Ykkösestä kymppiin -haaste

Anna Satavuotiaan sylissä -blogista  pisti pystyyn hauskan numerohaasteen. Tarkoitus on listata ykkösestä kymppiin ihan mitä tahansa. Minä yritän pysytellä puutarhaani liittyvissä asioissa.

Yksi

Ensimmäisenä tulee tietysti puutarhuri itse. Täällä blogin takana hääräilen yksistään minä, Anniina. Blogimaailmassa pyörin tosin nimimerkillä Keijunkukkanen. Olen reilu kolmekymppinen neljän lapsen äiti. Puutarhuroinnin lisäksi harrastan muun muassa ratsastusta. Minua kuvailee aika hyvin termi taivaanrannan maalari. Ilman haaveita ja unelmia elämä olisi tylsää!

Puutarhuri elementissään kesällä 2022

Kolmatta lastamme odottaessani haaveilin pukeutuvani kauniiseen mekkoon ja otattavani masukuvan kukkameren keskellä tai niityllä hevosen kera. Lopulta kuitenkin näppäsin kuvan itse ajastimen avulla. Kurahousut jalassa villiintyneen hyötytarhan edessä antaa kieltämättä todellisemman kuvan minusta ja elämästäni.

Kaksi

Minulla on kaksi karvaista huonekasvien hoitajaa. Kyseessä on tietenkin kissamme Sintti ja Nöppe. Useimmiten heistä on tosin kasveille enemmän haittaa kuin hyötyä, sillä niin huonekasvit kuin kukkakimputkin joutuvat kissimirrien hampaisiin. Sen vuoksi pidänkin kaikki esikasvatettavat taimet visusti suljetun oven takana omassa työhuoneessani. Puutarhurin terveydelle kissoilla on kuitenkin enimmäkseen hyviä vaikutuksia.

Kissat muistuttavat meitä ihmisiä ottamaan rennosti ja nauttimaan hetkestä.

Kolme

Hääräilen kolmessa eri puutarhassa: kotonamme, mökillämme sekä toisinaan (nykyisin tosin sangen harvoin) vanhempieni pihassa. Kotipihamme on (liian) pieni omakotitalon piha taajama-alueella. Mökkitonttimme on noin puolitoista hehtaaria, mutta siitä puutarhakäytössä on vain pieni osa. Sekä kotimme että mökkimme sijaitsevat III-vyöhykkeellä. Mökkimme on kävelymatkan päässä kotoamme, mutta kuitenkin juuri ja juuri taajama-alueen ulkopuolella. Vanhempieni piha sijaitsee IV-vyöhykkeellä ihanasti metsän keskellä.

Piti ihan etsimällä etsiä, että löysin kuvaa vanhempieni pihasta.
Tämä kuva on otettu 23.5.2020 metsän reunan istutuksesta.

Neljä

Puutarhassani pyörii neljä pientä touhottajaa, joita lapsiksikin kutsutaan. Heidän vuokseen pihalle on jätettävä nurmitilaa kaikenlaisia leikkejä ja pelejä varten. Muuten saattaisin täyttää koko pihan istutuksilla. Lapsillamme on kotipihassa oma Lastentarha, johon he saavat itse valita kasveja. Lapsukaiset eivät ole yhtä innostuneita puutarhanhoidosta kuin äitinsä, mutta he auttelevat minua kuitenkin toisinaan esimerkiksi siementen kylvössä tai kukkasipulien istutuksessa. Marjapensaiden ja omenapuun satoa he maistelevat mielellään.

Pienten puutarha-apureiden talvijalkineet, nuorimmaiselle riittää
pelkät villasukat, hän kun ei vielä juurikaan liiku edes vaakatasossa.

