Sintin pääsiäistervehdys

 

  

 

Tämän kuvasarjan myötä toivotamme Sintin kanssa oikein hyvää pääsiäistä!

Mökkiretki

Tein perjantaina pitkästä aikaa retken mökille. Olen siis vihdoin tervehtynyt poskiontelotulehduksesta, jihuu! Tervehtymisen vuoksi blogissakin on nyt ollut hetken hiljaisempaa. Olen nimittäin nauttinut ulkoilusta, liikunnasta, ratsastuksesta ja kaikenlaisesta touhuilusta. Perjantaina pakkasin vauvan ja kameran vaunuihin ja suuntasin mökille.

Mökkitie pihalta päin kuvattuna

Mökkitietä ei ole aurattu kokonaan, joten jätin vaunut tien alkupäähän ja kävelin loppumatkan vauva ja kamera kainalossa. Onneksi lunta on tänä talvena tullut vain vähän ja lumi kantoi aika hyvin. Vauvan kantaminen kävi kuitenkin ihan urheilusta.

Etsi kuvasta vauva.

 

Mökillä heivasin vauvan aitan kuistille pötköttelemään. Siinä hän viihtyi tyytyväisenä maisemia (tai kuistin kattoa) ihaillen, kun minä kiertelin kameran kanssa ympäri pihaa.

Aloitin kierroksen kurkistamalla kevätkukkapenkkiin;
tuolla se on jossain hangen alla. Vielä ei näkynyt piippoja. :D

Mökillä olo herättää minussa aina ideoita, suunnitelmia ja haaveita. Mökkirakennusta katsellessani unelmoin sen maalaamisesta vaaleanpunaiseksi. Nykyinen värikin on kaunis, mutta minä tahdon joskus asua vaaleanpunaisessa talossa.

Kuvitelkaa keltaisen tilalle vanhaa roosaa ja oveen ehkä jopa vaaleansinistä.

Pienen kasvihuoneeni aion aiempien vuosien tapaan sijoittaa kaivon lähelle. Vettä ei tarvitse silloin kantaa kauas kasvihuoneen kasvien kastelua varten.

Kaivon ja navetan välissä on sopiva tila kasvihuoneelle.

Navetan vieressä näkyvän kivijalan edessä kasvaa raparperi ja muutamia yrttejä. Odotan jo innolla, että pääsen huoltamaan yrttipenkkiä ja istuttamaan tai kylvämään siihen lisää kasveja. Yrttipenkin edessä lumen alla on muoviroskakasa, jolle on viimeinkin tehtävä jotain. Vanhat multapussit hyödynnän rikkaruohojen tukahduttajana, mutta muut roskat on vietävä kierrätykseen.

Hyötytarhaa kiertävä aita on hieman rempallaan.

Hyötytarhan aita on päässyt paikoin kaatumaan ja portti on keikahtanut vinoon. Pääsinpähän helposti pujahtamaan portin viereisestä aukosta hyötytarhaan, eikä tarvinnut kiipeillä portin yli. Aita minun on korjattava keväällä ensitöikseni.

Jokunen tukikeppi pilkistää lumesta esiin merkkinä lavakaulusten sijainnista.

Lavakauluskasvimaa nukkuu vielä talviunta lumen alla, samoin mansikkamaa. Portin vierelle haaveilen jo kesäkukkien istuttamisesta. Paikan päällä aloin heti haaveilla kesäkukkapenkin laajentamisesta hyötytarhan nurkkaan asti. Tällä hetkellä kukkapenkki on vain noin yhden tolpanvälin mittainen. Tulen varmasti joskus laajentamaan kukkapenkkiä, mutta se ei ehkä tule tapahtumaan tänä vuonna.

Kukkapenkki sijaitsee vasemmanpuolimmaisen
ja keskimmäisen tolpan välillä, aidan tällä puolen.

 

Hedelmäpuut odottavat leikkaamista, mutta toistaiseksi ne saavat jatkaa odottelua. Omenapuu 'Suometar' on päässyt kasvamaan hieman vinoon. Kevään tullen yritän saada sen suoristettua.

Omenapuu 'Suometar' on kuvan keskellä.

