Juhannusaamun mökkimatka

Pyöräilin tänä aamuna mökille ruokkimaan eilen talvihoidosta palanneet kanat. Rakastan mökkimatkaa erityisesti aamuisin. Mökkitiellä on taianomainen tunnelma, kun aamukaste kimmeltää auringossa. Tänä aamuna olin tosin hieman myöhässä, sillä en muistanut laittaa itselleni ollenkaan herätystä. Viime kesänä tapanani oli käydä laskemassa kanat kopista aitaukseen aamukuuden jälkeen, ja samaa tapaa oli tarkoitus jatkaa nytkin. Tänään heräsin kuitenkin vasta seitsemältä. Mitä aikaisempi aamu, sitä kauniimpi mökkitiemme on, erityisesti usvaisina aamuina.

Seitsemän jälkeen oli vielä kasteista, mutta aurinko loisti jo korkealla.

Kanat olivat tyytyväisiä päästyään pois kopista. Laitan ne öiksi koppiin, jotta ne saavat rauhoittua nukkumaan vähän hämärämpään paikkaan ja kokevat ehkä olonsa turvallisemmaksi. Illalla ne olivatkin jo itse kömpineet koppiin, kun menin laittamaan niitä yöpuulle. Viime kesänä minulla oli tapana pitää niitä päivisin irti ulkona ollessani itse paikalla. Nyt ne saavat kuitenkin viettää ainakin pari viikkoa aitauksessa, sillä ne ovat talvihoidon aikana hieman villiintyneet. Kunhan ne taas kesyyntyvät ja tottuvat meihin hoitajiinsa, pääsevät ne nauttimaan välillä vapaudesta.

Tässä on meidän juhannusneitomme.

Juhannusruusuksi olettamani ruusu kukkii keskikesän juhlan kunniaksi mökin nurkalla. Sen tuoksu on huumaava. Juhannusruusu on minulle ruusuista rakkain mummolamuistojeni vuoksi.

Myös ötökät pitävät ruususta.

Unikot ovat nyt kukkineet ehkä noin viikon. Nekin ovat hurjan kauniita, vaikken niin suuresti välitäkään niiden väristä.

Mökin unikot ovat räiskyvän oransseja.

Akileijojen sävyt ovat enemmän mieleeni. Etenkin hempeänvaaleat sävyt miellyttävän minua.

Tässä akileijassa on sievä aavistus vaaleanpunaista.

Mökin kurjenpolvet kukkivat myös suosikkisävyissäni.

Ihanan värinen kurjenpolvi taustanaan sininen akileija ja jokin saniainen

Päätin kerätä kuvien muodossa seitsemän juhannuskukkaa. Istutettuja kukkia en kelpuuttanut mukaan. Luonnonkukkia löytyi rutkasti, joten valikoin tähän seitsemän onnistuneinta kuvaa. Osa löytyi mökin pihapiiristä, osa mökkitien varrelta. En ole kovin haka luonnonkasvien tunnistuksessa, joten kuulen mielelläni, osuuko seuraavat lajiveikkaukseni oikeaan.

Olisiko tämä pieni kaunotar jokin tädyke, ehkä nurmitädyke?

Metsä- eli ahomansikan sentään tunnistan.

Tässä lienee koiranputki

Nämä söpöt pikkukukat kuuluvat kaiketi puolukalle.

Jokin ohdake (mutta mikä?) tien varressa maistui ötököille.

Niittyleinikkiä kasvaa melkein joka puolella.

Tyviruusukkeesta perusteella mietin, olisiko tämä jokin keltano.

Tyttäreni keräsi eilen tyynynsä alle seitsemän kukkaa. Maikki Harjanteen Pikku Minttu -kirjan mukaan silloin voi toivoa jotain ja toive toteutuu, mikäli sitä ei paljasta muille. Muistikohan tyttäreni toivoa ja toteutuikohan hänen toiveensa?

Tyttäreni juhannuskukat

Toivon tämmöisiä rauhallisia kesäaamuja rutkasti lisää. Ne hellivät mieltä, tuovat energiaa päivään ja pursuavat onnellisuutta.

Toivottavasti sinulla oli yhtä ihana juhannusaamu!

