Haaste: ETTÄ, JOTTA, KOSKA, KUN, JOS, VAIKKA, KUIN…

Kivipellon Saila haastoi osallistumaan tähän Kukka & Kaali -blogin Pauliinan keksimään haasteeseen kaikki, joilla on puutarhakaverina kissa. Meidän kissat ovat tosin sisäkissoja, mutta ne auttavat innokkaasti "sisäpuutarhan" hoidossa. Meillä on kylläkin vähän eriävät näkemykset huonekasvien hoidosta. Kissojen mielestä niitä täytyy latvoa ja harventaa, minusta ne saisivat kasvaa rauhassa.

Kasvien lisäksi kissat hoitavat välillä toisiaan.

Haasteen ideana on jatkaa lauseita.

Pidän siitä, että kevät on...

...pian täällä. Kevät on puutarhan osalta suosikkivuodenaikani. Silloin saa ihastella luonnon heräämistä eloon ja ihmetellä mullasta esiin työntyviä piippoja ja puihin puhkeavia hiirenkorvia. Kevään väripaletti on kaunis: heleänvihreää, scillojen sinistä, tulppaanien vaaleanpunaa... Toivon, että vaikka kevät tulisi tänä vuonna aikaisin, se myös kestäisi myöhään. Tahdon nauttia keväästä mahdollisimman pitkään!

Rakastan kevään hempeitä värejä,
kuten näiden 'Candy Prince' -tulppaanien punaa.

 En olisi arvannut, että...

...innostun tänä vuonna erityisesti sametti- ja kehäkukkien kasvatuksesta. Minulla on jo kasvamassa isosamettikukkaa 'Vanilla', ryhmäsamettikukkaa 'Yellow Boy' sekä kääpiösamettikukkaa 'Lemon Star'. Ne itivät muutamassa päivässä, joten ajattelin kylvää vielä toisen erän myöhemmin keväällä. Samettikukat voi myös kylvää suoraan maahan. Kehäkukan siemeniä minulta löytyy kolmea lajiketta:  'Pink Surprise', 'Ivory Princess' ja 'Bronzed Beauty'. Ehdin vielä hyvinkin ostaa niitä lisää, sillä kehäkukat ovat suorakylvettäviä.

Kehäkukat ovat hyötytarhan kaunottaria.

 

Et ehkä tiennyt, että...

...opiskelin hetken puutarhuriksi. Opintoni jäivät kuitenkin kesken, kun muutimme paikkakunnalta toiselle. Meiltäpäin ei päässyt julkisilla sopivaan aikaan opiskelupaikkakunnalle, joten olisin joutunut kulkemaan omalla autolla. Olin kuitenkin raskaana ja kärsin valtavasta väsymyksestä. Jonkin aikaa kokeilin kulkea koululle omalla autolla, mutta olin jatkuvasti vähällä nukahtaa rattiin. Valitettavasti koulu ei suostunut joustamaan niin, että olisin suorittanut teoriaosuudet etänä ja käynyt vain käytännöntunneilla koulussa. Niinpä palasin takaisin aikaisemman muuton takia keskeytyneiden insinööriopintojeni pariin. Ehkä vielä joskus suoritan puutarhurinopinnot loppuun?

Ruusut sopivat joka väliin, joten tässäpä yksi sellainen!

 

Olen valmis ahertamaan, jotta...

...saan istuttaa puutarhaani ensi kesänä mahdollisimman monta kärhöä. Kärhöt ovat tällä hetkellä puutarhassani aliedustettuina. Jopa pienellä rivitalon pihallamme kasvoi huomattavasti enemmän kärhöjä kuin nykyisellä pihallamme. Tähän on tultava muutos!

Kärhö 'Princess Kate' entisellä kodillamme elokuussa 2020

Koska haluan...

