Ensilumi

 Ensilumi ei ole se sana, jonka haluaisi kirjoittaa puutarhablogin postauksen otsikoksi, kun on juuri ostanut muutaman pionin juurakon. Pilvet eivät kuitenkaan kysyneet minun mielipidettäni, vaan antoivat ensilumen leijailla puutarhaani lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

Syyshortensia 'Vanille Fraise' ei antanut lumen häiritä kukintaansa.

 Pionien juurakot odottavat vieläkin istutusta, vaikka lumet sulivatkin jo pois. Olin viikonlopun pienimmäisen kanssa kahdestaan kotona, ja ensimmäisen päiväkotiviikkonsa jälkeen pikkuinen oli tietenkin saanut flunssan. (Palasin itse viime viikolla töihin, joten uuteen arkeen on totutteleminen itse kullakin.) Nyt olen sitten itsekin flunssassa, joten lapion varteen tarttuminen ei houkuta.

 

Keijun tarjoilema vesi oli jäätynyt ja keiju oli saanut lumilakin.

Pionien lisäksi jokunen kukkasipulikin on vielä istuttamatta. Ainakin osan ajattelin istuttaa mökille viime syksynä tekemäni sekalaisen kukkasipuli-istutuksen jatkoksi.

Possu näytti nauttivan lumesta.

Mökillä on hommat vielä muutenkin kesken. Hedelmäpuut pitää aidata pitkäkorvien ja muiden ahmattien varalta. Kana-aitaus täytyy tyhjentää ennen pysyvien lumien tuloa. Hyötytarhassa tulee kitkeä ja mielellään tekisin sinne myös joitain syyskylvöjä. Kasvihuoneen purkaminenkin jäi viime kerralla hieman kesken.

Enkeli värjötteli varpaat lumessa.

Kotipihalla pari kesän ruukussa elellyttä ruusua odottaa maahan istuttamista. Daaliat sain sentään kaivettua ylös jo ennen lumien tuloa, mutta nekin jäivät kärsivällisesti odottelemaan jatkotoimenpiteitä autotallin seinustalle. Gladiolukset on vielä kaivamatta ylös penkistä.

Onneksi tämä näkymä on toistaiseksi mennyttä, puuhaa kun riittää vielä vaikka kuinka.
Onneksi ensi viikko on lomaa! Toivottavasti silloin ollaan terveenä.

Syksystä talveen ja takaisin

Viime aikoina blogissani on ollut kovin hiljaista. Kirjoitusaiheita ja jopa muutamia valokuvia kyllä löytyy, mutta jostain syystä blogin kimppuun käyminen ei ole innostanut. Vaan tänään tuo kadonnut innostus löytyi. Tällä hetkellä maa on sula, märkä ja harmaa, ja minun on vaikea löytää siitä mitään kaunista. Niinpä palaan nyt ajassa pari kolme viikkoa taaksepäin.

21.10. maa oli jäässä ja kauniiden huurankukkien peitosta. Jää- ja lumikiteet kimmelsivät kuin helmet tai timantit ja tekivät minut niin onnelliseksi.

Huurrekuorrutteen saanut ruusu 'The Fairy'

Ruusu 'Aspirin Rose'

Toiset kasvit olivat saaneet runsaamman hilekerroksen.

Satumaisen kaunis ruiskaunokki

Lokakuun lopulla satoi lunta. Olin vieläkin onnellisempi. Leikimme tyttäreni kanssa ulkona lumileikkejä, ja maailma näytti niin paljon valoisammalta.

Ruusut olivat kauniita lumikuorrutteisinakin.
Tässä 'The Fairy'

Vuodenaikojen upeat kontrastit näkyivät mansikassa.

Kurjenmiekat eivät jaksaneet vastustaa lumen voimaa.

Syysistutuskin oli saanut kevyen lumipeitteen.

Luonto oli tehnyt myös upeita jääkoristeita:

Olipa ihana palata näiden kuvien myötä pakkaspäiviin. Toivottavasti saadaan lähiaikoina nauttia jälleen pakkasista ja lumesta. Pikainen sääennusteen vilkaisu ei vaikuta kovin lupaavalle, muutamaa plussa-astetta näyttää ainakin viikonlopulle.

Vaikka sää onkin mielestäni kurja, joulunodotus tuo valoa ja iloa päiviini. Tyttäreni on innokas askartelemaan ja kuuntelemaan joululauluja, joten niiden parissa vietämme tuokioita lähes joka päivä. Myös isänpäivä tuo ihan mukavaa vaihtelua arkeen. Tosin ärsyttää, kun en tiedä, mitä ruokaa tarjoisin. Ravintolaan ei oikein tee mieli lähteä pienten lasten kanssa, ne kun ovat kuitenkin pullollaan väkeä, eikä lapset välttämättä viihdy kovin hyvin, etenkään, jos ruokaa joutuu odottamaan pitkään. Mitä teillä syödään isänpäivänä?

Mukavaa viikonloppua!