Ylistys idänsinililjoille ja uusia suunnitelmia

Idänsinililjat ovat niin ihastuttavia, että halusin tehdä niistä ihan oman postauksensa. Ne kukkivat runsaasti suloisen sinisinä, leviävät omatoimisesti ja niiden lehdet voi huoletta ajella kukkinnan jälkeen ruohonleikkurilla. Viime keväänä pääsin ensimmäistä kertaa nauttimaan kunnollisesta idänsinililjapyörteestä, ja se kieltämättä herätti haaveen kokonaisesta kukkamerestä.

Idänsinililjojen kukat ovat täydellisen siniset ja lehdet ihanan vihreät.
Kuva otettu 12.5.2024

 
Aiemmassa postauksessani kerroinkin jo vähän omenapuun alle istuttamistani idänsinilijoista. Ne olivat ehdottomasti viime kevään kohokohta puutarhassani. Niitä oli ihailtava vähän väliä sieltä, täältä ja tuolta, läheltä ja kaukaa. Kannatti istuttaa runsaasti kukkasipuleita (ostin alkuun sata, mutta ne eivät riittäneet, ja sen jälkeen en muistanut enää laskea). Kuten aiemmin kerroinkin, istutin idänsinililjan sipulit maahan syksyllä 2023, joten ne kukkivat viime keväänä ensimmäistä kertaa.

Ihana kukkakehä ympäröi omenapuuta. Kuva otettu 12.5.2024

Idänsinililjat kukkivat runsaasti jo (tai ainakin, aika näyttää, miten käy jatkossa) ensimmäisenä keväänään. Sinisen ystävänä todella rakastan niiden väriä. Toivon, että ne leviävät tästä pikkuhiljaa laajemmin nurmikolle. Joitain vanhoja sinililjoja pihallamme olikin jo ennestään siellä täällä. En tiedä, onko ne levinneet aikoinaan naapureiden pihasta, vai mistä lie ovat peräisin. Ilolla olen nekin ottanut vastaan enkä pane pahakseni, vaikka niiden määrä lisääntyisi joka puolella pihaamme.

Huokaus, miten söpöjä! (Tämäkin on kuvattu viime keväänä.)

Mainitsin aiemmassa postauksessani myös siitä, että viime keväisiä kuvia katsoessa sain ajatuksen istuttaa omenapuun ympäristöön jotain vaaleanpunakukkaista. Oikeastaan siitä tämä postaus saikin alkunsa. Nyt päässäni on muutama ihana idea, joilla omenapuun ympäristöstä saadaan entistä viihtyisämpi ja yhtenäisempi.

 

Tältä omenapuun ympäristössä näyttää tällä hetkellä.
Tai siis näytti 12.5.2024, nyt alue on tietenkin lumen alla.

Jännä, miten yhtä kuvaa katsoessa voikin syttyä monta ideaa. Kuinka paljon tuollakin alueella tuli viime kesänä pyörittyä, mutta silloin ei mieleeni juolahtanut oikein minkäänlaisia istutusideoita. Nyt melkein kuulen, kuinka rattaat raksuttavat pääni sisällä suoltaen ideoita idean perään. Pensaiden alle voisi mielestäni istuttaa jotain idänsinililjojen kanssa samaan aikaan vaaleanpunaisena kukkivaa kasvia. Ehkä voisin kokeilla pystykiurunkannusta tai kevättähtiä. Viime syksynä istutinkin toisella puolella takapihaa olevan syreenin alle vaaleanpunaisen kevättähden sipuleita. Odotan innolla niiden ensimmäistä kevättä.

 

Istutin viime syksynä kevättähtiä 'Rosea' syreenin ympärille yhteensä 240 sipulia.

Valitettavasti kevättähtien sipulit loppuivat minulta kesken, vaikka haalin puutarhamyymälästä viimeisetkin sipulipussit. Syreenin alle ei siis vielä muodostunut ihan täyttä ympyrää, mutta aion jatkaa sen ensi syksynä loppuun. Mutta palataan nyt omenapuun ympäristöön. Aiemmassa kuvassa näkyvän punaisen aidan eteen haluan tehdä kukkapenkin.

