Joulukalenterin 10. luukku, sisääntulon jouluistaminen

Joulukalenteripäivityksiä pukkaa nyt oikein urakalla, kun vihdoin pääsin takaisin koneeni äärelle. Yritän päästä kalenterini kanssa mahdollisimman pian oikeaan aikatauluun.

Siispä nyt aukeaa joulukalenterini 10. luukku, josta paljastuu etupihan joulutunnelmia.

Sisääntulosta kannattaa tehdä kutsuva niin jouluvieraiden kuin ihan oman talonväenkin iloksi. Töistä on huomattavasti kivempi palata, kun kotioven vierellä kynttilät loistavat lyhdyissä, ja kukat ja ovikranssit toivottavat väsyneen työläisen tervetulleeksi kotiin.

Kaivoin varastosta esiin lähes kaikki lyhtyni ja asettelin ne etuoven luo. Vanhat puulaatikot koristavat pihaani ympäri vuoden toimien välillä istutuslaatikkoina ja toisinaan tasoina kukille. Näin talvisaikaan niiden päälle on oiva asetella lyhtyjä.

 Syksyä koristamaan hankkimani calluna on vielä täysissä voimissaan, joten se sai luvan jäädä tuomaan myöskin joulutunnelmaa. Varaston oveen naputin naulan kranssia varten. Päädyin ripustamaan siihen joku vuosi takaperin askartelemani kranssin. Etuoveemme kranssi ei mielestäni oikein sovi ovessa olevien ikkunoiden takia, mutta varaston oveen se on oikein passeli.

 Lähempänä joulua lisään todennäköisesti uusia koristeita sisääntulon luo, mutta tässä vaiheessa en paljasta niistä enempää. Pysyttele siis kuulolla!

Valoa joulun odotukseesi!

Joulukalenterin 8. luukku, kuusenhakuretki

Kohtasimme viimein armaan tietokoneeni kanssa, joten pääsen vihdoin päivittämään blogiani. Jatketaan siis joulukalenteria siitä, mihin viimeksi jäätiin, ja yritetään kuroa aika umpeen ennen joulua. Kalenterin kahdeksas luukku aukee siis nyt, hitusen myöhässä.

Meillä on tapana hankkia joulukuusi vanhempieni kotimetsästä. Jo lapsena astelin samassa metsässä isäni perässä vertailemassa kuusia ja valitsemassa sitä kaikkein kauneinta yksilöä koristamaan joulua.

 

Siispä joulukuun 8. päivän luukusta avautuu polku lumiselle kuusenhakuretkelle. Tällä kertaa retkellä oli minun ja isäni lisäksi 4-vuotias tyttäreni. Pipareilla ja limsapullolla varustettu eväspussi mukana talloimme hangen poikki kohti aiemmin merkitsemiäni kuusia, joista parhaimman valitsisimme mukaamme.

 
Lapsen innolla tyttäreni etsi luonnosta merkkejä villieläimistä. Metsässä olikin runsaasti jänisten jälkiä. Yhden kuusen alla pupu oli selvästi nukkunut yöunensa ja lähtenyt sitten vauhdilla suurilla loikilla pois. Pohdimme, oliko se mahdollisesti säikähtänyt puista pudonnutta lunta.

Valittuamme mieleisimmän kuusen mutustelimme eväitä ihastellen metsän kauneutta ja hengittäen raikasta talvi-ilmaa. Sitten isäni kaatoi kuusen, ja minä kannoin sen pihaan. Siihen se jäi nojailemaan punaisen mökin seinän vierustalle. Ehkä se oli hieman toispuoleinen ja harvakin, mutta meille se oli kuusista parhain, olimmehan itse sen valinneet ja hakeneet.

Tunnelmallista joulun aikaa!

Iloinen vahinko

Olin pari viikkoa reissussa lasten kanssa. Ensin menimme vanhempieni luo, siitä Rovaniemelle ja paluumatkalla olimme vielä hetken vanhempieni luona. Reissu toi mukavaa vaihtelua arkeen. Tällä kertaa kamera pysytteli kuitenkin enimmäkseen laukussa ja keskityin katsomaan maailmaa ihan omin silmin. Niinpä en ala kirjoittamaan mitään ihmeempää matkakertomusta, pelkkä teksti ilman kuvia olisi ehkä hiukan kuivaa luettavaa.

Muutaman kuvan nappasin kuitenkin potkuriajelulta vanhempieni luota. Nämä kuvat on siis Savosta.

Aurinko paistoi pilvien lomasta.

Metsätiellä potkuri luisti ja sielu lepäsi.