...itselleni vaikka mitä kasvi-ihanuuksia, istutuksistani meinaa helposti tulla sekavia. Tähän olen koittanut saada muutosta ja pyrin hankkimaan usean taimen samaa kasvia kymmenen eri kasvin sijaan. Se vaatii kuitenkin vielä harjoittelua, sillä aina en kykene vastustamaan erilaisten kasvien houkutusta.

Takapihan istutus meinaa olla aika sekava. Aionkin muokata sitä tulevana kesänä.

 Minun kesäni alkaa siitä, kun...

...pääsen tekemään ensimmäisiä kylvöjä tai istutuksia avomaalle. Oikestaan silloin eletään vielä kevättä, mutta koen, että siitä alkaa minun kesäkauteni. Siitä eteenpäin puutarhassa tulee puuhailtua päivittäin, ja tahti vain kiihtyy, kunnes syksyn lähestyessä into yleensä vähitellen hupenee.

Syksyllä keskityn ahertamisen sijaan ihailemaan puutarhan viimeisiä kukkia.

Kun lämpömittari kipuaa +25 asteeseen,...

...syön paljon jäätelöä ja juon kivennäisvettä puutarhapuuhien lomassa. Taukoja on pakko pitää tavallista enemmän. Tiettyyn pisteeseen asti nautin hikoilusta ja fyysisesti raskaista hommista, vaikka en olekaan mikään helteen ylin ystävä.

Jos ruusut sopivat joka väliin, niin samoin sopivat orvokitkin.

Jos toiveeni toteutuu,...

...saan tänä kesänä paljon aikaan niin mökillä kuin kotipuutarhassanikin. Haaveilen viettäväni paljon aikaa istutuskuoppia lapioiden ja rikkaruohoja kitkien.

Tässä kuvassa idänsinililjaympyrä omenapuun alle on vasta muotoutumassa.
Kuva on syyskuulta 2023.

Vaikka en pidä...

...erityisemmin taimien koulimisesta, esikasvatan joka vuosi melko paljon kasveja. Jotakuinkin jokavuotisia kasvattejani ovat muun muassa tomaatit, paprikat ja tuoksuherneet. Vuosittain kasvattelen myös vaihtelevasti muita hyötykasveja ja koristekukkia.

Kaksi vuotta sitten käytin esikasvatusruukkuina vessapaperihylsyjä.

Puutarhurina olen kuin...

...Hupsis-ukot Pat ja Mat. Lähden kovalla innolla toteuttamaan ideoitani, mutta lopputulos ei yleensä ihan vastaa odotuksia eikä kommelluksiltakaan aina säästytä. Olen silti useimmiten suht tyytyväinen tekosiini!

Tämä daalia ei ollut sitä lajiketta, mitä piti. Se ei tosin ollut minun syytäni.
Kuitenkin ihan hyvä esimerkki siitä, ettei aina tule sellaista kuin odottaa.

Kunhan lumet sulavat,...

...säntään päivittäin puuhailemaan ja haahuilemaan puutarhaan, enkä meinaa malttaa mennä ollenkaan nukkumaan.

Keväällä on ihanaa etsiä silmuja, piippoja ja nuppuja.
Tässä mökin keväkukkapenkki toukokuussa 2023

Ellei minulla olisi puutarhaani,...

...aloittaisin innosta puhkuen uuden puutarhan. Minusta on ihanaa päästä aloittamaan puutarhan luominen aivan puhtaalta pöydältä. Jos taas joutuisin elämään täysin ilman puutarhaa, viettäisin varmaan suurimman osan vapaa-ajastani hevosten parissa.

Tämä hevospatsas on kuvattu Lontoossa keväällä 2023.
Kelpuuttaisin tuollaisen omaan puutarhaanikin.

Jollei tule mitään estettä, niin ensi kesänä...

...otan puutarhoistani enemmän kuvia. Varsinkin laajempia kokonaisuuksia tulee kuvattua liian vähän. Blogipäivityksiä tehdessä huomaa, ettei kuvia koskaan ole tarpeeksi tai ainakaan liikaa. Toivotaan siis kuvarikasta kesää 2025!