 

Viisi

Kotipuutarhassani on viisi marjapensasta: kolme mustaviinimarjaa, yksi punaviinimarja ja yksi karviainen. Mökillä marjapensaita on lisää, tosin niistä suurin osa on päässyt aika huonoon kuntoon. Marjoja kerään lähinnä pakkaseen. Joskus olen keittänyt viinimarjamehua, mutta viime vuosina se on jäänyt. Parhaita marjat ovat tietenkin tuoreina suoraan pensaista napsittuina!

Punaviinimarjoja kypsymässä heinäkuussa 2024

Kuusi

Minulla on tällä hetkellä käytössä kuusi lavakauluslaatikkoa kasveja varten. Kotipihan Lastentarhassa on kolme laatikkoa ja mökin hyötytarhassa toiset kolme. Lastentarhaan tosin pitäisi lisätä neljäs laatikko nuorimmaiselle. Lisäksi pari lavakaulusta odottaa maalausta ja mökin hyötytarhaan pääsyä. Ne aion kylläkin pyhittää täysin kesäkukille.

Lastentarha laajentunee tulevana kesänä yhdellä laatikolla.

Seitsemän

Kotipihallamme kasvaa seitsemän pionia. Välipihalla kasvoi ennestään yksi pioni, jonka jaoin kahtia syyskuussa 2023 ja siirsin molemmat puolikkaat takapihalle. Niiden seuraksi istutin kuukautta myöhemmin pionit 'Lancaster Imp', 'Immaculée', 'Inspecteur Lavergne', 'Madame Emile Debatene' ja 'Catharina Fontijn'. Pionit eivät ilmeisesti kukkineet viime vuonna, koska minulla ei ole niistä kuvaa kukkivana. Jotenkin on vaikea uskoa, että pionien kukinta olisi onnistunut jäämään minulta huomaamatta.

Keiju ja possu vahtivat pionien taimia 2.7.2024.

Kahdeksan

Olen kirjoitellut tätä puutarhablogia kahdeksan vuotta. Ensimmäisen postauksen julkaisin 8.3.2017. Silloin olimme vastikään muuttaneet edelliseen kotiimme ja pääsin laittamaan ensimmäistä ikiomaa pihaa. Kyseinen rivitalon piha kokikin käsissäni aika isoja muutoksia. Syksyllä 2022 muutimme nykyiseen kotiimme rivitaloasunnon jäätyä kasvavalle perheellemme liian pieneksi.

Ensimmäinen ikioma pihamme elokuussa 2022

Yhdeksän

Kylvin tammikuussa yhdeksän eri kasvilajin tai -lajikkeen siemeniä: persiljaa, vihanneskrassia, sitruunamelissaa, timjamia, tähkälaventelia, paprikaa 'California Wonder', nimetöntä paprikaa, chiliä ja kelloköynnöstä.

Timjami kasvaa kirpputorilta ostamassani kulhossa.

 Kymmenen

Mietin tätä kohtaa päiväkausia. Lopulta kipitin kauppaan ja ostin yhden saintpaulian. Nyt minulla on tasan kymmenen huonekasvia. Mitäpä sitä ei blogihaasteen vuoksi tekisi?

Tällaisen söpön saintpaulian uhrauduin ostamaan.

Kiitos veikeästä haasteesta, Anna! Tähän vastaaminen vaati pieniltä aivonystyröiltäni ankaraa työskentelyä, mutta se oli oikein hauskaa.

Toivottavasti muutkin tarttuvat haasteeseen!

Helmikuun kylvöt

Aloitin helmikuun kylvöt tomaateilla. Alunperin ajattelin kylvää kuutta eri lajiketta, mutta jotenkin tulin kylvöhetkellä toisiin aatoksiin ja kylvin pelkästään yhtä lajiketta. Lajikkeeksi valikoitui sattumalta 'Tiny Tim', sitä kun ehdin jo kylvää ensimmäiseen ruukkuun ennen mielenmuutostani. Ajattelin, että koska yleensä aina menetän joitakin tomaatintaimia esikasvatusvaiheessa, on parempi kylvää vain yhtä lajiketta, niin en todennäköisesti menetä kaikkia saman lajikkeen taimia. Nyt en ole yhtään varma, oliko ajatuksenkulussani mitään järkeä, mutta mennään nyt tällä tyylillä tämä vuosi.

