Kurkistus uudelle pihalle

Blogini on taas elellyt tovin hiljaiseloa. Pähkinänkuoreen kiteytettynä syynä ovat olleet loppuraskauden vaivat, muutto ja vauvan syntymä. Iloisia asioita siis pääosin. Samaisista syistä en ole viime aikoina juurikaan tehnyt puutarhahommia. Nyt säästytte siis tekemisteni esittelyltä ja pääsette sen sijaan tutustumaan uuden kotimme pihaan. Kuvat ovat lokakuun lopulta, joten kukkia ja vehreyttä ei hirveästi ole luvassa.

Etupihaa hallitsee nauhuspuska.

 

Etupihalla ensimmäisenä vastaan tulevan nauhuksen tarkempaa lajia en osaa sanoa tässä vaiheessa, mutta se selvinnee ensi kesänä. Nauhukset ovat ihan komeita kasveja, mutta luulen, että tämä yksilö saa aikanaan siirron muualle, sillä se ei kuitenkaan kuulu suosikkikasveihini. Linnut tosin näyttivät viihtyvän siinä kovasti alkusyksystä. Ilmeisesti nauhuksen siemenet maistuivat niille.

Etupihalla kasvaa myös ruusuja.

 

Nauhusten tilalle olen ajatellut siirtää tällä hetkellä seinän vierustalla kasvavat ruusut. Ne on istutettu liian lähelle seinää, joten ne on joka tapauksessa siirrettävä. Ruusuissa on vielä jäljellä jokunen kukkakin. Erityisesti vaaleanpunaiset yksilöt ovat minun mieleeni.

Huurteiset nuput näyttävät kauniilta.

Ruusujen lajikkeista minulla ei valitettavasti ole mitään tietoa. Edellinen asukas kertoi, että osa ruusuista on äitienpäiväruusuja. Ne ovat varmasti hänelle tärkeitä. Toivottavasti ne selviävät siirrosta hengissä ja ilahduttavat meitä ja ohikulkijoita tulevina kesinä.

 

Hämähäkit ovat kutoneet verkkojaan ruusuihin.

 

Hämähäkkejä tuntuu tontilla riittävän. Niin ruusut kuin omenapuukin (johon palaan myöhemmin) ovat täynnä hämähäkinseittejä. Pakkaspäivinä ne näyttävät erityisen upeilta.

 

Tämä hempeän vaaleanpunainen on ehkä suosikkini pihamme ruusuista.

 Toisella seinustalla kasvaa kuunliljoja ja päivänliljoja. Nekin ovat liian lähellä seinää, mutten ole vielä päättänyt niille uutta paikkaa. Kaikki muutostyöt jäävät joka tapauksessa ensi vuoteen, sillä loppusyksy menee minulla sektiosta toipuessa. Tätä julkaisesta syksy onkin jo miltei vaihtunut talveen, ja kohta lapio ei uppoakaan muuhun kuin hankeen. (Aloitin tämän kirjoittamisen alunperin jo syyskuussa, kuvat otin lokakuussa ja nyt on jo marraskuu. Varsin hitaasti ja hartaasti syntynyt postaus siis!)

Kuunliljat ja päivänliljat ovat jo lakastuneet. Etupihasta näkyy vilaus rakennusten välissä. (Oikeastaan ne ovat saman rakennuksen siipiä. Taempi on autotalli, edustalla varsinaista asuinpuolta.)

 

Etupihalta takapihalle mennessä ohitetaan rivi syysleimuja sekä pensas, jonka muistelen olevan syreeni. Kävimme katsomassa taloa kesällä, mutta muutimme vasta syyskuussa, joten minulla ei ole pihasta kesäisiä kuvia.

Mahdollinen syreeni ja syysleimurivi kuvattuna takapihalta päin

Yllä olevassa kuvassa seinustalla kasvaa villiviiniköynnöstä. Seinusta ei lie sillekään paras kasvupaikka, joten todennäköisesti sekin saa siirtyä muualle. Kuvasta ei ehkä erotu syysleimujen takana pensasaidan edessä kasvavaa pensasta. Sen lajista minulla ei ainakaan tässä vaiheessa ole tietoa. Katsotaan, ollaanko kesällä viisaampia.

Takapihalla on ainakin saniaisia, päiväliljoja, pari herttavuorenkilpeä, jokin tuntematon pensas, omenapuu, raparperi ja muutama marjapensas. Pääsimmekin jo tänä syksynä maistelemaan omaa satoa. Omenat ovat jotain pehmeää lajiketta, eivätkä sovellu pitkäaikaiseen säilömiseen sellaisenaan. Iso osa omenista olikin ehtinyt jo pudota maahan ja mennä pilalle, mutta onneksi pääsimme jokusen maistamaankin. Maultaan ne olivat hyviä ja makeita.n. 

Vn.  Hupsista, pikkumies nukkuu sylissäni tätä kirjoittaessani ja venytteli äsken niin, että onnistui painelemaan muutaman kirjaimen, pisteen ja välilyönnin. Ei noita raaski poistaa, joten jääköön ne tänne muistoksi pikku-ukkelin vauva-ajoista. :D

 

Omenapuussa on lintulauta. Taustalla kasvaa marjapensaita.

