Ensimmäinen yöpyminen mökillä

Blogipäivitykseni laahaavat pahasti jäljessä, joten saatte nyt pläjäyksen mennyttä aikaa niinkin kaukaisesta historiasta kuin reilun viikon takaa.

Juhannukselta asti olen käynyt mökillämme vähintään kaksi kertaa päivässä, mutta jostain syystä mökillä yöpyminen on jäänyt. Viime viikon maanantaina menin vihdoin lasteni kanssa mökille yöksi. Yö oli sateinen ja minun huoneeni nurkan katonrajasta vuosi vettä. Onneksi vuoto oli melko vähäistä ja sain lopulta unen tiputtelusta huolimatta. (Pitäisi saada korjattua lumien ja tikapuiden katolta putoamisesta aiheutuneet vauriot, mutta tekijää tuntuu olevan hankala löytää.) Tyttäreni näki yöllä jossain välissä painajaista ja kävi hetken pötköttämässä vieressäni ja minun piti käydä pari kertaa silittämässä häntä omassa sängyssään. Poikani sen sijaan totesi aamulla nukkuneensa oikein hyvin.

Makuuhuoneemme sijaitsevat mökin yläkerrassa. Molemmat huoneet ovat mielestäni kauniin värisiä. Minun huoneeni on vaaleansininen ja lastenhuone mintunvihreä. Huoneeni on sisustettu varsin yksinkertaisesti. Sängyn lisäksi siellä on vain kaksi seinähyllyä. Ne kyllä riittävät varsin mainiosti. Sängyn luona olevalle seinähyllylle saa näppärästi yövaatteet, vesipullon, silmätipat ja pinon kirjoja. Muuta ei tarvitakaan.

Huoneeni seinällä oli valmiina juliste Eero Järnefeltin Niityllä (viralliselta nimeltään ymmärtääkseni Saimi kedolla) maalauksesta.

Huoneeni ikkunasta on ihan mukiinmenevä näkymä tontimme vieressä kasvavaan metsään. Metsän reunaan meidän tonttimme puolelle istutin kotipihasta tuomani neidonkurjenpolvet ja sammalleimut 'Amazing Grace'. Jospa ne selviäisivät siinä ja saisin tulevina kesinä ihastella ikkunasta metsän lisäksi myös kukkia. Alueella kasvoi ennestään lähinnä lupiinia. Niistä pyrin tietysti eroon, onhan kyseessä haitalliseksi todettu vieraslaji.

Näkymä makuuhuoneeni ikkunasta

Lastenhuoneen ikkunasta on mielestäni hurmaavampi näkymä. Siitä näkee omaa mökkitonttiamme. Kuvaushetkellä maisemaa hallitsivat ihanat mesiangervopilvet.

Lastenhuoneen ikkunasta näkymä oli mielestäni pysäyttävän kaunis.

Päästettyäni kanat kopista aitaukseen jaloittelemaan, söimme lasteni kanssa aamupalaa. Torilta ostetut tuoreet herneet, mansikat ja vadelmat maistuivat jokaiselle. Myös kanoille herneet ovat suurta herkkua. Marjoja emme niille tarjonneet.

Kukkakimppu somisti pientä ruokapöytää.

Keräsin pihalta sekalaisen kimpun kukkia koristamaan pöytää. Mielestäni tuollainen villimpi kimppu sopi hyvin mökkitunnelmaan.

Seinällä tunnelmaa luovat vuosia sitten kuivatut kukat.

Aamupalan jälkeen pihakierros oli paikallaan. Kuistille vievien portaiden luo pölkyn päälle vanhaan ruosteiseen lyhtyyn istuttamani köynnöskrassit alkoivat pikkuhiljaa kukkia. Toinen kukista oli jo miltei auki, toinen vielä nupullaan. Näiden pitäisi olla lajiketta 'Whirlybird Mahogny', mutta olettaisin, että sen kukan pitäisi olla punertavampi.

Lyhdyssä loistivat kynttilöiden sijaan kukat.

Talon seinustalla kasvaa ruukussa säleikköä pitkin kipuavia kelloköynnöksiä. Niiden juurelle minun on ollut tarkoitus istuttaa tai kylvää jotain kesäkukkaa, mutta vielä en ole saanut moista aikaiseksi.

Toivottavasti kelloköynnökset ehtivät kukkiakin!

Aitan kesäkukat kokivat pienen muutoksen, kun vaihdoin amppeleiden paikat päikseen. Alkuun laitoin sinisen amppelin vaaleanpunaisten kukkien ylle ja vaaleanpunaisen amppelin sinertävien kukkien ylle, mutta nyt totesin, että silmääni miellyttää enemmän, kun samansävyiset kukat ovat samalla puolella.

