Ykkösestä kymppiin -haaste

Anna Satavuotiaan sylissä -blogista  pisti pystyyn hauskan numerohaasteen. Tarkoitus on listata ykkösestä kymppiin ihan mitä tahansa. Minä yritän pysytellä puutarhaani liittyvissä asioissa.

Yksi

Ensimmäisenä tulee tietysti puutarhuri itse. Täällä blogin takana hääräilen yksistään minä, Anniina. Blogimaailmassa pyörin tosin nimimerkillä Keijunkukkanen. Olen reilu kolmekymppinen neljän lapsen äiti. Puutarhuroinnin lisäksi harrastan muun muassa ratsastusta. Minua kuvailee aika hyvin termi taivaanrannan maalari. Ilman haaveita ja unelmia elämä olisi tylsää!

Puutarhuri elementissään kesällä 2022

Kolmatta lastamme odottaessani haaveilin pukeutuvani kauniiseen mekkoon ja otattavani masukuvan kukkameren keskellä tai niityllä hevosen kera. Lopulta kuitenkin näppäsin kuvan itse ajastimen avulla. Kurahousut jalassa villiintyneen hyötytarhan edessä antaa kieltämättä todellisemman kuvan minusta ja elämästäni.

Kaksi

Minulla on kaksi karvaista huonekasvien hoitajaa. Kyseessä on tietenkin kissamme Sintti ja Nöppe. Useimmiten heistä on tosin kasveille enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä niin huonekasvit kuin kukkakimputkin joutuvat kissimirrien hampaisiin. Sen vuoksi pidänkin kaikki esikasvatettavat taimet visusti suljetun oven takana omassa työhuoneessani. Puutarhurin terveydelle kissoilla on kuitenkin enimmäkseen hyviä vaikutuksia.

Kissat muistuttavat meitä ihmisiä ottamaan rennosti ja nauttimaan hetkestä.

Kolme

Hääräilen kolmessa eri puutarhassa: kotonamme, mökillämme sekä toisinaan (nykyisin tosin sangen harvoin) vanhempieni pihassa. Kotipihamme on (liian) pieni omakotitalon piha taajama-alueella. Mökkitonttimme on noin puolitoista hehtaaria, mutta siitä puutarhakäytössä on vain pieni osa. Sekä kotimme että mökkimme sijaitsevat III-vyöhykkeellä. Mökkimme on kävelymatkan päässä kotoamme, mutta kuitenkin juuri ja juuri taajama-alueen ulkopuolella. Vanhempieni piha sijaitsee IV-vyöhykkeellä ihanasti metsän keskellä.

Piti ihan etsimällä etsiä, että löysin kuvaa vanhempieni pihasta.
Tämä kuva on otettu 23.5.2020 metsän reunan istutuksesta.

Neljä

Puutarhassani pyörii neljä pientä touhottajaa, joita lapsiksikin kutsutaan. Heidän vuokseen pihalle on jätettävä nurmitilaa kaikenlaisia leikkejä ja pelejä varten. Muuten saattaisin täyttää koko pihan istutuksilla. Lapsillamme on kotipihassa oma Lastentarha, johon he saavat itse valita kasveja. Lapsukaiset eivät ole yhtä innostuneita puutarhanhoidosta kuin äitinsä, mutta he auttelevat minua kuitenkin toisinaan esimerkiksi siementen kylvössä tai kukkasipulien istutuksessa. Marjapensaiden ja omenapuun satoa he maistelevat mielellään.

Pienten puutarha-apureiden talvijalkineet, nuorimmaiselle riittää
pelkät villasukat, hän kun ei vielä juurikaan liiku edes vaakatasossa.

 

Viisi

Kotipuutarhassani on viisi marjapensasta: kolme mustaviinimarjaa, yksi punaviinimarja ja yksi karviainen. Mökillä marjapensaita on lisää, tosin niistä suurin osa on päässyt aika huonoon kuntoon. Marjoja kerään lähinnä pakkaseen. Joskus olen keittänyt viinimarjamehua, mutta viime vuosina se on jäänyt. Parhaita marjat ovat tietenkin tuoreina suoraan pensaista napsittuina!

