Isäukon raparperimehu

Lupailinkin jo viime kerralla reseptiä ehkä maailman parhaan raparperimehun tekoon. Tämä raikas mehu on täydellinen janonsammuttaja helteisenä kesäpäivänä! Yksinkertaisempaa ohjetta saa hakea, ainoa haaste on odottaa pari päivää mehun tekeytymistä. Sain tämän lapsuudestani tutun juoman reseptin isältäni.

Isäukon raparperimehu

1,5 l raparperia

sitruuna

600 g sokeria

7 l vettä

Paloittele raparperi. Pese sitruuna huolellisesti ja siivuta se kuorineen. Laita kaikki ainekset sankoon tai muuhun vähintään 10 litran astiaan ja sekoita. Peitä astia kannella tai muovikelmulla ja anna mehun tekeytyä huoneenlämmössä kaksi vuorokautta. Välillä voi käydä vähän sekoittelemassa (ja maistelemassa). Pullota ja nauti kylmänä.

Niittyleinikin ja oletettavasti kuusaman kukkia

Kuvausrekvisiitta pääsi lopulta maljakkoon.

Katsaus puutarhaan

Juhannuksena ehdimme rennon yhdessä olon lisäksi saada pihamme yleisilmeen vihdoin kuntoon. Kukkapenkkeihin kyllä jäi vielä tyhjiä koloja, ja muutamia pieniä ja vähän isompiakin projekteja siintää mielessä, mutta ainakin siisteyden osalta olen nyt tyytyväinen pihaamme. Leikkasin nurmikon, kitkin rikkaruohot pensasaidan seasta, pesin likaiset kukkaruukut ja lakaisin laatoitetun alueen perinpohjaisesti. Kuulosta vähältä näin pienellä pihalla, mutta yllättävän paljon siihenkin sai menemään aikaa.

Pensasaidan alueen kitkeminen tuntui hommista työläimmältä. Aitammehan leikattiin keväällä alas, ja sen jälkeen rikkaruohot olivat rauhassa saaneet vallata pensailta alaa. Vasta, kun huomasin naapurin siistineen oman aidanpätkänsä, tajusin minäkin ryhtyä toimeen. Täysin rikkaruohottuneesta aidasta ei tullut otetuksi kuvaa, mutta alla on kuva pätkästä, jonka olin ehtinyt kitkeä vain toiselta puolelta.

Pensasaita puoliksi kitkettynä

Kitkentäjätettä syntyi valtavasti.

Lopputulos oli kaiken vaivan arvoinen.

Nurmikon leikkuun yhteydessä leikkelin ruohonleikkurilla pois myös kielokasvuston tuijan ja sen vieressä kasvavan pensaan ympäriltä. (Pensasta veikattiin kuusamaksi, ja alan itsekin kovasti kallistua sen kannalle.) Kielot olivat jääneet nekin pahasti rikkaruohojen sekaan eikä niistä kukkinut kuin pari. Tuumin, että olisi sama silputa ne jo nyt ja toivoa, ettei niitä enää näkyisi meidän pihalla myrkyllisyytensä vuoksi. Jäljelle jäi nyt kuitenkin ruma ruskea läntti, johon pitäisi kehitellä jotain muuta kasvia. Otan mieluusti ideoita vastaan!

Mitähän näiden juurelle istuttaisi?

 Raparperipolku on nyt saanut muotonsa, ja vähitellen sen ympärillä olevat kukkapenkitkin alkavat täyttyä taimista. Paljonhan tässäkin on vielä laittamista, mutta näyttää se jo huomattavasti paremmalta kuin alkukeväästä.

Raparperipolku

Raparperipolun seutu vähän toisesta vinkkelistä

Pihamme laatoitettu alue oli pitkään likaisten ruukkujen peitossa. Niiden peseminen on ehkä tympein puutarhaan liittyvä homma, jonka tiedän. En kuitenkaan viitsinyt jättää kyseistä puuhaa syksyllekään, joten eihän siinä auttanut kuin pyytää miestä täyttämään vesisaavi ja rueta tiskaamaan. Nyt on ruukut puhtaina varastossa odottamassa seuraavia kylvöjä ja istutuksia, ja laatoitettu aluekin näyttää nyt siltä, että siellä viitsii viettää aikaa.

