keskiviikko 10. toukokuuta 2023

Uuden kodin kevätkukat

Tämä on ensimmäinen kevät uudessa kodissamme. Elämä on siis vielä pihaolosuhteisiin ja kasveihin tutustumista. Kevätkukkia pihalla ei tunnu hirveästi olevan valmiina, mutta jotain sentään löytyy. Yhden kukkapenkin reunalla kasvaa lumikelloja. Toisen penkin etuosassa näyttää nousevan jonkin verran scilloja. Samaisia scilloja on yksittäin myös siellä täällä nurmikolla.

Lumikellot jaksavat vielä sinnitellä, kauaa ne tuskin enää kukkivat.

Itse perustin viime syksynä kukkapenkin pääosin alennusmyynneistä haalimilleni kukkasipuleille. Penkki sattui kohtaan, jossa lumet viipyivät keväällä pitkään, joten siinä ei vielä kuki mikään. Piippoja on onneksi noussut mukavasti.

Pii-paa-piipottaa! Etualalle on tarkoituksella jätetty tilaa daalioille.
 
Kevään tuloa seuratessani olen koittanut painaa mieleeni paikkoja, joista lumet sulavat ensimmäisenä. Niihin kohtiin kannattaa ensi syksynä istuttaa keväkukkijoita. Ihan ensimmäisenä sulavat tietenkin seinänvierustat, mutta niiltä on tarkoitus siirtää aiemmatkin kasvit pois rakennussuositusten mukaisesti ja kenties kattaa maa soralla.

Seinänvieruskasveista muun muassa ruusut odottavat siirtoa muualle.
 
Takapihalle johtava laatoitettu polku paljastui lumen alta ensimmäisten joukossa. Sitä reunustamaan olenkin ajatellut istuttaa kevätkukkia. En ole vielä päättänyt, teenkö oikein kukkapenkit vai istutanko vain nurmikon sekaan esimerkiksi scilloja. Niihin kohtiin nurmikkoa, jossa scilloja kasvaa jo valmiiksi, aion istuttaa niitä lisää.

Minulla ei ole scillamerta vaan ainoastaan scillapisaroita.

Omenapuun juurelta lumet sulivat myös melko varhain. Senkään osalta en ole varma, kannattaako omenapuun alle tehdä kukkapenkki vai onko parempi istuttaa jotain kevätkukkaa nurmikon sekaan. Koen, että pihallamme ei ole hirveästi otollisia paikkoja kukkapenkeille, joten ehkä omenapuun alus kannattaa hyödyntää istutusalueena.

Tämmöisiä tulppaanisöpöliinejä pitäisi olla pian luvassa.
 
Ajatus lähtee rönsyilemään, joten palataanpa kevätkukkiin ennen kuin teksti lähtee ihan laukalle. Olin autuaasti unohtanut, mitä kukkasipuleita istutin viime syksynä, joten kaivelin vähän puutarhapäiväkirjaani. Kotipihamme uuteen penkkiin olen näemmä istuttanut tulppaaneja 'Menton', 'Miss Elegance', 'Candy Prince', 'China Town' ja 'Tabledance', pallerolaukkaa, hajulaukkaa, tähtitulppaania 'Little Beauty' sekä sekoituksen kasvitieteellisiä tulppaaneja. Eipä noista mikään taida kovin aikainen kukkija ollakaan. Ensi syksynä panostan varhain kukkiviin kevätkukkiin!

Tämmöisiä laukkoja pitäisi myös päästä kohta ihailemaan...
...samaten tämmöisiä pieni suloisuuksia.
 
Eilen kävin kukkaostoksilla. Suunnittelin ostavani vain seinälle kiinnitettävän ruukun sekä kesäkukkia kotipihalle ruukkuihin ja yllättäen jopa pysyttelin suunnitelmassani. Täytyy ihan taputtaa itseäni olalle. Itse asiassa ostin jopa vähemmän kukkia kuin aioin. (Se tosin johtui melko suppeasta valikoimasta. Jonkun viikon päästä valikoima on varmasti laajempi.) Yllätin itseni myös kukkien värien kanssa, sillä kuvittelin haluavani vaaleanpunaisia ja sinisiä sekä ehkä vähän valkoisia kukkia, mutta päädyinkin keltaisiin ja sinikeltaisiin orvokkeihin. En sentään ihan räikyvän keltaisiin, sitten olisin jo ollut syytä kääntyä lääkärin puoleen.

Mielestäni nämä orvokit ovat sievän värisiä.
Osassa kukista on lisäksi selkeä häivähdys vaaleankeltaista.

Kotimme seinillä oli edellisen asukkaan jäljiltä parvekeruukkuja. Niistä suurin osa kuitenkin hajosi ikkunaremontin yhteydessä, koska ne olivat tietenkin ikkunoiden alla. Vain yksi laatikko on ehjä, se kun ei ole ikkunan alla. Istutin sinikeltaiset orvokit siihen.

