Huhtikuun iloisia kohtaamisia

 Huhtikuun loppupuoliskolle mahtui monta iloista kohtaamista. Kevät todella saapui ja toi tullessaan ihania jälleennäkemisiä. Mökillä tapasin lumen alta paljastuneet alppiruusuni. Laitoin niille silloin varmuuden vuoksi hallaharson suojaamaan kevätauringolta. Tämänpäiväisellä mökkireissullani uskalsin jo riisua suojan pois. Huhtikuun mökkikäynnillä tapasin useita sitruunaperhosia ja ojasta lähti lentoon sorsapariskunta.

Löydätkö kuvasta kaksi sorsaa? Kuvattu 18.4.2023

 

Ensimmäiset leskenlehdet näin joko 10. tai 17.4. käydessäni tyttäreni ratsastustunnin aikana lenkillä. Valitettavasti muistini teki tepposet, enkä pysty sanomaan juuta enkä jaata suuntaan taikka toiseen sen puolesta, kumpi oli oikea leskenlehden bongauspäivä. Blogini on siis erittäin epäluotettava puutarhapäiväkirja. Olen kuitenkin todistettavasti ottanut leskenlehdistä kuvan 18.4. mökkitiemme varrelta.

Mökkitien leskenlehdet

Huhtikuun lopulla koin myös erityisen ihastuttavan jälleennäkemisen. Lenkin varrella vastaan tuli nimittäin puun oksalla roikkuva lapanen. Eikä mikä tahansa lapanen, vaan minun ikioma lapanen, jonka katoamista harmittelin maaliskuussa. Joku ihana ohikulkija oli kaiketi poiminut sen maasta ja nostanut oksalle talteen. Mikä onni! Ehkäpä puutarhaostokseni pysyvät nyt paremmin hanskassa.

17. huhtikuuta piha oli vielä aivan luminen.
Orava antoi taidonnäytteen ketteryydestään.

 

Kotipihalla iloa ovat tuottaneet oravat. Yhteensä niitä pyörii pihamme seutuvilla ainakin kolme. Kun pari viikkoa sitten aloitin kirjoittelemaan tätä postausta, saatoin samalla seurailla ikkunasta, kun orava taiteili omenapuussamme ja kävi välillä evästämässä puussa roikkuvalla lintulaudalla. Sain myös todistaa sen harrasta siistiytymistuokiota. Mahanalus ja korvantaustat tulivat sangen puhtaiksi. Siistiytymisen jälkeen orava kävi aivan ikkunani edustalla, kuin esittelemässä minulle kiiltävää turkkiaan ja pörröistä häntäänsä. Oikea hurmuri!

Kukkaterapiaa oli haettava Lontoosta asti. Tämä kuva on Hyde Parkista.

Huhtikuun viimeinen viikko oli myös yhtä jälleennäkemisen riemua, sillä käväisin muutaman päivän tyttäreni ja sisareni kanssa Lontoossa. Edellisestä Lontoon reissustani oli vierähtänyt jo kymmenen vuotta, joten jälleennäkeminen oli todella toivottu ja odotettu. Alunperin meidän piti lähteä reissuun jo kolme vuotta sitten, mutta silloin matkamme peruuntui koronan vuoksi. Onneksi matka toteutui nyt! Kevät oli Lontoossa pidemmällä kuin täällä. Suureksi onneksi toivomani tulppaanikausi oli vielä meneillään. Mielestäni Lontoon kenties kaikkein parasta antia ovatkin sen ihastuttavat puistot. Matkakuume tietenkin vain kasvoi reissun myötä ja ikävä Britteinsaarille jäi kalvamaan.

Russell Square tarjosi kaipaamiani tulppaaneja.

On kuitenkin ihana olla taas kotona, varsinkin kun puutarhavuoden parhaat ajat ovat käsillä. Lumet alkavat olla miltei sulaneet, kotona kukkii yksi lumikellorypäs ja mökillä pieni scillameri. Muutoin meidän pihamme ovat vielä aika kukattomia ja olenkin jo alkanut pohtia syksyn kukkasipuli-istutuksia. Tuntuu nimittäin vähän vieraalle, kun pihalla ei vielä juurikaan kuki. Vaan ensin käydään kevätpuuhiin! Ajattelin sään salliessa sunnuntaina kääriä hihat ja ryhtyä mökillä pihan kevätsiivoukseen. Samalla voisi jo kylvää hyötytarhan ensimmäiset siemenet.

Touhukasta toukokuuta!
(Tämän inspiraation kesän kukkaistutuksiin tarjosi Hyde Park.)