Useimmiten otan lähikuvia, ja niitäkin liian harvoin.

Kiitos hauskasta haasteesta, Pauliina! Haluan lopuksi haastaa mukaan kaikki, joiden mielestä ruusuista ei voi koskaan olla liikaa kuvia.

Mihin olisikaan parempi päättää tämä postaus kuin ruusukuvaan?

Takapihan kehitystä

Tautikierre on vaivannut perhettämme useamman viikon. Jokainen on vuoronperään ollut flunssassa, osa useampaan kertaan, ja olipa lapsilla vähän jotain mahatautiakin. Nuorimmainen on flunssien välillä ehtinyt olla muutaman päivän terveenä ja sitten sairastunut uudestaan. Nytkin hän on kuumeisena ja räkäisenä kotipotilaana, olisiko kolmas tai neljäs flunssa kuukauden sisään. Hieman meinaa jo allekirjoittaneella pää hajota jatkuvaan sairasteluun ja kotoiluun. Eikä yhtään auta, että omaankin kurkkuun on ruennut viime öinä taas koskemaan. Pikkumies katsoi hetken Ryhmä Hauta, että sain maksettua laskuja (mikäs sen mukavampaa) ja äsken hän nukahti sohvalle. Niinpä on vihdoin hyvä hetki rauhoittua blogin pariin.

Omenapuu ja marjapensaita marraskuussa 2022

Viime kesä oli meillä vielä pihaan tutustumista, muutimmehan tänne vasta alkusyksystä 2022. Minusta tuntui pitkään, etten oikein saanut uuden kotimme pihasta otetta. Pyörittelin mielessäni erilaisia istutusideoita, mutta mikään ei tuntunut sopivalta. Pikkuhiljaa palaset alkoivat kuitenkin loksahdella kohdilleen.

Takapihaa toukokuussa 2023

 Takapihallamme oli valmiina pari herttavuorenkilpikasvustoa, jotka kätkivät alleen kaksi isohkoa kiveä. Toisen vieressä kasvoi sinisävyisiä kurjenmiekkoja. Takapihalla on myös syreeniksi veikkaamani pensas. (Takapihalle vievän reitin varrelta löytyy myös jokin syreeniksi veikkaamani pensas. Pensaissa on kuitenkin hieman erilaiset kukat, joten tarvitsen tarkempaa perehtymistä tai asiantuntevamman henkilön apua pensaiden tunnistamiseen.)

Takapihan syreeniksi epäilemäni pensas kukki kesäkuussa 2023.

 

Kukkien lisäksi takapihalla kasvaa omenapuu, jokunen marjapensas ja taisipa pihan nurkassa olla raparperiäkin, jos en ihan omiani muista.

Kyllä vain! Kuva-arkistosta löytyi vahvistus raparperin olemassaolosta.

 

Vuorenkilpien väliin tein jo syksyllä 2022 istutusalueen kevätkukkasipuleille. Sen jälkeen vuorenkilvet ovat saaneet siirtyä pihan reunalle ja tehdä tilaa perennapenkille. Vuorenkilpien seuraan on päätynyt myös talon seinustalta siirrettyjä kuunliljoja. Vuorenkilpien siirron jälkeen kivet ovat päässeet kauniisti esiin. Ne ikäänkuin jakavat kukkapenkin eri huoneisiin ja toimivat myös kätevinä kulkureitteinä kukkapenkin huoltoa ajatellen.

Minulla on näköjään vähänlaisesti kuvia istutuskokonaisuudesta,
joten on tyydyttävä yksittäisten kasvien lähikuviin. Tämä ruusu kukki elokuussa 2023.

Oikeanpuolimmaisen kiven oikealle puolelle muodostui ruusuistutus, kun siirsin sinne etupihalta seinänvierustalla kasvaneet ruusut. Ruusuissa on muutamaa eri punaisen sävyä, joista hempeänvaaleat ovat tietysti suosikkejani.

