Joulukalenterin 8. luukku, kuusenhakuretki

Kohtasimme viimein armaan tietokoneeni kanssa, joten pääsen vihdoin päivittämään blogiani. Jatketaan siis joulukalenteria siitä, mihin viimeksi jäätiin, ja yritetään kuroa aika umpeen ennen joulua. Kalenterin kahdeksas luukku aukee siis nyt, hitusen myöhässä.

Meillä on tapana hankkia joulukuusi vanhempieni kotimetsästä. Jo lapsena astelin samassa metsässä isäni perässä vertailemassa kuusia ja valitsemassa sitä kaikkein kauneinta yksilöä koristamaan joulua.

 

Siispä joulukuun 8. päivän luukusta avautuu polku lumiselle kuusenhakuretkelle. Tällä kertaa retkellä oli minun ja isäni lisäksi 4-vuotias tyttäreni. Pipareilla ja limsapullolla varustettu eväspussi mukana talloimme hangen poikki kohti aiemmin merkitsemiäni kuusia, joista parhaimman valitsisimme mukaamme.

 
Lapsen innolla tyttäreni etsi luonnosta merkkejä villieläimistä. Metsässä olikin runsaasti jänisten jälkiä. Yhden kuusen alla pupu oli selvästi nukkunut yöunensa ja lähtenyt sitten vauhdilla suurilla loikilla pois. Pohdimme, oliko se mahdollisesti säikähtänyt puista pudonnutta lunta.

Valittuamme mieleisimmän kuusen mutustelimme eväitä ihastellen metsän kauneutta ja hengittäen raikasta talvi-ilmaa. Sitten isäni kaatoi kuusen, ja minä kannoin sen pihaan. Siihen se jäi nojailemaan punaisen mökin seinän vierustalle. Ehkä se oli hieman toispuoleinen ja harvakin, mutta meille se oli kuusista parhain, olimmehan itse sen valinneet ja hakeneet.

Tunnelmallista joulun aikaa!