Aitan kuisti kukki sinisenä ja vaaleanpunaisena.

Monet ovat varmaan jo poimineet tomaateistaan ensisatoa, minulla ne vasta kukkivat. Yhden tomaatin eteen istutin kaupan basilikan ja toisen eteen thaibasilikan.

Kaksi neljästä 'Tiny Tim' tomaatistani, oikeanpuoleisen juurella thaibasilikaa

Paprika sentään teki jo satoa ja ensimmäinen paprika olikin tarkoitus napata pian talteen. Lidlin paprika puolestaan osoittautui chiliksi. Saamme siis mieheni kanssa nauttia vähän tulisemmista ruuista kahden kesken, lapsillemme chili ei nimittäin maistu.

Paprika, chili ja tuoksuherneet kasvavat sulassa sovussa.

Paprikan ja chilin taakse istutin tuoksuherneitä. Laitoin niille tuet vanhan kasvihuoneen metallitangoista. Yksi kukki jo suloisesti tuoksuvin violetinsävyisin kukin.

Ensimmäiset kukat Old Spice Mix -tuoksuherneseoksesta

Raparperin vieressä naapurilta saamani kesäkurpitsa kukki. Alunperin istutin raparperin viereen itse kasvattamaani kesäkurpitsaa, mutta se kuoli. Samoin kävi sen viereen istuttamalleni melonille.

 

Joku on tainnut käydä napsimassa kurpitsan kukkia.

Raparperia ja kesäkurpitsaa vartioi toukka. Sen vartiointitaidot eivät tosin taida olla kovin kummoiset. Ohikulkijoita se kuitenkin ilahduttaa. Toukka kantaa selässään sekä kaukasianmaksaruohoa 'Summer Glory' että marmorimehitähteä.

Kasvimaan veikeä toukka (kitkin rikkaruohot kuvan ottamisen jälkeen)

Aidatun hyötytarhan puolella olevassa kukkapenkissä tuoksuherneissä oli toistaiseksi yksi kukka. Toivoin, että niitä alkaisi pian ilmestyä lisää. Saman penkin kesämalvikit eivät ole lainkaan itäneet, mutta penkin etuosassa sinisievikit muodostivat jo vehreitä pikkupuskia.

Yksinäinen tuoksuherneen kukka, tämäkin on Old Spice Mix -sekoituksesta

Etualalla kasvaa rivi sinisievikkiä, aitaa vasten kasvavat taustakasvillisuuteen katoavat tuoksuherneet.

Mansikkapenkin keskellä samettikukkien taimet alkoivat olla kookkaita, mutta eivät vielä kukkineet. Mökin mansikat olivat vielä raakoja, kotipihan mansikoista olimme saaneet jo mukavasti satoa.

Pientä mansikkamaata koristaa toivottavasti pian samettiset kukat.

Herneet kukkivat täyttä häkää ja niihin oli muodostunut myös jonkin verran palkoja.

Silpoydinherne 'Kelvedon Wonder' kukki valkoisin kukin.

Sokeriherneellä 'Grijze Roodbloeiende' on puolestaan ihanat violetit kukat. Tätä taidan jatkossakin kasvattaa ihan vaan kukkien vuoksi.

Myös ruusupapu aloitteli kukintaansa. Sen kirkkaan väriset kukat eivät niin suuresti miellytä minua, mutta ihan hauska lisä nekin ovat puutarhaan. Huomaan kaipaavani hyötytarhaankin kauniisti kukkivia lajikkeita. Harmillisesti hyötykasvien siemenpusseissa ei yleensä ole minkäänlaista mainintaa niiden kukista. Täytyy siis itse pistää ylös lajikkeet, joilla on söpöt kukat.

Etualan herne 'Grijze Roodbloeiende' ja taka-alan ruusupapu 'Lady Di' kasvavat samassa laatikossa.

Ruusupapua en jatkossa kasvata ainakaan kukkien takia. Katsotaan, ihastunko papujen makuun. En yleensä käytä papuja ruuanlaitossa. Olen usein ajatellut, että niistä saisi varmasti hyvää ja täyttävää ruokaa, mutta liian helposti tulee pitäydyttyä tutuissa vanhoissa (pavuttomissa) resepteissä.

Itseni kasvattamista kesäkurpitsan taimista kaksi on jäljellä. Ne täyttävät kyllä laatikkonsa aivan kelvosti.