Ehdin viime viikolla koulimaan osan tomaattivauvoista (etualalla),
osa odottaa vielä koulintaa (taka-alalla).

 

Helmikuussa kylvin myös miljoonakelloa, päivänsineä ja koe-erän pensasköynnöskrassia 'Jewel Cherry Rose'. Miljoonakellon siemenet ovat vuosia vanhoja, omista kukista kerättyjä. Ne eivät ole vielä itäneet, enkä ihmettele, vaikkeivat ne itäisi lainkaan. Päivänsinet ja köynnöskrassit sen sijaan ovat itäneet, ja olen myös koulinut ne jo isompiin ruukkuihin.

Päiväsinet näyttävät nyt tältä. Kuvan oton jälkeen sain irroteltua
vasemmanpuolimmaisen taimen lehtiin kiinni jääneet siemenenkuoret pois.

Kylvin pensasköynnöskrassia pienen erän jo nyt, vaikka sen esikasvatus suositellaan aloitettavan vasta huhti-toukokuussa. Haluan nähdä ennen kesää, minkä väriset kukat kyseisellä lajikkeella on. Aikomukseni on istuttaa niitä mökin hyötytarhan kukkapenkkiin, johon on tarkoitus tulla sinisiä ja vaaleanpunaisia kukkia. 'Jewel Cherry Rose' -köynnöskrassin kukkien luvataan olevan "kirsikanpinkit", mutta jotenkin vähän epäilen, että ne kuitenkin taittavat enemmän tavalliseen punaiseen tai oranssiin. Saas nähdä!

Nämä köynnöskrassin taimet kasvavat maata kohti.
Kuvan ulkopuolelle jäänyt taimi kasvaa puolestaan tanakasti ylöspäin.

 

Unohdin tehdä tammikuun kylvöpostaukseen perinteisen kylvölistan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eli tässäpä listaus alkuvuoden kylvöistäni, olkaa hyvät!

Kylvöt 2025

12.1.
persija Petroselinum crispum 'Bravour'
vihanneskrassi Lepidum sativum
sitruunamelissa Melissa officinalis
timjami Thymus vulgaris
tähkälaventeli Lavandula angustifolia

19.1.
paprika Capsicum annuum 'California Wonder'
paprika Capsicum annuum (punainen, omista siemenistä)
chili Capsicum annuum (punainen, omista siemenistä)
kelloköynnös Cobaea scandens

4.2.
tomaatti Solanum lycopersicum 'Tiny Tim'

10.2.
miljoonakello Calibrachoa (vaaleanpunainen, omista siemenistä)

11.2.
päivänsini Ipomoea tricolor
pensasköynnöskrassi Tropaeolum majus nanum 'Jewel Cherry Rose'

Muun muassa nämä siemenet odottelevat vielä kylvämistä.

Jos suinkin ehdin, aloittelen tänään maaliskuun kylvöjä. Niitä onkin luvassa vähän enemmän, tosin saatan jättää osan huhtikuulle.

Mainiota maaliskuuta!
(kuvassa köynnöskrassi 'Peach Melba' viime vuodelta)

Alustavia suunnitelmia välipihalle

Kutsun välipihaksi tonttimme länsireunaa, jonka kautta pääsee kulkemaan etupihalta takapihalle. Välipihalla kulkee laatoitettu polku, jonka varrella on kapea kukkapenkki. Lähempänä takapihaa kasvaa syreeni ja lähellä etupihaa jokin muu pensas, jonka lajista en ole varma, mutta aion ottaa siitä selvää. Tuon tuntemattoman pensaan eteen istutin viime syksynä krookusta 'Grand Maitre'.

Välipihan tuntematon pensas näytti 3.6.2024 tällaiselta.