Aidan vierellä olen aiemmin kasvattanut hyötykasveja.
Tämä kuva on otettu 3.6.2024.

Viime syksynä istutin yllä olevassa kuvassa näkyvän kesäkurpitsan taimen paikkeille persianpikarililjan 'Green Dreams', kevätkurjenmiekkaa 'White Excelsior' ja kirjopikarililjaa 'Alba'. Ne taisivat olla kaikki ilmaiseksi saatuja kukkasipuleita, joille oli kiire keksiä jokin sijoituspaikka. Luultavasti siirrän ne ensi vuonna muualle, kunhan keksin niille sopivammat paikat. Niiden tilalle ajattelin istuttaa ainakin vaaleanpunaisia, ja kenties myös valkoisia, tulppaaneja.

Jotain tämäntyyppistä ajattelin aidan vierellekin (en tosin noita keltapunaisia).
Nämä kukkivat takapihan kukkapenkissä 28.5.2024.

Aidan viereen tulppaanien seuraksi voisi istuttaa myös jotain myöhemmin kesällä kukkivaa kasvia, joka peittäisi tulppaanien lakastuvat lehdet alleen. Ehkä kurjenpolvia, särkyneitäsydämiä, isotähtiputkia, punahattuja tai keijunkukkia. Tässä tulee minulle niin tuttu valinnanvaikeus. Haluaisin kuitenkin pysyä yhdessä, kahdessa tai aivan maksimissaan kolmessa eri kasvissa, jotta näkymä säilyisi yhtenäisenä. Onneksi tässä on vielä aikaa miettiä asiaa. (Katselin kyllä jo Viherpeukaloiden valikoimaa sillä silmällä. Voi hyvän tähden, tässä voi vielä käydä huonosti!)
 

Idänsinililjat kukkivat vielä 23.5.2024, tosin kukinta oli jo laantumaan päin.
Taustalle voin hyvin kuvitella vaaleanpunaisia tulppaaneja...

Marjapensaiden takana tonttiamme rajaa pensasaita. Pensasaidassa on kapeahko kulkuaukko pihan takana olevaan pikkumetsään. Tarkoitus olisi leventää aukkoa hieman ja laittaa siihen köynnöskaari. Kaaren molemmin puolin aion istuttaa köynnökset. Minulla on sekä kaari että köynnökset valmiina. Kaari on tosin vielä koottava ja köynnösten tulisi ensin selvitä tästä talvesta hengissä. Todennäköisesti istutan kaareen kärhöt 'Ville de Lyon' ja 'Guernsey Cream'. Lisäksi minulta löytyy (tai löytyi ainakin ennen talvea) köynnösruusu 'William Baffin', mutta sille sopisi varmaan paremmin aurinkoisempi paikka. Köynnösten juurelle pitää tietysti istuttaa myös jotain maanpeitekasvia. Mikä ihana syy jatkaa Viherpeukaloiden selaamista!

Merkitsin tähän kuvaan pinkillä tulevan köynnöskaaren paikan.
Kuva on otettu 12.6.2024.

Tässä onkin ensimmäinen kunnollinen puutarhasuunnitelmani ensi kesälle. Katsotaan, miten pitkälle saan tätä toteutettua. Toivottavasti ainakin köynnöskaari pääsee tänä vuonna paikalleen.

Joko sinulla on paljon puutarhasuunnitelmia tälle kesälle?

Alkukevättä 2024

Viime vuosi jäi blogissani todella hiljaiseksi, joten ajattelin nyt tehdä kuvapainotteisia postauksia edellisestä vuodesta. Aloitetaan viime keväästä.

Ensimmäinen piippokuva on otettu 13.4.2024.

Jottei totuus pääsisi unohtumaan, niin luntahan oli tuolloin vielä monin paikoin suht paljon, kuten alla olevasta kuvasta näkee.

Takapihan kukkapenkki oli vielä lumen vankina.

