Ensimmäinen yöpyminen mökillä

Blogipäivitykseni laahaavat pahasti jäljessä, joten saatte nyt pläjäyksen mennyttä aikaa niinkin kaukaisesta historiasta kuin reilun viikon takaa.

Juhannukselta asti olen käynyt mökillämme vähintään kaksi kertaa päivässä, mutta jostain syystä mökillä yöpyminen on jäänyt. Viime viikon maanantaina menin vihdoin lasteni kanssa mökille yöksi. Yö oli sateinen ja minun huoneeni nurkan katonrajasta vuosi vettä. Onneksi vuoto oli melko vähäistä ja sain lopulta unen tiputtelusta huolimatta. (Pitäisi saada korjattua lumien ja tikapuiden katolta putoamisesta aiheutuneet vauriot, mutta tekijää tuntuu olevan hankala löytää.) Tyttäreni näki yöllä jossain välissä painajaista ja kävi hetken pötköttämässä vieressäni ja minun piti käydä pari kertaa silittämässä häntä omassa sängyssään. Poikani sen sijaan totesi aamulla nukkuneensa oikein hyvin.

Makuuhuoneemme sijaitsevat mökin yläkerrassa. Molemmat huoneet ovat mielestäni kauniin värisiä. Minun huoneeni on vaaleansininen ja lastenhuone mintunvihreä. Huoneeni on sisustettu varsin yksinkertaisesti. Sängyn lisäksi siellä on vain kaksi seinähyllyä. Ne kyllä riittävät varsin mainiosti. Sängyn luona olevalle seinähyllylle saa näppärästi yövaatteet, vesipullon, silmätipat ja pinon kirjoja. Muuta ei tarvitakaan.

Huoneeni seinällä oli valmiina juliste Eero Järnefeltin Niityllä (viralliselta nimeltään ymmärtääkseni Saimi kedolla) maalauksesta.

Huoneeni ikkunasta on ihan mukiinmenevä näkymä tontimme vieressä kasvavaan metsään. Metsän reunaan meidän tonttimme puolelle istutin kotipihasta tuomani neidonkurjenpolvet ja sammalleimut 'Amazing Grace'. Jospa ne selviäisivät siinä ja saisin tulevina kesinä ihastella ikkunasta metsän lisäksi myös kukkia. Alueella kasvoi ennestään lähinnä lupiinia. Niistä pyrin tietysti eroon, onhan kyseessä haitalliseksi todettu vieraslaji.

Näkymä makuuhuoneeni ikkunasta

Lastenhuoneen ikkunasta on mielestäni hurmaavampi näkymä. Siitä näkee omaa mökkitonttiamme. Kuvaushetkellä maisemaa hallitsivat ihanat mesiangervopilvet.

Lastenhuoneen ikkunasta näkymä oli mielestäni pysäyttävän kaunis.

Päästettyäni kanat kopista aitaukseen jaloittelemaan, söimme lasteni kanssa aamupalaa. Torilta ostetut tuoreet herneet, mansikat ja vadelmat maistuivat jokaiselle. Myös kanoille herneet ovat suurta herkkua. Marjoja emme niille tarjonneet.

Kukkakimppu somisti pientä ruokapöytää.

Keräsin pihalta sekalaisen kimpun kukkia koristamaan pöytää. Mielestäni tuollainen villimpi kimppu sopi hyvin mökkitunnelmaan.

Seinällä tunnelmaa luovat vuosia sitten kuivatut kukat.

Aamupalan jälkeen pihakierros oli paikallaan. Kuistille vievien portaiden luo pölkyn päälle vanhaan ruosteiseen lyhtyyn istuttamani köynnöskrassit alkoivat pikkuhiljaa kukkia. Toinen kukista oli jo miltei auki, toinen vielä nupullaan. Näiden pitäisi olla lajiketta 'Whirlybird Mahogny', mutta olettaisin, että sen kukan pitäisi olla punertavampi.

Lyhdyssä loistivat kynttilöiden sijaan kukat.

Talon seinustalla kasvaa ruukussa säleikköä pitkin kipuavia kelloköynnöksiä. Niiden juurelle minun on ollut tarkoitus istuttaa tai kylvää jotain kesäkukkaa, mutta vielä en ole saanut moista aikaiseksi.

Toivottavasti kelloköynnökset ehtivät kukkiakin!

Aitan kesäkukat kokivat pienen muutoksen, kun vaihdoin amppeleiden paikat päikseen. Alkuun laitoin sinisen amppelin vaaleanpunaisten kukkien ylle ja vaaleanpunaisen amppelin sinertävien kukkien ylle, mutta nyt totesin, että silmääni miellyttää enemmän, kun samansävyiset kukat ovat samalla puolella.

Aitan kuisti kukki sinisenä ja vaaleanpunaisena.

Monet ovat varmaan jo poimineet tomaateistaan ensisatoa, minulla ne vasta kukkivat. Yhden tomaatin eteen istutin kaupan basilikan ja toisen eteen thaibasilikan.