Liljoja elokuussa 2023

 Kivien väliin tein vähän sekalaisemman perennaistutuksen. Siinä kasvaa nyt syyshortensia 'Vanille Fraise', alppikärhö, japaninruusukvitteni, harmaa-ajuruohoa 'Albiflorus', tarhaidänunikkoja 'Victoria Louise' ja 'Royal Wedding', pari japaninjaloangervoa 'Europa' sekä liljoja. Liljojen kuuluisi olla lajikkeita 'Bentley', 'Virtuoso', 'Tiger Edition', 'Altari' ja 'Pink Flight', mutta minusta liljojen ulkonäkö ei vastannut kuvausta tai sitten olin onnistunut sekoittamaan niiden nimilaput keskenään. Täytyy tutkiskella asiaa tarkemmin ensi kesänä.

Japaninruusukvittenin oksa kiveä vasten näyttää mielestäni aivan ihanalta.
Luonnossa se näyttää tosin paljon paremmalta kuin tässä kuvassa. Kuva toukokuulta 2023

Vasemmanpuoleisen kiven vasemmalle puolelle tein pionialueen. Aivan kiven viereen istutin tosin muutaman ' Blue Hobbit' sinipiikkiputken. Pioneja edustavat 'Lancaster Imp', 'Immaculee', 'Inspecteur Lavergne', 'Mme Emile Debatene' ja 'Catharina Fontijn' sekä takapihalle vievän polun varrella kasvavien syysleimujen seasta siirtämäni pioni kahteen osaan jaettuna.

 

Ennestään talon seinustalla kasvaneella kuunliljalla on lehdissä komea väritys.

 
Olen pikkuhiljaa reunustanut istutusaluetta kuunliljoilla. Liljojen, syyshortensian ja alppikörhön taakse pääsi kirjokuunliljaa. Muuten ympäröin istutusaluetta talon seinustalta siirtämilläni kuunliljan jakopaloilla. Koko aluetta en ole vielä saanut rajattua enkä ole myöskään päättänyt, käytänkö rajaamiseen pelkkiä kuunliljoja vai lisäksi jotain muuta kasvia.

 

Takapihan istutuksesta näyttää olevan lähinnä lähikuvia ruusuista.
Ensi kesänä täytyy panostaa koko istutuksen kuvaamiseen.

 
Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä takapihallemme laaja, yhtenäinen istutusalue kaarevia muotoja käyttäen. Aikeeni oli kasvattaa kukkapenkkiä pihalla jo kasvavalle pensaalle (se syreeni tai jokin vastaava) asti ja kaartaa pensaalta laatoitetun oleskelualueen vierelle. Suunnittelin istuttavani alueelle ruusuja, liljoja, pioneja sekä ritarinkannuksia ja ajattelin rajata alueen kuunliljoilla. Yllättävän hyvin olen tähän asti pysynyt suunnitelmassani. Kukkapenkki yltää jo miltei pensaalle asti, lajivalikoima on vain hieman kasvanut ja ritarinkannukset on vielä hankkimatta. Mieheni tosin ehdotti laatoituksen poistamista takapihalta, joten kukkapenkkisuunnitelma tulenee vielä jonkin verran muuttumaan. Jokohan ensi kuussa istutuksen kohdalla erottuu muutakin kuin paksu, valkoinen hanki..?

 

Syksyisen daalian kuvan myötä toivotan ihanaa kevään odotusta!
(Tämä daaliakaan ei muuten ollut sitä lajiketta, mitä piti, höh!)

Tänään

Niin vain kesä meni että hujahti. Piti oikein katsoa, milloin olen viimeksi päivittänyt blogia. Toukokuun neljästoista! Sen jälkeen olen aloittanut muutamaa blogikirjoitusta, mutten ole saanut yhtäkään valmiiksi. Puutarhapuuhat ovat edenneet vähän samaan malliin. Aikaa on rajallisesti ja vauva rajoittaa sitä entisestään. Lisäksi (tai siksi) olen ollut väsynyt ja alavireinen.

Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan kirjoittaa valitusvirttä aikaansaamattomuudestani vaan ylistää tätä päivää. Juuri nyt on ihan hyvä. Olen vielä kuukauden vapaalla ja ehdin hyvin saatella puutarhojani talvilepoon ja nauttia niiden syysasusta.

Ruusut ovat nyt koreimmillaan. Kuva ei tosin tee niille oikeutta.

Kotipihalla etupihalta takapihalle siirtämäni ruusut antavat nyt parastaan. Olen siis saanut sentään jotain aikaiseksi pihallamme, mutta muutoksista kerron tarkemmin joskus toiste. Nyt nautitaan hetkestä.

Voiko somempaa näkyä ollakaan?

Vaaleanpunaiset sävyt ovat suosikkejani. Mieleni liittää syksyn oranssin, keltaisen ja punaisen sävyihin, mutta puutarhani haluan olevan mahdollisimman hempeä vuodenajasta riippumatta. (Etupiha on poikkeus, siellä keltainen on ottanut vallan käytännön syistä (=en raaski luopua pörriäisten ja lintujen rakastamasta nauhuksesta).) Vaaleanpunaiset ruusut ovat ihan ylisöpöjä.

Onko tämä kuitenkin jopa somempi kuin edellisen kuvan ruusu?
No vähintään yhtä soma.

Yksi liljakin vielä kukkii voimakkaan pinkein kukin. Muistiinpanojen mukaan sen pitäisi olla 'Tiger Edition', mutta ei kyllä siltä näytä. Pöh! Muutenkin tuntuu, että olen saanut tänä vuonna ihan eri liljoja kuin paketit ovat lupailleet. No mutta kukkiipahan sentään jotain, olkoonkin sitten räikeämmän pinkkiä kuin odotin.

Keijun on hyvä levätä liljojen kupeessa.

Jokunen daalian nuppukin löytyy. Yksi jopa näyttää siltä, että se voisi ehkä joskus suhtkoht lähiaikoina aueta. Muistiinpanoni ovat daalioiden osalta vähän vajavaiset, mutta ilmeisesti kukkaan olisi tulossa 'Edinburgh'. Nuppu ei kyllä mielestäni oikein viittaa siihen suuntaan.

Daalian nuppu on vielä aika tiiviillä kerällä.

Toivotaan auringonpaistetta, jotta nuput ehtisivät vielä aueta! Myös syyshortensia 'Vanille Fraise' on vielä nupullaan.

Ihanaa, että kukintakausi vielä jatkuu esimerkiksi syyshortensian muodossa.

Vekara-Varkaus -tapahtumassa sai yhdellä tapahtumapisteellä koristella kasveilla tuolin. Lapseni halusivat viedä koristelemansa tuolin kotiin, ja siihen se jäi takapihalle nököttämään. Suurin osa kasveista on kuihtunut jo aikaa sitten, mutta hauskasti pari pikkuruisissa ruukuissa olevaa tulilatvaa näyttävät vielä olevan hengissä.

Toinen tulilatvoista jopa kukkii edelleen.

Ruukussa nuppuja puskee edelleen myös onnistuneesti sisätiloissa talvettamani verenpisara. Siirto murtumispisteessä olevasta kiulusta tavalliseen ruukkuun ja sisälle on ehkä lähiaikoina edessä.

Verenpisaran nuppu on nätti kuin karkki.

Etupihalle mennessä syysleimut kukkivat. Ne ovat aiempien asukkaiden perua, joten lajikkeista minulla ei ole tietoakaan.

Valkoinen leimu on ihanan raikas!

Vastaavan väristä syysleimua kasvaa entisenkin kotimme pihalla.
Sekin oli sen kodin entisten asukkaiden laittamaa, joten senkään lajikkeesta ei ole tietoa.

Romanttisen vaaleanpunainen tunnelma vaihtuu pirteään keltaiseen takapihalta etupihalle siirryttäessä. Etupihan ruukuissa kukkii vielä miljoonakellot, orvokit ja marketta.