Muutamassa päivässä lumet hupenivat kuitenkin melko nopeasti.

Sama kukkapenkki kuvattuna toisesta suunnasta 18.4.2024

...ja parissa päivässä talvi tuli takaisin.

Tässä 20.4.2024 otetussa kuvassa kuvauskohteenani oli mustarastas,
mutta näkee tästä aika hyvin lumitilanteenkin.

 Lopulta kevät kumminkin voitti.

30.4.2024 lumesta ei enää ollut jäljellä takapihan kukkapenkin luona kuin pieni muisto.

Huhtikuun lopussa piippoja näkyi jo siellä täällä. Ainakin yksi krookus aloitteli jo kukintaakin.

Nämä 30.4.2024 kuvatut piipot lupailivat tulppaaniloistoa myöhemmälle keväälle.

Lumikellot kukkivat jo postauksen ensimmäisten kuvien ottamisen aikaan, eli 13.4., mutta jatkoivat kukintaa vielä toukokuussakin.

Tämä kuva lumikelloista on otettu vappuna 2024.

Istutin syksyllä 2023 omenapuun ympärille idänsinililjoja. Sanoisin, että omenapuun ympäristöstä tuli sen ansiosta viime kevään suosikkini.

Tältä omenapuun alla näytti vappuna 2024...

...ja tältä 12.5.2024.

Nyt kun katselen näitä kuvia, niin toivoisin tuonne idänsinililjojen taustalle, vaikkapa marjapensaiden alle, vaaleanpunaisia kukkia. Taidankin tehdä tästä alueesta myöhemmin vielä erillisen postauksen, jossa voin idänsinililjojen ylistämisen lisäksi paneutua uusiin suunnitelmiin.

Vielä lähikuvaa idänsinililjoista, tämäkin on kuvattu 12.5.2024.

Totesin, että viime keväältä on sen verran runsaasti kuvasatoa, etten yritäkään mahduttaa niitä kaikkia yhteen postaukseen. Jos siis innostun, niin luvassa on vielä ainakin toinen kevätkukkapostaus, kuka ties kolmaskin.

Hempeitä hetkiä päivääsi!

Koska kukkii -haaste

Tästä haastepostauksesta tulikin sikäli mielenkiintoinen, että aloitin tämän kirjoittamisen alunperin viime viikon tiistaina eli 16.4.2024. Silloin tein myös kaikki kukintapäiväveikkaukset. Sen jälkeen keli on vaihtunut mitä moninaisimmin kääntein.

Tämä osuus on kirjoitettu 16.4.2024 (kuvat lisätty jälkikäteen):

 Maatuska Selätön puutarhuri -blogista heitti minulle koska kukkii -haasteen jo aikaa sitten. Tällaisena Matti Myöhäsenä tartun haasteeseen aivan viime tipassa. En ole nyt ehtinyt juurikaan lukemaan blogeja, mutta epäilen, että monien pihalla kukkii jo enemmältikin. Meillä on vielä aika luminen piha, tämän haasteen kannalta onneksi. Mutta olen minäkin jo bongannut pihaltamme vähän kukkia! En edes muistanut kyseisten lumikellojen olemassa oloa. Ilmeisesti ne ovat edellisten asukkaiden jäljiltä.

Kevään ensimmäiset kukat saavat sydämen sykkimään aivan erityisellä tavalla.

Onneton muistini ja vasta toinen kokonainen kesä tässä kodissa vaikeuttavat haastetta, mutta heitän nyt jonkinlaisia arvioita aiempien vuosien kukkakuvien perusteella.

Ensimmäiseksi haastekasviksi valitsen viime syksynä omenapuun alle istuttamani idänsinililjat. Viime vuonna olen kuvannut pihalla aiemmin kasvaneita idänsinililjoja 10.5. Sääennusteet näyttävät seuraaville päiville pakkasia, mutta sunnuntaina pitäisi taas rueta lämpenemään. Omenapuun ympäriltä lumi on jo sulanut, mutta syksyiset lehdet peittävät vielä maata. Lehdet saavatkin pysyä vielä suojana pakkasten yli, vaikka syyhyttäisikin jo käydä haravoimaan. Optimisesti ajattelen, että sinililjat kukkivat jo vappuna eli 1.5.