Kaksi neljästä 'Tiny Tim' tomaatistani, oikeanpuoleisen juurella thaibasilikaa

Paprika sentään teki jo satoa ja ensimmäinen paprika olikin tarkoitus napata pian talteen. Lidlin paprika puolestaan osoittautui chiliksi. Saamme siis mieheni kanssa nauttia vähän tulisemmista ruuista kahden kesken, lapsillemme chili ei nimittäin maistu.

Paprika, chili ja tuoksuherneet kasvavat sulassa sovussa.

Paprikan ja chilin taakse istutin tuoksuherneitä. Laitoin niille tuet vanhan kasvihuoneen metallitangoista. Yksi kukki jo suloisesti tuoksuvin violetinsävyisin kukin.

Ensimmäiset kukat Old Spice Mix -tuoksuherneseoksesta

Raparperin vieressä naapurilta saamani kesäkurpitsa kukki. Alunperin istutin raparperin viereen itse kasvattamaani kesäkurpitsaa, mutta se kuoli. Samoin kävi sen viereen istuttamalleni melonille.

 

Joku on tainnut käydä napsimassa kurpitsan kukkia.

Raparperia ja kesäkurpitsaa vartioi toukka. Sen vartiointitaidot eivät tosin taida olla kovin kummoiset. Ohikulkijoita se kuitenkin ilahduttaa. Toukka kantaa selässään sekä kaukasianmaksaruohoa 'Summer Glory' että marmorimehitähteä.

Kasvimaan veikeä toukka (kitkin rikkaruohot kuvan ottamisen jälkeen)

Aidatun hyötytarhan puolella olevassa kukkapenkissä tuoksuherneissä oli toistaiseksi yksi kukka. Toivoin, että niitä alkaisi pian ilmestyä lisää. Saman penkin kesämalvikit eivät ole lainkaan itäneet, mutta penkin etuosassa sinisievikit muodostivat jo vehreitä pikkupuskia.

Yksinäinen tuoksuherneen kukka, tämäkin on Old Spice Mix -sekoituksesta

Etualalla kasvaa rivi sinisievikkiä, aitaa vasten kasvavat taustakasvillisuuteen katoavat tuoksuherneet.

Mansikkapenkin keskellä samettikukkien taimet alkoivat olla kookkaita, mutta eivät vielä kukkineet. Mökin mansikat olivat vielä raakoja, kotipihan mansikoista olimme saaneet jo mukavasti satoa.

Pientä mansikkamaata koristaa toivottavasti pian samettiset kukat.

Herneet kukkivat täyttä häkää ja niihin oli muodostunut myös jonkin verran palkoja.

Silpoydinherne 'Kelvedon Wonder' kukki valkoisin kukin.

Sokeriherneellä 'Grijze Roodbloeiende' on puolestaan ihanat violetit kukat. Tätä taidan jatkossakin kasvattaa ihan vaan kukkien vuoksi.

Myös ruusupapu aloitteli kukintaansa. Sen kirkkaan väriset kukat eivät niin suuresti miellytä minua, mutta ihan hauska lisä nekin ovat puutarhaan. Huomaan kaipaavani hyötytarhaankin kauniisti kukkivia lajikkeita. Harmillisesti hyötykasvien siemenpusseissa ei yleensä ole minkäänlaista mainintaa niiden kukista. Täytyy siis itse pistää ylös lajikkeet, joilla on söpöt kukat.

Etualan herne 'Grijze Roodbloeiende' ja taka-alan ruusupapu 'Lady Di' kasvavat samassa laatikossa.

Ruusupapua en jatkossa kasvata ainakaan kukkien takia. Katsotaan, ihastunko papujen makuun. En yleensä käytä papuja ruuanlaitossa. Olen usein ajatellut, että niistä saisi varmasti hyvää ja täyttävää ruokaa, mutta liian helposti tulee pitäydyttyä tutuissa vanhoissa (pavuttomissa) resepteissä.

Itseni kasvattamista kesäkurpitsan taimista kaksi on jäljellä. Ne täyttävät kyllä laatikkonsa aivan kelvosti.

Kesäkurpitsat kukkivat ja pieniä kurpitsapötkylöitä oli alkanut muodostumaan. Pian päästäisiin siis nauttimaan omista kesäkurpitsoista.

Sipulit ja porkkanat kasvoivat myös hyvää vauhtia.

Sipulit ja porkkanat kasvavat minulla samassa laatikossa. Olen toisinaan lukenut viljelykierrosta ja kumppanuuskasveista. Koitan nyt hyötytarhassani toteuttaa molempia. Yritän ehtiä kirjoittamaan aiheesta jossain vaiheessa tarkemmin tänne blogini puolelle ja esitellä, miten itselläni on tarkoitus totetuttaa viljelykiertoa tulevina vuosina. Esimerkiksi Biolanin sivuilta voi lukea sekä kumppanuuskasveista että viljelykierrosta.

Salaattilaatikko on kukkien valtakuntaa.