Etupihalle väriä tuovat ruukkukukat sekä maahan unohtunut omena.
Kohta vien sen kanoille ja ehkä kuvaan samalla vähän mökkipihan tunnelmia.

Näissä orvokeissa on juuri niitä perinteisenä pitämiäni syksyn sävyjä.
Etupihalle ne sopivat mainiosti.

Etupihan ruukkuistutukset ovat kaikki seinän vierustalla (lukuun ottamatta tyttären ilmaiseksi saamia hortensioita, joiden vaaleanpunaiset ja siniset kukat ovat jo aivan lakastuneet). Keltaiset värit sointuvat mielestäni oikein hyvin punaista seinää vasten ja oranssit sävyt taas ovat seinän kanssa mukavassa harmoniassa. Ihan hyvä pakon sanelema väriteema siis!

Miljoonakellon keltainen erottuu hyvin punaista seinää vasten.

Tällä ruusulla on aivan hurmaavan keltaiset kukat.
Nyt se ei kuki, mutta nuppuja riittää. Ehtivätköhän ne aueta?

Ainoassa parvekeruukussa sinertävänsävyiset orvokit ovat vielä voimissaan. Leikkasin ne kertaalleen alas. Vaaleankeltaiset orvokit eivät enää alasleikkuun jälkeen kukkineet kummoisesti, joten siirsin ne jo jokin aika sitten kukkapenkkiin.

Orvokkien alla ruusu ja kärhö odottavat maahan istutusta.
Ovat odottaneet jo aika tovin. Olisiko tässä viikonlopulle sopiva puuha?

Kun näitä kuvia katselee, niin onhan täällä kukassa vaikka mitä. Taidankin juhlistaa viimeistä vapaakuukauttani päivittäisillä, rauhallisilla puutarhakierroksilla.

Suloista syyskuuta!

Mökkikauden avaus

Eilen menimme kaverinsa luona kylässä ollutta tytärtä vaille koko perhe mökille. Mies lämmitti tulisijaa ensimmäistä kertaa tälle vuotta. Pojan kanssa paistoimme siinä makkarat. Trampoliinikin pystytettiin pihalle. Mikä tärkeintä, pääsin aloittamaan puutarhapuuhat. Mökkikausi on siis virallisesti avattu.

Piti ottaa itselleni kuva kuraisista saappaista muistutukseksi,
ettei mökille kannata vielä lähteä hempeän vaaleanpunaisissa lenkkareissa.

 

Lumet ovat vihdoin sulaneet ja maa sen verran kuivunut, että mökkitontilla pystyy tarpomaan uppoamatta kainaloita myöten kuraan. Hyötytarhan puolella tulvii vielä jonkin verran, mutta pääsin kuitenkin istutusaluiden ja kasvilaatikoiden kimppuun. Kitkin rikkaruohot, silppusin kuivuneet kasvit mullan sekaan ja mylläsin maan kuokalla. Suunnittelin jo vähän, mitä kylvän tai istutan mihinkin, mutta mukaani ottamat porkkanansiemenet jäivät vielä taskuun.

Tarkoitukseni oli ottaa ennen ja jälkeen kuvia mökiltä, mutta sattuneesta syystä, (lue eteenpäin, niin tiedät miksi), jälkeen kuvat jäivät ottamatta. Tässä hyötytarha ennen siistimistä.

 

Hyötytarhan reunalla kasvaneiden tuoksuherneiden lakastuneet varret saivat huutia. Mietin jo ilolla, mitä kukkia kylväisin niiden kohdalle tänä vuonna. Kenties erilaisia unikkoja, sirokannusruohoa ja sinisievikin tummakukkaista lajiketta 'Penny Black'. Toisaalta myös köynnöskrassit sopisivat paikkaan hyvin. Penkkiä kyllä mahtuu edelleen laajentamaan tarhan nurkkaa kohti, mikä mahdollistaisi useampien lajien kylvämisen.