Välipihan kukkapenkissä kasvaa valkoista ja pinkkiä syysleimua. Ensin ajattelin siirtää pinkit syysleimut muualle, mutta enää en ole ihan varma. Ehkä ne sopisivat paremmin takapihalle marjapensaiden taakse aitaa vasten, jonne suunnittelin jo aiemmin tulppaani- ja perennaistutuksia.

Pinkeissä syysleimuissa taitaa olla vähän turhan räväkkä sävy välipihalle.

Välipihan penkkiin olen istuttanut väliaikaisesti kärhöjä ja ruusuja odottamaan lopulliselle paikalleen siirtoa. Kärhöille on jo paikka tiedossa takapihan pensasaidan aukon kohdalle tulevasta köynnöskaaresta. Poikani punainen ruusu, minun kellertävä ruusu ja köynnösruusu 'William Baffin' etsiskelevät vielä uutta asuinsijaa.

Äidiltäni saamani kellertävä ruusu on kerrassaan hurmaava.

Syksyllä istutin välipihan penkkiin etupihalle siirtämieni tarha-alpien tilalle tulppaaneja 'Finola', 'Salmon van Eijk' ja 'Lady van Eijk'. Tarkoitin ne alkujaan leikkokukiksi, mutta katsotaan, raaskinko keväällä leikellä kukkia vain ihailenko niitä mieluummin kukkapenkissä.

Vasemmalta oikealle 'Lady van Eijk', 'Finola' ja 'Salmon van Eijk'

Välipihan on tarkoitus toimia jonkinlaisena siirtymätilana keltavoittoiselta etupihalta romanttisemmalle takapihalle. Tuumin, että vaaleat sävyt voisivat sopia sinne parhaiten. Istutuksen pääväriksi taidan valita rauhoittavan valkoisen. Valkoiset syysleimut saanevat täten jäädä välipihalle.

Valkoinen luo rauhallista tunnelmaa. Tässä syysleimu 25.7.2024 kuvattuna.

Olen tässä alkuvuodesta haikaillut kovasti kärhöjen perään. Keksin, että voisin laittaa välipihalle (ainakin) pari kärhöä. Lumikärhö houkuttaisi kovasti, tosin se kasvaa ilmeisesti aika tilaavieväksi. Olen haaveillut pitkään myös tarhalyhtykärhöstä 'Princess Diana'. Entisellä pihallamme minulla oli lyhtykärhöä 'Princess Kate'. Sekin on kaunis ja kävisi oikeastaan Dianaa paremmin vaaleaan istutukseen. Tosin pitäähän vaaleassa istutuksessa vähän väriäkin olla, sen puoleen Diana olisi ihan varteenotettava vaihtoehto. Kärhövalinnan taidan kuitenkin tehdä sen mukaan, mitä paikallisista puutarhamyymälöistä sattuu löytymään.

Kärhö 'Princess Kate' kuvattuna vanhalla kodillamme kesällä 2022.

  Takapihalle istutin viime vuonna valkoista särkynyttäsydäntä. Sitä voisin istuttaa välipihallekin. Valkoista varjoliljaa voisi myös harkita. Jokunen pionikin olisi ihana, mutta silloin olisi saatava ehdottomasti myös ritarinkannuksia. Jännästi nämä minun suunnitelmat lähtevät hieman rönsyämään...

Tämä särkynytsydän 'Alba' on myös kuvattu vanhalla kodillamme kesällä 2022.

Välipihan kukkapenkkiä on onneksi mahdollista laajentaa leveyssuunnassa. Olemme miettineet, poistaisimmeko välipihan läpi kulkevat laatat. Alkuun olin ajatusta vastaan, mutta sittemmin olen pohtinut asiaa ja todennut, että se mahdollistaisi vielä leveämmän kukkapenkin. Tällä hetkellä laatoituksen ja kukkapenkin väliin on nimittäin jäätävä vähintään ruohonleikkurin levyinen kaistale. Jos laatat ottaisi pois, riittäisi, että talon ja kukkapenkin välistä mahtuisi menemään ruohonleikkurilla eli kukkapenkkiä olisi mahdollista leventää huimasti.

