Näytetään tekstit, joissa on tunniste karviainen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste karviainen. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 9. marraskuuta 2022

Kurkistus uudelle pihalle

Blogini on taas elellyt tovin hiljaiseloa. Pähkinänkuoreen kiteytettynä syynä ovat olleet loppuraskauden vaivat, muutto ja vauvan syntymä. Iloisia asioita siis pääosin. Samaisista syistä en ole viime aikoina juurikaan tehnyt puutarhahommia. Nyt säästytte siis tekemisteni esittelyltä ja pääsette sen sijaan tutustumaan uuden kotimme pihaan. Kuvat ovat lokakuun lopulta, joten kukkia ja vehreyttä ei hirveästi ole luvassa.

Etupihaa hallitsee nauhuspuska.
 
Etupihalla ensimmäisenä vastaan tulevan nauhuksen tarkempaa lajia en osaa sanoa tässä vaiheessa, mutta se selvinnee ensi kesänä. Nauhukset ovat ihan komeita kasveja, mutta luulen, että tämä yksilö saa aikanaan siirron muualle, sillä se ei kuitenkaan kuulu suosikkikasveihini. Linnut tosin näyttivät viihtyvän siinä kovasti alkusyksystä. Ilmeisesti nauhuksen siemenet maistuivat niille.

Etupihalla kasvaa myös ruusuja.
 
Nauhusten tilalle olen ajatellut siirtää tällä hetkellä seinän vierustalla kasvavat ruusut. Ne on istutettu liian lähelle seinää, joten ne on joka tapauksessa siirrettävä. Ruusuissa on vielä jäljellä jokunen kukkakin. Erityisesti vaaleanpunaiset yksilöt ovat minun mieleeni.

Huurteiset nuput näyttävät kauniilta.

Ruusujen lajikkeista minulla ei valitettavasti ole mitään tietoa. Edellinen asukas kertoi, että osa ruusuista on äitienpäiväruusuja. Ne ovat varmasti hänelle tärkeitä. Toivottavasti ne selviävät siirrosta hengissä ja ilahduttavat meitä ja ohikulkijoita tulevina kesinä.
 
Hämähäkit ovat kutoneet verkkojaan ruusuihin.
 
Hämähäkkejä tuntuu tontilla riittävän. Niin ruusut kuin omenapuukin (johon palaan myöhemmin) ovat täynnä hämähäkinseittejä. Pakkaspäivinä ne näyttävät erityisen upeilta.
 
Tämä hempeän vaaleanpunainen on ehkä suosikkini pihamme ruusuista.

 Toisella seinustalla kasvaa kuunliljoja ja päivänliljoja. Nekin ovat liian lähellä seinää, mutten ole vielä päättänyt niille uutta paikkaa. Kaikki muutostyöt jäävät joka tapauksessa ensi vuoteen, sillä loppusyksy menee minulla sektiosta toipuessa. Tätä julkaisesta syksy onkin jo miltei vaihtunut talveen, ja kohta lapio ei uppoakaan muuhun kuin hankeen. (Aloitin tämän kirjoittamisen alunperin jo syyskuussa, kuvat otin lokakuussa ja nyt on jo marraskuu. Varsin hitaasti ja hartaasti syntynyt postaus siis!)

Kuunliljat ja päivänliljat ovat jo lakastuneet. Etupihasta näkyy vilaus rakennusten välissä. (Oikeastaan ne ovat saman rakennuksen siipiä. Taempi on autotalli, edustalla varsinaista asuinpuolta.)
 
Etupihalta takapihalle mennessä ohitetaan rivi syysleimuja sekä pensas, jonka muistelen olevan syreeni. Kävimme katsomassa taloa kesällä, mutta muutimme vasta syyskuussa, joten minulla ei ole pihasta kesäisiä kuvia.

Mahdollinen syreeni ja syysleimurivi kuvattuna takapihalta päin

Yllä olevassa kuvassa seinustalla kasvaa villiviiniköynnöstä. Seinusta ei lie sillekään paras kasvupaikka, joten todennäköisesti sekin saa siirtyä muualle. Kuvasta ei ehkä erotu syysleimujen takana pensasaidan edessä kasvavaa pensasta. Sen lajista minulla ei ainakaan tässä vaiheessa ole tietoa. Katsotaan, ollaanko kesällä viisaampia.