Kunhan orvokit tuosta tuuhistuvat, tästä tulee oikein kiva.
 
Keltaiset orvokit istutin ostamaani ruukkuun. Ruukku oli tarjouksessa ja mielestäni kaunis. Toistaiseksi se on terassipöydän päällä, sillä en vielä ole varma, mihin sen kiinnitän ja toisekseen, millä sen kiinnitän. Siinä on takaosassa koukut, joilla sen saisi vaikka kaiteeseen kiinni, mutta ei meillä ole mitään kaiteita. No eiköhän tuolle joku viritys keksitä.

On näissä orvokeissa kieltämättä sittenkin ripaus kirkkaankeltaista.
Olisikohan kuitenkin syytä pistäytyä lääkärissä?


Tänään on ollut ihan mahtavan lämmin päivä. Puutarhapuuhat eivät tosin ole tänään juurikaan edenneet. Istutin vain orvokit ruukkuihin, kun eilen en ehtinyt. Ulkoilutin sentään taas liljoja, daalioita sekä gladioluksia, ja pääsipä sisällä talvettamani verenpisarakin käymään pihalla. Huomenna yritän päästä mökille jatkamaan kitkentäpuuhia ja kylvämään ainakin ne porkkanansiemenet, jotka yhä edelleen odottelevat malttamattomina takkini taskussa. Kotipihallekin alkaa pikkuhiljaa muodostua jonkinlaisia suunnitelmia, mutta palaan niihin joskus toiste. Ihana puutarhakausi edessä!

Aurinkoista loppuviikkoa!

8 kommenttia:

  1. On todella jännää lukea ensimmäisestä keväästäsi uudessa puutarhassasi. Ihanaa, että siellä on jo idänsinililjoja! Ne leviävät niin mukavasti ja aika nopeasti, vuosi vuodelta tahti kiihtyy.
    Orvokkisi ovat aivan ihanan värisiä, keltainen on suloinen kuin luonnonkukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäinen kevät uudessa puutarhassa on jännää aikaa. Ah, nämä ovat siis idänsinililjoja. Kiitos sivistyksestä! Scillojen suku on minulle vielä kovin tuntematon. Ihanaa, että ne leviävät nopeasti. Minustakin nuo orvokit ovat ihania. :)

      Poista
  2. Ihania tulppaaneja tulossa. Minulla kukki viime vuonna pallerolaukat eka kertaa. Kukkivat vasta keskikesällä ja kukat olivat aika pieniä. On sinulla siellä jännää ja ihmeellistä. Saat alkaa suunnitella muutoksia mieleisiksi ja uuttakin siihen lomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta, että pallerolaukan kukintaa voi joutua odottelemaan. Pihasuunnitelmia on jo alkanut kehittymään, vielä kun ehtisi ne jossain välissä toteuttamaan. Herttavuorenkilvet ajattelin ainakin kaivaa pois, niin saan niiden paikalle tilaa itselleni mieluisammille kasveille. Uuden suunnittelu on ihanaa!

      Poista
  3. Sinulla on monin tavoin jännittävä kevät ja kesä meneillään. Istuttamiesi sipulikaunottarien lisäksi ilahduttavat myös entisten asukkaiden kasvit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Kiva kun entisten asukkaiden jäljiltäkin kasvaa kaikenlaista ihanaa. :)

      Poista
  4. Tiedätköhän entisten asukkaiden puutarhaintoilun asteen? Jännittävää odottamista joka tapauksessa. Itse omalla uudella pihallani heti lumien sulettua katselin ympärilleni: "Ei mitään - eivät ole olleet yhtään puutarhaihmisiä". Mutta sitten alkoikin ilmestyä nurmikon seasta krookuksia ja myöhemmin useita erilaisia perennojen lehtiruusukkeita. Ja lisäksi muutamia kuoppia, joista tajusin, että siitä on kaivettu mukaan jotain kasvia. En tuosta ole pahoillani, itse olisin toiminut samalla tavalla; vienyt herkut mukanani uuteen paikkaan. Mutta käsitykseni entisistä asukkaista onkin muuttunut; olivathan he puutarhaihmisiä! Itse vain olin kärsimätön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulle on ihanasti paljastunut edellisten asukkaiden puutarhaihmisyys. Hih, niin tuttua tuo kärsimättömyys. Täälläkin on asunut ainakin jonkin sortin puutarhaihmisiä. Edellinen asukas kertoi istuttaneensa joka kesä pihan perälle rivin perunaa. Talon seinustalle hän kertoi istuttaneensa saamiaan äitienpäiväruusuja. Senkin takia tahdon säästää ruusut pihalla, vaikka aionkin siirtää ne eri paikkaan. Ne ovat selvästi olleet edelliselle asukkaalle tärkeitä, joten mielelläni annan niiden jatkaa eloaan tällä pihalla.

      Poista