Kesäkurpitsat kukkivat ja pieniä kurpitsapötkylöitä oli alkanut muodostumaan. Pian päästäisiin siis nauttimaan omista kesäkurpitsoista.

Sipulit ja porkkanat kasvoivat myös hyvää vauhtia.

Sipulit ja porkkanat kasvavat minulla samassa laatikossa. Olen toisinaan lukenut viljelykierrosta ja kumppanuuskasveista. Koitan nyt hyötytarhassani toteuttaa molempia. Yritän ehtiä kirjoittamaan aiheesta jossain vaiheessa tarkemmin tänne blogini puolelle ja esitellä, miten itselläni on tarkoitus totetuttaa viljelykiertoa tulevina vuosina. Esimerkiksi Biolanin sivuilta voi lukea sekä kumppanuuskasveista että viljelykierrosta.

Salaattilaatikko on kukkien valtakuntaa.

Salaattilaatikkoa voisi aivan hyvin nimittää kukkalaatikoksi. Keskellä kasvava rucola oli päässyt kasvamaan liikaa ja kukki parhaillaan. Reunoilla kasvavat kehäkukat eivät vielä kukkineet. Kehäkukkien ja rukolan välissä pitäisi kasvaa lehtisalaatteja, mutta niistä oli itänyt vain yksi siemen.

Perunan varret olivat kasvaneet hyvin.

Perunoita olen jo kertaalleen mullannut. Odotan jännityksellä, millaisen perunasadon saamme. Omenapuiden juurelle olen istuttanut mansikoita. Osassa niistä oli raakileitakin.

Omenapuu 'Pirja' ja mansikan taimet

Omenapuu 'Pirja' kärsi vähän aikaa sitten omenankehrääjäkoista. Ne olivat tehneet seittejä muutamiin kohtiin. Poistin seitit ja heitin ne varmuuden vuoksi pihan toiselle puolelle metsään. Onneksi omenankehrääjäkoi ei ilmeisesti ole kovin vaarallinen omenapuille, tosin nuorelle omenapuulle ne ovat suurempi rasite kuin vanhemmalle puulle.

Omenapuu 'Suometar' oli välttynyt tuholaisilta. Sen toinen tukikepeistä oli tosin alkanut versoa...

Ostin jokin aika sitten luumupuun 'Sinikka', mutten ole vieläkään istuttanut sitä. Se on ollut tekemislistallani jo niin kauan, että olisi kyllä aika tarttua toimeen.

Sinikka-raukka odotti kärsivällisesti istutusta.

Olen viime aikoina kaivellut hiljakseen hyötytarhan ojia auki. Ne ovat menneet lähes kokonaan umpeen eikä niistä meinaa oikein ottaa selvää, minne ne ovat aikoinaan virranneet. Minua haluttaisi kaivaa jokin pieni lammikko, mutta en ole varma, kannattaako se. (Mieheni ainakin pitää ajatusta melko typeränä, mutta kuka nyt miehen mielipidettä kaipaa, ainakaan silloin, kun se ei ole halutunlainen..?)

Yhden ojan viereen olen muodostanut kukkapenkkiä.

Kuvassa näkyvän ojan viereen olen tehnyt kosteikkopenkkiä kääntämällä maata nurin ja nostamalla päälle ojasta kaivamaani mönjää. Kuvia ottaessa, eli viime viikon tiistaina, en ollut vielä istuttanut yhtään kasvia, mutta nyt penkki on jo melkein valmis. Koitan ehtiä joskus kertomaan siitäkin tarkemmin.

Verenpisara aitan kuistilla

Kuten alussa mainitsin, en ole ehtinyt kirjoittaa puutarhani tapahtumista ajallaan. Minulla on kesken jopa kuun alussa aloittamani kirjoitus kotipihastamme. Katsotaan, saanko julkaistua sen tämän kuun puolella. Muiden blogeja olen lukenut sopivana luppoaikana, mutta siinäkin olen yli viikon jäljessä, enkä ole juurikaan ehtinyt jättämään kommentteja. Osittain syy on siinä, että olen innostunut pitkästä aikaa lukemaan kirjoja oikein urakalla. Kirjat ovat nyt houkuttaneet enemmän kuin puhelin tai tietokone. Sain juuri kirjastosta lainaamani kirjapinon luettua ja olen tänään ehtinyt lukemaan jonkin verran blogejakin. (Yksi kirjastosta ottamani ilmaiskirja on tosin vielä lukematta, mutta sen lukemisella ei ole kiire. Kirjaston aulassa on hylly, johon saa tuoda omia kirjoja ja ottaa vapaasti muiden tuomia kirjoja itselleen. Todella mainiota!)