Punaviinimarjoja kypsymässä heinäkuussa 2024

Kuusi

Minulla on tällä hetkellä käytössä kuusi lavakauluslaatikkoa kasveja varten. Kotipihan Lastentarhassa on kolme laatikkoa ja mökin hyötytarhassa toiset kolme. Lastentarhaan tosin pitäisi lisätä neljäs laatikko nuorimmaiselle. Lisäksi pari lavakaulusta odottaa maalausta ja mökin hyötytarhaan pääsyä. Ne aion kylläkin pyhittää täysin kesäkukille.

Lastentarha laajentunee tulevana kesänä yhdellä laatikolla.

Seitsemän

Kotipihallamme kasvaa seitsemän pionia. Välipihalla kasvoi ennestään yksi pioni, jonka jaoin kahtia syyskuussa 2023 ja siirsin molemmat puolikkaat takapihalle. Niiden seuraksi istutin kuukautta myöhemmin pionit 'Lancaster Imp', 'Immaculée', 'Inspecteur Lavergne', 'Madame Emile Debatene' ja 'Catharina Fontijn'. Pionit eivät ilmeisesti kukkineet viime vuonna, koska minulla ei ole niistä kuvaa kukkivana. Jotenkin on vaikea uskoa, että pionien kukinta olisi onnistunut jäämään minulta huomaamatta.

Keiju ja possu vahtivat pionien taimia 2.7.2024.

Kahdeksan

Olen kirjoitellut tätä puutarhablogia kahdeksan vuotta. Ensimmäisen postauksen julkaisin 8.3.2017. Silloin olimme vastikään muuttaneet edelliseen kotiimme ja pääsin laittamaan ensimmäistä ikiomaa pihaa. Kyseinen rivitalon piha kokikin käsissäni aika isoja muutoksia. Syksyllä 2022 muutimme nykyiseen kotiimme rivitaloasunnon jäätyä kasvavalle perheellemme liian pieneksi.

Ensimmäinen ikioma pihamme elokuussa 2022

Yhdeksän

Kylvin tammikuussa yhdeksän eri kasvilajin tai -lajikkeen siemeniä: persiljaa, vihanneskrassia, sitruunamelissaa, timjamia, tähkälaventelia, paprikaa 'California Wonder', nimetöntä paprikaa, chiliä ja kelloköynnöstä.

Timjami kasvaa kirpputorilta ostamassani kulhossa.

 Kymmenen

Mietin tätä kohtaa päiväkausia. Lopulta kipitin kauppaan ja ostin yhden saintpaulian. Nyt minulla on tasan kymmenen huonekasvia. Mitäpä sitä ei blogihaasteen vuoksi tekisi?

Tällaisen söpön saintpaulian uhrauduin ostamaan.

Kiitos veikeästä haasteesta, Anna! Tähän vastaaminen vaati pieniltä aivonystyröiltäni ankaraa työskentelyä, mutta se oli oikein hauskaa.

Toivottavasti muutkin tarttuvat haasteeseen!

Saintpaulioiden keväthuolto

Viime viikolla saintpauliat eli paavalinkukat pääsivät keväthuoltoon. Aiemmin kerroinkin köynnösteni keväthuollosta. Kääpiöbanaani ja kahvipensas odottavat vielä omaa vuoroaan.

Aikoinaan mieheltäni saamani vaaleanpunakukkainen, pikkuämpärissä kasvava saintpaulia oli kaikista hyväkuntoisin. Sille vaihdoin vain pintamultaa ja poistin kuihtuneita lehtiä.

Tämä on muistaakseni vanhin saintpauliani.

Isompi vaaleanpunakukkainen paavalinkukka olikin vähän huonommassa kunnossa. Sillä oli runsaasti kuihtuneita ja huonokuntoisia lehtiä ja sen runko oli melko pitkältä matkalta kaljuuntunut. Poistin kaikki huonot lehdet sekä vanhat mullat ja leikkasin myös juuria vähän lyhyemmiksi. Sitten istutin kasvin uuteen multaan.

Tämä on muuten kasvatettu ensimmäisenä mainitun saintpaulian lehtipistokkaasta.