Laatoitus alkaa liljojen vierestä.

Takaoven oikealle puolelle sijoitin ruukkuistutuksia.

Yllä olevassa kuvassa isommassa valoisessa ruukussa kasvaa peittoruusu 'The Fairy', pienemmässä valkoisessa ruukussa hortensia, pitkässä ruukussa mansikkaa 'Greenfinger' ja lyhdyssä pensasköynnöskrassia 'Whirlybird Mahogny'.

Oven vasemmalla puolella oleva ruukkuistutus

Oven vasemmalle puolelle sijoitin lyhtyjen kaveriksi ruukun, jossa kasvaa lilja 'Muscadet', jaloakileijoja 'Mckana Giants' sekä yksi lumihiutale.

Takaoven vasemmalla puolella on enemmän laatoitettua aluetta.

Haaveilen hieman isommasta puutarhapöydästä, jotta mahtuisimme jatkossa koko perhe saman pöydän ääreen. Jo nyt pöytä on hieman ahdas kahdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle, puhumattakaan, kun lapsia on kohta kaksi. Olisi myös kiva voida kutsua ystäviä puutarhaamme syömään ilman, että osa joutuu seisomaan..

Työkalut ja mullat nököttää pihan nurkassa.

 Työkaluille ja multasäkeille ei pihaltamme oikein löydy järkevää paikkaa. Varasto meillä toki on, mutta se sijaitsee etupihan puolella. Työkalut ovat sen verran ahkerassa käytössä, etten näe järkeä säilyttää niitä varastossa, kun niitä tarvitaan enimmäkseen takapihalla. Koitin vähän peittää rumaa näkymää korkeilla ruukkuistutuksilla, mutta kyllä tuohon tarvitsisi jonkun paremman näkösuojan. Ajattelin hommata siihen säleikön, jota vasten voisi istuttaa jotain peittävää kasvia. Tältäkin osin saa heitellä ideoita.

Pihan viimeisessä nurkassa rehottaa toinen raparperipuska.

 Raparperin ja oletetun kuusaman välistä pitäisi vielä kitkeä rikkaruohoja, mutta toisaalta tuo kohta pihasta on mielestäni ihan siedettävän näköinen puolivillinäkin. Harmittavinta tässä näyssä on mielestäni jättimäinen raparperi. Sen varret kun ansaitsisivat paikkansa piirakoissa, mehuissa ja muissa herkuissa, mutta kahdessa raparperipuskassa on meidän perheellemme aivan liikaa, vaikka osan pistäisi pakkaseen.

Nyt aion kuitenkin keskittyä pihamme kauniisiin puoliin ja miettiä epäkohtia joskus myöhemmin. Sää on hieman kolea ja sateinen, mutta mikäli aurinko jossain vaiheessa pilkistää, voisin istahtaa puutarhapöydän ääreen lukemaan puutarhalehtiä ja juomaan ehkä maailman parasta raparperimehua, jonka ohjeen saatte seuraavassa tesktissäni.

Lopuksi vielä ihailtavaksi pari liljan kuvaa, joiden myötä toivottelen kaikille oikein mukavaa ja rentoa sunnuntaita!

'Josephine'

'Muscadet'

Pihamme kukkijoita

Enpäs malttanutkaan eilen tehdä pihahommia rikkaruohojen kitkentää ja yhden ruusunraadon istutusta lukuunottamatta. Pihallamme on nimittäin viimein alkanut kukkia!

Rikkaruohoja kitkiessäni minulta pääsi ihan oikea huudahdus, kun katseeni kohtasi yhtäkkiä kauniin valkoisen kukan. Jalokärhöni 'Mrs. George Jackman' oli avannut ensimmäisen nuppunsa kuin varkain! Siellä se piileskeli lähellä maanrajaa lehtiensä suojissa. Siihen unohtui rikkaruohot ja suuntasin vauhdilla hakemaan kameraa.

