Saintpaulioiden keväthuolto

Viime viikolla saintpauliat eli paavalinkukat pääsivät keväthuoltoon. Aiemmin kerroinkin köynnösteni keväthuollosta. Kääpiöbanaani ja kahvipensas odottavat vielä omaa vuoroaan.

Aikoinaan mieheltäni saamani vaaleanpunakukkainen, pikkuämpärissä kasvava saintpaulia oli kaikista hyväkuntoisin. Sille vaihdoin vain pintamultaa ja poistin kuihtuneita lehtiä.

Tämä on muistaakseni vanhin saintpauliani.

Isompi vaaleanpunakukkainen paavalinkukka olikin vähän huonommassa kunnossa. Sillä oli runsaasti kuihtuneita ja huonokuntoisia lehtiä ja sen runko oli melko pitkältä matkalta kaljuuntunut. Poistin kaikki huonot lehdet sekä vanhat mullat ja leikkasin myös juuria vähän lyhyemmiksi. Sitten istutin kasvin uuteen multaan.

Tämä on muuten kasvatettu ensimmäisenä mainitun saintpaulian lehtipistokkaasta.

Viimeinen, sinikukkainen saintpauliani oli kaikkein huonokuntoisin. Sille oli ehtinyt kasvaa pitkä, kalju varsi ja se oli myös kovin taipunut. Onnistuin vielä sohaisemaan sitä niin, että varsi katkesi mullan pinnan tasalta poikki. Istutin sen uuteen multaan niin, että tökkäsin kaljun varren täysin mullan alle. Toivotaan, että se lähtee juurtumaan.

Sinikukkainen saintpaulia näytti tältä ennen huoltoa...

...ja tältä huollon jälkeen.

Aloin taas haaveilemaan uusista paavalinkukista. Joskus minulla oli pari ripsureunaista yksilöä, mutta ne kuolivat pois. Saintpauliat ovat minulle mieluisia huonekasveja, sillä yleensä ne ovat aika helppohoitoisia ja kukkivat runsaasti monta kertaa vuodessa.

Suloista kevään jatkoa!

Suloiset saintpauliat

Saintpaulia eli paavalinkukka on huonekasveista yksi ehdoton suosikkini. Ne ovat helppohoitoisia ja kukkivat komeasti vuodesta toiseen. Lapsuudenkodissani niitä kasvoi, ja kasvaa itse asiassa edelleen, rivissä ikkunalaudalla. Ehkä siksikin ne ovat minulle niin mieleen.

Saintpaulia Saintpaulia ionantha

Oma saintpauliakokoelmani on vielä suppea, mutta toissapäivänä se kasvoi kahdella uudella yksilöllä. Ihastelen usein erilaisia saintpaulioita kaupoissa, mutta huokeasta hinnasta huolimatta en raaski ostaa niitä juuri koskaan. Toissapäivänä olin kuitenkin huonolla tuulella ja päätin piristää itseäni kukkasilla.

Ennestään minulla on yksi sini- ja yksi vaaleanpunakukkainen paavalinkukka. Lisäksi olen lisännyt yhteen ruukkuun molempia. Tarkoitukseni oli, että kumpikin kukkisi samassa ruukussa. Taisi kuitenkin käydä niin, että vain vaaleanpunainen yksilö alkoi kasvaa.

Parin päivän takaisilla ostoksilla päädyin kaksivärisiin saintpaulioihin. Toinen on sinivalkoinen ja toinen vaaleanpunavalkoinen. Terälehtien reunat on hauskasti aaltoilevat.

Tässä vaaleanpunavalkoinen tulokas

Saintpauliat myytiin pienissä ruukuissa, joten edessä on ruukkujen vaihto isompiin. Ajattelin tehdä sen sitten, kun teen muillekin huonekasveille keväthuollon, niin ei tarvitse kahteen otteeseen siivota multasotkuja. Meillä ei ole sisätiloissa oikein kunnon paikkaa kasvihommille, joten suoritan mullanvaihdot millon kylpyhuoneessa, milloin työhuoneen tai olohuoneen lattialle levitettyjen sanomalehtien päällä. Haaveissani siintää iso omakotitalo, jossa olisi sisällä omat tilat kasvien hoitoon ja pihalla paljon alaa kukkaistutuksille sekä hyötytarhalle. Ehkä sekin haaveeni joskus toteutuu, mutta nyt mennään näillä, mitä on.

Tässä , kuten ensimmäisessäkin kuvassa, sinivalkoinen tulokas

 Saintpauliat viihtyvät huoneenlämmössä puolivarjossa. Kastelu on parasta tehdä aluslautasen kautta, kunhan huolehtii, ettei vesi jää pitkäksi aikaa seisomaan lautaselle. Itse suoritan kastelun useimmiten mullan pinnalle. Silloin täytyy olla tarkkana, ettei lehdille jää vettä, koska se vaurioittaa lehtiä. Talvella multa saa kuivahtaa kasteluiden välillä, mutta kesäkaudella multa olisi hyvä pitää tasaisen kosteana. Minulla multa tuppaa kuivumaan aina kastelujen välissä, mutta siitä paavalinkukkani eivät ole olleet moksiskaan. Kesäkaudella lisään kasteluveteen esimerkiksi Biolanin ravinnenestettä.