Salaattilaatikkoa voisi aivan hyvin nimittää kukkalaatikoksi. Keskellä kasvava rucola oli päässyt kasvamaan liikaa ja kukki parhaillaan. Reunoilla kasvavat kehäkukat eivät vielä kukkineet. Kehäkukkien ja rukolan välissä pitäisi kasvaa lehtisalaatteja, mutta niistä oli itänyt vain yksi siemen.

Perunan varret olivat kasvaneet hyvin.

Perunoita olen jo kertaalleen mullannut. Odotan jännityksellä, millaisen perunasadon saamme. Omenapuiden juurelle olen istuttanut mansikoita. Osassa niistä oli raakileitakin.

Omenapuu 'Pirja' ja mansikan taimet

Omenapuu 'Pirja' kärsi vähän aikaa sitten omenankehrääjäkoista. Ne olivat tehneet seittejä muutamiin kohtiin. Poistin seitit ja heitin ne varmuuden vuoksi pihan toiselle puolelle metsään. Onneksi omenankehrääjäkoi ei ilmeisesti ole kovin vaarallinen omenapuille, tosin nuorelle omenapuulle ne ovat suurempi rasite kuin vanhemmalle puulle.

Omenapuu 'Suometar' oli välttynyt tuholaisilta. Sen toinen tukikepeistä oli tosin alkanut versoa...

Ostin jokin aika sitten luumupuun 'Sinikka', mutten ole vieläkään istuttanut sitä. Se on ollut tekemislistallani jo niin kauan, että olisi kyllä aika tarttua toimeen.

Sinikka-raukka odotti kärsivällisesti istutusta.

Olen viime aikoina kaivellut hiljakseen hyötytarhan ojia auki. Ne ovat menneet lähes kokonaan umpeen eikä niistä meinaa oikein ottaa selvää, minne ne ovat aikoinaan virranneet. Minua haluttaisi kaivaa jokin pieni lammikko, mutta en ole varma, kannattaako se. (Mieheni ainakin pitää ajatusta melko typeränä, mutta kuka nyt miehen mielipidettä kaipaa, ainakaan silloin, kun se ei ole halutunlainen..?)

Yhden ojan viereen olen muodostanut kukkapenkkiä.

Kuvassa näkyvän ojan viereen olen tehnyt kosteikkopenkkiä kääntämällä maata nurin ja nostamalla päälle ojasta kaivamaani mönjää. Kuvia ottaessa, eli viime viikon tiistaina, en ollut vielä istuttanut yhtään kasvia, mutta nyt penkki on jo melkein valmis. Koitan ehtiä joskus kertomaan siitäkin tarkemmin.

Verenpisara aitan kuistilla

Kuten alussa mainitsin, en ole ehtinyt kirjoittaa puutarhani tapahtumista ajallaan. Minulla on kesken jopa kuun alussa aloittamani kirjoitus kotipihastamme. Katsotaan, saanko julkaistua sen tämän kuun puolella. Muiden blogeja olen lukenut sopivana luppoaikana, mutta siinäkin olen yli viikon jäljessä, enkä ole juurikaan ehtinyt jättämään kommentteja. Osittain syy on siinä, että olen innostunut pitkästä aikaa lukemaan kirjoja oikein urakalla. Kirjat ovat nyt houkuttaneet enemmän kuin puhelin tai tietokone. Sain juuri kirjastosta lainaamani kirjapinon luettua ja olen tänään ehtinyt lukemaan jonkin verran blogejakin. (Yksi kirjastosta ottamani ilmaiskirja on tosin vielä lukematta, mutta sen lukemisella ei ole kiire. Kirjaston aulassa on hylly, johon saa tuoda omia kirjoja ja ottaa vapaasti muiden tuomia kirjoja itselleen. Todella mainiota!)

Aitan kuistin miljoonakelloamppeli

Mökkipuutarha kehittyy koko ajan, mutta rauhallista tahtia. Mitään kiirettä sen kanssa ei olekaan. Kotipiha on jäänyt vähemmälle huomiolle. Jopa päivittäiset puutarhakierrokset ovat jääneet. Kitkemistä ja kuihtuneiden kukkavarsien katkomista riittäisi, intoa ei niinkään. Olemme kauppakirjan allekirjoittamista vaille varmasti muuttamassa alkusyksystä uuteen kotiin, joten mitään muutoksia nykyiseen pihaamme ei ole oikein järkeäkään tehdä. Haluan kuitenkin siistiä puutarhan mahdollisia asuntonäyttöjä ja uusia asukkaita varten. Ehkäpä otan taas päivittäiset pihakierrokset rutiiniksi. Mökkitontti tulee silti olemaan loppukesänkin ajan ykköskohteeni. Se on paikka, jossa rentoudun, nautin tekemisestä, toteutan haaveita ja ehkä joskus hamassa tulevisuudessa vietän leppoisia, tai puuhakkaita, eläkepäiviä.

Hempeitä heinäkuun hetkiä!