Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Saraheinä Saran mökissä ja puutarhassa -blogista heitti minulle jo hyvä aikaa sitten kuusi kuvaa kesästä -haasteen. Kiitos haastamisestani! Tämä mukava haaste on alkujaan Tuplasti terapiaa -blogista.

Tämän vuoden teema blogissani tuntuu olevan viimetippa, sillä osallistuin Koska kukkii -haasteeseenkin vasta, kun kevät oli jo aivan kynnyksellä, tai ehkä jo tullut hieman kynnyksen yli.

Vaan nyt ulkona sataa lunta jokusesta plussa-asteesta huolimatta, joten kesäkuvien kaivelu sopii tähän hetkeen kuin nakutettu. Onneksi välissä päästiin jo nauttimaan ihanan lämpimistä ja aurinkoisista päivistä, muuten alkaisi jo loppua usko kesän tuloon. Tämän hetken sään on pakko olla vain väliaikaista ja toivottavasti hyvin lyhytkestoista. Vaan nyt sukelletaan kuuden kuvan voimin viime kesään!

Mökiltä 21.6.2023

 Tällä hetkellä silmiäni hivelee erityisesti runsas, puolivilli puutarha. Yllä olevan kuvan vihreys, akileijojen ja kurjenpolvien yhteen sointuvat kukat sekä lehtien monimuotoisuus ihastuttavat.

Sinisievikki 'Penny Black' mökiltä 26.7.2023

Sinisievikki 'Penny Black' oli minulla ensimmäistä kertaa testissä viime vuonna, sillä toissavuonna ihastuin perinteiseen taivaansiniseen sinisievikkiin. Pidän edelleen perinteisestä enemmän, mutta onhan tämä Musta penny kerrassaan hurmaava tummine, valkoreunuksisine (piti muuten tavailla tätä sanaa muutamaan otteeseen, ja nyt on sekä kieli että aivot ihan solmussa) kukkineen.

Herne 'Désirée' mökillä 11.8.2023

Pysytellään vähän erikoisemmissa väreissä. Herneellä 'Désirée' on violettien kukkien lisäksi violetit herneenpalot. Yllä olevassa kuvassa minua tosin kiehtovat enemmän muodot, valo ja vesipisarat kuin itse kukan väri.

 

Kotipihasta 19.6.2023

 Yllä olevan kuvan otin mukaan ihan sitä varten, josko joku sattuisi kukkien perusteella tunnistamaan nämä kasvit. Ylempänä olevat kukat ovat vaaleanpunertavampia, alemmat sinertävämpiä. Takapihasta kertovan postaukseni perusteella moni veikkasi sinertävämpiä pihasyreeniksi. Laitan tähän seuraavaksi kuvan pensaasta, josta vaaleanpunertavammat kukat ovat.

Edellisen kuvan vaaleanpunertavampien kukkien pensasta 19.6.2023

Tämän postauksen kirjoittaminen venyi taas hieman, ei tosin sentään useammalle päivälle tällä kertaa. Aloitin kirjoittamisen tänä aamuna ja nyt elellään iltaa. Lumisateen lisäksi päivään on mahtunut auringonpaistetta, kovaa tuulta ja raekuuroja. Nyt on ihmeen rauhaisa sää ja taivaskin melko pilvetön. Rakeita on maassa vielä jonkin verran, ja yöksi on luvattu hieman pakkasta. Onneksi torstaista eteenpäin näyttäisi hieman lämpenevän ja yöpakkasten väistyvän.

 

Valikoin haasteen viimeiseksi kuvaksi mielenkiintoisen unikon kukan. Kylvin mökille unikkoja 'Bread Seed Poppy', 'Lilac Pompom' ja 'Mother of Pearl'. Väritys täsmää kahteen ensimmäiseen, mutta ainakin netistä löytämieni kuvien perusteella 'Lilac Pompom' on paljon röyhelöisempi ja 'Bread Seed Poppy':lta röyhelöt puuttuu täysin. Nätti joka tapauksessa!

 

Lempeää loppuviikkoa!

P.S. Haastan mukaan kaikki, jotka eivät ole tähän haasteeseen vielä tänä vuonna osallistuneet.

