keskiviikko 9. marraskuuta 2022

Kurkistus uudelle pihalle

Blogini on taas elellyt tovin hiljaiseloa. Pähkinänkuoreen kiteytettynä syynä ovat olleet loppuraskauden vaivat, muutto ja vauvan syntymä. Iloisia asioita siis pääosin. Samaisista syistä en ole viime aikoina juurikaan tehnyt puutarhahommia. Nyt säästytte siis tekemisteni esittelyltä ja pääsette sen sijaan tutustumaan uuden kotimme pihaan. Kuvat ovat lokakuun lopulta, joten kukkia ja vehreyttä ei hirveästi ole luvassa.

Etupihaa hallitsee nauhuspuska.
 
Etupihalla ensimmäisenä vastaan tulevan nauhuksen tarkempaa lajia en osaa sanoa tässä vaiheessa, mutta se selvinnee ensi kesänä. Nauhukset ovat ihan komeita kasveja, mutta luulen, että tämä yksilö saa aikanaan siirron muualle, sillä se ei kuitenkaan kuulu suosikkikasveihini. Linnut tosin näyttivät viihtyvän siinä kovasti alkusyksystä. Ilmeisesti nauhuksen siemenet maistuivat niille.

Etupihalla kasvaa myös ruusuja.
 
Nauhusten tilalle olen ajatellut siirtää tällä hetkellä seinän vierustalla kasvavat ruusut. Ne on istutettu liian lähelle seinää, joten ne on joka tapauksessa siirrettävä. Ruusuissa on vielä jäljellä jokunen kukkakin. Erityisesti vaaleanpunaiset yksilöt ovat minun mieleeni.

Huurteiset nuput näyttävät kauniilta.

Ruusujen lajikkeista minulla ei valitettavasti ole mitään tietoa. Edellinen asukas kertoi, että osa ruusuista on äitienpäiväruusuja. Ne ovat varmasti hänelle tärkeitä. Toivottavasti ne selviävät siirrosta hengissä ja ilahduttavat meitä ja ohikulkijoita tulevina kesinä.
 
Hämähäkit ovat kutoneet verkkojaan ruusuihin.
 
Hämähäkkejä tuntuu tontilla riittävän. Niin ruusut kuin omenapuukin (johon palaan myöhemmin) ovat täynnä hämähäkinseittejä. Pakkaspäivinä ne näyttävät erityisen upeilta.
 
Tämä hempeän vaaleanpunainen on ehkä suosikkini pihamme ruusuista.

 Toisella seinustalla kasvaa kuunliljoja ja päivänliljoja. Nekin ovat liian lähellä seinää, mutten ole vielä päättänyt niille uutta paikkaa. Kaikki muutostyöt jäävät joka tapauksessa ensi vuoteen, sillä loppusyksy menee minulla sektiosta toipuessa. Tätä julkaisesta syksy onkin jo miltei vaihtunut talveen, ja kohta lapio ei uppoakaan muuhun kuin hankeen. (Aloitin tämän kirjoittamisen alunperin jo syyskuussa, kuvat otin lokakuussa ja nyt on jo marraskuu. Varsin hitaasti ja hartaasti syntynyt postaus siis!)

Kuunliljat ja päivänliljat ovat jo lakastuneet. Etupihasta näkyy vilaus rakennusten välissä. (Oikeastaan ne ovat saman rakennuksen siipiä. Taempi on autotalli, edustalla varsinaista asuinpuolta.)
 
Etupihalta takapihalle mennessä ohitetaan rivi syysleimuja sekä pensas, jonka muistelen olevan syreeni. Kävimme katsomassa taloa kesällä, mutta muutimme vasta syyskuussa, joten minulla ei ole pihasta kesäisiä kuvia.

Mahdollinen syreeni ja syysleimurivi kuvattuna takapihalta päin

Yllä olevassa kuvassa seinustalla kasvaa villiviiniköynnöstä. Seinusta ei lie sillekään paras kasvupaikka, joten todennäköisesti sekin saa siirtyä muualle. Kuvasta ei ehkä erotu syysleimujen takana pensasaidan edessä kasvavaa pensasta. Sen lajista minulla ei ainakaan tässä vaiheessa ole tietoa. Katsotaan, ollaanko kesällä viisaampia.

Takapihalla on ainakin saniaisia, päiväliljoja, pari herttavuorenkilpeä, jokin tuntematon pensas, omenapuu, raparperi ja muutama marjapensas. Pääsimmekin jo tänä syksynä maistelemaan omaa satoa. Omenat ovat jotain pehmeää lajiketta, eivätkä sovellu pitkäaikaiseen säilömiseen sellaisenaan. Iso osa omenista olikin ehtinyt jo pudota maahan ja mennä pilalle, mutta onneksi pääsimme jokusen maistamaankin. Maultaan ne olivat hyviä ja makeita.n. 

Vn.  Hupsista, pikkumies nukkuu sylissäni tätä kirjoittaessani ja venytteli äsken niin, että onnistui painelemaan muutaman kirjaimen, pisteen ja välilyönnin. Ei noita raaski poistaa, joten jääköön ne tänne muistoksi pikku-ukkelin vauva-ajoista. :D
 
Omenapuussa on lintulauta. Taustalla kasvaa marjapensaita.

