Kahden naisen talkoot

Minulla on tapana käyttää puutarhahommissa sekä lapsi- että vanhustyövoimaa. Milloin laitan rakkaat lapsukaisen kylvämään herneitä tai haravoimaan, milloin pyydän isääni nikkaroimaan istutuslaatikoita tai auttamaan hedelmäpuiden suojauksessa. Torstaina houkuttelin äitini kitkemistalkoisiin mökille.

Äitini jatkoi kitkemistä lähes auringonlaskuun saakka.

 

Äitini kitki hyötytarhan alueelta jättipalsamia. Tässä vaiheessa vuotta sen taimet on helppo tunnistaa pyöreähköistä, punertavareunaisista sirkkalehdistä. Hyötytarhan osalta kitkeminen tuli valmiiksi, ja äiti ehti vähän myös kukkatarhaksi kutsumani alueen puolelle.

 

Jättipalsamin sirkkalehdet on aika helppo tunnistaa.
Lisää jättipalsamista voi lukea esimerkiksi vieraslajit.fi-sivustolta.

 
Äidin kitkiessä minä keskityin huoltamaan istutusalueita. Laitoin lavakauluslaatikoihin lisää multaa. Multa pääsi loppumaan kesken, joten kaikkiin hyötytarhan istutusalueisiin sitä ei riittänyt. Kylvin yhteen lavakauluslaatikkoon rivin porkkanaa 'Nantes 2'. Samaan laatikkoon on tarkoitus istuttaa myöhemmin sipulia. Lisäsin multaa myös hyötytarhan reunalla olevaan kesäkukkapenkkiin. Alustavan suunnitelmani mukaisesti kylvin siihen oopiumiunikkoa 'Bread Seed Poppy', pioniunukkoa 'Lilac Pompom', sirokannusruohoa 'Licilia Peach', silkkiunikkoa 'Mother of Pearl' sekä sinisievikkiä 'Penny Black'. Olen kieltämättä kylvöjeni kanssa aika aikaisessa, mutta jospa en kuitenkaan liian aikaisessa.

Käytin viime vuodelta jääneen porkkanansiemenpussin viimeiset siemenet.
Jos nämä eivät enää idä, on minulla jo uusia siemeniä odottamassa.

Pikkuisen käväisin välillä haravoimassakin. Vaikka kuinka haravoi ja lehtikasat kasvavat, niin tuntuu, ettei lehtien määrä nurmikolta juurikaan vähene. Onneksi nurmi pian kasvaa, ja ensimmäisen leikkauksen myötä myös lehdet silppuuntuvat ja katoavat nurmen sekaan. Eikä lehdistä toki mitään suurempaa haittaa ole.

Lumikolat odottelevat, josko vielä tulisi takatalvi. Lehtien haravointiin niistä ei oikein ole.

Illat alkavat olla jo ihanan valoisia myöhään saakka, emmekä meinanneet millään malttaa lopettaa puuhastelua. Minä päätin loppuajasta käydä tulevan ruiskaunokkiniityn kimppuun. Aion sijoittaa niityn yhteen hyötytarhan nurkkaan, viime syksynä istuttamani arnoldinpihlajan 'Kirsten Pink' ympärille. Kiskoin alueen kasvillisuutta pois ja möyhensin maata kuokalla. Noin puolet alasta jäi vielä kuokkimatta. Ihan yöhön asti emme viitsineet jäädä hommiin, sillä vanhempani ajoivat vielä samana iltana kotiinsa, jonne on meiltä matkaa yli sata kilometriä.

Kevätkukkia oli tietenkin käytävä kurkistelemassa. Tulppaaneissa oli jo lupaavia nuppuja.
Enpä muuten ennen ole kiinnittänyt huomiota pieniin karvoihin lehtien reunoissa.

Tämmöisiä talkoopäiviä saisi olla enemmänkin. On mukava puuhastella yhdessä, ja tulostakin syntyy nopeammin kuin yksin puurtaessa. Ehkäpä kutsun äitini kesällä istutustalkoisiin. Eivätkä kitkettävätkään varmasti lopu kesken. Olisi ihana viettää kokonainen päivä tai parikin mökillä puutarhapuuhissa ja valmistaa talkooruuat ja -herkut mökillä. Tällä kertaa tarjosin vanhemmilleni eväät lähipizzeriasta. Jäipähän enemmän aikaa puutarhatoimille.