Viimeinen, sinikukkainen saintpauliani oli kaikkein huonokuntoisin. Sille oli ehtinyt kasvaa pitkä, kalju varsi ja se oli myös kovin taipunut. Onnistuin vielä sohaisemaan sitä niin, että varsi katkesi mullan pinnan tasalta poikki. Istutin sen uuteen multaan niin, että tökkäsin kaljun varren täysin mullan alle. Toivotaan, että se lähtee juurtumaan.

Sinikukkainen saintpaulia näytti tältä ennen huoltoa...

...ja tältä huollon jälkeen.

Aloin taas haaveilemaan uusista paavalinkukista. Joskus minulla oli pari ripsureunaista yksilöä, mutta ne kuolivat pois. Saintpauliat ovat minulle mieluisia huonekasveja, sillä yleensä ne ovat aika helppohoitoisia ja kukkivat runsaasti monta kertaa vuodessa.

Suloista kevään jatkoa!

Köynnökset kuosiin

Huonekasvini ovat jo pitkään odottaneet keväthuoltoa. Herttaköynnösvehkat ja kultaköynnökset pääsivät viimein ehostettavaksi, muut joutuvat vielä odottelemaan kauneudenhoitovuoroaan.

Saman tason päällä olleen herttaköynnösvehkan ja kultaköynnöksen varret olivat ihanasti kietoutuneet toistensa ympärille. Oli aikamoinen selvittely ennen kuin sain edes nostettua kasveja alas hyllyltä.

Suloinen köynnösten sekamelska

Herttaköynnösvehka näytti olevan muuten hyvässä kunnossa, mutta ruukku oli alkanut käydä sille ahtaaksi ja juuret työntyivät jo ruukun pohjan rei'istä ulos. Aioin vaihtaa sen isompaan ruukuun, mutten löytänyt sopivaa ruukkua, joten se sai luvan jäädä odottelemaan vanhassa ruukussaan kunnes ehtisin ostaa sille uuden ruukun.

Herttaköynnösvehka koko komeudessaan

 Kultaköynnös sen sijaan vaati myös saksimista. Osa sen versoista oli pahoin kaljuuntunut juuresta. Napsin kaljuuntuneet versot karskisti pois, vaikka niiden latvat olivatkin lehteviä.

Kultaköynnös oli kasvanut melkoisen pitkäksi.

Saksimisen jälkeen kultaköynnös pääsi suihkuun ja suurempaan ruukkuun. Pienempää kultaköynnöstä ainoastaan saksin ja suihkuttelin, se sai jäädä jatkamaan eloaan vanhassa ruukussaan. Pintamultaa kaaputin toki hieman pois ja korvasin sen uudella mullalla.

Pienempi kultaköynnös suihkun ja saksimisen jälkeen

 Enhän minä tietenkään raaskinut heittää saksimiani elinvoimaisia kultaköynnöksen latvoja menemään vaan leikkelin niistä lyhyempiä pistokkaita ja iskin ne maljakkoon juurtumaan.

Kultaköynnöksen pistokkaat ilahduttavat nyt maljakossa.

Olin ottanut köynnöksistä jo alkutalvesta pistokkaita, joten nyt minulla on kahdeksan kultaköynnöksen ja kaksi herttaköynnösvehkan komeat juuret kasvattanutta pistokasta odottamassa ruukkuun istuttamista sekä kymmenen uutta kultaköynnöksen pistokasta kasvattelemassa juuria.

Kahdeksan kultaköynnöstä vailla ruukkua

Järjenvastaista touhua, enhän minä minnekään saa mahtumaan noin montaa köynnöstä. Puhumattakaan siitä, kun nekin kasvavat niin suuriksi, että joudun ottamaan myös niistä pistokkaita. Kotimme saattaa pian muistuttaa enemmän viidakkoa kuin asumusta.

Näin veikeiltä pistokkaat näyttivät ennen erottelua.

 Nuorempi herttaköynnösvehka ei tarvinnut saksimista eikä edes pintamullan vaihtoa, sillä sen istutin vasta viime lokakuussa. Se on vanhemman herttaköynnösvehkani latvapistokas, jota juurrutin pitkään ja hartaasti maljakossa.