Välipiha takapihalta päin kuvattuna. Jos laatat poistaisi,
kukkapenkkiä voisi kasvattaa ehkä kolme kertaa nykyistä leveämmäksi.

 Kukkapenkki olisi kiva rajata jollain matalalla kasvilla. Takapihalla olen käyttänyt rajakasvina kuunliljoja. Välipihalle haaveilen keijunkukista. Niillä on kauniinmuotoiset lehdet ja herkät kukinnot. Keijunkukkien erityisyys piilee kuitenkin nimenomaan niiden lehdissä, jotka voivat olla lajikkeesta riippuen esimerkiksi tummanpurppuraiset tai oranssinpunaiset. Toisaalta rakastan rönsytiarelloja, mutta niitä en ole aikoihin löytänyt mistään. Vanhempieni luokse istutin niitä joskus vuosikausia sitten, ja ne ovat siitä asti olleet yksiä lempikasveistani. Oikeastaan voisinkin hakea vanhempieni luota tiarellan jakopaloja välipihalle. Eipähän menisi reunuskasveihin penninpyörylääkään. (Polttoainekuluja ei lasketa, koska kävisin minä toki vanhempieni luona muutenkin.)

Etualalla vasemmalla keijunkukkaa 'Palace Purple' vanhalla kodillamme kesällä 2022.

Välipihan ja takapihan välimaastossa on syreeni, jonka juurelle istutin viime vuonna kevättähteä 'Rosea'. Kaksisataaneljäkymmentä kukkasipulia ei aivan riittänyt täyteen kehään, joten ensi syksynä on metsästettävä ja istutettava lisää kevättähtiä. Johonkin syreenin ja välipihan laattojen lähettyville istutin myös jokusen 'Pink Surprise' helmililjan. Minulla oli syksyllä kauhea vimma istutella kukkasipuleita pitkin nurmikkoa, joten niitä päätyi vähän sinne ja tänne. Onneksi niiden siirto ei ole ihan mahdoton homma, jos paikkavalinnat osoittautuvat kehnoiksi.

Välipihan syreeni kukassa 9.6.2024

Välipihalla talon seinää vasten kasvava villiviini olisi tarkoitus siirtää jossain vaiheessa muualle. Se on kyllä kaunis, mutta emme halua ottaa riskejä antamalla kasvien kasvaa talon seinustalla. Vielä en ole keksinyt köynnökselle uutta paikkaa, mutta eiköhän sellainen aikanaan löydy. Jos ei kotipihasta, niin sitten mökiltä. Kenties sen voisi istuttaa kana-aitauksen vierelle.

Tässä kesällä 2023 otetussa kuvassa villiviini näkyy vasemmalla.

 Näitä kuvia katsellessa aloin pohtimaan, mahtuisiko välipihan syreenin ja takapihan mattotelineen välille myöskin jokin istutus. Oli pakko vetää saappaat jalkaan ja käydä ihan paikan päällä pähkäilemässä asiaa. Erittäin epäluotettavan askelmittani perusteella väliin jää viitisen metriä tilaa. Siihenhän mahtuu oikein hyvin istuttamaan vaikka mitä! Pääroolissa voisi olla jokin pensas, jonka kaveriksi voisi istuttaa perennoja. Vai olisiko tässä paikka kodittomille ruusuille? Voisin siirtää takapihan kukkapenkin ruusutkin tähän, sillä en ole aivan tyytyväinen niiden sijaintiin. Samalla takapenkin kukkapenkin kiven vierestä vapautuisi tilaa haaveilemilleni kivikkokasveille. Nyt ajatukset alkavat lähteä sen verran pahasti laukalle, että on ehkä parasta jättää postaus tähän. Saatan siis joutua tekemään erillisen postauksen takapihan kukkapenkin uusista suunnitelmista.

