Merkityksellinen puu -haaste

Tiiu Puutarhahetki-blogista haastoi minut aikaa sitten mukaan merkityksellinen puu -haasteeseen, jonka on  pannut alulle Parasta aikaa -blogin Tarjan. Kiitos Tiiulle kivasta haasteesta ja Tarjalle haasteen keksimisestä!

Ensi alkuun ajattelin, että merkityksellisen puun valinta olisi hankalaa. Omassa pihassamme kasvaa pelkästään tuija, mutta vanhempieni pihassa ja mummolani pihassa kasvaa useitakin ihania puuyksilöitä. On sisareni kuolinpaikalla kasvava kuusi, itse istuttamani omenapuut ja korkea mänty, jonka juurella kesäisin loistavat kauniit luonnonkukat, lapsuuden leikeissä puhelinkoppina toiminut koivurykelmä, söpö kataja ja kauniita pihlajia. Sitten siirryin yksilöajattelusta lajiajatteluun, ja niin hoksasin, että suosikkipuuni on tietenkin kuusi!

Jostain syystä minulla on hyvin vähän kuvia kuusista.
Tämä kuva on maaliskuulta 2016.

Lapsuuden kotiani ympäröi metsä, jossa tärkeimmässä roolissa minulle ovat aina olleet kuuset. Kuten lapsuuden puutarhamuistot -postauksessani kerroinkin, lapsuuden aikaisen huoneeni ikkunasta on näkymä pieneen metsikköön, josta ensimmäisenä silmiini osuu aina suloiset kuuset.

Kuusi tuo lehdettömään aikaan kaivattua vihreyttä.

 Kuuset ovat aina tuoneet minulle turvallisuuden tunteen. Lapsuuden leikeissä piilouduin kuusen alle milloin sisariltani tai vanhemmiltani, milloin mielikuvitusolennoilta. Isompana vaeltelin metsässä saadakseni olla itsekseni. Ollessani masentunut, haaveilin köllähtäväni koulumatkani varrella olleiden tuuheiden kuusien juurelle nukkumaan. Koskaan en haavettani toteuttanut, mutta jollain tapaa jo pelkkä ajatus toi hieman lohtua nuoren naisen hauraalle sielulle.

Kuusi tarjoaa suojaa myös eläimille. Oravat vilahtavat kuusen latvaan ihmisen nähdessään, ja pikkulinnut hakevat kuusesta turvaa petoeläimiltä. Tykkään seurailla eläinten puuhia. Kun katsoo tarkkaan, kuusesta voi havaita milloin minkäkin otuksen.

Niin kuin olen aiemmin maininnutkin, olen jouluihminen, eikä joulua tule ilman joulukuusta. Rakastan kuusen neulasten tuoksua, se kuuluu ehdottomasti jouluun. Opiskelija-aikoinani vuokrayksiöönikin oli raahattava kotipaikaltani pieni kuusi. Minulle on tärkeää, että kuusi on nimenomaan isäni metsästä. Ostokuusta, varsinkaan tekokuusta, en voisi omaan kotiini kuvitellakaan.

Joulukuusi vuodelta 2015

 Kuusi on mielestäni karulla tavalla kaunis, sisukas metsiemme asukas, joka ei koreile viehkeällä kukinnalla tai lumoavalla syysvärillä. Kuusi on hiljainen, mutta uskollinen ystävä, jonka syleilyyn on turvallista käpertyä.

Tämäkin haaste on tainnut kiertää jo niin monessa blogissa, että jätän haastamisen sikseen. Jos et ole vielä osallistunut tähän haasteeseen, osallistu toki nyt! Tässä vielä kertaukseksi säännöt:

- kerro itsellesi merkityksellisestä tai kauniista puusta

- kerro, kuka sinut haastoi

- haasta mukaan kolme tai useampia blogiystäviäsi

Pahoittelen, etten löytänyt kunnollisia kuvia kuusesta, jossa tuo ylväs puu olisi ollut pääosassa. Ehkä kuusi ansaitsee vielä jossain vaiheessa toisen postauksen parempine kuvineen.. Tähän haasteeseen oli ilo vastata, ja kuusikuvia etsiessä tuli selattua niin tarkkaan läpi vanhoja kuvia, että sain sieltä jonkun uuden postausidean ja inspiraatiota muun muassa tuleviin kukkakimppuihin. Niistä lisää toiste!