 Marjapensaista yksi on vihreää karviaista, yksi punaviinimarjaa ja loput kolme mustaviinimarjaa. Mustaherukoissa vaikuttaisi olevan ainakin kahta eri lajiketta, sillä yhden pensaan marjat olivat huomattavasti toisia isompia ja makeampia. Marjoja saimme kerättyä jonkin verran pakkaseenkin, ennen kuin linnut ehtivät syödä ne kaikki.

Edessä vasemmalla punaherukka, oikealla karviainen ja taustalla mustaherukat
 
Pihapiirissä liikkuu iloksemme paljon lintuja ja muitakin otuksia. Harakka tykkää ropistella katolla, räkätit käyvät marjapensaissa, tiaiset ja muut pikkulinnut viihtyvät omenapuussa ja mustarastaskin näkyy välillä pomppivan nurmella. Takapihalla on vieraillut orava sekä jänis ja kasoista päätellen myyrät. Yhtenä aamuna ulos mennessä miestä ja tytärtä vastaan oli tullut hiiri. Toistaiseksi ajattelen, että pihallamme on tilaa kaikenlaisille otuksille. Toivotaan, etteivät ne aiheuta kauheaa tuhoa varsinkaan kasveille, sillä siinä tapauksessa mieleni voi hyvinkin muuttua. (Joku oli kylläkin käynyt syömässä varastoon jättämästäni kukkasipulipussista muutaman sipulin... Oma vikani, kun jätin sipulit sinne suojaamatta.)
 
Takapiha on metsän suojassa.
 
Takapihamme takana kasvaa pieni metsikkö, joten ei ihme, että seudulla liikkuu eläimiä. Harmikseni pihamme on rajattu orapihlaja-aidalla. Orapihlaja on toki ihan kaunis ja tiheä aitakasvi, mutta inhoan sen piikkejä. Odotan pelon sekaisella jännityksellä, milloin onnistun puhkaisemaan vaunujen renkaan orapihlajan piikkiin.
 
Mulloksen molemmilla puolilla kasvaa herttavuorenkilpiä ja vasemmalla taitaa lisäksi olla päivänliljaa.
 
Vaikka väitinkin, etten tänä syksynä tarttuisi lapioon, en voinut vastustaa kukkasipulien houkutusta. Päätin yhdistää herttavuorenkilvet samaan kukkapenkkiin istuttamalla niiden väliin tulppaaneja ja laukkoja. (Laukkoja siksi, että toivon niiden sipulien hajun pitävän myyrät loitolla myös tulppaanien sipuleista.) Kuvan ottohetkellä työmaa oli vielä kesken, nyt kaikki sipulit on istutettu. Etualalle jätin tyhjää. Ajattelin istuttaa siihen kesäksi daalioita piilottamaan kevätkukkien varret taakseen.
 
Tulppaanikaivannon taakse istutin lopulta vielä mökille ruukkuihin lojumaan jääneen syyshortensian ja japaninruusukvittenin. Niistä minulla ei nyt ole kuvaa.
 
Vanhalla kodilla sain pienissä erissä tehtyä jonkinmoiset syyshuollot kukkapenkeille. Aikomukseni oli kaivaa Liljapenkkiin istuttamani daaliat ylös ja koittaa talvettaa niiden juurakot jossain. Daaliat ovat kuitenkin edelleen maassa, joten enpä tiedä, onko ne enää hengissä. Pakkasia on ollut jo jonkin verran. Harmi sinänsä, sillä kerrankin 'Edinburgh' vaikutti olevan ihan oikea 'Edinburgh'. Olen nimittäni ostanut aika monta kertaa sen juurakon ja aina saanut jotain muuta lajiketta.

'Edinburgh' daalia sopii mielestäni hyvin yhteen
purppurakeijunkukkien 'Palace Purple' kanssa.
 
Mökillä on vielä jonkin verran puuhaa. Kanat saimme onneksi talvihoitoon tuttujemme luo, mutta itse kanala on laittamatta talviteloille. Puolelletoista hedelmäpuulle on vielä jänisverkot laittamatta. Kukkaruukut jäivät pesemättä ja syyskylvöt tekemättä. Onneksi isäni auttoi hedelmäpuiden suojauksen alkuun ja istutti aikaa sitten ostamani arnoldinpihlajan.
 
Sinne jäivät ruukut likaisina. Keräsin ne sentään maasta talteen aittaan.
Oli pakko hyödyntää tämä kuva. Ei pienintäkään muistikuvaa, miksi olen tällaisen ottanut. :D
(Kuva heinäkuulta)

Pikkuhiljaa alan heräillä täältä vauvan puklujen ja muuttolaatikoiden tuudittamasta horroksestani. Ehkäpä tänne bloginkin puolelle saadaan taas eloa. Kesältä olisi montakin muistoa ja kuvaa jaettavaksi, kun vain ehtisin kirjoitella. Tämän syksyn kukkasipuli-istutuksistakin voisi kertoa tarkemmin. Vaan ymmärtänette, jos postaustahtini on hidas. Jospa seuraavaa kirjoitusta en kuitenkaan hioisi kolmea kuukautta. :D

Kimaltelevaa marraskuun jatkoa!

torstai 28. heinäkuuta 2022

Hyötytarha valmistui!

