Mökkipuutarhan tunnelmia

Kävin eilisiltana mökillä hoivaamassa kanoja ja tunnelmoimassa mökin melko villiintyneessä puutarhassa. Kanat saivat vielä tänään herkkuannoksen kotipuutarha kotiloita ennen kuin mieheni lähti viemään kotkottajia talvihoitopaikkaan.

Eilen kanat odottelivat omenaherkkuja.

 Ruukkujen kesäkukista on jäljellä enää pari. Pari muuta on jo päässyt muuttamaan kotipihamme kukkapenkkiin, sillä ne alkoivat näyttää ruukuissaan melko mitättömiltä.

Vaaleanpunainen siniviuhka näyttää vielä aika hyvältä.

Markettakin on kohtuullisen hyvässä kunnossa.

Unikkojen kuvissa tarkennus ei näköjään osunut oikein kohdilleen, mutta jokunen yksilö sinnittelee joka tapauksessa vielä kukassa.

Onnistuneimmassa unikkokuvassa koreilee kaiketi silkkiunikko 'Mother of Pearl'.

Sinisievikit 'Penny Black' vasta vaikeita kuvattavia ovatkin. Niistä en ole saanut koko kesänä kovin hyviä kuvia. Kukat ovat tosi pieniä ja tummia, mikä hankaloittaa niiden kuvaamista.

Näillä on ihan hauska väritys, mutta pidän kuitenkin enemmän tavallisista sinisievikeistä.

Kasvimaalla joidenkin kasvien kohdalla sato on jäänyt vähiin tai olemattomiin. Kurkku on nyt innostunut kukkimaan runsaasti, mutta satoa siitä on varmasti turha odottaa. Perunan ja porkkanan osalta olemme puolestaan saaneet nauttia runsaasta sadosta.

Kurkku 'Kiinalainen käärme' on edustanut tänä kesänä pelkkää koristekasvin virkaa.

Porkkanoiden ja sipulien välissä kehäkukat loistavat kauniina. Lajikkeen pitäisi olla 'Pink Surprise'.

Kehäkukat tuovat ripauksen aurinkoa hyötytarhaan.

Herneen 'Kelvedon Wonder' sato on vihdoin kypsynyt. Violettien 'Désirée'-herneiden ensimmäiset palot ovat vielä ihan littania, ja suurimmaksi osaksi se vasta kukkii.

Herneen 'Désirée' kukat ovat hempeän violetit.
Kuvaan sattui hauskasti myös hämähäkin seittiä.

Samaisen herneen palot ovat tumman violetteja. Aika veikeä väritys!

Vielä yksi herneenkukkakuva vähän eri kuvakulmasta.
Hyötykasvitkin osaavat olla kauniita!

Herneiden väliin kylvin jättiauringonkukkaa 'Uniflorus'. Ne ovat kasvattaneet pitkän varret, mutta kukkia ei vielä näy.

 

 

Auringonkukkien varret ovat jo itsessään aika komea näky.

 Kasvihuoneessa tomaatit ja paprikat tuottavat satoa. Eivät ihan mahdottoman paljoa, mutta olen tyytyväinen pieneenkin satoon.

Pian pääsemme maistamaan keltaistakin tomaattia.
Tähän mennessä vain punaiset lajikkeet ovat ehtineet syöntikypsiksi.

Mökillä alkaa selvästi olla syksyn tuntua ilmassa. Mielenikin alkaa mökkipuutarhan osalta kääntyä syyskylvöihin ja ensi kasvukauden suunnitelmiin. Puutarhan sadosta saadaan kuitenkin nauttia vielä jonkun aikaa. Ja toivottavasti auringonkukat ehtisivät kukkia!

Tunnelmallista viikonloppua!