Ihanaa äitienpäivän iltaa!

Uuden kodin kevätkukat

Tämä on ensimmäinen kevät uudessa kodissamme. Elämä on siis vielä pihaolosuhteisiin ja kasveihin tutustumista. Kevätkukkia pihalla ei tunnu hirveästi olevan valmiina, mutta jotain sentään löytyy. Yhden kukkapenkin reunalla kasvaa lumikelloja. Toisen penkin etuosassa näyttää nousevan jonkin verran scilloja. Samaisia scilloja on yksittäin myös siellä täällä nurmikolla.

Lumikellot jaksavat vielä sinnitellä, kauaa ne tuskin enää kukkivat.

Itse perustin viime syksynä kukkapenkin pääosin alennusmyynneistä haalimilleni kukkasipuleille. Penkki sattui kohtaan, jossa lumet viipyivät keväällä pitkään, joten siinä ei vielä kuki mikään. Piippoja on onneksi noussut mukavasti.

Pii-paa-piipottaa! Etualalle on tarkoituksella jätetty tilaa daalioille.

 
Kevään tuloa seuratessani olen koittanut painaa mieleeni paikkoja, joista lumet sulavat ensimmäisenä. Niihin kohtiin kannattaa ensi syksynä istuttaa keväkukkijoita. Ihan ensimmäisenä sulavat tietenkin seinänvierustat, mutta niiltä on tarkoitus siirtää aiemmatkin kasvit pois rakennussuositusten mukaisesti ja kenties kattaa maa soralla.

Seinänvieruskasveista muun muassa ruusut odottavat siirtoa muualle.

 

Takapihalle johtava laatoitettu polku paljastui lumen alta ensimmäisten joukossa. Sitä reunustamaan olenkin ajatellut istuttaa kevätkukkia. En ole vielä päättänyt, teenkö oikein kukkapenkit vai istutanko vain nurmikon sekaan esimerkiksi scilloja. Niihin kohtiin nurmikkoa, jossa scilloja kasvaa jo valmiiksi, aion istuttaa niitä lisää.

Minulla ei ole scillamerta vaan ainoastaan scillapisaroita.

Omenapuun juurelta lumet sulivat myös melko varhain. Senkään osalta en ole varma, kannattaako omenapuun alle tehdä kukkapenkki vai onko parempi istuttaa jotain kevätkukkaa nurmikon sekaan. Koen, että pihallamme ei ole hirveästi otollisia paikkoja kukkapenkeille, joten ehkä omenapuun alus kannattaa hyödyntää istutusalueena.

Tämmöisiä tulppaanisöpöliinejä pitäisi olla pian luvassa.

 

Ajatus lähtee rönsyilemään, joten palataanpa kevätkukkiin ennen kuin teksti lähtee ihan laukalle. Olin autuaasti unohtanut, mitä kukkasipuleita istutin viime syksynä, joten kaivelin vähän puutarhapäiväkirjaani. Kotipihamme uuteen penkkiin olen näemmä istuttanut tulppaaneja 'Menton', 'Miss Elegance', 'Candy Prince', 'China Town' ja 'Tabledance', pallerolaukkaa, hajulaukkaa, tähtitulppaania 'Little Beauty' sekä sekoituksen kasvitieteellisiä tulppaaneja. Eipä noista mikään taida kovin aikainen kukkija ollakaan. Ensi syksynä panostan varhain kukkiviin kevätkukkiin!

Tämmöisiä laukkoja pitäisi myös päästä kohta ihailemaan...

...samaten tämmöisiä pieni suloisuuksia.

 

Eilen kävin kukkaostoksilla. Suunnittelin ostavani vain seinälle kiinnitettävän ruukun sekä kesäkukkia kotipihalle ruukkuihin ja yllättäen jopa pysyttelin suunnitelmassani. Täytyy ihan taputtaa itseäni olalle. Itse asiassa ostin jopa vähemmän kukkia kuin aioin. (Se tosin johtui melko suppeasta valikoimasta. Jonkun viikon päästä valikoima on varmasti laajempi.) Yllätin itseni myös kukkien värien kanssa, sillä kuvittelin haluavani vaaleanpunaisia ja sinisiä sekä ehkä vähän valkoisia kukkia, mutta päädyinkin keltaisiin ja sinikeltaisiin orvokkeihin. En sentään ihan räikyvän keltaisiin, sitten olisin jo ollut syytä kääntyä lääkärin puoleen.