Tänä kesänä mökille perustamani hyötytarha alkaa olla tältä erää melko valmis. Nyt siis keskitytään sen ylläpitoon ja nautitaan sadonkorjuusta.

Hyötytarhan kukkapenkkiä tarhan ulkopuolelta kuvattuna.
 
Hyötytarhan reunalla oleva kukkapenkki alkaa vähitellen näyttää ihan kivalta, sillä tuoksuherneet ovat aloittaneet kukinnan. Penkin etureunan sinisievikit eivät vielä kuki. Niiden ja tuoksuherneiden väliin kylvin vastikään maloppeja ja tarhakukonkannuksia, sillä alkukesästä kylväni kesämalvikit eivät lähteneet lainkaan itämään. Malopeista ja tarhakukonkannuksista ei kyllä niistäkään näy vielä vilaustakaan.

Mansikkapenkki kaipaa jälleen kitkemistä.

Mansikkapenkin keskellä kääpiösamettikukat 'Tangerine Gem' alkavat hiljalleen kukkimaan. Mansikoilta en odota vielä suuria, tänä kesänä emokasvista erotettuja rönsytaimia kun ovat. Kunhan kestäisivät hengissä ensi vuoteen.

Jokin öttiäinen näyttää päässeen samettikukan 'Tangerine Gem' kanssa kuvaan.

Vihdoin ja viimein sain laitettua tuet silpoydinherneille 'Kelvedon Wonder'. Laskelmoin verkon riittämisen väärin, joten laitoin herneille lisäksi joutilaana olleen köynnöstuen. Ei ehkä näytä mitenkään erityisen kauniilta, mutta ajaa asiansa. (Ei nuo minun verkkoviritelmätkään mitään taideteoksia ole, mutta pääsinpähän halvalla, kun käytin yli jäänyttä kanaverkkoa ja hajonneen kasvihuoneen metallitankoja, jotka olisivat muuten menneet metallinkeräykseen.) Herneenvarret olivat ehtineet sen verran pahasti kumoon, että virittelin niiden ympärille vielä lisätueksi tervanauhaa.

'Kelvedon Wonder' herneiden palot pulskistuvat mukavasti.
 
Viereisen laatikon sokeriherneistä 'Grijze Roodbloeiende' saa jo satoa. Minusta ne maistuvat ihan hyvältä siltään, mutta muut perheenjäseneni eivät valitettavasti innostuneet palkoineen syötävistä herneistä. Mietinkin, millaista ruokaa noista voisi valmistaa. Hyvät reseptit ovat tervetulleita!

Etummaisessa laatikossa kasvavat herneet 'Kelvedon Wonder' ja viereisessä herneet 'Grijze Roodbloeiende' sekä ruusupavut 'Lady Di'.

Ruusupapu 'Lady Di' kukkii parhaillaan. Saapa nähdä, millaisen sadon siitä saamme ja mitä niistä keksimme valmistaa. Papureseptejäkin saa siis laitella kommentteihin.

Ruusupapujen latvat huitelevat jo tukiverkon yläpuolella.

Saman rivin kolmannessa laatikossa kasvaa kaksi kesäkurpitsaa 'Diamant'. Niistäkin pääsee korjaamaan ensimmäistä satoa. Toivotaan, että ne maistuvat hyviltä.

Kesäkurpitsa 'Diamant'

Harvensin toissapäivänä porkkanoita 'Nantes 2' eli niistäkin saatiin nyt ensisatoa. Pienet harvennusporkkanat upposivat hyvin nakkikeittoon. 'Yellow Moon' sipulitkin näyttävät siltä, että satoa voisi jo kerätä. Ehkäpä teen viikonloppuna makkarakasvisvuokaa.

Nippu harvennusporkkanoita 'Nantes 2'
 
Salaattilaatikon tarhakehäkukissa 'Pink Surprise' alkaa olla nuppuja. Pian hyötytarha on toivottavasti pullollaan kukkia. Salaattien kohtalo sen sijaan on surkea. Lehtisalaateista ei näy juuri mitään ja rucola kukkii valtoimenaan. Ajattelin kitkeä laatikkoa pitkin poikin makoilevat rucolat pois ja ehkä kylvää niiden tilalle vielä jotain muuta salaattia.

Rucola ja kehäkukka pääsivät samaan kuvaan.

Perunoiden 'Hankkijan Timo' varret kasvavat tasaiseen tahtiin.

Omenapuut 'Pirja' ja 'Suometar' näyttävät nyt voivat hyvin. Pirjaa aiemmin vaivanneita omenankehrääjäkoita ei ole onneksi enää näkynyt.

Omenapuu 'Suometar'
 
Sain lopultakin istutettua omenapuiden jatkoksi aikaa sitten ostamani luumupuun 'Sinikka'. Sen juurelta puuttuu vielä aluskasvillisuus. Omenapuiden alla kasvaa mansikkaa, mutta rönsytaimeni ovat (vihdoin!) loppuneet, joten luumun alle voisin laittaa jotain muuta. Mitä teillä kasvaa hedelmäpuiden alla vai oletteko kattaneet puiden alustan?

Luumupuu 'Sinikka' on vihdoin istutettu.