'Mrs. George Jackman'in tämän kesän ensimmäinen kukka

En muistanutkaan sen kukinnon olevan noin komea, suuri ja runsas! Olen aivan haltioitunut! Nuppujakin tässä murusessa on jo vaikka kuinka, joten kukkaloiston ei pitäisi olla sen osalta ohi ihan hetkeen.

Oriental-lilja 'Josephine' on kasvattanut aivan valtavat nuput ja niistä ensimmäinen on nyt aukeamaisillaan. Odotan innolla sen lopullista aukeamista, mutta toisaalta nautin myös jokaisesta edistysaskeleesta nuppuasteella. On ollut jännittävä seurata, miten pienistä nupuista on kasvanut pikkuhiljaa isompia ja isompia, ja kuinka ne ovat punertuneet enemmän ja enemmän.

Ei pitäisi mennä enää pitkään, kun nuppu lopulta aukeaa!

Pihlajamme kukkii myös, mutta ainakin muihin saman seudun pihlajoihin verrattuna sen kukinta on varsin vähäistä.

Pihlajan kukintaa

Pihlajankukkia on valitettavan vähän.

Olen pohtinut, pitäisikö pihlaja kaataa kokonaan pois. Aiempi asukas on kaatanut siitä yhden rungon. Siitä jäänyt kanto paljastui aivan lahoksi, kun tyttäreni potki sitä. Huomasin kannon vaurioittaneen myös viereistä runkoa ja pelkään puun lahoavan hiljalleen kokonaan.

Mansikantaimiin on puhjennut viime päivinä runsaasti ihania valkoisia kukkia. Vesi kielellä odottelen jo marjoja, mutta onneksi mansikankukistakin riittää ainakin silmäniloa!

Mansikka kukkii suloisesti.

Kesäkukkien kanssa viherpeukaloni taitaa kasvaa keskellä kämmentä. Ostamani lumihiutale oli vielä ostovaiheessa näyttävännäköinen, mutta nyt suurin osa kukista on kuihtunut ja jäljelle jääneetkin ovat varsin vaatimattomia. Siirsin sen isompaan ruukkuun muutaman muun kukan seuraksi ja toivon, että se vielä elpyisi.

Yksittäinen lumihiutaleen kukka, todellisuudessa se on hieman violetimpi.

Miljoonakello sentään kukkii kauniisti!

 Lopuksi vielä kukkia, joiden tunnistamisessa tarvitsisin apua.

Tunnistamaton sininen kukkanen

Näitä kasvaa pihallamme muutama.

Tällainen pinkkikukkainen puu kasvaa myös pihallamme.

Puun kukintaa lähempää

Vielä yksi kuva samaisen puun kukista

Olisin kiitollinen, jos joku osaisi auttaa noiden kasvien tunnistamisessa!

Sain muuten eilen tyhjennettyä oman kamerani muistikorttia osittain, joten jotkut näistä kuvista kuvasin sillä. Lähikuvatkin onnistuvat huomattavasti paremmin, kun käytössä on viimein oma, tuttu kamera. Nyt vain odottelen, että puutarhaamme puhkeaa lisää upeita kuvattavia!
 

Kukkivatko suosikkikasvinne teillä parhaillaan, onko niiden kukinta vasta edessäpäin vai kenties mennyt jo ohi? Minun suosikkejani taitaa tänä kesänä olla kärhöt ja liljat, ainakin tällä hetkellä..

Omenapuiden istutusta

Ostin reilu viikko sitten elämäni ensimmäiset omenapuut. Ehdin haaveilla niistä vuosikausia. Itse olen kuitenkin aiemmin asunut kerrostaloissa, ja nykyinen rivitalon pihammekin on liian pieni omenapuille. Vanhempieni piha on puolestaan todennäköisesti liian varjoisa, jotta hedelmäpuut menestyisivät. Ratkaisuksi keksittiin isäni kotipaikka. Siellä riittää yllinkyllin maita omenapuille, ja olosuhteidenkin pitäisi olla otolliset.