Mielestäni nämä orvokit ovat sievän värisiä.
Osassa kukista on lisäksi selkeä häivähdys vaaleankeltaista.

Kotimme seinillä oli edellisen asukkaan jäljiltä parvekeruukkuja. Niistä suurin osa kuitenkin hajosi ikkunaremontin yhteydessä, koska ne olivat tietenkin ikkunoiden alla. Vain yksi laatikko on ehjä, se kun ei ole ikkunan alla. Istutin sinikeltaiset orvokit siihen.

Kunhan orvokit tuosta tuuhistuvat, tästä tulee oikein kiva.

 

Keltaiset orvokit istutin ostamaani ruukkuun. Ruukku oli tarjouksessa ja mielestäni kaunis. Toistaiseksi se on terassipöydän päällä, sillä en vielä ole varma, mihin sen kiinnitän ja toisekseen, millä sen kiinnitän. Siinä on takaosassa koukut, joilla sen saisi vaikka kaiteeseen kiinni, mutta ei meillä ole mitään kaiteita. No eiköhän tuolle joku viritys keksitä.

On näissä orvokeissa kieltämättä sittenkin ripaus kirkkaankeltaista.
Olisikohan kuitenkin syytä pistäytyä lääkärissä?

Tänään on ollut ihan mahtavan lämmin päivä. Puutarhapuuhat eivät tosin ole tänään juurikaan edenneet. Istutin vain orvokit ruukkuihin, kun eilen en ehtinyt. Ulkoilutin sentään taas liljoja, daalioita sekä gladioluksia, ja pääsipä sisällä talvettamani verenpisarakin käymään pihalla. Huomenna yritän päästä mökille jatkamaan kitkentäpuuhia ja kylvämään ainakin ne porkkanansiemenet, jotka yhä edelleen odottelevat malttamattomina takkini taskussa. Kotipihallekin alkaa pikkuhiljaa muodostua jonkinlaisia suunnitelmia, mutta palaan niihin joskus toiste. Ihana puutarhakausi edessä!

Aurinkoista loppuviikkoa!

Mökkikauden avaus

Eilen menimme kaverinsa luona kylässä ollutta tytärtä vaille koko perhe mökille. Mies lämmitti tulisijaa ensimmäistä kertaa tälle vuotta. Pojan kanssa paistoimme siinä makkarat. Trampoliinikin pystytettiin pihalle. Mikä tärkeintä, pääsin aloittamaan puutarhapuuhat. Mökkikausi on siis virallisesti avattu.

Piti ottaa itselleni kuva kuraisista saappaista muistutukseksi,
ettei mökille kannata vielä lähteä hempeän vaaleanpunaisissa lenkkareissa.

 

Lumet ovat vihdoin sulaneet ja maa sen verran kuivunut, että mökkitontilla pystyy tarpomaan uppoamatta kainaloita myöten kuraan. Hyötytarhan puolella tulvii vielä jonkin verran, mutta pääsin kuitenkin istutusaluiden ja kasvilaatikoiden kimppuun. Kitkin rikkaruohot, silppusin kuivuneet kasvit mullan sekaan ja mylläsin maan kuokalla. Suunnittelin jo vähän, mitä kylvän tai istutan mihinkin, mutta mukaani ottamat porkkanansiemenet jäivät vielä taskuun.

Tarkoitukseni oli ottaa ennen ja jälkeen kuvia mökiltä, mutta sattuneesta syystä, (lue eteenpäin, niin tiedät miksi), jälkeen kuvat jäivät ottamatta. Tässä hyötytarha ennen siistimistä.

 

Hyötytarhan reunalla kasvaneiden tuoksuherneiden lakastuneet varret saivat huutia. Mietin jo ilolla, mitä kukkia kylväisin niiden kohdalle tänä vuonna. Kenties erilaisia unikkoja, sirokannusruohoa ja sinisievikin tummakukkaista lajiketta 'Penny Black'. Toisaalta myös köynnöskrassit sopisivat paikkaan hyvin. Penkkiä kyllä mahtuu edelleen laajentamaan tarhan nurkkaa kohti, mikä mahdollistaisi useampien lajien kylvämisen.

