Mökkikuulumisia

 Kävimme sunnuntaina mieheni kanssa pyörähtämässä mökillä. Miehellä oli jotain ihan oikeaakin asiaa sinne, minä lähdin mukaan tarkastamaan lumitilanteen. Valitettavasti kamerastani loppui akku kesken kaiken, joten osa kuvista on otettu kännykällä.

Oleskelupiha on jo pääosin sulanut.

 Varsinainen oleskelupiha jää mökin ja yllä olevassa kuvassa hieman näkyvän navettarakennuksen väliin. Vaikka lumet ovatkin siitä suurimmaksi osaksi sulaneet, on maa vielä aivan märkää. Kuvassa näkyvän betonilaatan päällä pidimme viime vuonna trampoliinia ja kasaamme se todennäköisesti tulevaksikin kesäksi siihen. Vieressä olevien puiden takia paikka on tosin vähän huono, sillä trampoliinilta saa jatkuvasti lakaista pois puista pudonneita lehtiä.

Hyötykasvilaatikot ovat jo tulleet lumen alta esiin.

Puisessa laatikossa minulla kasvoi viime kesänä porkkanaa. Olin kylvänyt ne jo edellisenä syksynä, mutta viime syksynä en jaksanut tehdä syyskylvöjä. Jos saan haaveilemani lavakauluskasvimaan perustettua, tuskin tulen edes kasvattamaan porkkanaa tuossa laatikossa. Ehkä laitan siihen kesäkukkia.

Puulaatikon takana olevassa parvekelaatikossa on muutama mansikantaimi, samoin emalikattilassa. Niiden oikealla puolella lumen alta pilkistää keppien rajaama mansikkamaa. Tarkoitukseni on siirtää mansikatkin kasvamaan lavakaulustarhaan. Aiemmin suunnittelin maantasaista hyötytarhaa, mutta mieheni huomautti, että kasvulaatikot helpottaisivat hommiani, kun ei tarvitse kyykkiä niin paljon. Totesin sen järkevämmäksi vaihtoehdoksi myös siksi, että tontti on niin märkä. Jostain täytyisi vaan löytää edullisesti lavakauluksia tai sitten täytyy väkertää jonkinlaiset reunukset itse.

 

Tässä vaiheessa kamerastani loppui akku, joten loput kuvat on otettu puhelimellani.

Tässä on kohta, jota mieheni ehdotti kasvihuoneen paikaksi.

Kerroinkin aiemmin mieheni ehdotuksesta pystyttää uusi kasvihuone navetan vieressä olevaan kohtaan, josta on ehkä joskus purettu pois osa navettaa.

Sama kohta päinvastaisesta suunnasta kuvattuna

Kuten kuvista näkyy, suoraan tuohon ei voi lähteä väsäämään kasvihuonetta, vaan perusta vaatii korjausta. Taitaa siis olla, että kasvihuoneen perustaminen jää tältä kesältä.

Lammasaitauksessa on vielä melko paksu lumikerros.

Odotan eniten lammasaitauksen lumien sulamista ja maan kuivumista, jotta pääsen tekemään hyötytarhaa. Yllä olevassa kuvassa näkyy aitauksen poikki menevä kohta, jossa lumen pinta on alempana. Siinä kohti on matala oja, joka tulee ottaa huomioon hyötytarhaa suunnitellessa.

Kuten näkyy, tontilla on märkää.

Tontin märkyys mietityttää minua. Riittääkö kukkatarhan puolelle kohopenkit vai olisiko niillekin tehtävä kasvulaatikot? Pian näkee, miten viime vuonna istuttamani kasvit ovat selvinneet. Kesällä maa kyllä kuivuu, eikä syksykään tainnut mitenkään erityisen kostea olla, mutta keväällä maa on melkoisen märkää.

Lumisen alueen takareunaan aloitin viime kesänä kukkatarhaa.

Vielä ei istutukseni näy lumen alta, mutta ei pitäisi mennä kauaa, kun ne alkavat pilkistää esiin. Toivon todella, että kasvit ovat selvinneet hengissä talven yli ja selviävät myös kevätmärkyydestä.

Rinteessä kasvaa scilloja eli sinililjoja.

Oleskelupiha on hieman ylempänä kuin lammasaitaus ja tekeillä oleva kukkatarhani. Niiden välille jäävässä rinteessä kukkivat sinililjat.

Puhelimella pienten kukkien kuvaaminen on haastavaa.

Haravoin vähän oleskelupihaa. Koitin varoa, etten vahingoita pikkuruisia sinililjoja, joita pilkisteli kuivien lehtien alta. Muitakin keväänmerkkejä oli havaittavissa.

Tässä taitaa ponnistella esiin akileija.

Mökkipihalla kasvoi viime kesänä akileijoja. Ajattelin siirtää ne johonkin omaan kukkapenkkiinsä, koska tällä hetkellä niitä kasvaa siellä täällä ja ne jäävät helposti ruohonleikkurin hampaisiin.

Olisiko tämä unikko?

Pyrin siirtämään kaikki pihalta löytyvät koristekasvit pois nurmikolta. Pihalla kasvaa akileijojen lisäksi ainakin unikkoja, neilikkoja ja varjoliljoja.

Ruukkuun unohtunut japaninruusukvitteni näyttää olevan elossa.

Ilahduin huomatessani, että heitteille jäänyt japaninruusukvitteni kasvattelee silmujaan. Ymmärtääkseni se on melko talvenarka kasvi, joten saan olla todella tyytyväinen, että se on selvinnyt elossa ahtaassa myyntiruukussaan mökin rappusten pielessä. Tänä kesänä täytyy miettiä sille hyvä kasvupaikka. Vai olisikohan turvallisinta talvettaa se jatkossakin ruukussa, kun se näyttää kerta onnistuneen? Joka tapauksessa se on siirrettävä vähintäänkin isompaan ruukkuun.

Tällaisia näkymiä odotellessa...
Kuva on otettu 16. kesäkuuta 2021.