torstai 31. joulukuuta 2020

Vuosi paketissa

 Tämä vuosi alkaa olla paketissa -viimeinkin. Puutarhallisesta näkökulmasta tämä vuosi ei ole ollut minun osaltani mitenkään loistokas. Keväällä olin intopiukeana, mutta kesä vei innon mennessään ja latistuin. Koin lähinnä helpotusta, kun sain syksyllä purkaa kasvihuoneen ja laitella puutarhan talviteloille.

Luulen, että latistumiseni johtui eniten työkiireistä ja -stressistä. Koronalla on varmasti ollut oma vaikutuksensa, vaikkei se kovin suuresti omaa arkeani olekaan muuttanut. Puutarha tuntui aiheuttavan vain lisää stressiä kaikkine tekemättömine töineen ja epäonnistumisineen.

 Puutarhainto on onneksi alkanut pikkuhiljaa lisääntyä, ja blogin pariin palaaminen on ollut mielessäni jo pidemmän aikaa positiivisena kutinana aiemman ahdistuksen tunteen sijaan. Olen alkanut varovasti miettiä ensi vuoden kylvöjä ja uusia kasvihankintoja. Niiden ajatteleminen saa vihdoin hymyn huulilleni.

Yksi viimekesän suosikkikukistani: ruiskaunokki

Sen sijaan, että keskittyisin epäonnistumisiin ja tekemättömiin töihin, olen palautellut mieleeni tämän vuoden onnistumisia puutarhassa.

Mieheni rakensi meille kesällä uuden terassin. Se on ehdottomasti tämän vuoden isoin ja parhain saavutus puutarhamme osalta.

Terassi ympäristön laittoa vaille valmiina.
Lopputuloksesta en näköjään ole ottanut kuvaa.

Istutin joitain uusia kasveja omaan pihaamme ja vanhempieni pihaan tein yhden täysin uuden kukkapenkin. Kesäkukkia kasvatin jonkin verran itse siemenestä. Tykästyin eritoten silkkiunikkoon sen helppouden ja näyttävyyden tähden.

Silkkiunikko 'Shirley'

 Hankimme tänä vuonna jotain terassiakin suurempaa ja parempaa, nimittäin mökin isohkolta tontilta. Sielläkään en ehtinyt puuhastella niin paljon kuin olisin halunnut, mutta saimme kuitenkin pihaa raivattua, mies teki paljon polttopuita, minä maalasin muutaman huonekalun ja pakersin pihalle pienen mansikkamaan.

Mökkimme on itse asiassa vanha rintamamiestalo.

Mökin suhteen minulla on paljon haaveita. Jos hyvin käy, tontilla käyskentelee ensi kesänä kanoja ja lampaita sekä kenties jokunen kanikin. Mökille haaveilen pastellinsävyisestä sisustuksesta ja pihalle romanttisesta, perinteisehköstä puutarhasta. Voipa olla, että rakennamme (tai rakennutamme) tontille jossain vaiheessa itsellemme ihan oikean kodinkin. Jonain päivänä aion myös toteuttaa lapsuudesta haaveeni ja hankin ponin (tai siis vähintään kaksi, pitäähän pollella kaveri olla).

Mökkitontilla on tilaa eläimille ja puutarhalle.

Haaveilu alkaa ehkä taas lähteä vähän lapasesta, mutta minulle se on hyvä merkki, sillä se tarkoittaa, että alan palautua normaaliksi omaksi itsekseni. Taidankin aloittaa uuden vuoden miettimällä, mihin tuhlaisin joululahjaksi saamani Viherpeukaloiden lahjakortin...

Tervetuloa vuosi 2021, olethan meille lempeä!
(kuvassa pioni 'Mother's Choice')