Kanojen ensiulkoilu

Kanamme palasivat juhannuksena mökillemme ainakin loppukesäksi. En uskaltanut päästää niitä heti ulkoilemaan vapaina, koska talvihoitopaikasta tultuaan ne eivät olleet yhtä kesyjä kuin meiltä sinne lähtiessään. Ensimmäisinä iltoina ne juoksentelivat karkuun ja pyrähtelivät päin aitauksensa verkkoseiniä, kun yritin ottaa niitä kiinni. (Kannan kanat yöksi nukkumaan suljettuun koppiin, jotteivat petoeläimet pääse niiden kimppuun. Aitaus ei välttämättä ole ihan satavarma suoja.) Nopeasti ne kuitenkin kesyyntyivät taas. Nykyään ne antautuvat jo helposti kiinni ja tulevat potpottaen aitauksen ovelle vastaan, kun saavun mökille.

Perjantaina koitti viimein päivä, kun päätin uskaltaa päästää kanat hetkeksi mökkipihalle seikkailemaan. Hetken kotkottajat katsoivat hieman epäröiden suurta maailmaa, mutta seurasivat sitten kauroja tarjoilevaa tytärtäni ovesta ulos.

Kanojen ensiaskelia aitauksen ulkopuolella. Vieläköhän ne muistavat paikan viime kesältä?

Valjastin lapset kanavahdeiksi ja siivosin itse sillä välin kanojen kopin ja aitauksen. Lasten mukaan kanat ottivat sillä välin "mutakylpyjä" (hiekassa).

Kun sain siivoushommat tehtyä, kanat suunnistivat kohti metsää. Minulla oli jalassa vain crocsit, joten kovin kauas metsään en uskaltanut kanoja päästää, vaan veimme ne kohta takaisin aitaukseensa. Arvaatteko, mitä kanat puuhastelivat metsässä?

Rouvat suuntasivat tietenkin mustikkaan!

Huvitti, miten terhakkaina kanaset olivatkaan mustikassa. Juhannusiltana näkemäni ketut pitävät minut kuitenkin sen verran varpaillaan, että kovin pitkälle metsään en uskalla kanoja päästää, enkä pitää niitä lainkaan irti vahtimatta.

Kanatkin tarkkailivat ympäristöä mustikan syönnin lomassa.

Toista kertaa kanat eivät vielä ole päässeet vapaalle jalalle. Sateet ja kiireet ovat olleet esteenä. Tänään taidan vetää kumpparit jalkaan ja suunnata yhdessä kanojen kanssa mustikkaan. (Omat kumpparini tosin kastuivat läpimäriksi, kun fiksuna jätin ne kaatosadepäiväksi "kuivumaan" ulos... Onneksi voin lainata mieheni saappaita, vaikka ne hiukan isot minulle ovatkin.)

Kanat näyttävät mallia, kuinka mustikkapuskassa kuuluu oikeaoppisesti pyllistellä.

Haaveissa ruiskaunokkiniitty

Olen jo pitkään haaveillut ruiskaunokkipellosta. Nyt olen ottanut ensimmäiset konkreettiset askeleet haaveen toteuttamiseksi. Tilasin nimittäin Exotic Gardenilta kuusi pussia ruiskaunokin siemeniä. Valitsin erilaisia sekoituksia, koska en osannut päättää vain yhtä väriä.

Vaaleanpunainen sekoitus 'Classic Romantic' oli tarjouksessa, joten tilasin sitä kolme pussia. Yhdessä pussissa on noin sata siementä.

Sinistä 'Classic Fantastic' sekoitusta tilasin vain yhden sata siementä sisältävän pussin. Sininen on ihanan perinteinen ruiskaunokin väri. Jos minulla ikinä on rukiin kasvatukseen sopivaa peltoa, aion kasvattaa ruista ja sinisiä ruiskaunokkeja sekaisin.

Violetit 'Classic Magic' ruiskaunokit ovat nimensä mukaisesti taianomaisen kauniita. Ainakin siemenpussin kyljessä olevan kuvan perusteella osa niistä on tosin yksistään omaan makuuni turhan tummia, mutta seokseen ne tuovat oman, majesteettisen lisänsä. Näitäkin siemeniä on satakunta kappaletta.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä esittelen vielä vanhanajan ruiskaunokin. Tämä on juuri sitä perinteistä sinistä ruiskaunokkia, jollaista ennen vanhaan on lienee nähty kasvamassa ruispelloissa. Vanhanajan ruiskaunokin siemeniä on pussissa peräti viitisensataa.