Auringonvalo siivilöityi kauniisti oksien lävitse.

Harmittelin aiemmin kuusikuvieni vähäistä määrä.
Tästä kuvasta kuusia ei ainakaan puutu!

Tie oli yhdestä kohtaa aivan jäässä. Jää oli lumen suloisesti puuteroima.

Sitten otsikon lupailemaan iloiseen vahinkoon. Kotiin palattuani löysin kauhukseni työhuoneeni lattialta unohtuneen kukkaruukun. Ennen reissua olin peitellyt varaston sipulikukkaistutukset havuilla, mutta yksi ruukku jäi ilman peitettä, joten toin sen hetkeksi sisälle kehitelläkseni sille jonkin suojan. Kuten arvata saattaa, unohdin ruukun niille sijoilleen. Tältä se näytti vietettyään työhuoneessa kaksi viikkoa:

Työhuoneen lattialla, katseilta piilossa, tapahtui kasvun ihme.

Istutin ruukkuun syksyllä tulppaanisekoitusta 'Pretty in Pink' ja krookusta 'Vanguard'. Jos en ihan väärässä ole, niin nuo esiin tulleet versot kuuluvat tulppaaneille. Versot venyvät pituutta vauhdilla, niiden kasvun melkein kuulee. Ihanaa seurata niiden kehitystä ja odottaa ensimmäisiä nuppuja..

Muuten on vielä kovin talvista. Pakkasta on kymmenisen astetta, lunta isot kinokset ja uuttakin satoi päivällä hiljakseen. Tammikuu meni kuitenkin niin nopeasti ohi, etten edes ehtinyt aloittamaan uutta kylvökautta. Sehän tarkoittaa, että helmikuu menee sitäkin nopeammin ohi, onhan päiviä vähemmän, ja ne vähäisetkin kuluvat lennokkaasti siemenpusseja rapistellessa ja tyttären synttäreitä juhliessa. Eipä aikaakaan niin ollaan maaliskuussa. Se tuo tullessaan toivon lumien sulamisesta ja mullan kuopsutteluun pääsystä..

Huoletonta helmikuuta, ihanat lukijani!

Neljä kuvaa vuodesta -haaste

Sain mielenkiintoisen Neljä kuvaa vuodesta -haasteen Tiiulta Puutarhahetki-blogista. Haasteen on aloittanut Kivipellon Saila. Näin puutarhani ensimmäisen kesän jälkeen onkin kiva katsoa taaksepäin, mitä kaikkea vuoden aikana on ehtinyt tapahtua. (Aloitan puutarhani aikakauden laskun siitä, kun me muutimme tänne asumaan.)

Valitsin kuvakohteeksi Ruusupenkin ja Suomi100-penkin alueen.

KEVÄT

Suomi100-penkissä kasvoi vielä herttavuorenkilpeä.

 Keväällä Suomi100-penkissä kasvoi edellisten asukkaiden jäljiltä herttavuorenkilpeä, eikä Ruusupenkkiä ollut vielä olemassakaan. Aloitin Suomi100-penkin muokkauksen siirtämällä vuorenkilvet vanhempieni pihaan.

KESÄ

Kesällä Suomi100-penkki oli saanut seurakseen Ruusupenkin.

Kesän aikana istutin Suomi100-penkkiin muun muassa loistokurjenpolvia 'Concord Crush'. Ruusupenkki syntyi ja istutin siihen ruusuja 'The Fairy', äitienpäiväruusun sekä ruusun 'Aspirin Rose'. Penkin reunoille istutin kurjenpolvia, karpaattienkelloa ja yrttejä.

SYKSY

Lokakuussa puutarha valmistautui talven tuloon.

Syksyllä istutin kukkapenkkeihin pussikaupalla kukkasipuleita. Ensi kevät näyttää siis melko erilaiselta kuin viime kevät. Suomi100-penkkiin pääsi luonnollisesti sinisten ja valkoisten kukkien sipuleita, Ruusupenkkiin puolestaan päätyi keltaisten ja sinisten kukkien sipuleita. Lokakuussa siivosin puutarhan talviteloille.

TALVI

Tammikuussa 2018 puutarha uinuu paksun lumivaipan alla.

Tänä talvena kasveilta ei ainakaan ole puuttunut lumipeitettä. Toisaalta puutarhaa ei ole myöskään vaivanneet kovat pakkaset, ainakaan vielä. Siispä on toivoa, että kasvit selviävät talvesta hyvin. Lintuja ei ole pihallamme juurikaan vieraillut talipallotarjoilusta huolimatta. Liekö syynä marjoja pullollaan olevat pihlajat vai alasleikatut pensasaidat, tai kenties paikkaa vaihtanut talipalloteline. Jänisten jälkiä sentään näkyy silloin tällöin.