Aitan kuistin miljoonakelloamppeli

Mökkipuutarha kehittyy koko ajan, mutta rauhallista tahtia. Mitään kiirettä sen kanssa ei olekaan. Kotipiha on jäänyt vähemmälle huomiolle. Jopa päivittäiset puutarhakierrokset ovat jääneet. Kitkemistä ja kuihtuneiden kukkavarsien katkomista riittäisi, intoa ei niinkään. Olemme kauppakirjan allekirjoittamista vaille varmasti muuttamassa alkusyksystä uuteen kotiin, joten mitään muutoksia nykyiseen pihaamme ei ole oikein järkeäkään tehdä. Haluan kuitenkin siistiä puutarhan mahdollisia asuntonäyttöjä ja uusia asukkaita varten. Ehkäpä otan taas päivittäiset pihakierrokset rutiiniksi. Mökkitontti tulee silti olemaan loppukesänkin ajan ykköskohteeni. Se on paikka, jossa rentoudun, nautin tekemisestä, toteutan haaveita ja ehkä joskus hamassa tulevisuudessa vietän leppoisia, tai puuhakkaita, eläkepäiviä.

Hempeitä heinäkuun hetkiä!

Juhannusaamun mökkimatka

Pyöräilin tänä aamuna mökille ruokkimaan eilen talvihoidosta palanneet kanat. Rakastan mökkimatkaa erityisesti aamuisin. Mökkitiellä on taianomainen tunnelma, kun aamukaste kimmeltää auringossa. Tänä aamuna olin tosin hieman myöhässä, sillä en muistanut laittaa itselleni ollenkaan herätystä. Viime kesänä tapanani oli käydä laskemassa kanat kopista aitaukseen aamukuuden jälkeen, ja samaa tapaa oli tarkoitus jatkaa nytkin. Tänään heräsin kuitenkin vasta seitsemältä. Mitä aikaisempi aamu, sitä kauniimpi mökkitiemme on, erityisesti usvaisina aamuina.

Seitsemän jälkeen oli vielä kasteista, mutta aurinko loisti jo korkealla.

Kanat olivat tyytyväisiä päästyään pois kopista. Laitan ne öiksi koppiin, jotta ne saavat rauhoittua nukkumaan vähän hämärämpään paikkaan ja kokevat ehkä olonsa turvallisemmaksi. Illalla ne olivatkin jo itse kömpineet koppiin, kun menin laittamaan niitä yöpuulle. Viime kesänä minulla oli tapana pitää niitä päivisin irti ulkona ollessani itse paikalla. Nyt ne saavat kuitenkin viettää ainakin pari viikkoa aitauksessa, sillä ne ovat talvihoidon aikana hieman villiintyneet. Kunhan ne taas kesyyntyvät ja tottuvat meihin hoitajiinsa, pääsevät ne nauttimaan välillä vapaudesta.

Tässä on meidän juhannusneitomme.

Juhannusruusuksi olettamani ruusu kukkii keskikesän juhlan kunniaksi mökin nurkalla. Sen tuoksu on huumaava. Juhannusruusu on minulle ruusuista rakkain mummolamuistojeni vuoksi.

Myös ötökät pitävät ruususta.

Unikot ovat nyt kukkineet ehkä noin viikon. Nekin ovat hurjan kauniita, vaikken niin suuresti välitäkään niiden väristä.

Mökin unikot ovat räiskyvän oransseja.

Akileijojen sävyt ovat enemmän mieleeni. Etenkin hempeänvaaleat sävyt miellyttävän minua.

Tässä akileijassa on sievä aavistus vaaleanpunaista.

Mökin kurjenpolvet kukkivat myös suosikkisävyissäni.

Ihanan värinen kurjenpolvi taustanaan sininen akileija ja jokin saniainen

Päätin kerätä kuvien muodossa seitsemän juhannuskukkaa. Istutettuja kukkia en kelpuuttanut mukaan. Luonnonkukkia löytyi rutkasti, joten valikoin tähän seitsemän onnistuneinta kuvaa. Osa löytyi mökin pihapiiristä, osa mökkitien varrelta. En ole kovin haka luonnonkasvien tunnistuksessa, joten kuulen mielelläni, osuuko seuraavat lajiveikkaukseni oikeaan.

Olisiko tämä pieni kaunotar jokin tädyke, ehkä nurmitädyke?

Metsä- eli ahomansikan sentään tunnistan.