Aluksi etsin netistä tietoa erilaisista omenapuista. Haluan kasvattaa kaikki kasvini mahdollisimman luonnonmukaisesti, joten etsin lähinnä luomuviljelyyn soveltuvia lajikkeita. Erinomaisena apuna lajikkeiden vertailussa toimi Hirvensalmen taimiston nettisivut. Sieltä löytyy valtava määrä erilaisia omenalajikkeita kuvauksineen. Tulipa tulevaisuuden varalta vilkuiltua vähän päärynöitä, kirsikoita, luumuja ja marjapensaitakin.

Netin perusteella suosikikseni nousi 'Keltakaneli', jota kuvaillaan Hirvensalmen taimistolla näin: "Alkuperältään venäläinen vanha lajike 1850-luvulta ( Koritshnoje Polosatoje). Kanelilajikkeiden keltainen värimuunnos. Hedelmä keltainen, punaviiruinen, voimakkaan kanelimausteinen. Kestävä ja terve, myöhäis- ja runsassatoinen, hyvä pölyttäjä. Mainio luomulajike."

Seuraavaksi suuntasin läheiseen puutarhamyymälään kysymään, löytyisikö heiltä 'Keltakanelia' ja mitä lajiketta he suosittelisivat sen seuraksi. 'Keltakanelia' heillä ei kuitenkaan valitettavasti ollut, vaan he suosittelivat 'Junost'ia, joka on 'Keltakanelin' ja 'Valkean Kuulaan' risteytys. Sen kaveriksi minulle suositeltiin 'Harlamovski'a. Sillä erää puut saivat kuitenkin jäädä myymälään, mutta lupasin palata asiaan myöhemmin.

Odottelin joitain viikkoja lumien sulamista ja kelien paranemista, ennen kuin menimme isäni kanssa toistamiseen mainitsemaani puutarhamyymälään. Tällä kertaa mukaamme tarttui sekä 'Junost' että 'Harlamovski'. Lisäksi ostimme multaa, runkosuojia ja tervanauhaa.

'Junost'ia kuvaillaan taimen mukana tulleessa lapussa näin "Kesälajike. Valkean kuulaan ja keltakanelin risteytys. Heikosti mausteinen makea omena. Hyvä ruvenkesto. Perusrunko antonovka." Lapun perusteella taimen viljelijäksi paljastuu Hirvensalmen taimisto.

 

'Junost'

'Harlamovski'a kuvaillaan puolestaan näin: "Syyslajike. Hedelmä suurehko, lieriömäinen, päistään litistynyt. Pohjaväri kellertävä, punaista peiteväriä runsaina juovina. Malto kiinteä ja mehukkaanhappoinen. Aikais- ja runsassatoinen, säilyy varastossa 1-2 kk. Erinomainen talousomena. Puu pienikokoinen." Sen taimi osoittautuu Tahvosten kasvattamaksi.

'Harlamovski'

 Olimme jo aiemmin jyrsineet maapläntin, jolle omenapuut oli tarkoitus istuttaa, joten varsinaisen istutuskuopan leveys oli riittävä, kun siihen mahtui hyvin sekä taimi että tukikepit. Syvyyttä kuopille kaivettiin noin puolisen metriä. Kaivuu-urakkaa hankaloitti kivinen maaperä, mutta onneksi apunani oli kaksi riuskaa miestä, ja saimme kuin saimmekin riittävän suuret kuopat kaivettua ja taimet ja tukikepit iskettyä tukevasti maahan.

Kastelimme istutuskuoppia runsaasti sekä ennen kuopan täyttöä mullalla, että sen jälkeen. Sekoitimme alkuperäisen, multavan maan joukkoon säkilliset Mustaa multaa ja istutimme puut hieman koholle pohjamaahan nähden, jotta vesi pääsee valumaan pois niiden tyveltä.