Raparperipolun kunnostus

 Raparperipoluksi nimeämäni polku kulkee Ruusupenkin ja Liljapenkin/Suomi100-penkin välissä. (Liljapenkki ja Suomi100-penkki ovat ihan peräkkäin. Periaatteessa ne ovat samaa kukkapenkkiä.) Olen tehnyt polulle astinkiviksi betoniset raparperinlehtilaatat ja istuttanut niiden väliin sammalleimua 'Amazing Grace'. Nyt sammalleimu oli kuitenkin päässyt leviämään liikaa ja osa raparperilaatoista oli hautautunut kokonaan mullan ja kasvien alle. Polun alkupäästä puolestaan puuttui vielä sammalleimut, sillä en ollut alkuun ostanut niitä tarpeeksi, eikä aiemmat jakopalat vielä olleet riittäneet koko polun matkalle.

Tuolla jossain sammalleimujen alla on piilossa pari laattaa.
Oikeassa reunassa sammalleimu on levinnyt Ruusupenkin puolelle.

Laiskuuksissani ajattelin aluksi vain kaivaa ylös mullan sisään jääneet laatat, jakaa liian suuriksi kasvaneet sammalleimut sekä täydentää tyhjät kohdat sammalleimun jakopaloilla. Aika pian kuitenkin hoksasin, että on huomattavasti järkevämpää uudistaa kerralla koko polku.

Toukokuun lopulla Raparperipolku näytti näin resuiselta.

Mietin jopa, korvaanko sammalleimut vaikkapa kuorikatteella, mutta tulin siihen tulokseen, ettei tähän pihaan kannata enää hirveästi upottaa rahaa, aikaa eikä vaivaa, sillä tämä on todennäköisesti viimeinen kesämme tässä kodissa. Seuraava asukas voi sitten uudistaa pihaa juuri niin kuin itse tykkää.

Näin piiloon raparperilaatat olivat joutuneet.
Lapio on isketty kuvassa raparperilaatan alle.

Ryhdyin eilen polun kunnostushommiin ja päädyin kaivamaan kaikki laatat ja sammalleimut ylös. Puhdistin laatat, jaoin sammalleimut pienempiin paloihin, asettelin laatat takaisin paikoilleen ja istutin laattojen väliin sammalleimujen jakopaloja.

Jätin polun alkupäähän tänä kesänä istutetut sammalleimupalat paikoilleen,
muuten poistin polulta kaiken kasvillisuuden ja astinkivet.

Laatat eivät nyt ole ihan tasaisin välimatkoin, osa laatoista vielä hieman keikkuu jalan alla ja sammalleimujen jakopalat eivät ole ihan samankokoisia, mutta olen lopputulokseen ihan tyytyväinen. Polun varrella olevia kukkapenkkejä reunustavat kivet täytyy vielä asetella uudelleen, sitten polku alkaisikin olla tältä erää valmis.

Kuva ei ole paras mahdollinen, mutta polusta tuli ihan hyvä.

Seuraavana urakkana olisi polun viereisen Ruusupenkin reunuskasvien uusiminen ja samalla yleishuolto koko Ruusupenkille. Ruusupenkki on yllä olevassa kuvassa oikealla. Ruusupenkissä kasvaa nimensä mukaisesti ruusua ja aivan sen päässä, (jossa se itse asiassa yhtyy Suomi100-penkkiin), kasvaa pioni 'Mother's Choice'. Penkin pihan puoleisella reunalla on reunuskasvina mansikkaa 'Polka'. Kaivoin jo penkin polunpuoleisella reunalla kasvaneet neidonkurjenpolvet pois, sillä päätin korvata nekin mansikoilla. Mansikan rönsytaimia nimittäin riittää edelleen, vaikka tein niistä jo mökille uuden mansikkamaan ja istutin niitä omenapuiden juurellekin.

Ruusupenkkiä vähän toisesta suunnasta kuvattuna

 

Aloittelin jo alkuviikosta mansikantaimien istutusta Ruusupenkin polun puoleiseen reunaan, mutta se jäi vielä vähän kesken. Tänään en ehtinyt ollenkaan puutarhapuuhiin, mutta huomenna ajattelin saattaa homman loppuun. Samalla aion kitkeä penkistä rikkaruohot ja lisätä penkkiin kerroksen uutta multaa.

Uudenkuun penkin verikurjenpolvi 'Album' (pusikko oikealla edessä) vaatii jakamista.