 Marjapensaista yksi on vihreää karviaista, yksi punaviinimarjaa ja loput kolme mustaviinimarjaa. Mustaherukoissa vaikuttaisi olevan ainakin kahta eri lajiketta, sillä yhden pensaan marjat olivat huomattavasti toisia isompia ja makeampia. Marjoja saimme kerättyä jonkin verran pakkaseenkin, ennen kuin linnut ehtivät syödä ne kaikki.

Edessä vasemmalla punaherukka, oikealla karviainen ja taustalla mustaherukat

 

Pihapiirissä liikkuu iloksemme paljon lintuja ja muitakin otuksia. Harakka tykkää ropistella katolla, räkätit käyvät marjapensaissa, tiaiset ja muut pikkulinnut viihtyvät omenapuussa ja mustarastaskin näkyy välillä pomppivan nurmella. Takapihalla on vieraillut orava sekä jänis ja kasoista päätellen myyrät. Yhtenä aamuna ulos mennessä miestä ja tytärtä vastaan oli tullut hiiri. Toistaiseksi ajattelen, että pihallamme on tilaa kaikenlaisille otuksille. Toivotaan, etteivät ne aiheuta kauheaa tuhoa varsinkaan kasveille, sillä siinä tapauksessa mieleni voi hyvinkin muuttua. (Joku oli kylläkin käynyt syömässä varastoon jättämästäni kukkasipulipussista muutaman sipulin... Oma vikani, kun jätin sipulit sinne suojaamatta.)

 

Takapiha on metsän suojassa.

 

Takapihamme takana kasvaa pieni metsikkö, joten ei ihme, että seudulla liikkuu eläimiä. Harmikseni pihamme on rajattu orapihlaja-aidalla. Orapihlaja on toki ihan kaunis ja tiheä aitakasvi, mutta inhoan sen piikkejä. Odotan pelon sekaisella jännityksellä, milloin onnistun puhkaisemaan vaunujen renkaan orapihlajan piikkiin.

 

Mulloksen molemmilla puolilla kasvaa herttavuorenkilpiä ja vasemmalla taitaa lisäksi olla päivänliljaa.

 

Vaikka väitinkin, etten tänä syksynä tarttuisi lapioon, en voinut vastustaa kukkasipulien houkutusta. Päätin yhdistää herttavuorenkilvet samaan kukkapenkkiin istuttamalla niiden väliin tulppaaneja ja laukkoja. (Laukkoja siksi, että toivon niiden sipulien hajun pitävän myyrät loitolla myös tulppaanien sipuleista.) Kuvan ottohetkellä työmaa oli vielä kesken, nyt kaikki sipulit on istutettu. Etualalle jätin tyhjää. Ajattelin istuttaa siihen kesäksi daalioita piilottamaan kevätkukkien varret taakseen.

 

Tulppaanikaivannon taakse istutin lopulta vielä mökille ruukkuihin lojumaan jääneen syyshortensian ja japaninruusukvittenin. Niistä minulla ei nyt ole kuvaa.

 

Vanhalla kodilla sain pienissä erissä tehtyä jonkinmoiset syyshuollot kukkapenkeille. Aikomukseni oli kaivaa Liljapenkkiin istuttamani daaliat ylös ja koittaa talvettaa niiden juurakot jossain. Daaliat ovat kuitenkin edelleen maassa, joten enpä tiedä, onko ne enää hengissä. Pakkasia on ollut jo jonkin verran. Harmi sinänsä, sillä kerrankin 'Edinburgh' vaikutti olevan ihan oikea 'Edinburgh'. Olen nimittäni ostanut aika monta kertaa sen juurakon ja aina saanut jotain muuta lajiketta.

'Edinburgh' daalia sopii mielestäni hyvin yhteen
purppurakeijunkukkien 'Palace Purple' kanssa.

 

Mökillä on vielä jonkin verran puuhaa. Kanat saimme onneksi talvihoitoon tuttujemme luo, mutta itse kanala on laittamatta talviteloille. Puolelletoista hedelmäpuulle on vielä jänisverkot laittamatta. Kukkaruukut jäivät pesemättä ja syyskylvöt tekemättä. Onneksi isäni auttoi hedelmäpuiden suojauksen alkuun ja istutti aikaa sitten ostamani arnoldinpihlajan.

 

Sinne jäivät ruukut likaisina. Keräsin ne sentään maasta talteen aittaan.
Oli pakko hyödyntää tämä kuva. Ei pienintäkään muistikuvaa, miksi olen tällaisen ottanut. :D
(Kuva heinäkuulta)

Pikkuhiljaa alan heräillä täältä vauvan puklujen ja muuttolaatikoiden tuudittamasta horroksestani. Ehkäpä tänne bloginkin puolelle saadaan taas eloa. Kesältä olisi montakin muistoa ja kuvaa jaettavaksi, kun vain ehtisin kirjoitella. Tämän syksyn kukkasipuli-istutuksistakin voisi kertoa tarkemmin. Vaan ymmärtänette, jos postaustahtini on hidas. Jospa seuraavaa kirjoitusta en kuitenkaan hioisi kolmea kuukautta. :D

Kimaltelevaa marraskuun jatkoa!