Unelmarikasta viikkoa!

Mökkiretki

Tein perjantaina pitkästä aikaa retken mökille. Olen siis vihdoin tervehtynyt poskiontelotulehduksesta, jihuu! Tervehtymisen vuoksi blogissakin on nyt ollut hetken hiljaisempaa. Olen nimittäin nauttinut ulkoilusta, liikunnasta, ratsastuksesta ja kaikenlaisesta touhuilusta. Perjantaina pakkasin vauvan ja kameran vaunuihin ja suuntasin mökille.

Mökkitie pihalta päin kuvattuna

Mökkitietä ei ole aurattu kokonaan, joten jätin vaunut tien alkupäähän ja kävelin loppumatkan vauva ja kamera kainalossa. Onneksi lunta on tänä talvena tullut vain vähän ja lumi kantoi aika hyvin. Vauvan kantaminen kävi kuitenkin ihan urheilusta.

Etsi kuvasta vauva.

 

Mökillä heivasin vauvan aitan kuistille pötköttelemään. Siinä hän viihtyi tyytyväisenä maisemia (tai kuistin kattoa) ihaillen, kun minä kiertelin kameran kanssa ympäri pihaa.

Aloitin kierroksen kurkistamalla kevätkukkapenkkiin;
tuolla se on jossain hangen alla. Vielä ei näkynyt piippoja. :D

Mökillä olo herättää minussa aina ideoita, suunnitelmia ja haaveita. Mökkirakennusta katsellessani unelmoin sen maalaamisesta vaaleanpunaiseksi. Nykyinen värikin on kaunis, mutta minä tahdon joskus asua vaaleanpunaisessa talossa.

Kuvitelkaa keltaisen tilalle vanhaa roosaa ja oveen ehkä jopa vaaleansinistä.

Pienen kasvihuoneeni aion aiempien vuosien tapaan sijoittaa kaivon lähelle. Vettä ei tarvitse silloin kantaa kauas kasvihuoneen kasvien kastelua varten.

Kaivon ja navetan välissä on sopiva tila kasvihuoneelle.

Navetan vieressä näkyvän kivijalan edessä kasvaa raparperi ja muutamia yrttejä. Odotan jo innolla, että pääsen huoltamaan yrttipenkkiä ja istuttamaan tai kylvämään siihen lisää kasveja. Yrttipenkin edessä lumen alla on muoviroskakasa, jolle on viimeinkin tehtävä jotain. Vanhat multapussit hyödynnän rikkaruohojen tukahduttajana, mutta muut roskat on vietävä kierrätykseen.

Hyötytarhaa kiertävä aita on hieman rempallaan.

Hyötytarhan aita on päässyt paikoin kaatumaan ja portti on keikahtanut vinoon. Pääsinpähän helposti pujahtamaan portin viereisestä aukosta hyötytarhaan, eikä tarvinnut kiipeillä portin yli. Aita minun on korjattava keväällä ensitöikseni.

Jokunen tukikeppi pilkistää lumesta esiin merkkinä lavakaulusten sijainnista.

Lavakauluskasvimaa nukkuu vielä talviunta lumen alla, samoin mansikkamaa. Portin vierelle haaveilen jo kesäkukkien istuttamisesta. Paikan päällä aloin heti haaveilla kesäkukkapenkin laajentamisesta hyötytarhan nurkkaan asti. Tällä hetkellä kukkapenkki on vain noin yhden tolpanvälin mittainen. Tulen varmasti joskus laajentamaan kukkapenkkiä, mutta se ei ehkä tule tapahtumaan tänä vuonna.

Kukkapenkki sijaitsee vasemmanpuolimmaisen
ja keskimmäisen tolpan välillä, aidan tällä puolen.

 

Hedelmäpuut odottavat leikkaamista, mutta toistaiseksi ne saavat jatkaa odottelua. Omenapuu 'Suometar' on päässyt kasvamaan hieman vinoon. Kevään tullen yritän saada sen suoristettua.

