Kukkia ojan varrelle

Taisin joskus viimevuotisessa kirjoituksessani mainita, että olen vähitellen kaivellut mökin ojia auki. Tosin vain pienen pieniä ojia, jotka kulkevat alueella, jonne nyt olen tehnyt puutarhaa. Tontin metsäisemmällä alueella, josta on tosin kaadettu puut pois, on suurempia ojia, joiden kaivamisesta ei käsipelillä tulisi mitään.

 

Kaivamani ojat ovat varsin vaatimattoman näköisiä,
mutta niidenkin kaivaminen oli raskausmahan kanssa rankkaa.

 
Pieniä ojia kulkee vanhassa pässitarhassa, jonne viime vuonna aloin tekemään hyötytarhaa, sekä pässitarhan vierellä, jonne aloittelin kukkatarhaa. Kukkatarhan puolen ojiin en viime kesänä ehtinyt koskemaan. Hyötytarhan reunalta kaivoin kuitenkin yhden ojanpätkän auki ja aloittelin kaivamaan toista. Edistys oli todella hidasta, mutta pienikin pätkä on aina eteenpäin. Mökkipuutarha on minulle projekti, jota en halua suuremmin aikatauluttaa, sillä mökki on minulle paikka, jonne tulen lepuuttamaan sieluani.

Pienempi, valmiiksi kaivamani oja ja sen vierelle aloittamani kukkapenkki

Ojien pohjalta kaivamaani mutaa käytin ojan vierelle rakentamiini kukkapenkkeihin. Voi olla, että sekaan olisi ollut hyvä laittaa hiekkaa. Ehkä ensi kesän projektien kohdalla teen niin, sillä ojien kaivaminen ja uusien istutusalueiden luominen jatkunee heti, kun lumet ja maa sulavat riittävästi.

 

Hahmottelin tähän kuvaan oranssilla ojalle kulkevan polun ja sinisellä ojat.

 
Ensimmäinen ojanvierusistutus on ehkä vilahdellut blogini kuvissa jo aiemmin, mutten ole vielä esitellyt sitä kunnolla. Ojalle vie polku hyötytarhan hedelmäpuiden vierestä. Ojan toiselle puolelle olen tehnyt istutuksen kasveilla, joiden pitäisi viihtyä kosteassa. Hyötytarhalta päin katsottuna oikeassa reunassa kasvaa korallikeijunkukkia ja niiden takana haltiankukkia 'Twilight'. Haltiankukkien vasemmalle puolelle istutin tarhakellukkaa 'Nonna'. Niiden vierelle istutin kuunliljoja 'Dream Queen' sekä yhden 'Frances Williams' kuunliljan, joka oli kasvanut minulla ruukussa jo useamman vuoden.

 

Ojanvieruspenkki hyötytarhalta päin kuvattuna heinäkuussa 2022

 
Aivan penkin vasempaan reunaan olen istuttanut vanhasta kodistamme jakamiani loistokurjenmiekkoja 'Concord Crush'. Niiden ja kuunliljojen väliin penkin takaosaan jäi vielä tyhjää tilaa. Ajattelin istuttaa siihen lisää joko kuunliljoja tai kurjenmiekkoja, mutta viime kesän loppupuolella ei löytynyt enää mitään kivoja lajikkeita. Ajattelin joko kuunliljoja, joiden lehdissä on valkeat reunat (esim. 'Patriot' tai 'Victory') tai jotain perussinisestä poikkeavaa kurjenmiekkaa, kuten laventelinroosaa 'Pink Parfait' -lajiketta tai monisävyistä 'Sugar Rush' -lajiketta.

 

Sama kukkapenkki hieman eri kuvakulmasta

 
 Jälkikäteen ajateltuna istutus saattaisi ehkä olla näyttävämpi, jos se koostuisi vain parista eri kasvilajista. No, tuleepahan nyt testattua kerralla useamman lajin viihtyvyys tuolla paikalla. Muutoksia voi tehdä myöhemmin, jos siltä rupeaa tuntumaan. Tilaahan tuolla on vaikka kuinka monelle ojanvierusistutukselle, kunhan ojat on kaiveltu kokonaan auki.

 

Haltiankukalla 'Twilight' on mielestäni kauniinväriset ja -muotoiset lehdet.

Koitin valikoida penkkiin kasveja, joilla on erimuotoiset ja -väriset lehdet. Tummalehtinen haltiankukka tuo kivan kontrastin korallikeijunkukkien ja tarhakellukoiden kirkkaan vihreille lehdille.

 

Tarhakellukan 'Nonna' lehdet ovat kirkkaanvihreät ja kukinnon pitäisi olla oranssi.

 
Kuten monen muunkin tämän istutuksen kasvin, myös kuunliljojen arvo tulee erityisesti niiden näyttävistä lehdistä. Kuunliljat sopivat mielestäni yleensäkin hyvin esimerkiksi kukkapenkin reunuskasveiksi, sillä näyttävyydestään huolimatta ne rauhoittavat näkymää ja kehystävät kauniisti muita kasveja.
 