Pistokkaasta kasvatettu herttaköynnösvehka

 Onneksi on vielä näitä sisällä tehtäviä kasvipuuhia, sillä ulkona paukkuu jälleen pakkanen. Tänään ei sentään enää sada lunta vaan aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta. Sääennusteiden mukaan plussa-asteita saa meilläpäin odotella viikonloppuun asti ja sittenkin lämpötila käynee vain päivällä asteen verran plussan puolella. Parempi toki sekin kuin jatkuvat pakkaset ja lumipyryt.

"Maaliskuu maata näyttää" piti onneksi paikkansa, vaikka nyt ei hirveästi maata enää lumen alta näykään. Toivoa sopii, että "huhtikuu purot täyttää" käy myös toteen. En tosin kaipaa mitään runsaita sateita, riittää kun lumet sulaisivat ja luonto pääsisi kukkaan. Siihen asti on tyydyttävä huonekasvien ja kaupan kukkakimppujen kukintaa.

Nauttikaamme auringonpaisteesta tämän saintpaulian lailla!

Suloiset saintpauliat

Saintpaulia eli paavalinkukka on huonekasveista yksi ehdoton suosikkini. Ne ovat helppohoitoisia ja kukkivat komeasti vuodesta toiseen. Lapsuudenkodissani niitä kasvoi, ja kasvaa itse asiassa edelleen, rivissä ikkunalaudalla. Ehkä siksikin ne ovat minulle niin mieleen.

Saintpaulia Saintpaulia ionantha

Oma saintpauliakokoelmani on vielä suppea, mutta toissapäivänä se kasvoi kahdella uudella yksilöllä. Ihastelen usein erilaisia saintpaulioita kaupoissa, mutta huokeasta hinnasta huolimatta en raaski ostaa niitä juuri koskaan. Toissapäivänä olin kuitenkin huonolla tuulella ja päätin piristää itseäni kukkasilla.

Ennestään minulla on yksi sini- ja yksi vaaleanpunakukkainen paavalinkukka. Lisäksi olen lisännyt yhteen ruukkuun molempia. Tarkoitukseni oli, että kumpikin kukkisi samassa ruukussa. Taisi kuitenkin käydä niin, että vain vaaleanpunainen yksilö alkoi kasvaa.

Parin päivän takaisilla ostoksilla päädyin kaksivärisiin saintpaulioihin. Toinen on sinivalkoinen ja toinen vaaleanpunavalkoinen. Terälehtien reunat on hauskasti aaltoilevat.

Tässä vaaleanpunavalkoinen tulokas

Saintpauliat myytiin pienissä ruukuissa, joten edessä on ruukkujen vaihto isompiin. Ajattelin tehdä sen sitten, kun teen muillekin huonekasveille keväthuollon, niin ei tarvitse kahteen otteeseen siivota multasotkuja. Meillä ei ole sisätiloissa oikein kunnon paikkaa kasvihommille, joten suoritan mullanvaihdot millon kylpyhuoneessa, milloin työhuoneen tai olohuoneen lattialle levitettyjen sanomalehtien päällä. Haaveissani siintää iso omakotitalo, jossa olisi sisällä omat tilat kasvien hoitoon ja pihalla paljon alaa kukkaistutuksille sekä hyötytarhalle. Ehkä sekin haaveeni joskus toteutuu, mutta nyt mennään näillä, mitä on.

Tässä , kuten ensimmäisessäkin kuvassa, sinivalkoinen tulokas

 Saintpauliat viihtyvät huoneenlämmössä puolivarjossa. Kastelu on parasta tehdä aluslautasen kautta, kunhan huolehtii, ettei vesi jää pitkäksi aikaa seisomaan lautaselle. Itse suoritan kastelun useimmiten mullan pinnalle. Silloin täytyy olla tarkkana, ettei lehdille jää vettä, koska se vaurioittaa lehtiä. Talvella multa saa kuivahtaa kasteluiden välillä, mutta kesäkaudella multa olisi hyvä pitää tasaisen kosteana. Minulla multa tuppaa kuivumaan aina kastelujen välissä, mutta siitä paavalinkukkani eivät ole olleet moksiskaan. Kesäkaudella lisään kasteluveteen esimerkiksi Biolanin ravinnenestettä.