Hyötytarhaan on hiljalleen muodostunut polku omenapuiden ja luumun vierestä kohti auki kaivamaani ojaa. Ojan ylitse ajattelin joskus tulevaisuudessa väkertää jonkinlaisen sillan, vaikka oja onkin niin kapea, että lapsetkin pääsevät siitä harppaamalla kuivin jaloin yli.

Pienestä sitä ilahtuukin: ojaan oli sateiden myötä kertynyt vettä!

Hauskaa kyllä, polusta on muodostunut itsestään hieman mutkitteleva, vaikka hedelmäpuut onkin istutettu suoraan riviin (siis suurinpiirtein, minä en malta kulkea puutarhassa vatupassin ja suorakulman kanssa). Mietin, että tässä on potentiaalia saada aika houkuttelevia romanttissävytteisiä näkymiä istuttamalla polun varrelle pensaita ja muuta mukavaa.

Harmi kyllä tästä kuvasta tuli epätarkka, mutta polun kaareva muoto on kuitenkin havaittavissa.
 
Palataan sitten varsinaisesta hyötytarhasta oleskelupihan puolelle. Siellä raparperin rinnalla kasvaa naapurilta saamani kesäkurpitsa. Sillä on hauskat keltaiset hedelmät.

Naapurilta saatu kurpitsa
 
Navetan seinustalla ruukuissa kasvavissa tomaateissa alkaa olla raakileita. Jospa edes osa ehtisi kypsyä kesän aikana. Saataisiinpa taas lämpöä ja valoa. Tänään on ollut pääosin pilvistä, mutta satanut on vain pieniä ripauksia. Koko loppuviikoksi taitaa puolestaan olla luvassa sateita. Jospa elokuu olisi poutaisempi ja lämpimämpi.

Millähän poppakonstilla saisin tomaatit 'Tiny Tim' kypsymään mahdollisimman nopeasti?
 
Paprikoista ja chileistä olen jo korjannut satoa. Ne tosin odottavat vielä kotona pataan pääsyä. Kenties käytän niitäkin kasvismakkaravuokaan.

Paprikat, chilit ja tuoksuherneet kasvavat sulassa sovussa samassa lootassa.

Paprikoiden ja chilien takana tuoksuherneissä on ihanasti erisävyisiä kukkia, joita on ihan pakko tuoksutella aina ohi kulkiessaan.

Tuoksuherneet ovat Old Spice Mix sekoitusta

Odotin tuoksuhernesekoituksesta enemmän hempeitä sävyjä, mutta on tämä tummakin aika kiva.

Tästä tuoksuherneen kukasta tulee mieleen piparminttukaramelli.

Lappalainen etelässä -blogin Nilalla on aivan ihana ulkovessaan johtava, kuunliljojen reunustama polku. Ei tämä minun hyötykasvien reunustama huussipolkukaan aivan kauhea ole. Kunhan ei erehdy katselemaan polun toisella puolella olevia romuläjiä. :D Ja voisi nuo kanankakkasäkit ja istutusta odottavat kasvit ehkä siirtää muualle... No mutta keskitytääs niihin tuoksuherneisiin ja tomaatteihin.

Ruukkurivin jälkeen pilkistelee huussin ovi.

Herneiden tukemisen ja luumupuun istutuksen myötä hyötytarha alkaa tosiaan olla paketissa. Aika mukava tunne, kun saa jotain valmiiksi. Ensi vuonna periaatteessa riittää, kun kylvää ja istuttaa hyötykasvit ja kerää niistä sadon. Tekeminen ei sentään tältäkään kesältä lopu kesken. Kitkemisen ja muiden ylläpitotöiden lisäksi heräteostospihlaja odottaa istutusta, kukkatarha tarvitsee kipeästi huolenpitoa ja niitty, kärhöalue sekä iso osa ojanvieruspenkeistä on vielä perustamatta. Tiedän jo nyt, etten mitenkään saa noista kaikkea tehtyä tänä vuonna. Siispä ensi vuodellekin on tiedossa kivaa puuhaa!

Touhukasta loppuviikkoa!

tiistai 26. heinäkuuta 2022

Kanojen ensiulkoilu

Kanamme palasivat juhannuksena mökillemme ainakin loppukesäksi. En uskaltanut päästää niitä heti ulkoilemaan vapaina, koska talvihoitopaikasta tultuaan ne eivät olleet yhtä kesyjä kuin meiltä sinne lähtiessään. Ensimmäisinä iltoina ne juoksentelivat karkuun ja pyrähtelivät päin aitauksensa verkkoseiniä, kun yritin ottaa niitä kiinni. (Kannan kanat yöksi nukkumaan suljettuun koppiin, jotteivat petoeläimet pääse niiden kimppuun. Aitaus ei välttämättä ole ihan satavarma suoja.) Nopeasti ne kuitenkin kesyyntyivät taas. Nykyään ne antautuvat jo helposti kiinni ja tulevat potpottaen aitauksen ovelle vastaan, kun saavun mökille.

Perjantaina koitti viimein päivä, kun päätin uskaltaa päästää kanat hetkeksi mökkipihalle seikkailemaan. Hetken kotkottajat katsoivat hieman epäröiden suurta maailmaa, mutta seurasivat sitten kauroja tarjoilevaa tytärtäni ovesta ulos.