 

Kotipihalla ei sitten olisikaan enää kauheasti hommaa jokakesäisiä kitkentä- ja huoltotöitä lukuunottamatta. Juhannus tulee siis varmaan aika tiivisti vietettyä mökillä puutarhapuuhissa. Kanatkin ovat vihdoin palaamassa talvihoitopaikastaan mökillemme. Vaikka kesäkuu onkin jo loppupuoliskolla, minun kesäni taitaa vasta kunnolla alkaa.

Kukkaisaa juhannuksen aikaa!

Lapsuuden kodin kukkasia

Vierailin viikonloppuna pitkästä aikaa vanhempieni luona lapsuuden kodissani. Narsissit ja tulppaanit kukkivat siellä kadehdittavan upeasti.

Ihana narsissirypäs

Nyt, kun omassa pihassani on käynyt narsissikato, näyttävät narsissit muiden pihoilla entistäkin ihanammilta. Taidan ensi syksynä istuttaa ainakin jokusen narsissin. Tuollaisena ryppäänä ne näyttävät mielestäni valloittavilta.

 

Myös läheltä katsottuna narsissit ovat hurmaavia.

Unohdin katsoa vanhempieni luona olevasta puutarhavihkostani heidän pihaansa istuttamieni kasvien tarkemmat tiedot, kuten nimet ja istutusajat, joten tästä tulee nyt kuvapainotteinen päivitys.

 

Köynnöshortensia kasvaa hitaasti mutta varmasti.

Köynnöshortensian istutin koira-aitauksen viereen muistaakseni vuosi tai kaksi sitten. Vaikka se kasvaakin hitaasti eikä sen alustaa ole kitketty, se näyttää voivan ihan hyvin. Hidas kasvu on ilmeisesti köynnöshortensialle ominaista.

Toisella puolella aitausta kasvaa köynnösruusu.

Köynnösruusun istutin mielestäni samana vuonna kuin köynnöshortensian. Sekin näyttää hyvinvoivalta. Valitettavasti en muista sen lajiketta. Täytyy tarkistaa se seuraavalla kotipaikkavierailulla puutarhavihkostani.

Metsänreunan laatikossa kukkivat muun muassa helmililjat ja pikkusydämet.

Metsä on todella kaunis tausta kukkapenkeille. Harmaantuneet kasvilaatikot istuvat mielestäni hyvin suomalaiseen metsämaisemaan. Olisipa ihana, jos mökkitontillamme kasvaisi joskus yhtä komea metsä. Sieltä metsä oli vasta kaadettu, kun ostimme mökin, joten kunnollista metsää saa odotella joitain vuosikymmeniä.

Kukkien seassa huomasin oletettavasti kangasperhosen.

Tulppaanit kukkivat erityisen komeasti ja osa niistä oli aivan valtavia. Tulppaaneja on ensi syksynä ihan pakko istuttaa mökille oikein runsaasti. Pitää vain keksiä niille sopiva paikka. Varsinaisen oleskelupihan puoli olisi varmasti paras, sillä siellä on kaikkein kuivinta. Tulppaaneille tahdon tarjota parhaat mahdolliset kasvuolosuhteet, ne ovat niin ihania.

Katsokaa nyt, mitä kaunottaria!

Nuo kirkkaanpunaiset taitavat olla lajiketta 'Apeldoorn' ja keltaiset lajiketta 'Golden Apeldoorn'. Molemmat ovat tunnettuja kestävyydestään.

'Apeldoorn' & 'Golden Apeldoorn' lähikuvassa

Kasvimaa on puolestaan puoliksi mansikoiden valtaama. Toiselle puolikkaalle vanhempani olivat tainneet kylvää vastikään porkkanaa ja hernettä. Viherherukka kasvaa muhkeana kasvimaan takana. Siinä oli myös runsaasti kukkia, joten tiedossa on kaiketi hyvä marjavuosi.

Mansikat ovat vallanneet kasvimaan.

Vein kotoa ylimääräiset istukasperunat ja -sipulit vanhemmilleni, sillä olin reilusti yliarvioinut oman tarpeeni. Kuulin, että sipulit oli jo käyty istuttamassa isäni kotipaikalle, ja perunatkin on kaiketi tarkoitus istuttaa sinne. Tällä kertaa vierailuni vanhempieni luo oli niin lyhyt ja täynnä puuhaa, etten itse ehtinyt tehdä kasveille yhtään mitään. Jospa seuraavalla visiitillä saisin edes kitkettyä hieman rikkaruohoja.

