Meidän piha

Muutimme nykyiseen kotiimme viime marraskuussa, enkä tiedä tarkkaan, mitä kaikkea pihassamme kasvaa entisten asukkaiden jäljiltä. Toisaalta on jännittävää odotella, mitä kasveja kevään ja kesän mittaa putkahtaa esiin, mutta toisaalta olisi kiva päästä jo tekemään tarkempia pihasuunnitelmia.

Mieleeni juolahti kuitenkin kaivella esiin viime kesänä ottamani valokuvat. Kävimme nimittäin katsomassa nykyistä asuntoamme ensimmäisiä kertoja jo heinäkuussa, ja olin tuolloin ottanut ihan kiitettävästi kuvia sen pihasta.

Seinän vieressä on pieni laatoitettu alue.

Tekisi mieli samantien kaivaa oma puutarhapöytä ja -tuolit esiin ja asettua mukavasti pihalle iltapäiväteelle. Harmi vaan, että tällä hetkellä ulkona on vielä melkoinen kerros lunta. Vain ihan seinänvierestä maa on osittain tullut näkyviin. Tyydyn siis nauttimaan teeni toistaiseksi sisätiloissa ja haaveilemaan kesästä kirjastosta lainaamieni puutarhakirjojen avulla.

Pihan reunalla on luonnokiviä ja raparperipuska.

Pihan toisella reunalla kasvaa myös raparperia sekä herttavuorenkilpeä.

Raparperia ainakin riittää yllinkyllin omaan käyttöön. Sitä saan kyllä isäni kotipaikaltakin niin paljon kuin haluan, mutta onhan se kiva käydä nappaamassa tuoreet raparperit omalta pihalta juuri silloin kuin alkaa tehdä mieli raparperikiisseliä tai -piirakkaa. Ja jos sadesää yllättää kesken puutarhahommien, ei sadehattua tarvitse etsiä kaukaa!

Herttavuorenkilpi saa mahdollisesti lähtöpassit, sillä se ei ihan vastaa minun mielikuvaani keijukaispuutarhan kaipaamasta herkkyydestä. Kenties sille voisi kuitenkin löytyä paikka vanhempieni pihasta.

Seinän vieressä on pieni kukkapenkki.

Seinän vieressä kasvava kukkapenkki taitaa olla pihan ainoa varsinainen kukkapenkki. Veikkaisin, että pinkkikukkainen kasvi on syysleimu ja etualalla näyttäisi olevan jotain saniaista. Kasvista, jonka kukat ovat jo kuihtuneet, en osaa heittää edes villiä arvausta. Saattaa olla, että nämä kasvit vaihtaa vielä tulevaisuudessa paikkaansa, elleivät jopa joudu kokonaan poistumaan pihaltamme.

Talvellakin vihreyttä pihaan tuo tuija.

Jotenkin tuijat ja vastaavat eivät tunnu ihan minun jutulta. Olen enemmän perinteisten suomalaisten havupuiden kannattaja, mutta pieneen pihaan ei tietenkään mahdu jykevää mäntyä tai kuusta. Mielestäni pihassa on kuitenkin hyvä olla jotain ikivihreää niin silmänilona kuin suojapaikkana pikkulinnuillekin, joten eiköhän tämä tuija ole oikeutettu jatkamaan elämäänsä meidän pihassamme.

Tuijan takana on vielä jokin lehtipuu/-pensas.

Jos olen huono tunnistamaan perennoja ja kesäkukkia, niin vielä huonommin tunnen puita ja pensaita. Jokin tuossa tuijan takana kuitenkin kasvaa. Ehkä kesä, lehdet sekä mahdollinen kukinta auttaa aikanaan lajitunnistuksessa.

Enimmäkseen piha on nurmikkoa.

Pihassa on melko iso nurmikaistale, eli tilaa uusille istutuksille löytyy vielä. Toki osa alueesta saa jäädäkin nurmelle, jotta lapsilla on tilaa temmeltää.

Raparperin vieressä näyttää kasvavan pihlaja. Ehkä ensi syksynä tulee vihdoin kokeiltua pihlajanmarjahillon valmistusta. Joka vuosi haaveilen valmistavani sitä, mutta jostain syystä se on tähän asti jäänyt testaamatta.

Nyt taidan toteuttaa iltapäiväteesuunnitelmani ja viettää tovin jos toisenkin tiiviisti puutarhakirjojen parissa. Toivottasti niistä löytyy toteuttamiskelpoisia ideoita pieneen pihaamme!

Muistutan vielä arvonnasta, jossa sinulla on mahdollisuus voittaa hyötykasvien tai kukkien siemeniä.