Omenapuu 'Suometar' on kuvan keskellä.

Navetan takana on ihana niittymäinen alue, jossa olisi potentiaalia vaikka mihin, mutta valitettavasti aiemmat asukkaat ovat selkeästi käyttäneet sitä kaatopaikkanaan. Olemme keränneet sieltä pois muun muassa renkaita ja lasia, mutta emme ole saanut aluetta putsattua kokonaan. Siivoilemme sitä pikkuhiljaa silloin tällöin joutessamme.

Talvella roina peittyy onneksi lumeen ja kesällä luonnonkasveihin.

 Lähtiessäni huomasin mökkitien varrella pajunkissoja. Vielä tovi, niin ollaan pääsiäisessä. Jokohan mökillä päästään silloin kevätpuuhiin?

Hempeitä helmikuun hetkiä!

Suunnitelmia etupihalle

Kerroin aiemmin etupihan kukkapenkin viimevuotisista muutoksista. Tänä kesänä kukkapenkki saanee pysytellä omissa oloissaan jokavuotisia hoitotoimenpiteitä lukuunottamatta. Syksyllä istutan vain lisää kukkasipuleita, ainakin krookuksia viime vuonna istuttamieni tarha-alpien viereen.

Nämä 7.5.2024 kuvatut kukat ovat joko krookusta 'Romance' tai 'Cream Beauty'.

Kukkapenkin sijaan olen suunnitellut kesäkukkaistutuksia. Viime vuonna etupihalla oli enimmäkseen sinisen ja vaaleanpunaisen sävyisiä kukkia, mutta tänä vuonna aion laittaa keltaista. Totesin, että koska etupihaa hallitsee keltainen kukkapenkki, keltaiset kesäkukkaistutukset sopivat sinne parhaiten. Ne myös erottuvat hyvin talon punaisia seiniä vasten.

Viime kesänä parvekelaatikossa oli violetinsävyisiä orvokkeja.

Seinällä olevaan parvekelaatikkoon aion jälleen istuttaa orvokkeja. Ne kukkivat koko kesän, pärjäävät vähällä hoidolla, ovat edullisia ja näyttävät ihanilta. Täydellisiä kesäkukkia siis!

Tänä kesänä parvekelaatikkoon päätynee violetin sijaan keltaisia orvokkeja.
Nämä orvokit sain viime kesänä tyttäreltäni.

 

"Pääoven" vierelle amppeliin laitan joko köynnöskrassia, orvokkia tai miljoonakelloa. Tällä hetkellä olen kallistumassa köynnöskrassin puolelle. Pitää vain valita sopivan lyhytkasvuinen lajike, jotteivat versot roiku ihan maassa asti.

Viime kesänä pensasköynnöskrassi 'Peach Melba' kasvoi Lastentarhassa
erittäin rehevästi (ja maistui hyvin kotiloille).

Pääoven luona nurkassa meillä on yleensä ollut puutarhapöytä. Saattaa olla, että joudun keksimään pöydälle uuden paikan. Haluaisin nimittäin tehdä nurkkaan isojen ruukkujen ryhmittymän.

25.7.2024 nurkassa oli tällaisia istutuksia.

Jostain syystä minua houkuttaisi istuttaa korkeaan ruukkuun jokin sitruspuu ja sen juurelle köynnöskrassia. Pidän puutarhaani enemmän perinteisemmän tyylin edustajana, johon sitrukset ja muut eksoottiset kasvit eivät mielestäni kuulu. Mikään ei kuitenkaan estä rikkomasta rajoja, jos siltä tuntuu.

Vasemmalla ruukussa maissia ja köynnöskrassia,
keskellä koristetupakkaa ja lumihiutaletta sekä oikealla verenpisaroita

Viime kesänä puutarhassamme oli ensimmäistä kertaa maissia, sillä poikamme oli kasvattanut sitä itse eskarissa. Maissi näytti tosi kivalta ruukussa, joten sitä voisi laittaa tänäkin vuonna. Tällä kertaa voisin kokeilla sen juurelle orvokkeja tai kääpiösamettikukkaa.