Viimevuotisia sinililjoja mökiltä

Toisena kasvina haasteeseen pääsee mukaan etupihalle istuttamani keltaiset krookukset. En nyt lähde erittelemään, mikä lajike kukkii ensimmäisenä, sillä nämäkin krookukset olen istuttanut vasta viime syksynä. Lajikkeina on kuitenkin 'Romance', 'Fuscotinctus' ja 'Cream Beauty'. Viime vuonna kotipihassamme ei tainnutkaan vielä olla krookuksia. Mökillä kuvasin ensimmäiset krookukset 7.5. En ole ihan hetkeen käynyt katsomassa mökin lumitilannetta, joten vertailu on hankalaa. Kotipihan keltaiset krookukset kasvavat etupihan kukkapenkissä, jonka päälle olemme joutuneet kolaamaan talvella lunta. Kohdassa on edelleen kohtuullisen iso lumikasa. Krookusten suhteen en siis ole yhtä optimistinen kuin idänsinililjojen, vaan arvelen niiden kukkivan vasta 5.5.

Tällainen lumikasa päällysti etupihan kukkapenkkiä 18.4.2024.

Odotan joka vuosi kaikista eniten tulppaanien kukintaa. Niiden kukkiessa voi jo kaiketi sanoa kesän tulleen. Siispä otan viimeiseksi haasteeseen mukaan takapihan ihanat 'Candy Prince' -tulppaanit. Niitä olen viime vuonna kuvannut ensimmäisen kerran 21.5. Tänä vuonna uskon niiden kukkivan jo äitienpäivänä 12.5.

Suloinen 'Candy Prince' -tulppaani 21.5.2023

Olenpa näköjään aika positiivisin mielin liikkeellä tämän haasteen suhteen. Aurinko on paistanut ja lumet ovat sulaneet viime viikkoina niin vauhdilla, että ei ole ihme, että kevättä alkaa olla rinnassa. Ulos en sentään ole vielä hankkinut mitään kevätkukkia. Ajattelin, että on turha uuvuttaa itseäni lisää hankkimalla kukkia, joita täytyy kuljetella edestakaisin ulos ja sisälle, kun jaksamiseni ei vielä ole normaalilla tasolla. Katson sitten seuraavien päivien pakkasten jälkeen, joko uskaltaisin hommata ensimmäiset kukkaset ruukkuihin.

Vaan nyt jännityksellä odottamaan, joko idänsinililjat tosiaan parin viikon päästä kukkivat! Juuri nyt tuntuu, että saatoin sittenkin olla liian optimistinen veikkausteni suhteen. :D

 Ja sitten takaisin tähän päivään, eli nämä on kirjoitettu 24.4.2024:

Postaus jäi alunperin julkaisematta, koska en ehtinyt silloin lisäämään siihen kuvia. Pari päivää myöhemmin hämmennyin pihakierroksella todella, sillä pihalta löytyi jos jonkinmoista piippoa ja nuppua. Ne omenapuun alla kasvavat idänsinililjatkin olivat jo osa nupullaan, vaikkei niistä aiemmin ollut näkynyt jää- ja lehtikerroksen alta vilaustakaan. Silloin mietin, että olin ehkä sittenkin ollut veikkauksieni suhteen liian pessimistinen.

Takapihalla oli jo paljon paljasta maata nähtävissä 18.4.2024.

 

Vaan sitten kevät teki tepposet ja syötti taivaan täydeltä lunta. Viime lauantai oli suorastaan masentava päivä. Ei suinkaan riittänyt, että lunta satoi ensin koko edellisen yön, vaan sitähän satoin vielä koko lauantaipäivänkin. Ainoa sään tuoma ilo oli monenkirjava joukko siivekkäitä vieraita lintulaudalla. Punatulkkuja, urpiaisia ja mustarastaita näkyi ainakin.