Tuoksuherneen kuihtuneet varret näyttivät aika veikeiltä.

Oleskelupihalla riittää haravoimista. Ensimmäisen haravointikierroksen sain jo tehtyä, mutta lehtiä jäi vielä haravoitavaksi toiselle tai kolmannellekin kerralle. Muiden puuhien lomassa kitkin jättipalsamivauvoja, mutta kunnollinen kitkentäoperaatio jäi toiseen päivään. Tavoite on päästä jättipalsamista joskus täysin eroon, mutta se vie varmasti vuosia. Lisäksi kitkin kukkapenkeistä rikkaruohoja pois. Riemastuin huomatessani, että pionipenkkissäni näkyi melko varmasti rikkaruohojen lisäksi myös pionien alkuja. Pelkäsin, että paikka olisi niille liian kostea, mutta kohopenkki on ilmeisesti suojellut niitä liialta kosteudelta. Myös penkissä olevista kärhöistä ainakin toinen on hengissä. Toisen tilannetta en ehtinyt tarkistaa, kun mies tuli ilmoittamaan, että auton rengas näyttää puhjenneen, syssäsi vauvan minulle ja lähti jalan hakemaan kotoa rengasta puhjenneen tilalle. Onneksi mökiltä ei ole pitkä matka kotiin. Renkaan vaihdon jälkeen oli kuitenkin aika lähteä mökiltä, minulla kun oli vielä käsityöpuodin palaveri illalla. Tästä syystä jälkeen kuvat jäivät siis ottamatta.

Nurmikolla kasvoi tämmöinen. Taitaa olla lajia Filius parvus.

Kasvihuoneen paikka jäi vielä päättämättä. Ostin aiemmin keväällä Lidlistä samanlaisen pikkuruisen muovihärpäkekasvihuoneen, jollainen minulta hajosi toissatalvena. Tänä vuonna saan siis tomaatit ja paprikat jälleen kasvihuoneeseen. Siellä ne ehtinevät kypsyä paremmin kuin viime vuonna taivasalla.

Sitruunaperhonen sattui lentämään paikalle juuri, kun kuvasin scilloja.

 

Hetken maltoin ihastella oleskelupihan ja hyötytarhan välisessä rinteessä kasvavia scilloja sekä viime syksynä pihaantulon vierustalle istuttamiani krookuksia. Krookuksia oli käynyt ihailemassa joku muukin ja haukannut niistä samalla välipalaa. Onneksi vahinko oli melko vähäinen.

Kiireessä napatut kuvat ovat vähän mitä sattuu,
mutta kyllä tästä erottaa, että 'Blue Pearl' krookuksia on vähän maisteltu.

 

Seuraavalla mökkireissulla aion ainakin jatkaa kukkapenkkien ja jättipalsamien kitkemistä sekä kylvää takin taskussa odottelevat porkkanansiemenet. Kukkaniityn perustamista voisi myös aloitella. Ajattelin kitkeä niitylle varaamaltani alueelta enimmät rikkakasvit, kääntää maata, peittää alueen sanomalehdillä ja laittaa niiden päälle hiekan ja mullan seosta.

Viime kesänä laittelemieni ojanvieruspenkkien huolto jäi toiseen kertaan.

 

Tänään pysyttelen kuitenkin kotipihalla. Eilen ulkoilutin jo liljoja ja tänään heitin myös daaliat ja gladiolukset hetkeksi ulos. Liljoissa on jo nuppuja, joten toivon, että pääsen istuttamaan ne pian pihalle. Katsotaan, pääsenkö jo aloittamaan varsinaisia puutarhatöitäkin tänään vai meneekö aikani pohtiessa, minne siirrän kasvit seinänvierustoilta ja minne teen uudet kukkapenkit.

Vaan nyt ulos kauniiseen auringonpaisteeseen ja linnunlauluun,
jotten ihan mökkihöperöidy niin kuin tämä tiskikaappiin kurkottanut daalia.