Takapihalla on ainakin saniaisia, päiväliljoja, pari herttavuorenkilpeä, jokin tuntematon pensas, omenapuu, raparperi ja muutama marjapensas. Pääsimmekin jo tänä syksynä maistelemaan omaa satoa. Omenat ovat jotain pehmeää lajiketta, eivätkä sovellu pitkäaikaiseen säilömiseen sellaisenaan. Iso osa omenista olikin ehtinyt jo pudota maahan ja mennä pilalle, mutta onneksi pääsimme jokusen maistamaankin. Maultaan ne olivat hyviä ja makeita.n. 

Vn.  Hupsista, pikkumies nukkuu sylissäni tätä kirjoittaessani ja venytteli äsken niin, että onnistui painelemaan muutaman kirjaimen, pisteen ja välilyönnin. Ei noita raaski poistaa, joten jääköön ne tänne muistoksi pikku-ukkelin vauva-ajoista. :D
 
Omenapuussa on lintulauta. Taustalla kasvaa marjapensaita.

 Marjapensaista yksi on vihreää karviaista, yksi punaviinimarjaa ja loput kolme mustaviinimarjaa. Mustaherukoissa vaikuttaisi olevan ainakin kahta eri lajiketta, sillä yhden pensaan marjat olivat huomattavasti toisia isompia ja makeampia. Marjoja saimme kerättyä jonkin verran pakkaseenkin, ennen kuin linnut ehtivät syödä ne kaikki.

Edessä vasemmalla punaherukka, oikealla karviainen ja taustalla mustaherukat
 
Pihapiirissä liikkuu iloksemme paljon lintuja ja muitakin otuksia. Harakka tykkää ropistella katolla, räkätit käyvät marjapensaissa, tiaiset ja muut pikkulinnut viihtyvät omenapuussa ja mustarastaskin näkyy välillä pomppivan nurmella. Takapihalla on vieraillut orava sekä jänis ja kasoista päätellen myyrät. Yhtenä aamuna ulos mennessä miestä ja tytärtä vastaan oli tullut hiiri. Toistaiseksi ajattelen, että pihallamme on tilaa kaikenlaisille otuksille. Toivotaan, etteivät ne aiheuta kauheaa tuhoa varsinkaan kasveille, sillä siinä tapauksessa mieleni voi hyvinkin muuttua. (Joku oli kylläkin käynyt syömässä varastoon jättämästäni kukkasipulipussista muutaman sipulin... Oma vikani, kun jätin sipulit sinne suojaamatta.)
 
Takapiha on metsän suojassa.
 
Takapihamme takana kasvaa pieni metsikkö, joten ei ihme, että seudulla liikkuu eläimiä. Harmikseni pihamme on rajattu orapihlaja-aidalla. Orapihlaja on toki ihan kaunis ja tiheä aitakasvi, mutta inhoan sen piikkejä. Odotan pelon sekaisella jännityksellä, milloin onnistun puhkaisemaan vaunujen renkaan orapihlajan piikkiin.
 
Mulloksen molemmilla puolilla kasvaa herttavuorenkilpiä ja vasemmalla taitaa lisäksi olla päivänliljaa.
 
Vaikka väitinkin, etten tänä syksynä tarttuisi lapioon, en voinut vastustaa kukkasipulien houkutusta. Päätin yhdistää herttavuorenkilvet samaan kukkapenkkiin istuttamalla niiden väliin tulppaaneja ja laukkoja. (Laukkoja siksi, että toivon niiden sipulien hajun pitävän myyrät loitolla myös tulppaanien sipuleista.) Kuvan ottohetkellä työmaa oli vielä kesken, nyt kaikki sipulit on istutettu. Etualalle jätin tyhjää. Ajattelin istuttaa siihen kesäksi daalioita piilottamaan kevätkukkien varret taakseen.
 
Tulppaanikaivannon taakse istutin lopulta vielä mökille ruukkuihin lojumaan jääneen syyshortensian ja japaninruusukvittenin. Niistä minulla ei nyt ole kuvaa.
 
Vanhalla kodilla sain pienissä erissä tehtyä jonkinmoiset syyshuollot kukkapenkeille. Aikomukseni oli kaivaa Liljapenkkiin istuttamani daaliat ylös ja koittaa talvettaa niiden juurakot jossain. Daaliat ovat kuitenkin edelleen maassa, joten enpä tiedä, onko ne enää hengissä. Pakkasia on ollut jo jonkin verran. Harmi sinänsä, sillä kerrankin 'Edinburgh' vaikutti olevan ihan oikea 'Edinburgh'. Olen nimittäni ostanut aika monta kertaa sen juurakon ja aina saanut jotain muuta lajiketta.