Viime kesänä kasvatin ruiskaunokkeja toissavuoden tapaan puulaatikossa. Yllä olevassa kuvassa ruiskaunokit kasvavat samassa laatikossa retiisin kanssa. Kauniita ne olivat siinäkin, mutta eivät kyllä vedä vertoja kokonaiselle ruiskaunokkiniitylle.

Aikeeni on perustaa ruiskaunokkiniitty mökillemme. Meillä oli viime kesänä mökillä pässejä, mutta tänä kesänä emme ota kesälampaita, joten pässien aitaus jää tyhjäksi. Sinne on tarkoitus tehdä hyötytarhaa, mutta uskoisin, että osa alasta jää kyllä niitynkin käytettäväksi, ellei hyötytarhani lähde rönsyämään aivan käsistä. Lammastarhan viereiselle alueelle aloittelin jo viime kesänä hieman kukkatarhaa, mutta se on vielä aivan keskeneräinen. Sitäkin on tarkoitus jatkaa tulevana kesänä. Periaattessa niitty mahtuisi sinnekin, mitään kovin valtavaa niittyä kun en ajatellut lähteä käsivoimin perustamaan. Ehkä kasvatan sitä pikkuhiljaa vuosi vuodelta suuremmaksi.

Yllä olevassa kuvassa näkyy osa lammasaitauksestamme sekä viime kesäisistä lemmikeistämme. Kuvasta katsottuna aitaus jatkuu oikealle hieman leveämpänä kaistaleena. Ajatuksenani on perustaa hyötytarha aitauksen oikeaan päätyyn ja ruiskaunokkiniitty vasempaan päätyyn eli tuonne pressukatoksen ympäristöön. Katos on tarkoitus purkaa pois.

Miten tässä oikein malttaa odottaa kevättä ja lapion kanssa urakoimaan pääsyä? Taidan lähteä ulos lapioimaan lumia pois kukkapenkkien päältä. Saanpahan lapiointitreeniä kevättä varten.

 

Viimekesäisen kanakuvan myötä toivotan mukavaa päivää!
Kanat ovat talven hoidossa ja palaavat kesäksi mökillemme.

Pääsiäisarvonta: Tiedonjyväsiä kanoista -kirjanen

Yhteistyöpostaus: arvontapalkinnot saatu Maatiaiskanasen elämää -blogin Hillevi Joutjärveltä.

Olen lapsesta asti haaveillut omasta tilasta, jolla asuisi poneja, possuja, lampaita, lehmiä ja tietenkin kanoja. Vielä tuo haave ei ole toteutunut, vaan asumme rivitalossa. Suunnitelmissamme on kuitenkin muuttaa omakotitaloon, kunhan sopiva koti löytyy.

Maalla asumisesta ja eläimistä haaveillessa on hyvä aika lueskella eläinoppaita. Niinpä tilasin itselleni sekä kesäkanoista haaveilevalle ystävälleni Maatiaiskanasen elämää -blogia kirjoittavan Hillevin Tiedonjyväsiä kanoista -oppaat. Ihana Hillevi lähetti minulle pari opasta myös arvottavaksi täällä blogissa.

Tiedonjyväsiä kanoista -kirjasessa kerrotaan, mitä tulee ottaa huomioon kanoja hankkiessa ja kuinka kanoja hoidetaan. Lisäksi kirjasessa on kanaharrastajien lyhyitä tarinoita omista kokemuksista kanoihin liittyen.

Opas sopii erinomaisesti kanojen hankkimista harkitsevalle, mutta siitä löytyy mielenkiintoista yleistietoa kanoista myös niille, joille omien kotkottajien hankinta ei ole ajankohtaista.

Arvon kaksi kappaletta Tiedonjyväsiä kanoista -oppaita. Arvontaan voi osallistua jättämällä kommentin tähän postaukseen 17.4.2020 klo 23:59 mennessä. Jätäthän kommenttiin myös yhteystietosi (esim. sähköpostiosoitteesi), jotta saan sinuun yhteyttä, jos onni suosii sinua.

Onnea arvontaan ja leppoisaa pitkäperjantaita!