Tuoksuherneen kuihtuneet varret näyttivät aika veikeiltä.

Oleskelupihalla riittää haravoimista. Ensimmäisen haravointikierroksen sain jo tehtyä, mutta lehtiä jäi vielä haravoitavaksi toiselle tai kolmannellekin kerralle. Muiden puuhien lomassa kitkin jättipalsamivauvoja, mutta kunnollinen kitkentäoperaatio jäi toiseen päivään. Tavoite on päästä jättipalsamista joskus täysin eroon, mutta se vie varmasti vuosia. Lisäksi kitkin kukkapenkeistä rikkaruohoja pois. Riemastuin huomatessani, että pionipenkkissäni näkyi melko varmasti rikkaruohojen lisäksi myös pionien alkuja. Pelkäsin, että paikka olisi niille liian kostea, mutta kohopenkki on ilmeisesti suojellut niitä liialta kosteudelta. Myös penkissä olevista kärhöistä ainakin toinen on hengissä. Toisen tilannetta en ehtinyt tarkistaa, kun mies tuli ilmoittamaan, että auton rengas näyttää puhjenneen, syssäsi vauvan minulle ja lähti jalan hakemaan kotoa rengasta puhjenneen tilalle. Onneksi mökiltä ei ole pitkä matka kotiin. Renkaan vaihdon jälkeen oli kuitenkin aika lähteä mökiltä, minulla kun oli vielä käsityöpuodin palaveri illalla. Tästä syystä jälkeen kuvat jäivät siis ottamatta.

Nurmikolla kasvoi tämmöinen. Taitaa olla lajia Filius parvus.

Kasvihuoneen paikka jäi vielä päättämättä. Ostin aiemmin keväällä Lidlistä samanlaisen pikkuruisen muovihärpäkekasvihuoneen, jollainen minulta hajosi toissatalvena. Tänä vuonna saan siis tomaatit ja paprikat jälleen kasvihuoneeseen. Siellä ne ehtinevät kypsyä paremmin kuin viime vuonna taivasalla.

Sitruunaperhonen sattui lentämään paikalle juuri, kun kuvasin scilloja.

 

Hetken maltoin ihastella oleskelupihan ja hyötytarhan välisessä rinteessä kasvavia scilloja sekä viime syksynä pihaantulon vierustalle istuttamiani krookuksia. Krookuksia oli käynyt ihailemassa joku muukin ja haukannut niistä samalla välipalaa. Onneksi vahinko oli melko vähäinen.

Kiireessä napatut kuvat ovat vähän mitä sattuu,
mutta kyllä tästä erottaa, että 'Blue Pearl' krookuksia on vähän maisteltu.

 

Seuraavalla mökkireissulla aion ainakin jatkaa kukkapenkkien ja jättipalsamien kitkemistä sekä kylvää takin taskussa odottelevat porkkanansiemenet. Kukkaniityn perustamista voisi myös aloitella. Ajattelin kitkeä niitylle varaamaltani alueelta enimmät rikkakasvit, kääntää maata, peittää alueen sanomalehdillä ja laittaa niiden päälle hiekan ja mullan seosta.

Viime kesänä laittelemieni ojanvieruspenkkien huolto jäi toiseen kertaan.

 

Tänään pysyttelen kuitenkin kotipihalla. Eilen ulkoilutin jo liljoja ja tänään heitin myös daaliat ja gladiolukset hetkeksi ulos. Liljoissa on jo nuppuja, joten toivon, että pääsen istuttamaan ne pian pihalle. Katsotaan, pääsenkö jo aloittamaan varsinaisia puutarhatöitäkin tänään vai meneekö aikani pohtiessa, minne siirrän kasvit seinänvierustoilta ja minne teen uudet kukkapenkit.

Vaan nyt ulos kauniiseen auringonpaisteeseen ja linnunlauluun,
jotten ihan mökkihöperöidy niin kuin tämä tiskikaappiin kurkottanut daalia.