'Edinburgh' daalia sopii mielestäni hyvin yhteen
purppurakeijunkukkien 'Palace Purple' kanssa.
 
Mökillä on vielä jonkin verran puuhaa. Kanat saimme onneksi talvihoitoon tuttujemme luo, mutta itse kanala on laittamatta talviteloille. Puolelletoista hedelmäpuulle on vielä jänisverkot laittamatta. Kukkaruukut jäivät pesemättä ja syyskylvöt tekemättä. Onneksi isäni auttoi hedelmäpuiden suojauksen alkuun ja istutti aikaa sitten ostamani arnoldinpihlajan.
 
Sinne jäivät ruukut likaisina. Keräsin ne sentään maasta talteen aittaan.
Oli pakko hyödyntää tämä kuva. Ei pienintäkään muistikuvaa, miksi olen tällaisen ottanut. :D
(Kuva heinäkuulta)

Pikkuhiljaa alan heräillä täältä vauvan puklujen ja muuttolaatikoiden tuudittamasta horroksestani. Ehkäpä tänne bloginkin puolelle saadaan taas eloa. Kesältä olisi montakin muistoa ja kuvaa jaettavaksi, kun vain ehtisin kirjoitella. Tämän syksyn kukkasipuli-istutuksistakin voisi kertoa tarkemmin. Vaan ymmärtänette, jos postaustahtini on hidas. Jospa seuraavaa kirjoitusta en kuitenkaan hioisi kolmea kuukautta. :D

Kimaltelevaa marraskuun jatkoa!

sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Lammastarhasta hyötytarhaksi

 Olen suunnitellut mökillemme hyötytarhaa viime vuonna kesäpässejä varten rakennettuun aitaukseen. Nyt olen vihdoin päässyt projektin alkuun. Viime viikolla hyödynsin vanhustyövoimaa, sillä vanhempani olivat mukana auttamassa. On onni, että lähemmäs 70- ja 80-vuotiaat jaksavat vielä uurastaa kuin nuoriso ja tekevät sen mielellään. Kiitos vanhemmilleni avusta!

Isäni rakensi minulle kasvilaatikon. Käytössä oli vanhoja, erikokoisia lautoja, joten laatikon toisesta päästä tuli kahden kerroksen korkuinen ja toisesta päästä vain yhden kerroksen korkuinen. Tänä viikonloppuna pääsin itse kylvöhommiin. Isäni tekemän laatikon korkeampaan päähän kylvin porkkanaa 'Nantes 2' ja istutin sipulia 'Yellow Moon'. Laatikon matalaan päähän kylvin erilaisia salaatteja ja kehäkukkaa 'Pink Surprise'. Seuraavat kuvat ovat eiliseltä.

Isäni tekemä kasvilaatikko kylvöjen ja istutusten jälkeen

Hyötytarhan tältä nurkalta purettiin pois lumen alla kasaan mennyt pässien pressukatos. Katoksessa oli viime kesän jäljiltä olkia ja heinää, jotka levittelimme hyötytarhan alueelle. Laitoin myös kasvilaatikoiden pohjalle heinää/olkea ja muuta puutarhajätettä, jottei niihin tarvinnut laittaa niin hirveästi kaupan säkkimultaa. Toivottavasti järjestely toimii.

Nämä ovat kaupasta ostettuja lavakauluksia.

 Ostin K-Raudasta yhteensä neljä lavakaulusta. Kahteen niistä istutin jo herneitä 'Grijze Roodbloeiende' ja 'Kelvedon Wonder'. Toiseen niistä jäi tilaa myös ruusupavun taimille, jotka saavat kuitenkin vielä odotella ulos istutusta kesäkuulle. Kaksi viimeistä lavakaulusta ovat päällekkäin, mutta voi olla, että siirrän vielä toisen johonkin, jos keksin sille sopivan paikan. Perimmäiseen lootaan on joka tapauksessa tarkoitus istuttaa kesäkurpitsaa ja kurkkua.

Laatikkotarhan viereen perustin mansikkamaan. Toin siihen 'Polkan' rönsytaimia omasta pihastamme. Mansikkamaa jäi kahta tainta vajaaksi, joten käyn vielä joku päivä viemässä sinne pari tainta lisää. Lopuille kotipihan Ruusupenkin mansikan rönsytaimille onkin sitten kehiteltävä muuta käyttöä. Mökillä olisi kyllä vielä tilaa, mutta jonkun pitäisi jaksaa ensin perustaa sinne isompi mansikkamaa...