Kanojen ensiaskelia aitauksen ulkopuolella. Vieläköhän ne muistavat paikan viime kesältä?

Valjastin lapset kanavahdeiksi ja siivosin itse sillä välin kanojen kopin ja aitauksen. Lasten mukaan kanat ottivat sillä välin "mutakylpyjä" (hiekassa).

Kun sain siivoushommat tehtyä, kanat suunnistivat kohti metsää. Minulla oli jalassa vain crocsit, joten kovin kauas metsään en uskaltanut kanoja päästää, vaan veimme ne kohta takaisin aitaukseensa. Arvaatteko, mitä kanat puuhastelivat metsässä?

Rouvat suuntasivat tietenkin mustikkaan!

Huvitti, miten terhakkaina kanaset olivatkaan mustikassa. Juhannusiltana näkemäni ketut pitävät minut kuitenkin sen verran varpaillaan, että kovin pitkälle metsään en uskalla kanoja päästää, enkä pitää niitä lainkaan irti vahtimatta.

Kanatkin tarkkailivat ympäristöä mustikan syönnin lomassa.

Toista kertaa kanat eivät vielä ole päässeet vapaalle jalalle. Sateet ja kiireet ovat olleet esteenä. Tänään taidan vetää kumpparit jalkaan ja suunnata yhdessä kanojen kanssa mustikkaan. (Omat kumpparini tosin kastuivat läpimäriksi, kun fiksuna jätin ne kaatosadepäiväksi "kuivumaan" ulos... Onneksi voin lainata mieheni saappaita, vaikka ne hiukan isot minulle ovatkin.)

Kanat näyttävät mallia, kuinka mustikkapuskassa kuuluu oikeaoppisesti pyllistellä.

maanantai 25. heinäkuuta 2022

Heinäkuun alun puutarha

Viime postauksessa harmittelinkin, miten en ole ehtinyt päivittämään blogiani. Kerroin silloin, että minulla oli jopa kesken heinäkuun alussa aloittamani postaus. Päätin samantien viimeistellä postauksen, ja tässäpä se nyt olisi. Palataan siis viimekertaista postaustakin kauemmas menneisyyteen, ihan heinäkuun alkuun.

 Jo kesäkuun loppupuoliskolla kotipihan puutarhakierrokset olivat jääneet vähiin. Aamuisin olin kiirehtinyt mökille päästämään kanat kopista aitaukseen ja puuhailin siellä sitten tovin ennen töihin menoa. Työpäivien aikana jalkani turposivat niin, että töiden jälkeen oli pakko nostaa jalat ylös ja löhötä sohvalla. Sitten olikin jo aika käväistä mökillä laittamassa kanat yöpuulle ja kastella siellä kasvit. Aikaa ja voimia kotipihalle ei siis ollut.

Kuukauden vaihduttua kesäkuusta heinäkuuksi tein lopulta kameran kanssa kierroksen puutarhassa. Rikkaruohot rehottivat joka puolella, mutta niiden sijaan keskityin ihailemaan kukkia. Tässä kuvasatoa heinäkuun ensimmäisen päivän puutarhakierrokselta.

Hurmaava pioni 'Mother's Choice'
 
Pioni 'Mother's Choice' kukki ihanasti Raparperipolun päässä. Vaikkei sillä ollut tukea se pysyi yllättävän hyvin pystyssä.

Toinen pionikaunotar 'Duchesse de Nemours'
 
'Duchesse de Nemours' pioni puolestaan tarvitsisi ehdottomasti tuen. Sen kukkavarret nuokkuivat vieruskasvien päällä ja miltei maata pitkin.

Loistotädyke osoittautua hankalaksi kuvata.
 
Ihanat loistotädykkeet olivat kuun alussa upeimmillaan. Rakastan niiden siroutta ja kukkien sinistä sävyä. Näitä taidan haluta mökillekin.

Edessä verikurjenpolvi 'Album', taustalla loistotädykkeet ja roosahtavat ruohosipulin kukat

Verikurjenpolvi 'Album' alkaa vallata vähän liikaa Uudenkuun penkkiä. Sitä olisi syytä jakaa. Suloiset särkyneetsydämet jäävät sen alle miltei piiloon. Piikkiputkea 'Blue Hobbit' ei puolestaan näy sen alta lainkaan.

Särkynytsydän 'Alba' on herkän kaunis. Sitäkin tahdon mökille.
 
Kullero 'New Moon' jaksoi kukkia ilahduttavan kauan. Tätäkin ajattelin istuttaa myös mökille, jos vain löydän saman lajikkeen taimia. Keltaisen sävyistä tämmöinen vaalea on suosikkini.

Tarhakullero 'New Moon' näyttää tässä kuvassa todellistakin vaaleammalta.

Mansikoissa oli heinäkuun alussa lupaavasti raakileita. Kastelin niitä helteiden aikaan satunnaisesti, jotteivat ne kuivuisi vaan maistuisivat mehukkailta. En tiedä, miten paljon kastelu vaikutti asiaan, mutta tänä kesänä oman pihan mansikat ovat olleet erityisen makeita ja voittavat mennentullen kaupasta tai torilta ostetut marjat.