Mustarastas kavereineen lumisessa kevätsäässä 20.4.2024

 

Vaikka lämpötila onkin nyt päivisin käynyt plussan puolella, ei keli ole muuttunut kovin keväiseksi. Maanantaina satoi jäistä tihkua ja tälläkin hetkellä tulee lunta tai räntää. Sääennusteet antavat toivoa auringosta ja lämmöstä, mutta niihin ei uskalla liiaksi luottaa. Tällä hetkellä tuntuu, että olen ollut aivan liian optimistinen kukinta-aikaveikkauksissani.

Loppuksi palataan vielä reilun viikon takaisiin lopputeksteihin:

En haasta enää mukaan ketään, kun kevät on jo näin pitkällä. Jos joku kaltaiseni viimetippa-ihminen löytyy, niin tartu toki haasteeseen mukaan! Kiitokset Maatuskalle minun haastamisestani ja Hiidenkiven puutarhan Minnalle haasteen keksimisestä! Tähän on aina ilo osallistua.

 Tässä vielä haasteen säännöt:

Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, että kasvi on vielä lepotilassa. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut normaalikeväästä poikkeavat viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

Ja nyt vain kukintaa odottamaan!
(Mökin kevätkukkaistutuksessa oli jo näin lupaava nuppu 19.4.2024)

Sipulittihan se sitten

Edellisessä postauksessani kerroin pohtineeni, hankinko tänä syksynä lainkaan kukkasipuleita. Nyt voin ilon ja kauhun sekaisin tuntein ilmoittaa, että kyllä hankin. Mitä suurimmin olettamuksin sekä imperfektissä että futuurissa. Aloitetaan imperfektistä ja säästetään futuurit loppuun.

Ensimmäisiä sipuliostoksiani tälle syksylle

Maanantaina tein ostoskierroksen Rustaan ja Hankkijaan. Nappasin mukaani tähtitulppaania 'Persian Pearl', syreenitulppaania 'Lilac Wonder', helmililjaa 'Mountain Lady', kainolaukkaa sekä tulppaania 'Sweet Impression'.

Kainolaukka ja 'Mountain Lady' -helmililja

Tänään piipahdimme koko perheellä Lidlissä. Sieltä löytyi syreenitulppaania 'Tiny Timo', atsurinhelmililjaa, krookusta 'Romance' sekä tulppaaneja 'Yellow Pomponette', 'Blushing Lady' ja 'Crystal Star'. Kaikista en tähän hätään ehtinyt ottaa kuvaa, mutta ainakin keltaisten kukkien istutuksesta ajattelin tehdä jossain vaiheessa erillisen postauksen.

Pikkuruiset Timot pääsivät kuunliljojen väliin.

Keksin oivallisen tavan muistaa, mitä olen mihinkin istuttanut. Nappasin sipulipussin etiketistä kuvan kohdassa, johon olin kyseiset sipulit istuttanut. Nyt ei tarvitse uusia sipuleita istuttaessa pähkäillä aivosolut solmussa, mihin on jo istutettu jotain, ja on myös helpompi etsiä keväällä kasvunmerkkejä oikeasta kohdasta.

Myös toiset pikkutulppaanit 'Lilac Wonder' ja 'Persian Pearl'
päätyivät kuunliljojen kainaloon.

Tulppaanit ja krookukset on vielä istuttamatta. Vauva heräsi päiväuniltaan kesken istutuspuuhieni. Mieheni oli päästävä nurmen leikkuuseen, joten minun oli otettava vauva. Onneksi huomenna on uusi päivä. Ennusteiden mukaan ei pitäisi edes sataa.

Herkullisen värinen 'Sweet Impression' odottaa vielä istutusta.

Sitten syvemmin futuuriin: Hankkijalta aion vielä hakea idänsinililjoja omenapuun alle. Siitä ne saavat levitä rauhassa siniseksi matoksi ympäri nurmikkoa.

Idänsinililjoja kasvaa pihalla jo ennestään siellä täällä.
Tämä kuva on toukokuulta 2023.