 Sellainen oli minun puutarhani vuosi. Toivottavasti ensi vuonna kasvit kukoistavat ja saan tehtyä uusia kivoja hankintoja ja istutuksia.

Haastan mukaan Katin 100% outdoor -blogista, Molleyn Jonninjoutavaa ja kaikkea siltä väliltä.......... -blogista, Kurjenkellon Pienen pihan suuria unelmia -blogista sekä Reetan Kasvin paikka -blogista.

Tässä haasteen säännöt:

"Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina, ehkä samasta paikasta. Tiedän, että neljä kuvaa on aika rajallinen, voisiko siis olla neljä tunnelmaa ja kuvia tietenkin enemmän...

Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia. Haasteen voi toteuttaa "varjohaasteena" eli neljä kuvaa kissan vuodesta. Puutarhakissan omistajat voivat halutessaan yhdistää haasteet.

Mukaan voi siis haastaa neljä blogiystävää - tai kuinka monta haluaa. Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä."

Syksystä talveen ja takaisin

Viime aikoina blogissani on ollut kovin hiljaista. Kirjoitusaiheita ja jopa muutamia valokuvia kyllä löytyy, mutta jostain syystä blogin kimppuun käyminen ei ole innostanut. Vaan tänään tuo kadonnut innostus löytyi. Tällä hetkellä maa on sula, märkä ja harmaa, ja minun on vaikea löytää siitä mitään kaunista. Niinpä palaan nyt ajassa pari kolme viikkoa taaksepäin.

21.10. maa oli jäässä ja kauniiden huurankukkien peitosta. Jää- ja lumikiteet kimmelsivät kuin helmet tai timantit ja tekivät minut niin onnelliseksi.

Huurrekuorrutteen saanut ruusu 'The Fairy'

Ruusu 'Aspirin Rose'

Toiset kasvit olivat saaneet runsaamman hilekerroksen.

Satumaisen kaunis ruiskaunokki

Lokakuun lopulla satoi lunta. Olin vieläkin onnellisempi. Leikimme tyttäreni kanssa ulkona lumileikkejä, ja maailma näytti niin paljon valoisammalta.

Ruusut olivat kauniita lumikuorrutteisinakin.
Tässä 'The Fairy'

Vuodenaikojen upeat kontrastit näkyivät mansikassa.

Kurjenmiekat eivät jaksaneet vastustaa lumen voimaa.

Syysistutuskin oli saanut kevyen lumipeitteen.

Luonto oli tehnyt myös upeita jääkoristeita:

Olipa ihana palata näiden kuvien myötä pakkaspäiviin. Toivottavasti saadaan lähiaikoina nauttia jälleen pakkasista ja lumesta. Pikainen sääennusteen vilkaisu ei vaikuta kovin lupaavalle, muutamaa plussa-astetta näyttää ainakin viikonlopulle.

Vaikka sää onkin mielestäni kurja, joulunodotus tuo valoa ja iloa päiviini. Tyttäreni on innokas askartelemaan ja kuuntelemaan joululauluja, joten niiden parissa vietämme tuokioita lähes joka päivä. Myös isänpäivä tuo ihan mukavaa vaihtelua arkeen. Tosin ärsyttää, kun en tiedä, mitä ruokaa tarjoisin. Ravintolaan ei oikein tee mieli lähteä pienten lasten kanssa, ne kun ovat kuitenkin pullollaan väkeä, eikä lapset välttämättä viihdy kovin hyvin, etenkään, jos ruokaa joutuu odottamaan pitkään. Mitä teillä syödään isänpäivänä?

Mukavaa viikonloppua!

Kevät mielessä

Pidän syksystä. Sen kirpakasta ilmasta, purevista tuulista, raikkaista sateista, syysväriin pukeutuvista lehdistä ja pimenevistä illoista. Jos on oikein hiljaa ja syventyy kuuntelemaan, saattaa aistia, miten luonto kuiskii lupausta tulevasta talvesta. 

Talvea rakastan. Vaikka olenkin syntynyt kesällä, koen olevani talven tyttö. Keskellä lumista metsää tunnen parhaiten olevani elossa, olevani kokonainen, kuuluvani jonnekin.

Silti osa minusta haaveilee jo keväästä. Kuinka pikkuhiljaa pitkän, kylmän ja pimeän jakson jälkeen ilma alkaa lämmetä, valo lisääntyä ja kasvit herätä talviuniltaan. Siksi suuntaan näin syksyisin kukkasipuli ostoksille. Taatakseni keväällä kasvun ihmeen ja kukkaloiston myös omassa puutarhassani.

