Saintpaulia eli paavalinkukka on huonekasveista yksi ehdoton suosikkini. Ne ovat helppohoitoisia ja kukkivat komeasti vuodesta toiseen. Lapsuudenkodissani niitä kasvoi, ja kasvaa itse asiassa edelleen, rivissä ikkunalaudalla. Ehkä siksikin ne ovat minulle niin mieleen.
 |
| Saintpaulia Saintpaulia ionantha |
Oma saintpauliakokoelmani on vielä suppea, mutta toissapäivänä se kasvoi kahdella uudella yksilöllä. Ihastelen usein erilaisia saintpaulioita kaupoissa, mutta huokeasta hinnasta huolimatta en raaski ostaa niitä juuri koskaan. Toissapäivänä olin kuitenkin huonolla tuulella ja päätin piristää itseäni kukkasilla.
Ennestään minulla on yksi sini- ja yksi vaaleanpunakukkainen paavalinkukka. Lisäksi olen lisännyt yhteen ruukkuun molempia. Tarkoitukseni oli, että kumpikin kukkisi samassa ruukussa. Taisi kuitenkin käydä niin, että vain vaaleanpunainen yksilö alkoi kasvaa.
Parin päivän takaisilla ostoksilla päädyin kaksivärisiin saintpaulioihin. Toinen on sinivalkoinen ja toinen vaaleanpunavalkoinen. Terälehtien reunat on hauskasti aaltoilevat.
 |
| Tässä vaaleanpunavalkoinen tulokas |
Saintpauliat myytiin pienissä ruukuissa, joten edessä on ruukkujen vaihto isompiin. Ajattelin tehdä sen sitten, kun teen muillekin huonekasveille keväthuollon, niin ei tarvitse kahteen otteeseen siivota multasotkuja. Meillä ei ole sisätiloissa oikein kunnon paikkaa kasvihommille, joten suoritan mullanvaihdot millon kylpyhuoneessa, milloin työhuoneen tai olohuoneen lattialle levitettyjen sanomalehtien päällä. Haaveissani siintää iso omakotitalo, jossa olisi sisällä omat tilat kasvien hoitoon ja pihalla paljon alaa kukkaistutuksille sekä hyötytarhalle. Ehkä sekin haaveeni joskus toteutuu, mutta nyt mennään näillä, mitä on.
 |
| Tässä , kuten ensimmäisessäkin kuvassa, sinivalkoinen tulokas |
Saintpauliat viihtyvät huoneenlämmössä puolivarjossa. Kastelu on parasta tehdä aluslautasen kautta, kunhan huolehtii, ettei vesi jää pitkäksi aikaa seisomaan lautaselle. Itse suoritan kastelun useimmiten mullan pinnalle. Silloin täytyy olla tarkkana, ettei lehdille jää vettä, koska se vaurioittaa lehtiä. Talvella multa saa kuivahtaa kasteluiden välillä, mutta kesäkaudella multa olisi hyvä pitää tasaisen kosteana. Minulla multa tuppaa kuivumaan aina kastelujen välissä, mutta siitä paavalinkukkani eivät ole olleet moksiskaan. Kesäkaudella lisään kasteluveteen esimerkiksi Biolanin ravinnenestettä.
Koska viimekertainen yritykseni kasvattaa yhdessä ruukussa kahta
eriväristä saintpauliaa epäonnistui, ajattelin nyt yrittää samaa
uudestaan. Viime kerralla laitoin kummankin pistokkaan suoraan samaan
ruukkuun. Tällä kertaa kokeilen niin, että laitan pistokkaat ensin
erillisiin ruukkuihin, ja kun uusia lehtiä alkaa muodostua, siirrän ne
isompaan, yhteiseen ruukkuun.
 |
| Lehtipistokas 5.2.2020 |
Saintpaulioiden jakaminen on helppoa lehtipistokkaista. Lehti leikataan ruoteineen emokasvista, lyhennetään ruoti muutaman sentin mittaiseksi ja upotetaan vinottain taimimultaan niin, että vain lehtiosa jää mullan pinnalle. Mullan alle upotettuun ruotiin kasvaa pian uudet juuret ja eipä aikaakaan, niin mullan pinnalle alkaa ilmestyä uusia lehtiä.
 |
| Nyt vain odotellaan kasvun ihmettä. |
 |
| Lokoisaa loppuviikkoa! |