Tukikeppejä tuli siis kaksi kappaletta per puu. Meiltä löytyi tukikepit omista varastoista ja metsistä, mutta erilaisia tukikeppejä on myytävänä myös puutarhamyymälöissä. Tärkeintä, että ne ovat riittävän jämäköitä ja sen verran kestäviä, että ne säilyvät pari vuotta säiden armoilla. Tukikepit tulisi laittaa lievään V-asentoon. Sidoin taimet tukikeppeihin tervanauhalla. Tuen täytyy olla napakka, mutta puulle pitää jäädä kasvunvaraa ja sen tulee voida heilua hieman tuulessa, jotta juuristosta kasvaa vahva. Tuentavaiheessa myös varmistetaan, että taimi on istutettu suoraan. Parin vuoden päästä tuet voidaan poistaa. Runkojen ympärille käärin vielä hieman runkosuojaa. Talveksi pitää vielä laittaa kunnon suoja jänisten varalta.

Siinä ne nyt nököttää.. Toivotaan runsasta kasvua!

Kuvien perusteella näyttää kuin taimet olisivat kovinkin vinossa, mutta toivottavasti todellisuudessa vain kuvaaja on ollut vinossa..

Ajattelin istuttaa omenapuiden juurelle jotain kaunista matalaa maanpeiteperennaa. Jokin perinteinen kasvi voisi sopia parhaiten vanhaan maalaispihaan ja sekaan voisi istuttaa myös joitain kukkasipuleita. Ideoita saa mielellään heitellä!

'Harlamovski'n kukintaa

Kuten näkyy, 'Harlamovski' kukkiikin jo. Sen sijaan 'Junost' näyttää vielä aika vaatimattomalta. Toivottavasti molemmat kuitenkin menestyvät ja tuottavat aikojen saatossa runsaasti satoa. Hieman jännittää, erityisesti sen puolesta, että puille jäi loppujen lopuksi väliä vain kolmisen metriä, vaikka sitä piti kaikkien mittausten ja laskelmien mukaan jäädä nelisen metriä. No, onneksi 'Harlamovski'a kuvaillaan pienikokoiseksi, joten jospa kaksikko mahtuisi kasvamaan sulassa sovussa..

Pahoittelen tekstipainoitteista julkaisua, mutta molemmat kameramme ovat edelleen suht täynnä, joten olen voinut napsia uusia kuvia erittäin rajallisesti. Uskokaa tai älkää, olen kuitenkin jo edennyt asian suhteen sen verran, että olen valinnut paperikuviksi teetätettäviä kuvia. Pitäisi vaan saada ne tilatuksi ja tehdä vielä kaikeksi varmuudeksi kopiot ulkoiselle kiintolevylle.. Ehkä jo tänään?

Omalla pihallamme olen edennyt hommissa jonkin verran, niistä tarkemmin ensi kerralla. Nyt palaan itse niiden pariin nauttimaan kauniista, lämpimästä päivästä. Kukkaisaa viikkoa!

Tulppaanikausi on viimein täällä!

Vihdoin täälläkin on päässyt nauttimaan tulppaanien loistosta! Tähän asti olen saanut ihailla niitä vain muiden pihoilla ja ennen kaikkea muiden blogeissa, joihin onkin ilokseni ilmestynyt viime aikoina runsaasti toinen toistaan ihanampia tulppaanikuvia.

Omassa pihassani edellisten asukkaiden jäljiltä kasvaneet muutamat tulppaanit kuihtuivat, kun malttamattomana menin siirtämään ne alkuperäiseltä paikaltaan muualle, jotta pääsin istuttamaan niiden tilalle omien suunnitelmieni mukaisia kasveja. Onneksi viime syksynä vanhempieni pihaan istuttamani kukkasipulit olivat selvinneet talvesta hyvin, ja osa kukki jo upeasti viikonloppuvierailuni aikana. Osa pysytteli vielä tiukasti nupullaan, joten keräsin niistä pienen kimpun kotiinviemisiksi. Saatiin siis vähän tulppaani-iloa meillekin!