Ruusupenkin reunuskasvina kasvaa mansikkaa 'Polka'.

Tällaisissa tunnelmissa sujui heinäkuun ensimmäisen päivän puutarhakierros. Ehkäpä teen tänään uuden puutarhakierroksen kameran kanssa. Viime viikolla kitkin vähän rikkaruohoja ja mielessäni alkoi muodostua uusia suunnitelmia muun muassa Liljapenkin sekä Uudenkuun penkin suhteen. Ehkäpä saan ne toteutettua ennen kuin kuukausi jälleen vaihtuu. Otan ainakin tavaksi tehdä joka päivä puutarhakierroksen kotipihalla.

Mukavaa heinäkuun viimeistä viikkoa!
(kuvassa kuunlilja 'Patriot')

torstai 21. heinäkuuta 2022

Ensimmäinen yöpyminen mökillä

Blogipäivitykseni laahaavat pahasti jäljessä, joten saatte nyt pläjäyksen mennyttä aikaa niinkin kaukaisesta historiasta kuin reilun viikon takaa.

Juhannukselta asti olen käynyt mökillämme vähintään kaksi kertaa päivässä, mutta jostain syystä mökillä yöpyminen on jäänyt. Viime viikon maanantaina menin vihdoin lasteni kanssa mökille yöksi. Yö oli sateinen ja minun huoneeni nurkan katonrajasta vuosi vettä. Onneksi vuoto oli melko vähäistä ja sain lopulta unen tiputtelusta huolimatta. (Pitäisi saada korjattua lumien ja tikapuiden katolta putoamisesta aiheutuneet vauriot, mutta tekijää tuntuu olevan hankala löytää.) Tyttäreni näki yöllä jossain välissä painajaista ja kävi hetken pötköttämässä vieressäni ja minun piti käydä pari kertaa silittämässä häntä omassa sängyssään. Poikani sen sijaan totesi aamulla nukkuneensa oikein hyvin.

Makuuhuoneemme sijaitsevat mökin yläkerrassa. Molemmat huoneet ovat mielestäni kauniin värisiä. Minun huoneeni on vaaleansininen ja lastenhuone mintunvihreä. Huoneeni on sisustettu varsin yksinkertaisesti. Sängyn lisäksi siellä on vain kaksi seinähyllyä. Ne kyllä riittävät varsin mainiosti. Sängyn luona olevalle seinähyllylle saa näppärästi yövaatteet, vesipullon, silmätipat ja pinon kirjoja. Muuta ei tarvitakaan.

Huoneeni seinällä oli valmiina juliste Eero Järnefeltin Niityllä (viralliselta nimeltään ymmärtääkseni Saimi kedolla) maalauksesta.

Huoneeni ikkunasta on ihan mukiinmenevä näkymä tontimme vieressä kasvavaan metsään. Metsän reunaan meidän tonttimme puolelle istutin kotipihasta tuomani neidonkurjenpolvet ja sammalleimut 'Amazing Grace'. Jospa ne selviäisivät siinä ja saisin tulevina kesinä ihastella ikkunasta metsän lisäksi myös kukkia. Alueella kasvoi ennestään lähinnä lupiinia. Niistä pyrin tietysti eroon, onhan kyseessä haitalliseksi todettu vieraslaji.

Näkymä makuuhuoneeni ikkunasta

Lastenhuoneen ikkunasta on mielestäni hurmaavampi näkymä. Siitä näkee omaa mökkitonttiamme. Kuvaushetkellä maisemaa hallitsivat ihanat mesiangervopilvet.

Lastenhuoneen ikkunasta näkymä oli mielestäni pysäyttävän kaunis.

Päästettyäni kanat kopista aitaukseen jaloittelemaan, söimme lasteni kanssa aamupalaa. Torilta ostetut tuoreet herneet, mansikat ja vadelmat maistuivat jokaiselle. Myös kanoille herneet ovat suurta herkkua. Marjoja emme niille tarjonneet.

Kukkakimppu somisti pientä ruokapöytää.

Keräsin pihalta sekalaisen kimpun kukkia koristamaan pöytää. Mielestäni tuollainen villimpi kimppu sopi hyvin mökkitunnelmaan.

Seinällä tunnelmaa luovat vuosia sitten kuivatut kukat.

Aamupalan jälkeen pihakierros oli paikallaan. Kuistille vievien portaiden luo pölkyn päälle vanhaan ruosteiseen lyhtyyn istuttamani köynnöskrassit alkoivat pikkuhiljaa kukkia. Toinen kukista oli jo miltei auki, toinen vielä nupullaan. Näiden pitäisi olla lajiketta 'Whirlybird Mahogny', mutta olettaisin, että sen kukan pitäisi olla punertavampi.

Lyhdyssä loistivat kynttilöiden sijaan kukat.

Talon seinustalla kasvaa ruukussa säleikköä pitkin kipuavia kelloköynnöksiä. Niiden juurelle minun on ollut tarkoitus istuttaa tai kylvää jotain kesäkukkaa, mutta vielä en ole saanut moista aikaiseksi.

Toivottavasti kelloköynnökset ehtivät kukkiakin!