 

Tässä haasteen säännöt:

- julkaise kuusi kuvaa viime kesältä

- aihe on täysin vapaa

- haasta muita vastaamaan

Mökkikuulumisia

 Kävimme sunnuntaina mieheni kanssa pyörähtämässä mökillä. Miehellä oli jotain ihan oikeaakin asiaa sinne, minä lähdin mukaan tarkastamaan lumitilanteen. Valitettavasti kamerastani loppui akku kesken kaiken, joten osa kuvista on otettu kännykällä.

Oleskelupiha on jo pääosin sulanut.

 Varsinainen oleskelupiha jää mökin ja yllä olevassa kuvassa hieman näkyvän navettarakennuksen väliin. Vaikka lumet ovatkin siitä suurimmaksi osaksi sulaneet, on maa vielä aivan märkää. Kuvassa näkyvän betonilaatan päällä pidimme viime vuonna trampoliinia ja kasaamme se todennäköisesti tulevaksikin kesäksi siihen. Vieressä olevien puiden takia paikka on tosin vähän huono, sillä trampoliinilta saa jatkuvasti lakaista pois puista pudonneita lehtiä.

Hyötykasvilaatikot ovat jo tulleet lumen alta esiin.

Puisessa laatikossa minulla kasvoi viime kesänä porkkanaa. Olin kylvänyt ne jo edellisenä syksynä, mutta viime syksynä en jaksanut tehdä syyskylvöjä. Jos saan haaveilemani lavakauluskasvimaan perustettua, tuskin tulen edes kasvattamaan porkkanaa tuossa laatikossa. Ehkä laitan siihen kesäkukkia.

Puulaatikon takana olevassa parvekelaatikossa on muutama mansikantaimi, samoin emalikattilassa. Niiden oikealla puolella lumen alta pilkistää keppien rajaama mansikkamaa. Tarkoitukseni on siirtää mansikatkin kasvamaan lavakaulustarhaan. Aiemmin suunnittelin maantasaista hyötytarhaa, mutta mieheni huomautti, että kasvulaatikot helpottaisivat hommiani, kun ei tarvitse kyykkiä niin paljon. Totesin sen järkevämmäksi vaihtoehdoksi myös siksi, että tontti on niin märkä. Jostain täytyisi vaan löytää edullisesti lavakauluksia tai sitten täytyy väkertää jonkinlaiset reunukset itse.

 

Tässä vaiheessa kamerastani loppui akku, joten loput kuvat on otettu puhelimellani.

Tässä on kohta, jota mieheni ehdotti kasvihuoneen paikaksi.

Kerroinkin aiemmin mieheni ehdotuksesta pystyttää uusi kasvihuone navetan vieressä olevaan kohtaan, josta on ehkä joskus purettu pois osa navettaa.

Sama kohta päinvastaisesta suunnasta kuvattuna

Kuten kuvista näkyy, suoraan tuohon ei voi lähteä väsäämään kasvihuonetta, vaan perusta vaatii korjausta. Taitaa siis olla, että kasvihuoneen perustaminen jää tältä kesältä.

Lammasaitauksessa on vielä melko paksu lumikerros.

Odotan eniten lammasaitauksen lumien sulamista ja maan kuivumista, jotta pääsen tekemään hyötytarhaa. Yllä olevassa kuvassa näkyy aitauksen poikki menevä kohta, jossa lumen pinta on alempana. Siinä kohti on matala oja, joka tulee ottaa huomioon hyötytarhaa suunnitellessa.

Kuten näkyy, tontilla on märkää.

Tontin märkyys mietityttää minua. Riittääkö kukkatarhan puolelle kohopenkit vai olisiko niillekin tehtävä kasvulaatikot? Pian näkee, miten viime vuonna istuttamani kasvit ovat selvinneet. Kesällä maa kyllä kuivuu, eikä syksykään tainnut mitenkään erityisen kostea olla, mutta keväällä maa on melkoisen märkää.

Lumisen alueen takareunaan aloitin viime kesänä kukkatarhaa.

Vielä ei istutukseni näy lumen alta, mutta ei pitäisi mennä kauaa, kun ne alkavat pilkistää esiin. Toivon todella, että kasvit ovat selvinneet hengissä talven yli ja selviävät myös kevätmärkyydestä.

Rinteessä kasvaa scilloja eli sinililjoja.