Rakensimme isäni kanssa viime kesänä heidän pihaan kukkapenkin reunuksen laudoista. Nyt laudat ovat kauniisti harmaantuneet. Harmi vaan, etteivät käsittelemättömät laudat taida olla mikään kestävin reunusvaihtoehto. Mielestäni se sopii kuitenkin täydellisesti taustalla komeilevaan sielunmaisemaani, suomalaiseen metsään. Toiseen päähän kukkapenkkiä istutin viime kesänä eteen rönsytiarellaa ja taakse korallikeijunkukan sekä muistaakseni joitain yksivuotisia kasveja. Korallikeijunkukasta ei ole näkynyt jälkeäkään, joten tiarellan seuraan pääsivät syksyllä tulppaanit 'Pink Impression' ja 'Elegant Lady', joista jälkimmäinen oli viikonloppuna vasta nupullaan.

Tulppaanien loistoa & rönsytiarellan nuppuja

Merkintöjeni mukaan tämä on darwintulppaani 'Pink Impression'.

Seuraavana päivänä samaiset tulppaanit olivat jo näin auenneita.

Kerrankin onnistunut lähikuva!

Minun nimeäni kantavassa kukkapenkissä puolestaan loistivat liljatulppaani 'Burgundy' sekä narsissi 'Jamestown'. Ei ehkä mikään paras parivaljakko, sillä tulppaanien varret kohosivat huomattavasti narsissin varsia korkeammalle. Joka tapauksessa kauniita molemmat. Erityisesti viehätyin 'Jamestown'in herkän vaaleista kukista. Keltaisia kukkia en suuremmin kaipaa omaan puutarhaani, mutta tässä narsississa sitä on sen verran vähän, että sille voisi löytyä paikkansa meiltäkin.

Hienostunut liljatulppaani 'Burgundy'

Narsissi 'Jamestown'

Kuten mainitsinkin, keräsin muutaman tulppaanin maljakkoon. Nyt ne tuovat väriä ja iloa ruokapöytäämme. Pari kukista on jo avautunut, mutta neljä muuta pitävät minua vielä jännityksessä sen suhteen, millaista väriloistoa niistä paljastuu. Vaan ovat ne ihania nupullaankin!

'Burgundy' maljakossa

'Burgundy'n ihanat värisävyt

Tämä lienee liljatulppaani 'Elegant Lady'

Tämä on kaiketi 'Carrousel'

Seuraavalla kerralla juttua omenapuista ja toivottavasti myös päivitystä oman pihamme tilanteesta. Tänään tein pienen pätkän reunusta kukkapenkille, mutta sekin jäi vielä aika pahasti kesken ja sopivankokoiset kivetkin uhkaavat loppua.

Mukavaa viikkoa kaikille! Toivottavasti aurinkokin näyttäytyy välillä!

Pihaprojekti etenee, mutta hitaasti

Viime viikot ovat olleet täällä blogin puolella melko hiljaisia johtuen osittain siitä, ettei pihallamme ole tapahtunut suuria ja osittain siitä, ettei aikani meinaa riittää kirjoitteluun. Molempien syiden takana on vielä yksi yhteinen syy: viimeisillä viikoilla oleva raskauteni on vihdoin ottanut minusta voiton. Jouduin välillä pitämään raskausmyrkytysvaaran takia useamman päivän taukoa puutarhahommista, ja vaikka se onneksi osoittautui vääräksi hälytykseksi, en ole enää jaksanut puuhastella samaan tahtiin kuin vielä jokin aika sitten. Lisäksi minun täytyy nukkua päivittäin parin-kolmen tunnin päiväunet sekä oman jaksamiseni että hieman kohonneen verenpaineeni takia. Nyt on vain pakko hyväksyä se, ettei pihan laitto edisty toivomaani tahtia ja täytyy asettaa niin oma, vauvan kuin muunkin perheen hyvinvointi etusijalle.