Tässä lienee koiranputki

Nämä söpöt pikkukukat kuuluvat kaiketi puolukalle.

Jokin ohdake (mutta mikä?) tien varressa maistui ötököille.

Niittyleinikkiä kasvaa melkein joka puolella.

Tyviruusukkeesta perusteella mietin, olisiko tämä jokin keltano.

Tyttäreni keräsi eilen tyynynsä alle seitsemän kukkaa. Maikki Harjanteen Pikku Minttu -kirjan mukaan silloin voi toivoa jotain ja toive toteutuu, mikäli sitä ei paljasta muille. Muistikohan tyttäreni toivoa ja toteutuikohan hänen toiveensa?

Tyttäreni juhannuskukat

Toivon tämmöisiä rauhallisia kesäaamuja rutkasti lisää. Ne hellivät mieltä, tuovat energiaa päivään ja pursuavat onnellisuutta.

Toivottavasti sinulla oli yhtä ihana juhannusaamu!

Raparperipolun kunnostus

 Raparperipoluksi nimeämäni polku kulkee Ruusupenkin ja Liljapenkin/Suomi100-penkin välissä. (Liljapenkki ja Suomi100-penkki ovat ihan peräkkäin. Periaatteessa ne ovat samaa kukkapenkkiä.) Olen tehnyt polulle astinkiviksi betoniset raparperinlehtilaatat ja istuttanut niiden väliin sammalleimua 'Amazing Grace'. Nyt sammalleimu oli kuitenkin päässyt leviämään liikaa ja osa raparperilaatoista oli hautautunut kokonaan mullan ja kasvien alle. Polun alkupäästä puolestaan puuttui vielä sammalleimut, sillä en ollut alkuun ostanut niitä tarpeeksi, eikä aiemmat jakopalat vielä olleet riittäneet koko polun matkalle.

Tuolla jossain sammalleimujen alla on piilossa pari laattaa.
Oikeassa reunassa sammalleimu on levinnyt Ruusupenkin puolelle.

Laiskuuksissani ajattelin aluksi vain kaivaa ylös mullan sisään jääneet laatat, jakaa liian suuriksi kasvaneet sammalleimut sekä täydentää tyhjät kohdat sammalleimun jakopaloilla. Aika pian kuitenkin hoksasin, että on huomattavasti järkevämpää uudistaa kerralla koko polku.

Toukokuun lopulla Raparperipolku näytti näin resuiselta.

Mietin jopa, korvaanko sammalleimut vaikkapa kuorikatteella, mutta tulin siihen tulokseen, ettei tähän pihaan kannata enää hirveästi upottaa rahaa, aikaa eikä vaivaa, sillä tämä on todennäköisesti viimeinen kesämme tässä kodissa. Seuraava asukas voi sitten uudistaa pihaa juuri niin kuin itse tykkää.

Näin piiloon raparperilaatat olivat joutuneet.
Lapio on isketty kuvassa raparperilaatan alle.

Ryhdyin eilen polun kunnostushommiin ja päädyin kaivamaan kaikki laatat ja sammalleimut ylös. Puhdistin laatat, jaoin sammalleimut pienempiin paloihin, asettelin laatat takaisin paikoilleen ja istutin laattojen väliin sammalleimujen jakopaloja.

Jätin polun alkupäähän tänä kesänä istutetut sammalleimupalat paikoilleen,
muuten poistin polulta kaiken kasvillisuuden ja astinkivet.

Laatat eivät nyt ole ihan tasaisin välimatkoin, osa laatoista vielä hieman keikkuu jalan alla ja sammalleimujen jakopalat eivät ole ihan samankokoisia, mutta olen lopputulokseen ihan tyytyväinen. Polun varrella olevia kukkapenkkejä reunustavat kivet täytyy vielä asetella uudelleen, sitten polku alkaisikin olla tältä erää valmis.

Kuva ei ole paras mahdollinen, mutta polusta tuli ihan hyvä.

Seuraavana urakkana olisi polun viereisen Ruusupenkin reunuskasvien uusiminen ja samalla yleishuolto koko Ruusupenkille. Ruusupenkki on yllä olevassa kuvassa oikealla. Ruusupenkissä kasvaa nimensä mukaisesti ruusua ja aivan sen päässä, (jossa se itse asiassa yhtyy Suomi100-penkkiin), kasvaa pioni 'Mother's Choice'. Penkin pihan puoleisella reunalla on reunuskasvina mansikkaa 'Polka'. Kaivoin jo penkin polunpuoleisella reunalla kasvaneet neidonkurjenpolvet pois, sillä päätin korvata nekin mansikoilla. Mansikan rönsytaimia nimittäin riittää edelleen, vaikka tein niistä jo mökille uuden mansikkamaan ja istutin niitä omenapuiden juurellekin.