Koska viimekertainen yritykseni kasvattaa yhdessä ruukussa kahta eriväristä saintpauliaa epäonnistui, ajattelin nyt yrittää samaa uudestaan. Viime kerralla laitoin kummankin pistokkaan suoraan samaan ruukkuun. Tällä kertaa kokeilen niin, että laitan pistokkaat ensin erillisiin ruukkuihin, ja kun uusia lehtiä alkaa muodostua, siirrän ne isompaan, yhteiseen ruukkuun.

Lehtipistokas 5.2.2020

Saintpaulioiden jakaminen on helppoa lehtipistokkaista. Lehti leikataan ruoteineen emokasvista, lyhennetään ruoti muutaman sentin mittaiseksi ja upotetaan vinottain taimimultaan niin, että vain lehtiosa jää mullan pinnalle. Mullan alle upotettuun ruotiin kasvaa pian uudet juuret ja eipä aikaakaan, niin mullan pinnalle alkaa ilmestyä uusia lehtiä.

Nyt vain odotellaan kasvun ihmettä.

Lokoisaa loppuviikkoa!

Kodin keväistys

Kotimme sisustus on pikkuhiljaa muuttunut keväisemmäksi ja keväisemmäksi. Loppiaisena riisuin joulukuusen ja heitin sen pihalle. Samalla pakkasin sisältä kaikki muutkin joulukoristeet laatikoihin ja etsin tilalle keväisempiä koristeita. Takapihan tuijaan jätin sentään vielä jouluvalot. Ne saavat valaista pimeitä iltoja vielä tämän kuun loppuun.

Väreistä minua viehättävät tällä hetkellä vaaleanpunainen ja vihreä, erityisesti tuollainen vastapuhjenneen koivunlehden vihreä. Käytävän hyllyltä tontut ja käpykoristeet saivat häipyä, ja tilalle laitoin hyasintteja ja tuikkukipot.

Tuikut on vielä tarkoitus vaihtaa valkeisiin.

 Toiselle käytävän hyllylle tein huonetuoksupullon ympärille sekalaisen asetelman pienistä koristeista. Minulla on aika paljon pieniä koriste-esineitä, joille on vaikea löytää sopivaa paikkaa. Ehkä pitäisi rueta tekemään lyhtyihin tai lasipurkkeihin pienoismaisemia, jollaiset olivat ainakin jokin aika sitten muodissa.

Puutarhurin tavaroista voisi tehdä yhtenäisemmänkin asetelman..

Kaikkein eniten tykkään olohuoneen seinällä olevasta tasosta. Se on pyhitetty pelkästään koristeille, ja sitä tulee katsottua tiuhaan, sillä se sijaitsee keskeisellä paikalla. Lisäksi se on sen verran korkealla, etteivät lapset ylety siirtelemään sen päällä olevia tavaroita. (Muiden hyllyjen päällä olevat koristeet vaihtavat toisinaan kummasti paikkaansa..)

Raikas yhdistelmä pinkkiä ja vihreää!

Kuvanottohetkestä on jo joku päivä aikaa, ja tulppaaneista on jäljellä enää muutama. Otin myös valkoisen kynttilän pois, siirsin vasemmassa reunassa olevan tuikkukipon sen tilalle ja laitoin vasempaan reunaan hyasinttimaljakon.

Toinen amaryllikseni on jo puhjennut kukkaan, toinen vasta raottaa hieman yhtä nuppuaan. Joulunarsissien varret kasvavat edelleen tuskallisen hitaasti. Tällä vauhdilla niistä tulee varmaan pääsiäisnarsisseja..

Amaryllis 'Miniature Evergreen' kukkii nyt upeasti.

Mieheni kävi äsken ostamassa meille uuden telkkarin. Pyysin häntä tuomaan samalla minulle jonkun kukan, vaikkapa orkidean. Hän palasi kotiin pienen sinikukkaisen kukan kanssa ja kysyi "onko tämä ees se amaryllis vai minkä sinä halusit?" No, ei ihan ollut orkidea, eikä edes amaryllis, vaan saintpaulia. Mutta olen minä niitäkin toivonut lisää yhden vaaleanpunaisen version kaveriksi, joten en valita. Kaikki kukat ovat kivoja, etenkin jos mies on ne ihan itse ostanut minulle.

Vähän erilainen orkidea/amaryllis ;)

Nyt lähden etsimään uudelle kukalleni sopivaa suojaruukkua varastoni kätköistä.

Tunnelmallista viikonloppua!