Olen sentään saanut pihalla aikaiseksi jotain. Taimet ovat jo päässeet sisätiloista vakituisesti pihalle lukuunottamatta laventelin taimia ja paria köynnöskrassin taimea. Pitäisi varmaankin heivata nekin totuttelemaan ulkoilmaan. Itse asiassa moni taimi on jo päässyt maahan tai ruukkuun lopulliselle paikalleen. 

Aiemmin laajentamani kukkapenkki on reunuskasveja vaille valmis. Istutin siihen liljoja 'Casa Blanca' ja 'Josephine' sekä väkersin jonkinsortin köynnöstuen kärhöille. Tukea pitkin kapuaa nyt kaksi 'Princess Kate'a, 'Mrs. George Jackman' sekä 'Jan Pawel II'. Kylvin tuen keskelle spiraalin muotoon vaaleanpunaista ruiskaunokkia. Ajattelin, että yksivuotinen kasvi sopisi siihen hyvin, kun kärhöt eivät välttämättä vielä ensimmäisenä vuotenaan peitä niitä näkyvistä. Kärhöjen ympärille istutin jaloakileijaa 'Mckana Giants'. Kukkapenkin reunuskasviksi ajattelin kylvää puistolemmikkiä ja ketoneilikkaa, koska niiden siemeniä minulla on jo valmiina.

Taustalla olevien syysleimujen kaveriksi pääsi muun muassa liljoja ja kärhöjä.

Lilja 'Josephine' on jo kasvattanut valtavat nuput.

Kärhötuki näyttää vielä aika yksinäiseltä.

 Poistin yllä kuvailemani kukkapenkin ja raparperipuskan väliltä herttavuorenkilvet. Istutin niiden tilalle kuunliljan, kaksi jaloangervoa, kyläkurjenpolvea 'Laura' sekä loistokurjenmiekkaa 'Concord Crush'. Parempaa nimeä odotellessa tuo osa kukkapenkkiä kantaa nimeä "raparperipenkki". Jaloritarinkannukseni 'Percival' ja 'Black Knight' olivat kaikeksi hämmästyksekseni selvinneet talvesta kylmässä varastossamme, joten nekin pääsivät raparperipenkkiin. 'Black Knight' näyttää tosin kadonneen jonnekin. Saas nähdä olenko nyt menettänyt sen lopullisesti. Vuorenkilvet puolestaan saivat uuden kodin vanhempieni luota.

Taka-alalla raparperipenkki ja etualalla "ruusupenkki" (ja rikkaruohosanko..)

 Laajensin kukkapenkkiä vielä suurinpiirtein aiemman mallikuvani mukaisesti, niin, että väliin jäi tilaa haaveilemalleni "raparperipolulle". Uuteen laajennokseen istutin kaksi peittoruusua 'The Fairy', ja tällä hetkellä laajennusosa kantaakin niiden mukaan nimeä "ruusupenkki". Istutin ruusupenkin ja raparperipenkin yhtymäkohtaan gladioluksia. Ruusupenkkiin mahtuisi kuitenkin vielä runsaasti kasveja. Ajattelin, että istuttaisin siihen tänä vuonna pelkkiä yksivuotisia kasveja, jotta voin talven yli miettiä, mitkä perennat sopisivat ruusujen seuraan parhaiten. Saa nähdä, maltanko toimia suunnitelmani mukaisesti. Toisaalta syksyllä voisi saada perennantaimia edullisesti ja ne myös kukoistaisivat ensi kesänä runsaammin kuin vasta keväällä ostetut taimet..
 

Gladiolukset keskeneräisine tukineen näyttävät tällä hetkellä melko surkeilta.

Kukkapenkit pitäisi vielä rajata jollain tavalla. Haaveilen puisista reunuksista, mutta voi olla, että tyydyn kiviin. Niitä löytyi pihalta vaikka kuinka kukkapenkkejä kaivaessa. Todennäköisesti ne ovatkin joskus olleet alkuperäisen kukkapenkin reunuksena. Olisi ihan kiva käyttää ne johonkin, sillä tällä hetkellä ne lojuvat rumasti kiveyksellä..