Aitan kesäkukat kokivat pienen muutoksen, kun vaihdoin amppeleiden paikat päikseen. Alkuun laitoin sinisen amppelin vaaleanpunaisten kukkien ylle ja vaaleanpunaisen amppelin sinertävien kukkien ylle, mutta nyt totesin, että silmääni miellyttää enemmän, kun samansävyiset kukat ovat samalla puolella.

Aitan kuisti kukki sinisenä ja vaaleanpunaisena.

Monet ovat varmaan jo poimineet tomaateistaan ensisatoa, minulla ne vasta kukkivat. Yhden tomaatin eteen istutin kaupan basilikan ja toisen eteen thaibasilikan.

Kaksi neljästä 'Tiny Tim' tomaatistani, oikeanpuoleisen juurella thaibasilikaa

Paprika sentään teki jo satoa ja ensimmäinen paprika olikin tarkoitus napata pian talteen. Lidlin paprika puolestaan osoittautui chiliksi. Saamme siis mieheni kanssa nauttia vähän tulisemmista ruuista kahden kesken, lapsillemme chili ei nimittäin maistu.

Paprika, chili ja tuoksuherneet kasvavat sulassa sovussa.

Paprikan ja chilin taakse istutin tuoksuherneitä. Laitoin niille tuet vanhan kasvihuoneen metallitangoista. Yksi kukki jo suloisesti tuoksuvin violetinsävyisin kukin.

Ensimmäiset kukat Old Spice Mix -tuoksuherneseoksesta

Raparperin vieressä naapurilta saamani kesäkurpitsa kukki. Alunperin istutin raparperin viereen itse kasvattamaani kesäkurpitsaa, mutta se kuoli. Samoin kävi sen viereen istuttamalleni melonille.
 
Joku on tainnut käydä napsimassa kurpitsan kukkia.

Raparperia ja kesäkurpitsaa vartioi toukka. Sen vartiointitaidot eivät tosin taida olla kovin kummoiset. Ohikulkijoita se kuitenkin ilahduttaa. Toukka kantaa selässään sekä kaukasianmaksaruohoa 'Summer Glory' että marmorimehitähteä.

Kasvimaan veikeä toukka (kitkin rikkaruohot kuvan ottamisen jälkeen)

Aidatun hyötytarhan puolella olevassa kukkapenkissä tuoksuherneissä oli toistaiseksi yksi kukka. Toivoin, että niitä alkaisi pian ilmestyä lisää. Saman penkin kesämalvikit eivät ole lainkaan itäneet, mutta penkin etuosassa sinisievikit muodostivat jo vehreitä pikkupuskia.

Yksinäinen tuoksuherneen kukka, tämäkin on Old Spice Mix -sekoituksesta
Etualalla kasvaa rivi sinisievikkiä, aitaa vasten kasvavat taustakasvillisuuteen katoavat tuoksuherneet.

Mansikkapenkin keskellä samettikukkien taimet alkoivat olla kookkaita, mutta eivät vielä kukkineet. Mökin mansikat olivat vielä raakoja, kotipihan mansikoista olimme saaneet jo mukavasti satoa.

Pientä mansikkamaata koristaa toivottavasti pian samettiset kukat.

Herneet kukkivat täyttä häkää ja niihin oli muodostunut myös jonkin verran palkoja.

Silpoydinherne 'Kelvedon Wonder' kukki valkoisin kukin.
Sokeriherneellä 'Grijze Roodbloeiende' on puolestaan ihanat violetit kukat. Tätä taidan jatkossakin kasvattaa ihan vaan kukkien vuoksi.

Myös ruusupapu aloitteli kukintaansa. Sen kirkkaan väriset kukat eivät niin suuresti miellytä minua, mutta ihan hauska lisä nekin ovat puutarhaan. Huomaan kaipaavani hyötytarhaankin kauniisti kukkivia lajikkeita. Harmillisesti hyötykasvien siemenpusseissa ei yleensä ole minkäänlaista mainintaa niiden kukista. Täytyy siis itse pistää ylös lajikkeet, joilla on söpöt kukat.

Etualan herne 'Grijze Roodbloeiende' ja taka-alan ruusupapu 'Lady Di' kasvavat samassa laatikossa.

Ruusupapua en jatkossa kasvata ainakaan kukkien takia. Katsotaan, ihastunko papujen makuun. En yleensä käytä papuja ruuanlaitossa. Olen usein ajatellut, että niistä saisi varmasti hyvää ja täyttävää ruokaa, mutta liian helposti tulee pitäydyttyä tutuissa vanhoissa (pavuttomissa) resepteissä.

Itseni kasvattamista kesäkurpitsan taimista kaksi on jäljellä. Ne täyttävät kyllä laatikkonsa aivan kelvosti.

Kesäkurpitsat kukkivat ja pieniä kurpitsapötkylöitä oli alkanut muodostumaan. Pian päästäisiin siis nauttimaan omista kesäkurpitsoista.

Sipulit ja porkkanat kasvoivat myös hyvää vauhtia.

Sipulit ja porkkanat kasvavat minulla samassa laatikossa. Olen toisinaan lukenut viljelykierrosta ja kumppanuuskasveista. Koitan nyt hyötytarhassani toteuttaa molempia. Yritän ehtiä kirjoittamaan aiheesta jossain vaiheessa tarkemmin tänne blogini puolelle ja esitellä, miten itselläni on tarkoitus totetuttaa viljelykiertoa tulevina vuosina. Esimerkiksi Biolanin sivuilta voi lukea sekä kumppanuuskasveista että viljelykierrosta.

