Katsaus puutarhaan

Juhannuksena ehdimme rennon yhdessä olon lisäksi saada pihamme yleisilmeen vihdoin kuntoon. Kukkapenkkeihin kyllä jäi vielä tyhjiä koloja, ja muutamia pieniä ja vähän isompiakin projekteja siintää mielessä, mutta ainakin siisteyden osalta olen nyt tyytyväinen pihaamme. Leikkasin nurmikon, kitkin rikkaruohot pensasaidan seasta, pesin likaiset kukkaruukut ja lakaisin laatoitetun alueen perinpohjaisesti. Kuulosta vähältä näin pienellä pihalla, mutta yllättävän paljon siihenkin sai menemään aikaa.

Pensasaidan alueen kitkeminen tuntui hommista työläimmältä. Aitammehan leikattiin keväällä alas, ja sen jälkeen rikkaruohot olivat rauhassa saaneet vallata pensailta alaa. Vasta, kun huomasin naapurin siistineen oman aidanpätkänsä, tajusin minäkin ryhtyä toimeen. Täysin rikkaruohottuneesta aidasta ei tullut otetuksi kuvaa, mutta alla on kuva pätkästä, jonka olin ehtinyt kitkeä vain toiselta puolelta.

Pensasaita puoliksi kitkettynä

Kitkentäjätettä syntyi valtavasti.

Lopputulos oli kaiken vaivan arvoinen.

Nurmikon leikkuun yhteydessä leikkelin ruohonleikkurilla pois myös kielokasvuston tuijan ja sen vieressä kasvavan pensaan ympäriltä. (Pensasta veikattiin kuusamaksi, ja alan itsekin kovasti kallistua sen kannalle.) Kielot olivat jääneet nekin pahasti rikkaruohojen sekaan eikä niistä kukkinut kuin pari. Tuumin, että olisi sama silputa ne jo nyt ja toivoa, ettei niitä enää näkyisi meidän pihalla myrkyllisyytensä vuoksi. Jäljelle jäi nyt kuitenkin ruma ruskea läntti, johon pitäisi kehitellä jotain muuta kasvia. Otan mieluusti ideoita vastaan!

Mitähän näiden juurelle istuttaisi?

 Raparperipolku on nyt saanut muotonsa, ja vähitellen sen ympärillä olevat kukkapenkitkin alkavat täyttyä taimista. Paljonhan tässäkin on vielä laittamista, mutta näyttää se jo huomattavasti paremmalta kuin alkukeväästä.

Raparperipolku

Raparperipolun seutu vähän toisesta vinkkelistä

Pihamme laatoitettu alue oli pitkään likaisten ruukkujen peitossa. Niiden peseminen on ehkä tympein puutarhaan liittyvä homma, jonka tiedän. En kuitenkaan viitsinyt jättää kyseistä puuhaa syksyllekään, joten eihän siinä auttanut kuin pyytää miestä täyttämään vesisaavi ja rueta tiskaamaan. Nyt on ruukut puhtaina varastossa odottamassa seuraavia kylvöjä ja istutuksia, ja laatoitettu aluekin näyttää nyt siltä, että siellä viitsii viettää aikaa.

Laatoitus alkaa liljojen vierestä.

Takaoven oikealle puolelle sijoitin ruukkuistutuksia.

Yllä olevassa kuvassa isommassa valoisessa ruukussa kasvaa peittoruusu 'The Fairy', pienemmässä valkoisessa ruukussa hortensia, pitkässä ruukussa mansikkaa 'Greenfinger' ja lyhdyssä pensasköynnöskrassia 'Whirlybird Mahogny'.

Oven vasemmalla puolella oleva ruukkuistutus

Oven vasemmalle puolelle sijoitin lyhtyjen kaveriksi ruukun, jossa kasvaa lilja 'Muscadet', jaloakileijoja 'Mckana Giants' sekä yksi lumihiutale.

Takaoven vasemmalla puolella on enemmän laatoitettua aluetta.

Haaveilen hieman isommasta puutarhapöydästä, jotta mahtuisimme jatkossa koko perhe saman pöydän ääreen. Jo nyt pöytä on hieman ahdas kahdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle, puhumattakaan, kun lapsia on kohta kaksi. Olisi myös kiva voida kutsua ystäviä puutarhaamme syömään ilman, että osa joutuu seisomaan..

Työkalut ja mullat nököttää pihan nurkassa.

 Työkaluille ja multasäkeille ei pihaltamme oikein löydy järkevää paikkaa. Varasto meillä toki on, mutta se sijaitsee etupihan puolella. Työkalut ovat sen verran ahkerassa käytössä, etten näe järkeä säilyttää niitä varastossa, kun niitä tarvitaan enimmäkseen takapihalla. Koitin vähän peittää rumaa näkymää korkeilla ruukkuistutuksilla, mutta kyllä tuohon tarvitsisi jonkun paremman näkösuojan. Ajattelin hommata siihen säleikön, jota vasten voisi istuttaa jotain peittävää kasvia. Tältäkin osin saa heitellä ideoita.

Pihan viimeisessä nurkassa rehottaa toinen raparperipuska.

 Raparperin ja oletetun kuusaman välistä pitäisi vielä kitkeä rikkaruohoja, mutta toisaalta tuo kohta pihasta on mielestäni ihan siedettävän näköinen puolivillinäkin. Harmittavinta tässä näyssä on mielestäni jättimäinen raparperi. Sen varret kun ansaitsisivat paikkansa piirakoissa, mehuissa ja muissa herkuissa, mutta kahdessa raparperipuskassa on meidän perheellemme aivan liikaa, vaikka osan pistäisi pakkaseen.

Nyt aion kuitenkin keskittyä pihamme kauniisiin puoliin ja miettiä epäkohtia joskus myöhemmin. Sää on hieman kolea ja sateinen, mutta mikäli aurinko jossain vaiheessa pilkistää, voisin istahtaa puutarhapöydän ääreen lukemaan puutarhalehtiä ja juomaan ehkä maailman parasta raparperimehua, jonka ohjeen saatte seuraavassa tesktissäni.

Lopuksi vielä ihailtavaksi pari liljan kuvaa, joiden myötä toivottelen kaikille oikein mukavaa ja rentoa sunnuntaita!

'Josephine'

'Muscadet'