Kivet ja kasvit kaipaisivat sijoituspaikkaa, tyhjät ruukut pesua ja säilömistä.

Paljastettakoon tämäkin sotku samaan syssyyn. Kukahan siivoaisi?

 Raparperipolulle haluaisin tehdä askelkivet betonista raparperin lehtien muotoon, mutta se jäänee ensi vuoteen. Tuijan juurelle haaveilen laittavani jotain reunuskasvia, mutta sekin taitaa jäädä ensi vuodelle. Yhdellä puolella tuijaa näyttäisi kasvavan kieloja. Ne ovat kyllä kauniita, mutta myrkyllisyyden takia eivät ehkä sovellu pienten lasten pihaan. Ajattelin poimia niistä vielä kimppuja, kunhan ne alkavat kukkia enemmälti. Sen jälkeen on lie raa'asti kaivettava ne pois, jottei houkuttavannäköisiä marjoja pääsisi vahingossakaan muodostumaan.

Kieloja nämä kai ovat?

Pahoittelen jälleen surkeaa kuvanlaatua. En näemmä edelleenkään osaa ottaa mieheni kameralla tarkkoja lähikuvia. Oman kamerani muistikortit ovat puolestaan vieläkin täynnä. Sillekin asialle pitäisi kai tehdä jotain, eihän ne kuvat itse itseään siirrä muistikorteilta yhtään mihinkään..

Istutin tyttäreni kanssa yhteen ruukkuun liljan 'Muscadet' ja pari tuoskuhernettä 'Royal Mix'. Lisäksi esimerkiksi mansikantaimet ovat kasvaneet ruukuissaan huimasti. Kukkia ei vaan vielä näy.. Kukkien kaipuuseen olen sortunut ostamaan muutamia kesäkukkia, vaikka kuinka olen koittanut itselleni tolkuttaa, etten kaipaisi tällä hetkellä yhtään ylimääräistä kasteltavaa ja kaitsettavaa.

Lilja 'Muscadet' ja tuoksuherneet 'Royal Mix'

Mansikka 'Greenfinger' pääsi kukoistamaan ihanaan kattilaan!

 Mansikkakattila on odottanut kärsivällisesti kokonaisen vuoden päästäkseen arvoiseensa rooliin eli tietenkin mansikan kasvuastiaksi. Viime vuonna istutin siihen jotain yksivuotista kukkaa eikä se mielestäni sopinut kattilan teemaan lainkaan. Nyt myhäilen tyytyväisenä aina, kun katseeni kohtaa tämän suloisuuden. Vielä kun alkaisi ilmestyä niitä kukkia.. ..ja marjoja..

Kukkien kaipuuseen ostin muun muassa tällaisen verenpisaran.

 Taisinpa jossain vaiheessa esitellä ruostuneeseen lyhtyyn istuttamani köynnöskrassit. Tuolloin ne olivat kovin surkeassa kunnossa ja epäilin, etteivät ne lähtisi enää kunnolla kasvuun. Toisin kuitenkin kävi, ja nyt niissä on jo runsaasti lehtiä. Vielä kun keksisin lyhdylle sopivan paikan. Nyt se nököttää kivien ja ruukkujen takana miltei piilossa.

Kaunis vai kamala? Itse en oikein osaa päättää..

Ehkäpä yritän seuraavan viikon aikana etsiä lopulliset paikat kaikille orvoille kasveilleni, reunustaa kukkapenkit kivillä ja siistiä pihan yleisilmettä. Siinä voisi olla riittävästi puuhaa yhdeksi viikoksi. Sen jälkeen piha toivottavasti näyttää siltä, että siellä viitsii viettää aikaa muutenkin kuin epäkohtien kimpussa puuhastellen. Siis jos malttaa..

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua! Nauttikaahan kesästä nyt, kun se vihdoin on saapunut!