Myös tulppaaneja, helmililjoja ja krookuksia tarvitaan lisää. Niitä saatan jopa tilata jostain. Yritän löytää minulle mielekkäämpiä lajikkeita, mielellään mahdollisimman edullisesti. Tulppaaneja minun on tarkoitus istuttaa lisää aiempien tulppaanien ympärille, pionien sekaan sekä etupihan keltaiseen istutukseen. Helmililjoja ja krookuksia istutan puolestaan kuunliljojen väliin. Krookuksille saattaa jäädä tilaa myös etupihan istutukseen, joka on muuten parhaillaan melkoisen mylläyksen alla.

Etupihalla nauhukset saivat tänään seurakseen kiinankärhön ja päivänliljoja.

Kyllähän tässä vaan taitaa taas käydä niin, että kukkasipuliostokset menevät minulla reilusti yli. Sipulialetkin ovat vielä edessä. Niitä on vaikea ohittaa ostamatta mitään. Toisaalta tuntuu, että olen nyt löytänyt jostain uutta puhtia puutarhakauden loppukiriin. Käytettäköön se hyödyksi!

Pirteää päivää (tai aurinkoisia unia, mikäli luet tämän julkaisuajan tapaan myöhään)!
(etupihan nauhus kuvattu elokuussa 2023)

Kahden naisen talkoot

Minulla on tapana käyttää puutarhahommissa sekä lapsi- että vanhustyövoimaa. Milloin laitan rakkaat lapsukaisen kylvämään herneitä tai haravoimaan, milloin pyydän isääni nikkaroimaan istutuslaatikoita tai auttamaan hedelmäpuiden suojauksessa. Torstaina houkuttelin äitini kitkemistalkoisiin mökille.

Äitini jatkoi kitkemistä lähes auringonlaskuun saakka.

 

Äitini kitki hyötytarhan alueelta jättipalsamia. Tässä vaiheessa vuotta sen taimet on helppo tunnistaa pyöreähköistä, punertavareunaisista sirkkalehdistä. Hyötytarhan osalta kitkeminen tuli valmiiksi, ja äiti ehti vähän myös kukkatarhaksi kutsumani alueen puolelle.

 

Jättipalsamin sirkkalehdet on aika helppo tunnistaa.
Lisää jättipalsamista voi lukea esimerkiksi vieraslajit.fi-sivustolta.

 
Äidin kitkiessä minä keskityin huoltamaan istutusalueita. Laitoin lavakauluslaatikoihin lisää multaa. Multa pääsi loppumaan kesken, joten kaikkiin hyötytarhan istutusalueisiin sitä ei riittänyt. Kylvin yhteen lavakauluslaatikkoon rivin porkkanaa 'Nantes 2'. Samaan laatikkoon on tarkoitus istuttaa myöhemmin sipulia. Lisäsin multaa myös hyötytarhan reunalla olevaan kesäkukkapenkkiin. Alustavan suunnitelmani mukaisesti kylvin siihen oopiumiunikkoa 'Bread Seed Poppy', pioniunukkoa 'Lilac Pompom', sirokannusruohoa 'Licilia Peach', silkkiunikkoa 'Mother of Pearl' sekä sinisievikkiä 'Penny Black'. Olen kieltämättä kylvöjeni kanssa aika aikaisessa, mutta jospa en kuitenkaan liian aikaisessa.

Käytin viime vuodelta jääneen porkkanansiemenpussin viimeiset siemenet.
Jos nämä eivät enää idä, on minulla jo uusia siemeniä odottamassa.

Pikkuisen käväisin välillä haravoimassakin. Vaikka kuinka haravoi ja lehtikasat kasvavat, niin tuntuu, ettei lehtien määrä nurmikolta juurikaan vähene. Onneksi nurmi pian kasvaa, ja ensimmäisen leikkauksen myötä myös lehdet silppuuntuvat ja katoavat nurmen sekaan. Eikä lehdistä toki mitään suurempaa haittaa ole.

Lumikolat odottelevat, josko vielä tulisi takatalvi. Lehtien haravointiin niistä ei oikein ole.