Kuunlilja 'Dream Queen'

Päädyin kuunliljaan 'Dream Queen' lopulta sen nimen vuoksi, mutta sen lehdet sattuivat sopivan hauskaksi yhteen vanhan 'Frances Williams' -kuunliljan kanssa. Molemmissa on samoja vihreän sävyjä, mutta Dream Queenissa lehtien väritys on päinvastaisesti kuin Frances Williamsissa.

Kuunlilja 'Frances Williams'

Ojan hyötytarhan puoleiselle vierustalle aloittelin elokuussa vähän kukkaisampaa, angervopenkki-nimellä kulkevaa istutusta. (Nimi saattanee muuttua ajan myötä, kunhan penkki saa lopullisen muotonsa.) Siihen istutin jaloangervoja 'Younique White' ja 'Ruby Red'. Niiden seuraan istutin myös vanhalta kotipihalta tuomani jaloangervot, joista toinen on mahdollisesti ihanan hattaraisen vaaleanpunainen 'Look at Me' ja toinen jokin nimetön, punainen yksilö. Kumpikaan ei viime kesänä kukkinut, sillä vanhalla kodillamme ne olivat jääneet pahasti muiden kasvien jalkoihin. Toivon, että uudessa isututuspaikassaan ne pääsevät kukoistamaan! Angervopenkki sijaitsee kahden ojan risteyksessä, joista pienemmän kaivoin siis viime kesänä auki ja suuremman kaivamista ehdin vähän aloitella.

 

En näköjään ole ottanut angervopenkistä lainkaan kuvaa,
mutta ympyröin kyseisen penkin sijainnin tähän kuvaan punaisella.

 

Pienemmälle ojalle vievän polun toiselle puolelle istutin pari amerikankarpaloa. Ne ehtivät kuivahtaa aika pahasti ennen istutusta, mutta jospa ne olisivat vielä hengissä.

 

Toivottavasti amerikankarpalot 'Pilgrim' näyttävät ensi kesänä paremmilta kuin tässä kuvassa.

 
Muistan, miten kesällä koko vanha pässitarhan alue tuntui melkoiselta ryteiköltä, mutta kuvia katsellessa paikka näyttää vain ihanan vehreältä. Ja onhan tuonne muodostunut suloinen polku ja muutama istutuskin. Jatkossa aion useammin pysähtyä ihastelemaan näkymiä muutenkin kuin kameran kautta ja pyrin nauttimaan niistä takertumatta keskeneräisyyteen. Eihän maailma koskaan ole valmis!

 

Näitä näkymiä alkaa olla ikävä.
Tämä kuva on otettu ojan takaa hyötytarhaa kohti.

 Kävin mökillä pari päivää sitten. Näkymät olivat silloinkin kauniit, vaikkakin tyystin erilaiset kuin yllä olevissa kuvissa. Joka paikka oli valkeiden nietosten peitossa. Tietä ei ole aurattu emmekä ole käyneet kolaamassa pihaa sitten alkutalven, joten välillä upposin polvia myöten hankeen. Onneksi valitsin hedelmäpuille korkeinta verkkoa, mitä kaupasta löysin, sillä se on pitänyt puut suojassa nälkäisiltä eläimiltä, vaikken ole käynyt tallomassa lunta puiden ympäriltä matalammaksi.

 

Hedelmäpuut ovat vielä hyvässä suojassa.
Ojat ja niiden viereiset istutukset ovat jossain tuolla oikealla lumen alla piilossa.

Ensi kerralla taidan lähteä suksilla. Joku on hiihtänyt mökkitietämme pitkin tontin takana olevaan metsikköön. Latu on ilmestynyt sinne aiempinakin talvina ja tarkoitukseni on ollut käydä katsomassa, minne se johtaa. Ehkäpä tänä talvena saan viimein toteutettua aikeeni!

 

Latu kutsuu suksimaan kuuseen tai ainakin syvemmälle metsään.

Hurjaa ja aika ihanaa ajatella, että mahdollisesti jo kuukauden kuluttua täälläkin näkyy paljasta maata, piippoja ja ehkä ensimmäisiä nuppujakin. Onneksi intouduin syksyllä istuttamaan kukkasipuleita sekä kotipihaamme että mökille, vaikka se silloin hieman tuntuikin hullun hommalta. Toivottavasti hullun hommat palkitaan kukkasin!

 

Viimekeväisen krookuksen myötä toivotan ihanaa kevään odotusta!

Pieniä, suuria iloja

Viimeiset viikot ovat olleet minun osaltani varsin hiljaisia täällä blogimaailmassa. Meille syntyi kuun alussa pieni poika, eikä blogi siten ole ollut ihan ykkössijalla mielessä. Tai on se ollut mielessä päivittäin, mutta millään en ole ehtinyt pysähtyä tänne kirjoittelemaan ennen kuin nyt. Seuraamiani blogeja olen koittanut ehtiä lukemaan, mutten niissäkään ole vielä kerennyt uusimpiin teksteihin, saati että ehtisin kommentoimaan juuri mitään. Toki ihan positiivista, ettei ihanat lukemiset ainakaan lopu kesken!