Aurinkoista viikon jatkoa!

Sateinen ilta mökillä

 Sateesta huolimatta kävin eilisiltana mökillä istuttamassa hyötykasvien taimia, sillä poutapäivänä en ehtinyt mökille ja osa taimista alkoi olla jo niin valtavia, että niiden käsittely ruukuissa kävi hankalaksi. Pieni tihkusade ei haitannut puuhia eikä muutama itikkakaan häirinnyt valtavasti. Oikeastaan minulla oli aika mukava ilta multaa möyriessä ja lintujen laulua kuunnellessa.

Ruusupavut 'Lady Di' vierellään rivi sokerihernettä

Istutin ruusupavun 'Lady Di' aiemmin kylvämieni herneiden kanssa samaan lavakauluslaatikkoon. Taimet olivat jo todella pitkät ja toistensa ympärille kietoutuneet. Niiden selvittelyssä meni tovi. Laitoin pavuille väliaikaisesti marjapensaasta katkotut oksat tuiksi. Tarkoitukseni on laittaa niille kunnollinen tuki verkosta. Yritän ensi viikolla ehtiä näpertämään sellaisen.

Herneet 'Kelvedon Wonder' ovat aloittaneet kasvun.

Ilokseni herneet ovat itäneet ja pieniä versoja puskee kauniisti. Lajikkeina minulla on sokeriherne 'Grijze Roodbloeiende' ja silpoydinherne 'Kelvedon Wonder'. Herneillekin on tarkoitus laittaa tukiverkko.

Hitusen säälittävänoloiset kesäkurpitsan taimet

Kaksikerroksiseen lavakauluslaatikkoon tyhjensin mullat kaikista mökiltä löytämistäni viime kesäisistä kukkaruukuista ja istutusastioista ja lisäsin kanankakka + merilevä -lannoitetta. Päälle lisäsin vielä neljä säkkiä uutta multaa. Istutin laatikkoon kolme kesäkurpitsan 'Diamant' tainta.

Raparperin vieressä oli tilaa lopuille kesäkurpitsoille.

Kaksi jäljelle jäänyttä kesäkurpitsan tainta istutin maahan raparperin viereen. Kesäkurpitsan taimet eivät olleet mitenkään hääppöisessä kunnossa. Vessapaperihylsyssä kasvatus ei tainnut olla niille paras vaihtoehto, sillä niiden varret olivat miltei poikki kohdasta, joka osui hylsyn yläreunaan. Täytyy muistaa tämä ensi kevään esikasvatuksissa. Muuten vessapaperihylsyt osoittautuivat mielestäni käytännöllisiksi, sillä ne vievät vähän pöytätilaa, mutta kasveille mahtuu kasvamaan niissä melko pitkät juuret. Taimet voi lopulliselle kasvupaikalle istuttaessa jättää hylsyihin, sillä hylsyt maatuvat. Toisaalta taimet saa myös helposti irrotettua hylsyistä.

Omenapuu 'Pirja'

Omenapuussa 'Pirja' oli vielä jokunen kukka, mutta 'Suometar' on jo lopettanut kukintansa. Molempien juurelle ajattelin istuttaa ylimääräisiä mansikantaimia, mutta se puuha ei vielä ole tekemislistani kärjessä.

Tomaatit 'Tiny Tim' vastaavat tällä hetkellä kirjaimellisesti nimeään.

Kaikki 'Tigerella' tomaatintaimeni ovat jo menehtyneet, mutta jäljellä on onneksi vielä neljä 'Tiny Tim' tomaattia. Istutin niistä kaksi omiin ruukkuihinsa. Toiset kaksi istutan (kenties tänään), kunhan saan kiikutetuksi niille kotoa ruukut. Tomaattien juurelle kokeilen istuttaa basilikaa. Tomaatintaimeni ovat kuitenkin vielä niin pieniä, etten kehtaa istuttaa basilikoja, ennen kuin tomaatit ovat kasvaneet isommiksi. Tuoksuherneiden ja köynnöskrassien sekä kelloköynnösten istutus jäi vielä myöhemmälle, sillä ilta alkoi jo hämärtää.