Laatikkotarha näyttää nyt kokonaisuudessaan tältä.

 Isäni tekemän laatikon päätyyn ajattelin tehdä vielä pienen perunamaan. Sitten tuo alue alkaakin olla valmis. Tuntuu tosin hyvältä saada jotain valmiiksi. Kuvasta katsottuna mansikkamaasta vasemmalle aion istuttaa tarhan aitaa vasten tuoksuherneitä tai mahdollisesti jotain monivuotisiakin köynnöksiä. Jos oikein innostun, maalaan kasvilaatikot yhtenäisen värisiksi, mutta se vaatii kyllä melkoisen innostumisen. (Maalaaminen on mukavaa, mutta mukavaa puuhaa riittää muutenkin valtavasti.)

Pienen ojan ylittämällä pääsee laatikkotarhasta hedelmätarhaan. Sinne istutin kaksi omenapuuta, 'Pirjan' ja 'Suomettaren'. Niiden seuraksi ajattelin hankkia itsepölyttyvän luumun 'Sinikka'. Vielä olen kuitenkin onnistunut välttämään sen ostamista. Ajattelin, että olisi fiksumpaa laittaa tarha ensin muilta, aiemmin suunnittelemiltani osilta kuntoon.

Omenapuu 'Pirja'
 
Olin valinnut lajikkeen 'Suometar' etukäteen netin perusteella, joten kysyin Hankkijalla käydessäni sille sopivaa pölyttäjää. Myyjä suositteli muun muassa 'Pirjaa'. Päädyin ostamaan sen erityisesti edullisen tarjoushinnan vuoksi.

Hankkijan sivuilla lukee 'Pirjasta' näin: "Aikainen kesäomena 'Pirja' on aromikas ja herkullinen FinE -lajike. Runsas ja tasainen sato kypsyy elokuun puolivälissä ja soveltuu hyvin tuorekäyttöön. Hedelmät ovat keskikokoisia tai pienehköjä, väriltään keltaisia, joissa on punainen peiteväri kevyinä viiruina. Puu on luonnostaan melko hillittykasvuinen. Lajike tulee aikaisin satoikään ja sillä on hyvä kestävyys muumiotautia vastaan. Hyviä pölyttäjiä 'Pirjalle' ovat 'Dolgo', 'Maikki' ja 'Make'."

Omenapuu 'Suometar' taustallaan vielä hoitamatonta tarhan osaa

'Suometarta' kuvaillaan Hankkijan sivuilla näin: "Omenapuu 'Suometar' on aikainen herkkulajike. Hedelmät ovat suurehkot ja lieriömäiset. Maku on makea, vähähappoinen ja aromikas. Väriltään omenat ovat kellanvihreitä ja hieman punaisen peitevärin peittämiä. Hedelmillä on melko ohut kuori ja tiivis, hennosti punaviiruinen malto."
 
'Suomettaressakin' minua houkutti sen matalahko hinta, mutta lisäksi sanat "aikainen herkkulajike". En usko, että tulen juurikaan säilömään omenia, joten kaipaan aikaisin kypsyviä, tuoreena syötäviä omenia. Toki joku purkki hilloa tulee varmaan tehtyä, jos satoa rupeaa joskus kertymään paljon.

Omenapuilta puuttuu vielä tukikepit sekä suojaverkko. Talvella jänikset pääsevät varmasti hyppäämään tarhan aidan yli, ainakin jos lunta on yhtä paljon kuin viime talvena. Lisäksi aidan raot ovat sen verran isot, että eivätköhän jänöjussit mahdu pujahtamaan ruuan houkuttamina tarhan puolelle niistäkin. Tervanauhaa sain jo ostettua, vielä pitäisi valikoida mökkitontilta sopivat tukikepit. Kanatarhan rakentamisen jäljiltä meillä on vielä jäljellä tiheäsilmäistä aitaverkkoa, tosin ainakin osa siitä tarvittanee kanatarhan korjaamiseen. (Mökin katolta pudonneet lumet ja niiden mukana alas tulleet tikkaat hajottivat kevättalvella kana-aitausta ja kanojen kopin.)

Mökin lukuisat marjapensaat näyttävät kaikki sunnilleen tältä.