Ruusupenkkiä vähän toisesta suunnasta kuvattuna

 

Aloittelin jo alkuviikosta mansikantaimien istutusta Ruusupenkin polun puoleiseen reunaan, mutta se jäi vielä vähän kesken. Tänään en ehtinyt ollenkaan puutarhapuuhiin, mutta huomenna ajattelin saattaa homman loppuun. Samalla aion kitkeä penkistä rikkaruohot ja lisätä penkkiin kerroksen uutta multaa.

Uudenkuun penkin verikurjenpolvi 'Album' (pusikko oikealla edessä) vaatii jakamista.

 

Kotipihalla ei sitten olisikaan enää kauheasti hommaa jokakesäisiä kitkentä- ja huoltotöitä lukuunottamatta. Juhannus tulee siis varmaan aika tiivisti vietettyä mökillä puutarhapuuhissa. Kanatkin ovat vihdoin palaamassa talvihoitopaikastaan mökillemme. Vaikka kesäkuu onkin jo loppupuoliskolla, minun kesäni taitaa vasta kunnolla alkaa.

Kukkaisaa juhannuksen aikaa!

Lapsuuden kodin kukkasia

Vierailin viikonloppuna pitkästä aikaa vanhempieni luona lapsuuden kodissani. Narsissit ja tulppaanit kukkivat siellä kadehdittavan upeasti.

Ihana narsissirypäs

Nyt, kun omassa pihassani on käynyt narsissikato, näyttävät narsissit muiden pihoilla entistäkin ihanammilta. Taidan ensi syksynä istuttaa ainakin jokusen narsissin. Tuollaisena ryppäänä ne näyttävät mielestäni valloittavilta.

 

Myös läheltä katsottuna narsissit ovat hurmaavia.

Unohdin katsoa vanhempieni luona olevasta puutarhavihkostani heidän pihaansa istuttamieni kasvien tarkemmat tiedot, kuten nimet ja istutusajat, joten tästä tulee nyt kuvapainotteinen päivitys.

 

Köynnöshortensia kasvaa hitaasti mutta varmasti.

Köynnöshortensian istutin koira-aitauksen viereen muistaakseni vuosi tai kaksi sitten. Vaikka se kasvaakin hitaasti eikä sen alustaa ole kitketty, se näyttää voivan ihan hyvin. Hidas kasvu on ilmeisesti köynnöshortensialle ominaista.

Toisella puolella aitausta kasvaa köynnösruusu.

Köynnösruusun istutin mielestäni samana vuonna kuin köynnöshortensian. Sekin näyttää hyvinvoivalta. Valitettavasti en muista sen lajiketta. Täytyy tarkistaa se seuraavalla kotipaikkavierailulla puutarhavihkostani.

Metsänreunan laatikossa kukkivat muun muassa helmililjat ja pikkusydämet.

Metsä on todella kaunis tausta kukkapenkeille. Harmaantuneet kasvilaatikot istuvat mielestäni hyvin suomalaiseen metsämaisemaan. Olisipa ihana, jos mökkitontillamme kasvaisi joskus yhtä komea metsä. Sieltä metsä oli vasta kaadettu, kun ostimme mökin, joten kunnollista metsää saa odotella joitain vuosikymmeniä.

Kukkien seassa huomasin oletettavasti kangasperhosen.

Tulppaanit kukkivat erityisen komeasti ja osa niistä oli aivan valtavia. Tulppaaneja on ensi syksynä ihan pakko istuttaa mökille oikein runsaasti. Pitää vain keksiä niille sopiva paikka. Varsinaisen oleskelupihan puoli olisi varmasti paras, sillä siellä on kaikkein kuivinta. Tulppaaneille tahdon tarjota parhaat mahdolliset kasvuolosuhteet, ne ovat niin ihania.

Katsokaa nyt, mitä kaunottaria!

Nuo kirkkaanpunaiset taitavat olla lajiketta 'Apeldoorn' ja keltaiset lajiketta 'Golden Apeldoorn'. Molemmat ovat tunnettuja kestävyydestään.

'Apeldoorn' & 'Golden Apeldoorn' lähikuvassa

Kasvimaa on puolestaan puoliksi mansikoiden valtaama. Toiselle puolikkaalle vanhempani olivat tainneet kylvää vastikään porkkanaa ja hernettä. Viherherukka kasvaa muhkeana kasvimaan takana. Siinä oli myös runsaasti kukkia, joten tiedossa on kaiketi hyvä marjavuosi.

