Uusia alkuja

 Olen ollut koko viikon karmeassa flunssassa. Nyt olo on jo hieman virkeämpi ja jaksan tehdä vähän muutakin kuin loikoilla sohvalla. Sohvalta käsin silmiini sattui usein televisiotason päällä kasvava ylipitkäksi hurahtanut kultaköynnös. Päätin ottaa siitä pistokkaita kasvamaan maljakkoon. Jos hyvin käy, saan pistokkaista monta uutta köynnöstä. Samalla tulin istuttaneeksi ainakin vuoden maljakossa kasvaneen herttaköynnösvehkan vihdoin ja viimein ruukkuun. Tuntuipa terapeuttiselta hivellä köynnösten vihreitä lehtiä ja upottaa kädet kosteaan multaan.

Herttaköynnösvehkan juuret olivat kasvaneet maljakossa sykkyrälle.

Samalla kun heräilen taas kasvien pariin, on aika herätellä myös blogi. Tämä vuosi on ollut jokseenkin stressaava ja kiireinen, mutta nyt kipeänä olen pakostakin joutunut vain olemaan. Samalla on ollut aikaa miettiä asioita. Tiedän, että arjen kiireet palaavat, kunhan tervehdyn, mutta samaan stressaavaan oravanpyörään en enää halua joutua. Sen sijaan yritän saada elämääni mahtumaan enemmän pieniä, mukavia, rauhoittavia asioita. En kuitenkaan halua asettaa suuria tavoitteita, sillä ne muuttuvat helposti stressin aiheuttajiksi. Siispä en lupaa päivittää blogiani usein, harvoin tai silloin tällöin. Kirjoittelen silloin, kun se hyvältä tuntuu.

Herttaköynnösvehkan pistokas koko komeudessaan

On ehkä hassua herätä puutarhapuuhiin syksyn viime hetkillä, mutta innostus ei kysy aikaa. Voinpahan ainakin siivota pihan talvikuntoon. Kenties rupean kasvattamaan yrttejä sisätiloissa. Sen tiedän, että kun seuraavan kerran pääsen kauppaan, ostan itselleni kauniin kimpun kukkia.

Toistaiseksi kultaköynnöksen pistokkaat saavat toimittaa kukkakimpun virkaa.
Kaunista ja rentouttavaa viikonloppua jokaiselle!