Koska viimekertainen yritykseni kasvattaa yhdessä ruukussa kahta eriväristä saintpauliaa epäonnistui, ajattelin nyt yrittää samaa uudestaan. Viime kerralla laitoin kummankin pistokkaan suoraan samaan ruukkuun. Tällä kertaa kokeilen niin, että laitan pistokkaat ensin erillisiin ruukkuihin, ja kun uusia lehtiä alkaa muodostua, siirrän ne isompaan, yhteiseen ruukkuun.

Lehtipistokas 5.2.2020

Saintpaulioiden jakaminen on helppoa lehtipistokkaista. Lehti leikataan ruoteineen emokasvista, lyhennetään ruoti muutaman sentin mittaiseksi ja upotetaan vinottain taimimultaan niin, että vain lehtiosa jää mullan pinnalle. Mullan alle upotettuun ruotiin kasvaa pian uudet juuret ja eipä aikaakaan, niin mullan pinnalle alkaa ilmestyä uusia lehtiä.

Nyt vain odotellaan kasvun ihmettä.

Lokoisaa loppuviikkoa!

Huonekasvien keväthuolto ja arvontamuistutus

Eilisen uhrasin huonekasveille ja suoritin niille keväiset hoitotoimenpiteet. Kääpiöbanaani (Musa acuminata 'Tropicana') pääsi suurempaan ruukkuun. Aiemmin se on ollut saviruukussa, mutta nyt päätimme kokeilla sille kestokasteluruukkua. Kestokasteluruukun ideana on, että kasteluvesi annostellaan ruukun pohjalla olevaan säiliötilaan ruukun pinnalle yltävän putken kautta. Alkuun kasvia täytyy tosin kastella mullan päältä noin kahdeksan viikon ajan, ennen kuin siirrytään putken kautta kasteluun.

Mielestäni valkoinen ruukku raikastaa kivasti banaanin ilmettä.

Laitoin vielä mullan pinnalle kerroksen vaaleaa koristehiekkaa.

Siistin banaanin yleisilmettä leikkamalla kuivuneet lehdet pois ja pyyhkimällä lehdet kostealla rätillä. Lisäksi suihkuttelin lehdet mäntysuopaliuoksella öttiäisten varalta.

Kahvipensas (Coffea arabica) pääsi ihan suihkuun asti. Niin olisi päässyt banaanikin, mutta muistin suihkun vasta siinä vaiheessa, kun olin jo iskenyt banaanin uuteen ruukkuun, joten päätin puhdistaa sen lehdet pelkästään pyyhkimällä.

Kahvi sai virkistävän suihkun.

 Kahvipensaani on aika heikossa kunnossa. Se kärsi reilu vuosi sitten muutossamme tiputtamalla jotakuinkin kaikki lehtensä. Sen jälkeen se kyllä kasvatti uusia lehtiä, mutta nyt talven aikana se on päässyt vähän nuupahtamaan ja osa lehdistä on jälleen kuivunut. Veikkaan, ettemme ole muistaneet kastella sitä tarpeeksi. Siispä poistin siitä kuivuneet lehdet ja laitoin senkin uuteen, isompaan ruukkuun. Nyt koitamme muistaa kastella sitä ahkerammin! Myös kahvipensas sai mäntysuopaliuoskäsittelyn.

Kahvipensas näyttää vähän surulliselta.

Kahvipensas sai luonnonkivikatteen.

Ylemmässä kuvassa näkyy taka-alalla sinisessä ruukussa kaktus. Sitä en ole hoitanut koskaan juuri mitenkään, mutta niin se vain jaksaa puksuttaa eteenpäin vuodesta toiseen. Silloin tällöin ripautan sille pikkuisen vettä, siinä kaikki. Ihailtavan helppohoitoinen kasvi!

 Saintpaulioille minulla ei ole tapana tehdä suurempia hoitotoimenpiteitä. Päätin kuitenkin kokeilla niiden lisäämistä pistokkaista. Minulla on yksi vaaleanpunainen ja yksi sinivioletti saintpaulia. Päätin lisätä molempia. Testin vuoksi iskin molemmat samaan ruukkuun.