Illat alkavat olla jo ihanan valoisia myöhään saakka, emmekä meinanneet millään malttaa lopettaa puuhastelua. Minä päätin loppuajasta käydä tulevan ruiskaunokkiniityn kimppuun. Aion sijoittaa niityn yhteen hyötytarhan nurkkaan, viime syksynä istuttamani arnoldinpihlajan 'Kirsten Pink' ympärille. Kiskoin alueen kasvillisuutta pois ja möyhensin maata kuokalla. Noin puolet alasta jäi vielä kuokkimatta. Ihan yöhön asti emme viitsineet jäädä hommiin, sillä vanhempani ajoivat vielä samana iltana kotiinsa, jonne on meiltä matkaa yli sata kilometriä.

Kevätkukkia oli tietenkin käytävä kurkistelemassa. Tulppaaneissa oli jo lupaavia nuppuja.
Enpä muuten ennen ole kiinnittänyt huomiota pieniin karvoihin lehtien reunoissa.

Tämmöisiä talkoopäiviä saisi olla enemmänkin. On mukava puuhastella yhdessä, ja tulostakin syntyy nopeammin kuin yksin puurtaessa. Ehkäpä kutsun äitini kesällä istutustalkoisiin. Eivätkä kitkettävätkään varmasti lopu kesken. Olisi ihana viettää kokonainen päivä tai parikin mökillä puutarhapuuhissa ja valmistaa talkooruuat ja -herkut mökillä. Tällä kertaa tarjosin vanhemmilleni eväät lähipizzeriasta. Jäipähän enemmän aikaa puutarhatoimille.

Ihanaa äitienpäivän iltaa!

Uuden kodin kevätkukat

Tämä on ensimmäinen kevät uudessa kodissamme. Elämä on siis vielä pihaolosuhteisiin ja kasveihin tutustumista. Kevätkukkia pihalla ei tunnu hirveästi olevan valmiina, mutta jotain sentään löytyy. Yhden kukkapenkin reunalla kasvaa lumikelloja. Toisen penkin etuosassa näyttää nousevan jonkin verran scilloja. Samaisia scilloja on yksittäin myös siellä täällä nurmikolla.

Lumikellot jaksavat vielä sinnitellä, kauaa ne tuskin enää kukkivat.

Itse perustin viime syksynä kukkapenkin pääosin alennusmyynneistä haalimilleni kukkasipuleille. Penkki sattui kohtaan, jossa lumet viipyivät keväällä pitkään, joten siinä ei vielä kuki mikään. Piippoja on onneksi noussut mukavasti.

Pii-paa-piipottaa! Etualalle on tarkoituksella jätetty tilaa daalioille.

 
Kevään tuloa seuratessani olen koittanut painaa mieleeni paikkoja, joista lumet sulavat ensimmäisenä. Niihin kohtiin kannattaa ensi syksynä istuttaa keväkukkijoita. Ihan ensimmäisenä sulavat tietenkin seinänvierustat, mutta niiltä on tarkoitus siirtää aiemmatkin kasvit pois rakennussuositusten mukaisesti ja kenties kattaa maa soralla.

Seinänvieruskasveista muun muassa ruusut odottavat siirtoa muualle.

 

Takapihalle johtava laatoitettu polku paljastui lumen alta ensimmäisten joukossa. Sitä reunustamaan olenkin ajatellut istuttaa kevätkukkia. En ole vielä päättänyt, teenkö oikein kukkapenkit vai istutanko vain nurmikon sekaan esimerkiksi scilloja. Niihin kohtiin nurmikkoa, jossa scilloja kasvaa jo valmiiksi, aion istuttaa niitä lisää.

Minulla ei ole scillamerta vaan ainoastaan scillapisaroita.

Omenapuun juurelta lumet sulivat myös melko varhain. Senkään osalta en ole varma, kannattaako omenapuun alle tehdä kukkapenkki vai onko parempi istuttaa jotain kevätkukkaa nurmikon sekaan. Koen, että pihallamme ei ole hirveästi otollisia paikkoja kukkapenkeille, joten ehkä omenapuun alus kannattaa hyödyntää istutusalueena.