Huhtikuun iloisia kohtaamisia

 Huhtikuun loppupuoliskolle mahtui monta iloista kohtaamista. Kevät todella saapui ja toi tullessaan ihania jälleennäkemisiä. Mökillä tapasin lumen alta paljastuneet alppiruusuni. Laitoin niille silloin varmuuden vuoksi hallaharson suojaamaan kevätauringolta. Tämänpäiväisellä mökkireissullani uskalsin jo riisua suojan pois. Huhtikuun mökkikäynnillä tapasin useita sitruunaperhosia ja ojasta lähti lentoon sorsapariskunta.

Löydätkö kuvasta kaksi sorsaa? Kuvattu 18.4.2023

 

Ensimmäiset leskenlehdet näin joko 10. tai 17.4. käydessäni tyttäreni ratsastustunnin aikana lenkillä. Valitettavasti muistini teki tepposet, enkä pysty sanomaan juuta enkä jaata suuntaan taikka toiseen sen puolesta, kumpi oli oikea leskenlehden bongauspäivä. Blogini on siis erittäin epäluotettava puutarhapäiväkirja. Olen kuitenkin todistettavasti ottanut leskenlehdistä kuvan 18.4. mökkitiemme varrelta.

Mökkitien leskenlehdet

Huhtikuun lopulla koin myös erityisen ihastuttavan jälleennäkemisen. Lenkin varrella vastaan tuli nimittäin puun oksalla roikkuva lapanen. Eikä mikä tahansa lapanen, vaan minun ikioma lapanen, jonka katoamista harmittelin maaliskuussa. Joku ihana ohikulkija oli kaiketi poiminut sen maasta ja nostanut oksalle talteen. Mikä onni! Ehkäpä puutarhaostokseni pysyvät nyt paremmin hanskassa.

17. huhtikuuta piha oli vielä aivan luminen.
Orava antoi taidonnäytteen ketteryydestään.

 

Kotipihalla iloa ovat tuottaneet oravat. Yhteensä niitä pyörii pihamme seutuvilla ainakin kolme. Kun pari viikkoa sitten aloitin kirjoittelemaan tätä postausta, saatoin samalla seurailla ikkunasta, kun orava taiteili omenapuussamme ja kävi välillä evästämässä puussa roikkuvalla lintulaudalla. Sain myös todistaa sen harrasta siistiytymistuokiota. Mahanalus ja korvantaustat tulivat sangen puhtaiksi. Siistiytymisen jälkeen orava kävi aivan ikkunani edustalla, kuin esittelemässä minulle kiiltävää turkkiaan ja pörröistä häntäänsä. Oikea hurmuri!

Kukkaterapiaa oli haettava Lontoosta asti. Tämä kuva on Hyde Parkista.

Huhtikuun viimeinen viikko oli myös yhtä jälleennäkemisen riemua, sillä käväisin muutaman päivän tyttäreni ja sisareni kanssa Lontoossa. Edellisestä Lontoon reissustani oli vierähtänyt jo kymmenen vuotta, joten jälleennäkeminen oli todella toivottu ja odotettu. Alunperin meidän piti lähteä reissuun jo kolme vuotta sitten, mutta silloin matkamme peruuntui koronan vuoksi. Onneksi matka toteutui nyt! Kevät oli Lontoossa pidemmällä kuin täällä. Suureksi onneksi toivomani tulppaanikausi oli vielä meneillään. Mielestäni Lontoon kenties kaikkein parasta antia ovatkin sen ihastuttavat puistot. Matkakuume tietenkin vain kasvoi reissun myötä ja ikävä Britteinsaarille jäi kalvamaan.

Russell Square tarjosi kaipaamiani tulppaaneja.

On kuitenkin ihana olla taas kotona, varsinkin kun puutarhavuoden parhaat ajat ovat käsillä. Lumet alkavat olla miltei sulaneet, kotona kukkii yksi lumikellorypäs ja mökillä pieni scillameri. Muutoin meidän pihamme ovat vielä aika kukattomia ja olenkin jo alkanut pohtia syksyn kukkasipuli-istutuksia. Tuntuu nimittäin vähän vieraalle, kun pihalla ei vielä juurikaan kuki. Vaan ensin käydään kevätpuuhiin! Ajattelin sään salliessa sunnuntaina kääriä hihat ja ryhtyä mökillä pihan kevätsiivoukseen. Samalla voisi jo kylvää hyötytarhan ensimmäiset siemenet.

Touhukasta toukokuuta!
(Tämän inspiraation kesän kukkaistutuksiin tarjosi Hyde Park.)