Kesäkukkien taimet odottavat vielä istutusta.

Jokohan kohta pääsisin hyötytarhahommista kukkien kimppuun? Pihan vanhoja koristekasveja pitäisi pelastaa, ennen kuin aloitamme nurmen leikkuun. Nurmi olisi kyllä leikattava mahdollisimman pian, tai mielellään jo eilen. Piha on kohta sellainen viidakko, johon trimmerimme ei pysty. Pelittäisiköhän käsipelillä toimiva ruohonleikkurimme trimmeriä paremmin pitkässä heinikossa..? Täytynee raahata se joskus mökille kokeiluun. Tarkoitukseni ei nyt tosin ollut paneutua ruohon leikkuuseen, joten palataanpa kukkiin. Kullerot kukkivat kauniisti siellä täällä. En ole osannut päättää, pyrinkö siirtämään nämä kaikki yhteen paikkaan vai annanko niiden kasvaa nykyisillä paikoillaan ja siirrän vain kulkuväylillä kasvavat muualle.

Kullerot loistavat ihanasti ruohon keskellä.

Unikoissa ja varjoliljoissa on jo mukavasti nuppuja. Unikon nuput ovat mielestäni yksiä kaikkein suloisimmista nupuista. Kuka voisi vastustaa tuollaisia karvapalleroita?

Herttainen unikon nuppu ja kaiketi kuvaajan polvi

Suurin kukkakeskittymä on melko lähellä mökkiä, suunnilleen kolmion muotoisella alueella. Sen molemmilta puolilta kulkee polut lievää rinnettä alas. Ajattelin, että siihen kohtaan voisi jättää ainakin toistaiseksi kukkapenkin. Täytyy vain kitkeä rikkakasvit alueelta pois ja ehkä rajata penkki jotenkin, jotta se erottuu paremmin nurmikosta ja poluista.

Kolmionmuotoisehko penkki näkyy kuvassa, kolmion kärki kuvan yläreunaa kohti

Kuvaaja eli allekirjoittanut ei ole näemmä ollut aivan terävimmillään. Edellisessä kuvassa "kolmiopenkki" olisi voinut osua keskemmäskin kuvaa. Ehkä sen kumminkin erottaa, vaikka se jää osittain vasemmasta reunasta kuvan ulkopuolelle. Sateessa kännykällä kuvaaminen ei selvästikään ole vahvuuteni. (Unohdin oikean kameran kotiin.)

Ensimmäiset mansikankukat

Parvekelaatikossa joitain vuosia kasvaneissa mansikoissa on jo kukkia. Muissa mansikantaimissa ei vielä kukkia näy. Saattaa tosin olla, että parvekelaatikossa kasvaa eri lajiketta kuin muualla. Maassa minulla on lajiketta 'Polka', mutta en ole ihan varma, onko laatikossa sitä vai lajiketta 'Greenfinger'. Marjojen ulkonäön uskoisin viimeistään paljastavan, kumpi lajike on kyseessä.

Viime vuonna mansikat maistuivat hyvin linnuille. Ajattelin kokeilla, onko punaisiksi maalatuista kivistä hyötyä. Väitetään, että kun lintu kerran nokkaisee kovaa kiveä, se ei kokeile onneaan uudelleen samassa paikassa.

Puna-ailakki seuranaan muun muassa varjolilja ja kuvaajan sormenpää

Puna-ailakki kukkii myöskin useammassa kohtaa. Tämä on muuten kasvi, jonka nimen unohdan jatkuvasti. Mielessäni pyörii vain melko samankaltaisen näköinen kukka mäkitervakko.

Lemmikit kukkivat puolestaan vanhan mansikkamaan laitamilla ja navetan ympäristössä. Lapsena rakastin lemmikkejä ja toisia, syvemmän sinisiä pikkukukkia, joita kasvoi lapsuudenkotini pihalla. Olisikohan ne voineet olla jotain tädykkeitä? Molemmista sai kivoja kukkakimppuja barbileikkeihin. Nyt aikuisena haaveilen keijukaisten puutarhasta pienine sinisine kukkineen, mutta sen suunnittelu saa jäädä toiseen kertaan.

Kukkaisaa kesäkuuta!