Mansikat ovat vallanneet kasvimaan.

Vein kotoa ylimääräiset istukasperunat ja -sipulit vanhemmilleni, sillä olin reilusti yliarvioinut oman tarpeeni. Kuulin, että sipulit oli jo käyty istuttamassa isäni kotipaikalle, ja perunatkin on kaiketi tarkoitus istuttaa sinne. Tällä kertaa vierailuni vanhempieni luo oli niin lyhyt ja täynnä puuhaa, etten itse ehtinyt tehdä kasveille yhtään mitään. Jospa seuraavalla visiitillä saisin edes kitkettyä hieman rikkaruohoja.

Aurinkoista viikon jatkoa!

Sateinen ilta mökillä

 Sateesta huolimatta kävin eilisiltana mökillä istuttamassa hyötykasvien taimia, sillä poutapäivänä en ehtinyt mökille ja osa taimista alkoi olla jo niin valtavia, että niiden käsittely ruukuissa kävi hankalaksi. Pieni tihkusade ei haitannut puuhia eikä muutama itikkakaan häirinnyt valtavasti. Oikeastaan minulla oli aika mukava ilta multaa möyriessä ja lintujen laulua kuunnellessa.

Ruusupavut 'Lady Di' vierellään rivi sokerihernettä

Istutin ruusupavun 'Lady Di' aiemmin kylvämieni herneiden kanssa samaan lavakauluslaatikkoon. Taimet olivat jo todella pitkät ja toistensa ympärille kietoutuneet. Niiden selvittelyssä meni tovi. Laitoin pavuille väliaikaisesti marjapensaasta katkotut oksat tuiksi. Tarkoitukseni on laittaa niille kunnollinen tuki verkosta. Yritän ensi viikolla ehtiä näpertämään sellaisen.

Herneet 'Kelvedon Wonder' ovat aloittaneet kasvun.

Ilokseni herneet ovat itäneet ja pieniä versoja puskee kauniisti. Lajikkeina minulla on sokeriherne 'Grijze Roodbloeiende' ja silpoydinherne 'Kelvedon Wonder'. Herneillekin on tarkoitus laittaa tukiverkko.

Hitusen säälittävänoloiset kesäkurpitsan taimet

Kaksikerroksiseen lavakauluslaatikkoon tyhjensin mullat kaikista mökiltä löytämistäni viime kesäisistä kukkaruukuista ja istutusastioista ja lisäsin kanankakka + merilevä -lannoitetta. Päälle lisäsin vielä neljä säkkiä uutta multaa. Istutin laatikkoon kolme kesäkurpitsan 'Diamant' tainta.

Raparperin vieressä oli tilaa lopuille kesäkurpitsoille.

Kaksi jäljelle jäänyttä kesäkurpitsan tainta istutin maahan raparperin viereen. Kesäkurpitsan taimet eivät olleet mitenkään hääppöisessä kunnossa. Vessapaperihylsyssä kasvatus ei tainnut olla niille paras vaihtoehto, sillä niiden varret olivat miltei poikki kohdasta, joka osui hylsyn yläreunaan. Täytyy muistaa tämä ensi kevään esikasvatuksissa. Muuten vessapaperihylsyt osoittautuivat mielestäni käytännöllisiksi, sillä ne vievät vähän pöytätilaa, mutta kasveille mahtuu kasvamaan niissä melko pitkät juuret. Taimet voi lopulliselle kasvupaikalle istuttaessa jättää hylsyihin, sillä hylsyt maatuvat. Toisaalta taimet saa myös helposti irrotettua hylsyistä.

Omenapuu 'Pirja'

Omenapuussa 'Pirja' oli vielä jokunen kukka, mutta 'Suometar' on jo lopettanut kukintansa. Molempien juurelle ajattelin istuttaa ylimääräisiä mansikantaimia, mutta se puuha ei vielä ole tekemislistani kärjessä.

Tomaatit 'Tiny Tim' vastaavat tällä hetkellä kirjaimellisesti nimeään.

Kaikki 'Tigerella' tomaatintaimeni ovat jo menehtyneet, mutta jäljellä on onneksi vielä neljä 'Tiny Tim' tomaattia. Istutin niistä kaksi omiin ruukkuihinsa. Toiset kaksi istutan (kenties tänään), kunhan saan kiikutetuksi niille kotoa ruukut. Tomaattien juurelle kokeilen istuttaa basilikaa. Tomaatintaimeni ovat kuitenkin vielä niin pieniä, etten kehtaa istuttaa basilikoja, ennen kuin tomaatit ovat kasvaneet isommiksi. Tuoksuherneiden ja köynnöskrassien sekä kelloköynnösten istutus jäi vielä myöhemmälle, sillä ilta alkoi jo hämärtää.