Oleskelupiha on hieman ylempänä kuin lammasaitaus ja tekeillä oleva kukkatarhani. Niiden välille jäävässä rinteessä kukkivat sinililjat.

Puhelimella pienten kukkien kuvaaminen on haastavaa.

Haravoin vähän oleskelupihaa. Koitin varoa, etten vahingoita pikkuruisia sinililjoja, joita pilkisteli kuivien lehtien alta. Muitakin keväänmerkkejä oli havaittavissa.

Tässä taitaa ponnistella esiin akileija.

Mökkipihalla kasvoi viime kesänä akileijoja. Ajattelin siirtää ne johonkin omaan kukkapenkkiinsä, koska tällä hetkellä niitä kasvaa siellä täällä ja ne jäävät helposti ruohonleikkurin hampaisiin.

Olisiko tämä unikko?

Pyrin siirtämään kaikki pihalta löytyvät koristekasvit pois nurmikolta. Pihalla kasvaa akileijojen lisäksi ainakin unikkoja, neilikkoja ja varjoliljoja.

Ruukkuun unohtunut japaninruusukvitteni näyttää olevan elossa.

Ilahduin huomatessani, että heitteille jäänyt japaninruusukvitteni kasvattelee silmujaan. Ymmärtääkseni se on melko talvenarka kasvi, joten saan olla todella tyytyväinen, että se on selvinnyt elossa ahtaassa myyntiruukussaan mökin rappusten pielessä. Tänä kesänä täytyy miettiä sille hyvä kasvupaikka. Vai olisikohan turvallisinta talvettaa se jatkossakin ruukussa, kun se näyttää kerta onnistuneen? Joka tapauksessa se on siirrettävä vähintäänkin isompaan ruukkuun.

Tällaisia näkymiä odotellessa...
Kuva on otettu 16. kesäkuuta 2021.

Kukassa just nyt

Puutarhaintoni on pari viikkoa ollut kadoksissa. Kastelun ja valokuvauksen lisäksi en juuri ole tehnyt puutarhahommia, ja blogimaailmakin on ollut ihan unohduksissa. Ehkäpä alakulo iski havahtuessani puutarhamme keskeneräisyyteen ja siihen, etten tule saamaan sitä tänäkään kesänä valmiiksi. Eilen huomasin kuitenkin hentoisen innonvireen nousevan. Tänään kitkin jo ihan mielelläni rikkaruohoja, ja mieleni suunnittelee jo tulevia puutarhaprojekteja. Eikä edes ahdista, vaikka tiedän, etten pysty toteuttamaan niistä juuri mitään tänä vuonna. Puutarha-alakuloni on siis selvästi paranemaan päin!

Käväisin äskettäin kuvauskierroksella. Keskityin tällä kertaa parhaillaan kukkiviin kasveihin. Tässäpä kierroksen kuvasatoa:

Tunnistamaton daalia

Siniset lumihiutaleet ovat kukkineet kauniisti koko kesän.

Lumihiutaleet näyttävät mielestäni todella kauniilta valkovihreitä 'Patriot'-kuunliljoja vasten. Taidanpa istuttaa niitä ensi kesänäkin samaan paikkaan.

Espanjankurjenpolvi 'Wargrave Pink'

Köynnöskrassi 'Golden Gleam' ja nimetön punainen köynnöskrassi

Köynnöskrassi 'Orange Gleam'

Ylemmän kuvan nimettömän köynnöskrassin pitäisi myös olla 'Orange Gleam', mutta se on huomattavasti punaisempi kuin oikea 'Orange Gleam', joten epäilen sen olevan jokin muu. Kuvista värieroa ei valitettavasti huomaa niin selkeästi kuin luonnossa. Olen kuitenkin oikein iloinen punaisesta yksilöstä, sillä olen haaveillut sellaisesta. Viime vuonna yritin kasvattaa punaista köynnöskrassia 'Whirlybird Mahogny', mutta harmikseni se kukki oranssein kukin. Liekö ollut jonkin muun lajikkeen siemeniä..

Tyttäreni amppelissa kasvaa myös (kuivuudesta kärsineet)
köynnöskrassit 'Orange Gleam' & 'Golden Gleam'.

 Jaloakileijat 'McKana Giants' jaksavat edelleen kukkia. Niiden kukinta on kestänyt todella pitkään. Ensimmäiset kukat aukesivat jo toukokuussa!