Mökillä kasvaa edellisten asukkaiden jäljiltä lukuisia viinimarjapensaita ja ainakin yksi karviainen. Karviainen tuotti viime vuonna oikein hyvän sadon ja myös osa viinimarjoista tuotti ihan kohtuullisesti marjoja. Pensaat ovat kuitenkin kovin onnettoman näköisiä, sillä niiden oksat ovat taipuneet vaakatasoon. En oikein tiedä, mitä noille kannattaisi tehdä. Yhden kaivoin koemielessä ylös, mutta sekin on niin vänkyrä, etten tiedä, missä asennossa se kannattaisi istuttaa takaisin. Huonokuntoisimmat pensaat ajattelin kaivaa pois ja heittää menemään. Loput haluaisin kuitenkin kunnostaa. Ainakin niille on tehtävä kunnolliset tuet. Osalta löytyi vielä viime kesänä vanhojen tukien jäänteitä, mutta poistimme ne, jotteivat pässit (tai ihmiset) vahingoita itseään niistä törröttäviin nauloihin.

Laitetulta osaltaan hyötytarha näyttää nyt tältä.

Hyötytarhan "laitettu osa" on sekin vielä aika keskeneräinen, mutta tärkeintä on, että olen saanut jotain istutettua ja kylvettyä. Yksityiskohtia (sellaisia pieniä, kuten kulkuväylät...), ehtii kyllä hioa myöhemminkin. Laatikoiden väliin jätin toki kottikärryn mentävät kulkuväylät, mutta laatikkotarhalta hedelmätarhan puolelle kulkeminen ja hedelmätarhassa kulkeminen on vielä mietinnän alla. Haluaisin jonkun mutkittelevan polun, mutta tuollaiseen kapeaa, pitkulaiseen tilaan sellaista on vähän vaikea hahmotella. Ehkä hyötytarha saa jäädä melko suoraviivaiseksi?

Hyötytarhalle vie kapea polku.

Pahoittelen kuvissa näkyviä sotkuja! Kaikki roina on kyllä tarkoitus kiikuttaa asianmukaisesti hävitettäväksi tai kierrätettäväksi, mutta nyt on ollut tärkeintä saada ne ensin purettua ja siirrettyä pois istutusten tieltä. Toivottavasti pääsen pian esittelemään siistimpää mökkitarhaa.

Yllä olevassa kuvassa on kuitenkin rojujen sijaan tarkoitus esitellä hyötytarhalle vievää polkua ja sen ympäristöä. Hyötytarha on varsinaista oleskelupihaa alempana, joten polku kulkee lievässä rinteessä. Kuvasta katsottuna vasemmalla, juuri kuvan ulkopuolella, on navetta. Kuvassa näkyy kohtaa, josta on oletettavasti purettu joskus pois navetan päätyä ja jäljellä on vain kivijalkaa. Sen viereen istutin kotipihastamme siirretyn raparperin (pihaan jäi kyllä vielä toinen puska, niitä vain kasvoi ennen kaksi vierekkäin). Raparperin viereen aion laittaa kesäkurpitsaa. Polun oikealle puolelle puolestaan istutin karviaisen 'Hankkijan Herkku'. Sen marjat ovat vihertävänkeltaiset. Pidän niistä enemmän kuin punaisista karviaisista, joita mökillä kasvoi jo valmiiksi ainakin yhden pensaan verran.
 
Karviainen 'Hankkijan Herkku'

Karviaiselle täytyy vielä rakentaa tuki ja kitkeä ruohot paremmin sen ympäriltä. Voi olla, että istutan sen kaveriksi jotain muutakin marjaa tai koristepensaan. Kaverin hommaaminen ei kuitenkaan ole tämän päivän, eikä välttämättä edes tämän vuoden, tehtävä.
 
Raparperillä on kaverinaan toukka.

 Ostin viime kesänä toukkakukkaruukun. Viime kesänä se köllötteli aitan kuistilla, mutta mielestäni se sopii täydellisesti hyötytarhaan. Siinä on paikat kahdelle kasville. En ole ihan varma, istutanko siihen kesäkukkia vai yrttejä. Vai yhden kesäkukan ja yhden yrtin?
 
 Olen todella onnellinen, että olen päässyt puuhailemaan mökille ja saanut mielestäni jo aika paljon näkyvää muutosta aikaan. Hirmuisen valtavan suunnattomasti on tietysti vielä tehtävää, mutta tärkeintä ei olekaan päämäärä vaan matka.
 
Heihei ja nähdään taas!