Tällaisten ohjeiden mukaan toimin: Katkaise lehti ruotineen ja leikkaamalla ruoti 2-3 cm mittaiseksi. Iske lehtiruoti vinoittain multaan niin, että vain lehti jää mullan pinnalle. Pidä mullan kosteus tasaisena. Tällä tavalla lehden pitäisi alkaa kasvattamaan uusia juuria ja lopulta uusia lehtiä. Jännittävää seurata, kuinka käy.

Lehti, jonka ruoti on leikattu parin sentin mittaiseksi

Kaksin on mukavampi kasvaa uudessa ruukussa -ainakin toivon niin.

Loppukevennyksenä jouluksi ostamani tasettinarsissit,
jotka tuskin kukkivat vielä pääsiäisenäkään..

Joko sinä olet tehnyt huonekasvien keväthuollon? Entä oletko koskaan lisännyt itse saintpaulioita?

Psst, oletko jo käynyt osallistumassa arvontaan? Osallistua ehtii lauantaihin asti.

Kodin keväistys

Kotimme sisustus on pikkuhiljaa muuttunut keväisemmäksi ja keväisemmäksi. Loppiaisena riisuin joulukuusen ja heitin sen pihalle. Samalla pakkasin sisältä kaikki muutkin joulukoristeet laatikoihin ja etsin tilalle keväisempiä koristeita. Takapihan tuijaan jätin sentään vielä jouluvalot. Ne saavat valaista pimeitä iltoja vielä tämän kuun loppuun.

Väreistä minua viehättävät tällä hetkellä vaaleanpunainen ja vihreä, erityisesti tuollainen vastapuhjenneen koivunlehden vihreä. Käytävän hyllyltä tontut ja käpykoristeet saivat häipyä, ja tilalle laitoin hyasintteja ja tuikkukipot.

Tuikut on vielä tarkoitus vaihtaa valkeisiin.

 Toiselle käytävän hyllylle tein huonetuoksupullon ympärille sekalaisen asetelman pienistä koristeista. Minulla on aika paljon pieniä koriste-esineitä, joille on vaikea löytää sopivaa paikkaa. Ehkä pitäisi rueta tekemään lyhtyihin tai lasipurkkeihin pienoismaisemia, jollaiset olivat ainakin jokin aika sitten muodissa.

Puutarhurin tavaroista voisi tehdä yhtenäisemmänkin asetelman..

Kaikkein eniten tykkään olohuoneen seinällä olevasta tasosta. Se on pyhitetty pelkästään koristeille, ja sitä tulee katsottua tiuhaan, sillä se sijaitsee keskeisellä paikalla. Lisäksi se on sen verran korkealla, etteivät lapset ylety siirtelemään sen päällä olevia tavaroita. (Muiden hyllyjen päällä olevat koristeet vaihtavat toisinaan kummasti paikkaansa..)

Raikas yhdistelmä pinkkiä ja vihreää!

Kuvanottohetkestä on jo joku päivä aikaa, ja tulppaaneista on jäljellä enää muutama. Otin myös valkoisen kynttilän pois, siirsin vasemmassa reunassa olevan tuikkukipon sen tilalle ja laitoin vasempaan reunaan hyasinttimaljakon.

Toinen amaryllikseni on jo puhjennut kukkaan, toinen vasta raottaa hieman yhtä nuppuaan. Joulunarsissien varret kasvavat edelleen tuskallisen hitaasti. Tällä vauhdilla niistä tulee varmaan pääsiäisnarsisseja..

Amaryllis 'Miniature Evergreen' kukkii nyt upeasti.

Mieheni kävi äsken ostamassa meille uuden telkkarin. Pyysin häntä tuomaan samalla minulle jonkun kukan, vaikkapa orkidean. Hän palasi kotiin pienen sinikukkaisen kukan kanssa ja kysyi "onko tämä ees se amaryllis vai minkä sinä halusit?" No, ei ihan ollut orkidea, eikä edes amaryllis, vaan saintpaulia. Mutta olen minä niitäkin toivonut lisää yhden vaaleanpunaisen version kaveriksi, joten en valita. Kaikki kukat ovat kivoja, etenkin jos mies on ne ihan itse ostanut minulle.

Vähän erilainen orkidea/amaryllis ;)

Nyt lähden etsimään uudelle kukalleni sopivaa suojaruukkua varastoni kätköistä.

Tunnelmallista viikonloppua!