Salaattilaatikko on kukkien valtakuntaa.

Salaattilaatikkoa voisi aivan hyvin nimittää kukkalaatikoksi. Keskellä kasvava rucola oli päässyt kasvamaan liikaa ja kukki parhaillaan. Reunoilla kasvavat kehäkukat eivät vielä kukkineet. Kehäkukkien ja rukolan välissä pitäisi kasvaa lehtisalaatteja, mutta niistä oli itänyt vain yksi siemen.

Perunan varret olivat kasvaneet hyvin.

Perunoita olen jo kertaalleen mullannut. Odotan jännityksellä, millaisen perunasadon saamme. Omenapuiden juurelle olen istuttanut mansikoita. Osassa niistä oli raakileitakin.

Omenapuu 'Pirja' ja mansikan taimet

Omenapuu 'Pirja' kärsi vähän aikaa sitten omenankehrääjäkoista. Ne olivat tehneet seittejä muutamiin kohtiin. Poistin seitit ja heitin ne varmuuden vuoksi pihan toiselle puolelle metsään. Onneksi omenankehrääjäkoi ei ilmeisesti ole kovin vaarallinen omenapuille, tosin nuorelle omenapuulle ne ovat suurempi rasite kuin vanhemmalle puulle.

Omenapuu 'Suometar' oli välttynyt tuholaisilta. Sen toinen tukikepeistä oli tosin alkanut versoa...

Ostin jokin aika sitten luumupuun 'Sinikka', mutten ole vieläkään istuttanut sitä. Se on ollut tekemislistallani jo niin kauan, että olisi kyllä aika tarttua toimeen.

Sinikka-raukka odotti kärsivällisesti istutusta.

Olen viime aikoina kaivellut hiljakseen hyötytarhan ojia auki. Ne ovat menneet lähes kokonaan umpeen eikä niistä meinaa oikein ottaa selvää, minne ne ovat aikoinaan virranneet. Minua haluttaisi kaivaa jokin pieni lammikko, mutta en ole varma, kannattaako se. (Mieheni ainakin pitää ajatusta melko typeränä, mutta kuka nyt miehen mielipidettä kaipaa, ainakaan silloin, kun se ei ole halutunlainen..?)

Yhden ojan viereen olen muodostanut kukkapenkkiä.

Kuvassa näkyvän ojan viereen olen tehnyt kosteikkopenkkiä kääntämällä maata nurin ja nostamalla päälle ojasta kaivamaani mönjää. Kuvia ottaessa, eli viime viikon tiistaina, en ollut vielä istuttanut yhtään kasvia, mutta nyt penkki on jo melkein valmis. Koitan ehtiä joskus kertomaan siitäkin tarkemmin.

Verenpisara aitan kuistilla

Kuten alussa mainitsin, en ole ehtinyt kirjoittaa puutarhani tapahtumista ajallaan. Minulla on kesken jopa kuun alussa aloittamani kirjoitus kotipihastamme. Katsotaan, saanko julkaistua sen tämän kuun puolella. Muiden blogeja olen lukenut sopivana luppoaikana, mutta siinäkin olen yli viikon jäljessä, enkä ole juurikaan ehtinyt jättämään kommentteja. Osittain syy on siinä, että olen innostunut pitkästä aikaa lukemaan kirjoja oikein urakalla. Kirjat ovat nyt houkuttaneet enemmän kuin puhelin tai tietokone. Sain juuri kirjastosta lainaamani kirjapinon luettua ja olen tänään ehtinyt lukemaan jonkin verran blogejakin. (Yksi kirjastosta ottamani ilmaiskirja on tosin vielä lukematta, mutta sen lukemisella ei ole kiire. Kirjaston aulassa on hylly, johon saa tuoda omia kirjoja ja ottaa vapaasti muiden tuomia kirjoja itselleen. Todella mainiota!)

Aitan kuistin miljoonakelloamppeli

Mökkipuutarha kehittyy koko ajan, mutta rauhallista tahtia. Mitään kiirettä sen kanssa ei olekaan. Kotipiha on jäänyt vähemmälle huomiolle. Jopa päivittäiset puutarhakierrokset ovat jääneet. Kitkemistä ja kuihtuneiden kukkavarsien katkomista riittäisi, intoa ei niinkään. Olemme kauppakirjan allekirjoittamista vaille varmasti muuttamassa alkusyksystä uuteen kotiin, joten mitään muutoksia nykyiseen pihaamme ei ole oikein järkeäkään tehdä. Haluan kuitenkin siistiä puutarhan mahdollisia asuntonäyttöjä ja uusia asukkaita varten. Ehkäpä otan taas päivittäiset pihakierrokset rutiiniksi. Mökkitontti tulee silti olemaan loppukesänkin ajan ykköskohteeni. Se on paikka, jossa rentoudun, nautin tekemisestä, toteutan haaveita ja ehkä joskus hamassa tulevisuudessa vietän leppoisia, tai puuhakkaita, eläkepäiviä.

Hempeitä heinäkuun hetkiä!