Synnytyksen saralta jouduin viettämään sairaalassa yli viikon, joten pihamme oli sillä välin ehtinyt villiintyä aikalailla. Kotiin päästyäni tunsin oloni suorastaan epätoivoiseksi, kun osa kukista oli kuihtunut ja monet muut olivat kuivumisen partaalla. Sormia olisi syyhyttänyt ryhtyä heti hommiin, mutta sektion takia minun oli maltettava vielä päiviä. Viime päivät olenkin sitten viettänyt pihalla silloin, kun lapset ja oma jaksamiseni ovat sen sallineet. Onneksi mies ja tytär ovat auttaneet etenkin kukkien kastelussa. Minä en saa koko kesänä nostella mitään vauvaa raskaampaa ja kukkien kastelu kävisi aika hitaasti kolmen litran kannulla.. Pahimmat rikkaruohot olen kuitenkin saanut kitkettyä kukkapenkeistä. Tekisi mieli puuhastella pihalla enemmänkin, ja päässäni pyörii useita eri suunnitelmia, mutta yritän tyytyä ihastelemaan tällä hetkellä valmiina olevia pihan kohtia.

 Mansikoissa 'Greenfinger' on paljon raakileita, ja pari punoittaa jo lupaavasti. Niitä olen ihastellut tyttäreni kanssa päivittäin, ja etenkin tyttäreni odottaa jo kovasti ensimmäistä maistiaista. Räkättejä pyörii pihallamme sen verran usein, että iskin tänään hallaharsoa mansikoitten suojaksi. Ei kai siitä pitäisi ainakaan haittaa olla?

Jokohan huomenna päästään maistamaan?

 Erityisen tyytyväinen olen ruusupenkin reunaan istuttamistani yrteistä. Ne olivat rehevöityneet runsaasti poissaoloni aikana. Niistä on ihana napata ohikulkiessa maistiaisia tai vain tuoksutella niitä. Ostin jokin aika sitten kaupasta valmiit Järvikylän yrtit: mintun, sitruunamelissan, ruohosipulin sekä mieheni suosikin viinisuolaheinän. Jälkimmäinen on aika kiva väriläiskä muuten vielä kovin vihreävoittoisessa kukkapenkissäni.

Ihanat yrtit!

Kukkijoita on pihallamme tällä hetkellä varsin vähän. Vain muutamassa tuoksuherneessä on kukkia, mutta niiden tuottama ilo on ollut suurin. Tuoksuherneen haju on yksi lempituoksuistani ja ulkonäöltäänkin ne ovat aika ihania.

Tuoksuherne 'Royal Mix' -seoksesta

 Ylläolevan kuvan kukka on oikeasti sävyltään violetimpi. Jostain syystä kamera saa sen näyttämään enemmän vaaleanpunaiselta. Harmi, sillä se on mielestäni oikein herkullisen sävyinen! Alla olevassa kuvassa puolestaan oikeasti vaaleanpunainen tuoksuherne, jonka lajikkeesta minulla ei ole tarkempaa tietoa. Sen siemenpussissa lukee yksinkertaisesti "tuoksuherne, vaaleanpunainen"..

Niin suloinen kukka ja tuoksu..

Peittoruusuissa 'The Fairy' on aika paljon nuppuja. Ne ovat kuitenkin vielä niin tiukasti kiinni, että jää nähtäväksi ehtivätkö ne tänä kesänä kukkaan asti. Toivoisin, että edes yksi ehtisi aueta!

Pienoisia nuppuja on aika runsaasti.

Etupihan ruukkuistutusten verenpisara oli kuollut ja lilja lopettanut kukintansa, joten ostin niiden tilalle syklaamin ja tarhajaloangervon 'Look At Me', jälleen kerran Hankkijalta. Jaloangervolle pitäisi keksiä sopiva paikka kukkapenkistä, jonne sen voisi siirtää syksyllä talvehtimaan. Onneksi tässä on vielä tovi aikaa miettiä.

'Look At Me' ansaitsee nimensä veroisen huomion.

Vesipisarat verhosivat syklaamin kauniisti.

Sisäänkäynti näyttää taas vähän pirteämmältä.

Melkein unohtui mainita pensasköynnöskrassi 'Whirlybird Mahogny', joka on kukkinut jo pitkään. Sen kukat ovat kauniita etenkin läheltä katsottuna.

Eikö olekin ihania yksityiskohtia?

Krassista löytyi jo yksi siemenkin.

Leikkokukat ovat piristäneet päiviämme sisällä, sillä ihanat vieraat ovat tuoneet niitä poikamme syntymän kunniaksi.

Tällaisen kimpun tuore isosisko toi ensitapaamisellaan pikkuveljelleen.

Viehättävää valkoista

Ilahduttavia auringonkukkia

Kaunista ja tuoksuvaa

Tällainen pikainen kirjoitelma tällä kertaa. Saas nähdä, villiinnynkö kuitenkin vielä toteuttamaan tänä kesänä joitain puutarhasuunnitelmia, kovasti ne houkuttaisi.. Yritän pitää blogin niiltä ja pihan kukkijoilta osin suurinpiirtein ajantasalla. Aurinkoista viikon jatkoa!