Jaloakileija 'McKana Giants'

Tämäkin on 'McKana Giants'

Yllä olevien lisäksi Liljapenkissäni kasvaa sinistä, valkoista ja aavistuksen vaaleanpunaiseen vivahtavaa akileijaa.

Jalokärhö 'Mrs George Jackman'

Paljon ihania nuppuja, lisää kukkia on siis luvassa!

Jaloritarinkannus 'Black Knight'

Jaloritarinkannuksille 'Percival' minulla ei ollut riittävän korkeaa tukea. Niiden varret eivät kestäneet kukkien painoa, vaan taipuivat ja katkeilivat. Niinpä jouduin leikkelemään ne maljakkoon. Vaan sainpahan kauniit kimput keittiöön ja terassin pöydälle.

Sinilaukka kukkii kunnolla vasta nyt.

Kuvittelin sinilaukan kukkivat kevätkesällä, mutta sen sijaan se on vasta nyt ruennut aukomaan kukkiaan oikein kunnolla. Sen kukinta-ajaksi luvataankin kesä-heinäkuuta, joten onhan tuo ihan ajallaan, minä olen vain ollut hätäinen. Mielestäni se on ihanan värinen, joten kukintaa on kyllä kannattanut odottaa.

Neidonkurjenpolvi

Karpaattienkello

Peittoruusu 'The Fairy'

'The Fairy' ja karpaattienkello näyttävät kauniilta yhdessä.

Äitienpäiväruusu

Peittoruusu 'Aspirin Rose'

'Aspirin Rose' kukkii ilahduttavan runsaasti.

Siirsin kituliaat ruukkuneilikkani kukkapenkkiin,
jossa ne ovat elpyneet ja alkaneet jälleen kukkia.

Samettikukat 'Orange Flame' & 'Bolero'

Ukonkello

Loppuun on pakko julkaista vielä kuva tomaatista. Taimeni ovat nimittäin alkaneet tehdä satoa!

Tomaatti 'Tigerella'

Onneksi alakulo väistyi. Nyt nautitaan kesästä ja puutarhasta!

Polun tekoa

Kyllästyin odotteluun, joten päätin viime viikolla ryhtyä Raparperipolun suhteen tositoimiin. Keväällä olin peittänyt siitä osan vanhoilla multasäkeillä tukahduttaakseni rikkaruohot, mutta polun alkupätkä oli vielä ilman peittoa, ja näin ollen rikkaruohot, (jotka tunnetaan myös nimellä entinen nurmikko), rehottivat sillä kohtaa komeasti. Aloitin urakan kitkemällä rikkaruohot polun alkupäästä. 

Entisen nurmen poisto aluillaan

Bellisten eli kaunokaisten poisto tuntui vähän raa'alta.

 Seuraavaksi otin multasäkit pois polulta. Ilokseni niiden alta paljastui lähes rikaton maa.

Jokunen voikukka sinnitteli vielä siellä täällä.

Vaan eipä ollut kovin paljoa kitkettävää!

Maan peittoa (ainakin multasäkeillä) voin suositella lämpimästi, mikäli tavoitteena on tukahduttaa nurmi tai muu kasvillisuus tietyltä alalta. Säkit taisivat olla paikoillaan kuukauden tai pari.

Lopuksi muokkasin maan ja poistelin siihen jääneitä kasvien juuria. Sitten laitoin kaikki reunuskivet paikoilleen ja lisäsin polulle ohuehkon kerroksen multaa. Aikomukseni on tehdä polulle raparperinlehden muotoiset askelkivet ja istuttaa niiden väliin jotain maanpeittoperennaa, mahdollisesti sammalleimua 'Amazing Grace', jolla on valkoiset kukat punaisella keskustalla.

Tässä lopputulos polun päädystä kuvattuna

Polun alkupäätä..

..ja loppupäätä

Akileijat röhnöttivät niin pahasti polulla, että virittelin niille tuen bambukeppien ja juuttinarun avulla. Akileijojen takaa sidoin naruin kiinni kärhötukeen. Toivottavavasti kaikki kestää nyt pystyssä!

Näiden 'Mckana Giants' -jaloakileijojen
myötä toivottelen sinulle mukavaa päivää!