Navetan takana on ihana niittymäinen alue, jossa olisi potentiaalia vaikka mihin, mutta valitettavasti aiemmat asukkaat ovat selkeästi käyttäneet sitä kaatopaikkanaan. Olemme keränneet sieltä pois muun muassa renkaita ja lasia, mutta emme ole saanut aluetta putsattua kokonaan. Siivoilemme sitä pikkuhiljaa silloin tällöin joutessamme.

Talvella roina peittyy onneksi lumeen ja kesällä luonnonkasveihin.

 Lähtiessäni huomasin mökkitien varrella pajunkissoja. Vielä tovi, niin ollaan pääsiäisessä. Jokohan mökillä päästään silloin kevätpuuhiin?

Hempeitä helmikuun hetkiä!

Kevättä ilmassa

Vaikka tänään onkin ollut niin pakkasta kuin pientä lumisadettakin, on ulkona selvästi havaittavissa kevään tulo. Linnut laulavat ja sieltä täältä lumen alta pilkistää ruskeaa maata ja jopa hiukan jotain vihertävääkin.

Pajunkissat -ensimmäinen kevään merkki!

 Noin viikko sitten lenkillä törmäsin pajunkissoihinkin. Kevät on siis selvästi täällä!

Erityisellä innolla olen seuranut kotipihani lumien sulamista. Ensimmäisenä lumi lähti sulamaan aivan seinän vierestä paljastaen niin laatoitusta kuin kukkapenkkiäkin. Sen jälkeen lumi on ruennut pikkuhiljaa sulamaan myös puiden alta. Keskellä pihaa on sen sijaan vielä arviolta puolisen metrinen lumikerros.

Ensimmäisenä lumi suli seinän vierestä.

Laatoitus tulee päivä päivältä enemmän ja enemmän esiin. Yllä oleva kuva taitaa olla viikon vanha, nyt laattoja näkyy jo hyvän matkaa toista riviä. Pian pääsee hakemaan puutarhakalusteet varastosta ja nauttimaan kevään ensimmäsen teekupillisen pihalla. Tai itseasiassa omalta kohdaltani aivan ensimmäisen teekupillisen ikinä tällä pihalla! Kun nyt vaan kevät ei enää ottaisi takapakkia..

Lumen alta on paljastunut myös kukkapenkkiä.

Seinän vierustalla on edellisen asukkaan hyvin hoidetun oloinen kukkapenkki. Aiemmasta kirjoituksestani löytyy samaisesta kukkapenkistä kuva viime kesältä. Tuossa kasvanee siis ainakin syysleimua. Etualan kasvia en tunnista, sillä en ole nähnyt sitä kukkivana. Mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea kevät ja kesä paljastavat, onhan tuleva kesä meille ensimmäinen tämän kodin asukkaina!

Kukkapenkistä löytyi jotain vihertävääkin..

Tällaisia hauskannäköisiä lehtiä bongasin ensimmäisenä.

Yhden kasvin juurelta puskee jotain punavihreää.

Pikkuruinen lehti pyrkimässä kohti aurinkoa.

Vaikka osa näistä vihreistä keväänmerkeistä voi hyvinkin kuulua rikkaruohoille, iloitsen niistä kaikista sydämeni pohjasta. Nehän viestivät keväästä ja siitä, että ihan kohta pääsee pihalle upottamaan sormet multaan!

Olin viikonloppuna perheeni kanssa mieheni järjestämällä ihanalla yllätysreissulla Porvoossa. Stressaavan alkuvuoden jälkeen lomamatka olikin paikallaan. Olo on reissun jäljiltä sekä rentoutunut että virkistynyt, ja nyt jaksaa taas ahertaa arjessa!

Vanhaa Porvoota.

Porvoossa kevät oli jo huomattavasti pidemmällä kuin täällä koti-Savossa, mutta kesää kohti mennään niin siellä kuin täälläkin!

Hyvää alkanutta viikkoa ja keväisiä päiviä kaikille lukijoille! 

Minä taidan seuraavaksi ryhtyä koulimaan turhankin pitkiksi hujahtaneet kukkakaalin taimet..