Tämmöisiä tulppaanisöpöliinejä pitäisi olla pian luvassa.

 

Ajatus lähtee rönsyilemään, joten palataanpa kevätkukkiin ennen kuin teksti lähtee ihan laukalle. Olin autuaasti unohtanut, mitä kukkasipuleita istutin viime syksynä, joten kaivelin vähän puutarhapäiväkirjaani. Kotipihamme uuteen penkkiin olen näemmä istuttanut tulppaaneja 'Menton', 'Miss Elegance', 'Candy Prince', 'China Town' ja 'Tabledance', pallerolaukkaa, hajulaukkaa, tähtitulppaania 'Little Beauty' sekä sekoituksen kasvitieteellisiä tulppaaneja. Eipä noista mikään taida kovin aikainen kukkija ollakaan. Ensi syksynä panostan varhain kukkiviin kevätkukkiin!

Tämmöisiä laukkoja pitäisi myös päästä kohta ihailemaan...

...samaten tämmöisiä pieni suloisuuksia.

 

Eilen kävin kukkaostoksilla. Suunnittelin ostavani vain seinälle kiinnitettävän ruukun sekä kesäkukkia kotipihalle ruukkuihin ja yllättäen jopa pysyttelin suunnitelmassani. Täytyy ihan taputtaa itseäni olalle. Itse asiassa ostin jopa vähemmän kukkia kuin aioin. (Se tosin johtui melko suppeasta valikoimasta. Jonkun viikon päästä valikoima on varmasti laajempi.) Yllätin itseni myös kukkien värien kanssa, sillä kuvittelin haluavani vaaleanpunaisia ja sinisiä sekä ehkä vähän valkoisia kukkia, mutta päädyinkin keltaisiin ja sinikeltaisiin orvokkeihin. En sentään ihan räikyvän keltaisiin, sitten olisin jo ollut syytä kääntyä lääkärin puoleen.

Mielestäni nämä orvokit ovat sievän värisiä.
Osassa kukista on lisäksi selkeä häivähdys vaaleankeltaista.

Kotimme seinillä oli edellisen asukkaan jäljiltä parvekeruukkuja. Niistä suurin osa kuitenkin hajosi ikkunaremontin yhteydessä, koska ne olivat tietenkin ikkunoiden alla. Vain yksi laatikko on ehjä, se kun ei ole ikkunan alla. Istutin sinikeltaiset orvokit siihen.

Kunhan orvokit tuosta tuuhistuvat, tästä tulee oikein kiva.

 

Keltaiset orvokit istutin ostamaani ruukkuun. Ruukku oli tarjouksessa ja mielestäni kaunis. Toistaiseksi se on terassipöydän päällä, sillä en vielä ole varma, mihin sen kiinnitän ja toisekseen, millä sen kiinnitän. Siinä on takaosassa koukut, joilla sen saisi vaikka kaiteeseen kiinni, mutta ei meillä ole mitään kaiteita. No eiköhän tuolle joku viritys keksitä.

On näissä orvokeissa kieltämättä sittenkin ripaus kirkkaankeltaista.
Olisikohan kuitenkin syytä pistäytyä lääkärissä?

Tänään on ollut ihan mahtavan lämmin päivä. Puutarhapuuhat eivät tosin ole tänään juurikaan edenneet. Istutin vain orvokit ruukkuihin, kun eilen en ehtinyt. Ulkoilutin sentään taas liljoja, daalioita sekä gladioluksia, ja pääsipä sisällä talvettamani verenpisarakin käymään pihalla. Huomenna yritän päästä mökille jatkamaan kitkentäpuuhia ja kylvämään ainakin ne porkkanansiemenet, jotka yhä edelleen odottelevat malttamattomina takkini taskussa. Kotipihallekin alkaa pikkuhiljaa muodostua jonkinlaisia suunnitelmia, mutta palaan niihin joskus toiste. Ihana puutarhakausi edessä!

Aurinkoista loppuviikkoa!