Maaliskuinen pihakierros

Kiertelin eilen pihalla etsimässä kevään merkkejä. Viime päivien sateiden ja lämpimien säiden ansiosta lumet olivat taas huvenneet. Viime yönä satoi kuitenkin lisää lunta. Hyvä niin, sillä viikonlopulle on puolestaan luvassa pakkasia. Kuvat ovat eiliseltä pihakierrokseltani, tänään lunta on tosiaan hieman enemmän. Kevät keikkuen tulevi pitää tänä vuonna hyvin paikkaansa!

Tuijan ympärille tekemäni Uudenkuun penkki on pysynyt lumettomana lähes koko talven.

 Olen hiukan huolissani Uudenkuun penkkiin istuttamistani kukkasipuleista ja muistakin kyseisen penkin kasveista. Niiden suojana ei ole ollut juuri missään vaiheessa lunta, joten pelkään pahoin pakkasten tehneen tuhoja. No, kunhan kevät ja kesä etenee, näkee kasvaako penkkiin muutakin kuin rikkaruohoja (ne nimittäin kukoistavat edelleen) vai pääsenkö kasviostoksille. Onneksi tämä ei ole suosikki-istutukseni vaan pikemminkin heräteostojen sekametelisoppa, joten ihan hirveästi ei harmita, vaikka tuhoja olisikin tullut.

Kuvassa vasemmalla Lilja-penkki, oikealla kivien takana Ruusupenkki
ja sen takana Raparperipolku sekä Suomi100-penkki

 Liljapenkki oli eilen lumeton, nyt sekin on Suomi100- ja Ruusupenkin tapaan pääosin lumen suojassa. Eilen löysin Liljapenkistä jotain harmittavaa. Osaa tulppaaneistani on käyty mutustelemassa. Minä kun olen viime aikoina niin iloinnut siitä, ettei meilläpäin liiku peuroja vaan kasvit saavat olla rauhassa. No, Suomi100-penkistä löytyi johtolanka pihamme tuholaisista.

Suomi100-penkistä löytyi kovin tutunnäköisiä papanoita.

Pihaani häiriköivät siis jänikset tai rusakot. Voihan nakki! Pupuset ovat kyllä kovin suloisia, ja tähän asti minusta on ollut kiva nähdä pihassamme niiden jälkiä (siis käpälänjälkiä, ei noita papanoita). Toivottavasti jänöt löytävät jatkossa parempaa syötävää ja jättävät kasvini rauhaan!

Tämä näky riipaisee sydäntäni. Onneksi ihan kaikkiin tulppaaneihin ei (vielä) ole koskettu.

Suomi100-penkistä löytyi onneksi muutakin kuin papanoita. Ihanat tähtilumikellot ovat säilyneet vaihtelevista keleistä huolimatta hengissä. Söpöliinit ovat vielä tiukasti nupullaan, joten näitä saa ihailla vielä pitkään. (Ellei sitten pitkäkorvat käy syömässä niitäkin.)

Tähtilumikello Galanthus elwesii

Suomi100-penkin reunalla 'Jeanne d'Arc' krookukset puskevat mullasta esiin. Odotan innolla niiden kukintaa! Ihanaa, kun niin monet kevään ihmeet ovat vielä edessäpäin.

Krookusten alut pilkottavat kosteasta maasta.

Olen niin onnellinen, että on maaliskuu. Olen onnellinen pienistä kevään merkeistä puutarhassa, päivä päivältä lisääntyvästä viherryksestä (mitä nyt lumi välillä peittääkin vihreyden alleen), valosta ja lämmöstä. Tervetuloa, kevät!

Ihania talven ja kevään taitehetkiä!