Tänä syksynä ostin kukkasipuleita "ihan vahingossa" ruokaostosten yhteydessä. Prismaan oli sopivasti tullut runsas valikoima toinen toistaan ihanampien kukkien sipuleita, joita oli tietenkin pakko ostaa, kun ohi satuin kulkemaan. Sitä ennen olin ehtinyt ostaa Hankkijalta muutaman kukkasipulipussin, nekin heräteostoksena. Lisäksi minulla on joitain viime syksynä hankkimiani sipuleja, joita en silloin ehtinyt istuttamaan, koska pääsimme muuttamaan nykyiseen kotiimme vasta talven tultua.

Kassillinen kevättä, olkaa hyvä!

Tänään tein suunnitelman, jonka mukaan sipulit olisi tarkoitus istuttaa. Päätin tosin vasta, mitä istutan mihinkin penkkiin. Tarkemmat sijainnit taidan valita vasta, kun alan istutushommiin. Seuraavanlaisiin suunnitelmiin päädyin:

Liljapenkki

Tulppaani Tulipa 'Huis Ten Bosch'

Tulppaani Tulipa 'Mystic van Eijk' 

Tulppaani Tulipa 'Don Quichotte' 

Kevättähti Scilla 'Rosea' 

Ainakin nämä kaunottaret pääsevät liljapenkkiin.

 Ajattelin aluksi, että istuttaisin sekaisin erivärisiä kukkia, mutta sipulipusseja lajitellessani huomasin silmääni miellyttävän kuitenkin enemmän samansävyiset kokonaisuudet. Niinpä ajattelin laittaa liljapenkkiin sipulikukkien osalta pelkästään vaaleanpunaisen eri sävyjä.

Suomi100-penkki

 Narsissi Narcissus 'Thalia'

 Sinilaukka Allium caeruleum

Napolinlaukka Allium neapolitanum

Helmililja-sekoitus Muscari (mixed)

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Persiansinililja Scilla mischtschenkoana

Koti-Suomen kauniit tunnusvärit komistavat näitä kukkia.

 Pidän todella paljon sinisen ja valkoisen yhdistelmästä. Niiden välillä on kaunis harmonia, ja ovathan ne ihanan kotimaani värit. Vaikken olekaan yltiöisänmaallinen, on Suomi, ja etenkin sen kaunis luonto sinisine järvineen ja valkoisine lumineen, minulle rakas. (Puhumattakaan niistä ihanista vihreistä (havu)metsistä.)

Ruusupenkki

Narsissi Narcissus 'Ice King' (kerrottu)

Helmililja Muscari

Narsissi Narcissus 'Ice Follies'

Kevätkurjenmiekka Iris Reticulata 'Katharine Hodgkin'

 Tulppaani Tulipa 'Galgary'

Krookus Crocus chrysanthus 'Blue Pearl'

Ruusupenkki vai Ruotsipenkki? Hehe.

Ruusupenkin kevätkukkijoiksi jäi sattumalta sinikeltainen porukka. Suomi100-penkin tasapainoksi onkin ihan hyvä liputtaa myös rakkaan naapurimaamme värejä. Nämä varmaan kukkivat huomattavasti paremmin kuin Suomi100-penkin kukat, onhan kaikki aina paremmin Ruotsissa, vai kuinka? Toivotaan kuitenkin, että kaikki kolme penkkiä kukkisivat runsaasti ja loisteliaasti ensi keväänä!

Ajattelin istuttaa nämä mahdollisesti nyt viikonlopun aikana. Aloitin tosin eilen opiskelut (tai oikeammin jatkoin aiemmin opiskelemaani alaa), ja myös huomenna on koulupäivä. Arvatkaa vaan, miten paljon innostaa raahautua lauantaina koulunpenkille pänttäämään prosessi-, instrumentointi- ja automaatiotekniikkaa. Niin paljon mieluummin istuttaisin niitä kukkasipuleja! En tosin ole varma, onko vielä liian aikaista iskeä sipuleja maahan, mutta jos nyt ainakin nuo pienimmät istuttaisi.

Joko sinä olet hankkinut tai peräti istuttanut kukkasipuleja? Minä ajattelin hankkia vielä vähän lisää ainakin ruukkuihin istutettavaksi. Täytyy myös katsoa, jääkö kukkapenkkeihin vielä sopivia aukkoja sipuleille..

Kirpeän kaunista syksyä ja suloisia unelmia keväästä, sinulle lukijani!