Köynnökset kuosiin

Huonekasvini ovat jo pitkään odottaneet keväthuoltoa. Herttaköynnösvehkat ja kultaköynnökset pääsivät viimein ehostettavaksi, muut joutuvat vielä odottelemaan kauneudenhoitovuoroaan.

Saman tason päällä olleen herttaköynnösvehkan ja kultaköynnöksen varret olivat ihanasti kietoutuneet toistensa ympärille. Oli aikamoinen selvittely ennen kuin sain edes nostettua kasveja alas hyllyltä.

Suloinen köynnösten sekamelska

Herttaköynnösvehka näytti olevan muuten hyvässä kunnossa, mutta ruukku oli alkanut käydä sille ahtaaksi ja juuret työntyivät jo ruukun pohjan rei'istä ulos. Aioin vaihtaa sen isompaan ruukuun, mutten löytänyt sopivaa ruukkua, joten se sai luvan jäädä odottelemaan vanhassa ruukussaan kunnes ehtisin ostaa sille uuden ruukun.

Herttaköynnösvehka koko komeudessaan

 Kultaköynnös sen sijaan vaati myös saksimista. Osa sen versoista oli pahoin kaljuuntunut juuresta. Napsin kaljuuntuneet versot karskisti pois, vaikka niiden latvat olivatkin lehteviä.

Kultaköynnös oli kasvanut melkoisen pitkäksi.

Saksimisen jälkeen kultaköynnös pääsi suihkuun ja suurempaan ruukkuun. Pienempää kultaköynnöstä ainoastaan saksin ja suihkuttelin, se sai jäädä jatkamaan eloaan vanhassa ruukussaan. Pintamultaa kaaputin toki hieman pois ja korvasin sen uudella mullalla.

Pienempi kultaköynnös suihkun ja saksimisen jälkeen

 Enhän minä tietenkään raaskinut heittää saksimiani elinvoimaisia kultaköynnöksen latvoja menemään vaan leikkelin niistä lyhyempiä pistokkaita ja iskin ne maljakkoon juurtumaan.

Kultaköynnöksen pistokkaat ilahduttavat nyt maljakossa.

Olin ottanut köynnöksistä jo alkutalvesta pistokkaita, joten nyt minulla on kahdeksan kultaköynnöksen ja kaksi herttaköynnösvehkan komeat juuret kasvattanutta pistokasta odottamassa ruukkuun istuttamista sekä kymmenen uutta kultaköynnöksen pistokasta kasvattelemassa juuria.

Kahdeksan kultaköynnöstä vailla ruukkua

Järjenvastaista touhua, enhän minä minnekään saa mahtumaan noin montaa köynnöstä. Puhumattakaan siitä, kun nekin kasvavat niin suuriksi, että joudun ottamaan myös niistä pistokkaita. Kotimme saattaa pian muistuttaa enemmän viidakkoa kuin asumusta.

Näin veikeiltä pistokkaat näyttivät ennen erottelua.

 Nuorempi herttaköynnösvehka ei tarvinnut saksimista eikä edes pintamullan vaihtoa, sillä sen istutin vasta viime lokakuussa. Se on vanhemman herttaköynnösvehkani latvapistokas, jota juurrutin pitkään ja hartaasti maljakossa.

Pistokkaasta kasvatettu herttaköynnösvehka

 Onneksi on vielä näitä sisällä tehtäviä kasvipuuhia, sillä ulkona paukkuu jälleen pakkanen. Tänään ei sentään enää sada lunta vaan aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta. Sääennusteiden mukaan plussa-asteita saa meilläpäin odotella viikonloppuun asti ja sittenkin lämpötila käynee vain päivällä asteen verran plussan puolella. Parempi toki sekin kuin jatkuvat pakkaset ja lumipyryt.

"Maaliskuu maata näyttää" piti onneksi paikkansa, vaikka nyt ei hirveästi maata enää lumen alta näykään. Toivoa sopii, että "huhtikuu purot täyttää" käy myös toteen. En tosin kaipaa mitään runsaita sateita, riittää kun lumet sulaisivat ja luonto pääsisi kukkaan. Siihen asti on tyydyttävä huonekasvien ja kaupan kukkakimppujen kukintaa.

Nauttikaamme auringonpaisteesta tämän saintpaulian lailla!