Kesäkukkien taimet odottavat vielä istutusta.

Jokohan kohta pääsisin hyötytarhahommista kukkien kimppuun? Pihan vanhoja koristekasveja pitäisi pelastaa, ennen kuin aloitamme nurmen leikkuun. Nurmi olisi kyllä leikattava mahdollisimman pian, tai mielellään jo eilen. Piha on kohta sellainen viidakko, johon trimmerimme ei pysty. Pelittäisiköhän käsipelillä toimiva ruohonleikkurimme trimmeriä paremmin pitkässä heinikossa..? Täytynee raahata se joskus mökille kokeiluun. Tarkoitukseni ei nyt tosin ollut paneutua ruohon leikkuuseen, joten palataanpa kukkiin. Kullerot kukkivat kauniisti siellä täällä. En ole osannut päättää, pyrinkö siirtämään nämä kaikki yhteen paikkaan vai annanko niiden kasvaa nykyisillä paikoillaan ja siirrän vain kulkuväylillä kasvavat muualle.

Kullerot loistavat ihanasti ruohon keskellä.

Unikoissa ja varjoliljoissa on jo mukavasti nuppuja. Unikon nuput ovat mielestäni yksiä kaikkein suloisimmista nupuista. Kuka voisi vastustaa tuollaisia karvapalleroita?

Herttainen unikon nuppu ja kaiketi kuvaajan polvi

Suurin kukkakeskittymä on melko lähellä mökkiä, suunnilleen kolmion muotoisella alueella. Sen molemmilta puolilta kulkee polut lievää rinnettä alas. Ajattelin, että siihen kohtaan voisi jättää ainakin toistaiseksi kukkapenkin. Täytyy vain kitkeä rikkakasvit alueelta pois ja ehkä rajata penkki jotenkin, jotta se erottuu paremmin nurmikosta ja poluista.

Kolmionmuotoisehko penkki näkyy kuvassa, kolmion kärki kuvan yläreunaa kohti

Kuvaaja eli allekirjoittanut ei ole näemmä ollut aivan terävimmillään. Edellisessä kuvassa "kolmiopenkki" olisi voinut osua keskemmäskin kuvaa. Ehkä sen kumminkin erottaa, vaikka se jää osittain vasemmasta reunasta kuvan ulkopuolelle. Sateessa kännykällä kuvaaminen ei selvästikään ole vahvuuteni. (Unohdin oikean kameran kotiin.)

Ensimmäiset mansikankukat

Parvekelaatikossa joitain vuosia kasvaneissa mansikoissa on jo kukkia. Muissa mansikantaimissa ei vielä kukkia näy. Saattaa tosin olla, että parvekelaatikossa kasvaa eri lajiketta kuin muualla. Maassa minulla on lajiketta 'Polka', mutta en ole ihan varma, onko laatikossa sitä vai lajiketta 'Greenfinger'. Marjojen ulkonäön uskoisin viimeistään paljastavan, kumpi lajike on kyseessä.

Viime vuonna mansikat maistuivat hyvin linnuille. Ajattelin kokeilla, onko punaisiksi maalatuista kivistä hyötyä. Väitetään, että kun lintu kerran nokkaisee kovaa kiveä, se ei kokeile onneaan uudelleen samassa paikassa.

Puna-ailakki seuranaan muun muassa varjolilja ja kuvaajan sormenpää

Puna-ailakki kukkii myöskin useammassa kohtaa. Tämä on muuten kasvi, jonka nimen unohdan jatkuvasti. Mielessäni pyörii vain melko samankaltaisen näköinen kukka mäkitervakko.

Lemmikit kukkivat puolestaan vanhan mansikkamaan laitamilla ja navetan ympäristössä. Lapsena rakastin lemmikkejä ja toisia, syvemmän sinisiä pikkukukkia, joita kasvoi lapsuudenkotini pihalla. Olisikohan ne voineet olla jotain tädykkeitä? Molemmista sai kivoja kukkakimppuja barbileikkeihin. Nyt aikuisena haaveilen keijukaisten puutarhasta pienine sinisine kukkineen, mutta sen suunnittelu saa jäädä toiseen kertaan.

Kukkaisaa kesäkuuta!