Mökin hyötytarhassa kasvoi kääpiösamettikukkaa kesällä 2022.

Minulla on kaksi valkoista isoa kukkaruukkua ja useampia mustia. Valkoiset ajattelin laittaa mökille, joten etupihan istutuksiin jäävät mustat ruukut. Siinä on kuitenkin se ongelma, että sekä parvekelaatikko että amppelit ovat valkoisia. Sinänsä se ei ole mikään vakava ongelma, onhan minulla aiemminkin ollut erivärisiä ruukkuja samassa ryhmässä. Ajattelin kuitenkin tänä keväänä kokeilla mustien ruukkujen maalaamista valkoisiksi. Saa nähdä, onnistuuko. Kuulisin mielelläni kokemuksia, jos joku on maalannut muovisia kukkaruukkuja.

Tällä hetkellä etupihalla on hyvinkin valkoista.

Koska kotimme on aiemmin ollut paritalo, pääovia on kaksi. Selkeyden vuoksi kutsun toista ovea tässä jutussa kakkosoveksi. Yllä olevassa kuvassa kakkosovi on kuvan keskipaikkeilla ja varsinainen pääovi näkyy oikeassa reunassa. Aiemmin mainitsemani puutarhapöytä tuoleineen voisi ehkä mahtua kakkosoven vasemmalle puolelle. Nyt talvella on vähän vaikea hahmottaa, olisiko pöytä ja tuolit sillä kohtaa pahasti tiellä. Keväällä täytyy kokeilla niitä eri paikkoihin. Onneksi niin kalusteita kuin kukkaruukkujakin pystyy siirtelemään helposti.

Tässä kuvassa näkyy vasemmalla vielä kolmas ovi,
jonka kautta tuomme muun muassa lastenrattaat ulos.

Kakkosoven vierelle aion laittaa myöskin ainakin yhden kukkaruukun. Siihen pohdin laittavani joko itse kasvatettua samettikukkaa tai sitten ostan jotain kivaa kukkaa valmiina taimina. Ihan kaikkea ei kannata suunnitella etukäteen liian tarkkaan, koska kesän tullen hullaannun kumminkin taimiostoksilla ja teen heräteostoja, joille täytyy jättää tilaa.

Viime kesänä kakkosoven vierellä oli krystanteemiruukku.

Voin hyvin kuvitella autotallin seinustalle oikein kunnon kukkaistutukset, mutta ne saattaisivat olla liiaksi tiellä. Tosin on tuossa seinustalla nytkin kaiken maailman pulkkaa ja lumikolaa, joten ehkä siinä voisi kesällä olla kukkaruukkuja. Minusta olisi ihana ripustaa seinälle muutama ruukku. Alaspäin valuvat köynnöskrassit sopisivat niihin hyvin.

Tämä seinä oikein huutaa kukkaistutuksia, eikö vain?

Myös autotallin seinää vastapäätä olevalla talon seinällä olisi mielestäni sopiva paikka kukkaruukulle. Siinä voisi olla kenties samanlainen parvekeruukku kuin tämän postauksen toisessa kuvassa. Siihenkin voisi istuttaa orvokkeja.

Parvekeruukku sopisi mielestäni kuvassa näkyvän ikkunan oikealle puolelle.

Olen ollut nyt niin paljon pelkästään sisällä ja tuijotellut aiempien vuosien kesäisiä kuvia, että minusta tuntui suorastaan hassulta astuessani eilen ulos kuvaamaan talvista maisemaa. Oloni on hieman ristiriitainen, sillä odotan kovasti kevättä, mutta toisaalta haluaisin ehtiä nauttia vielä talvestakin. Tänään kävin lyhyellä kävelyllä rauhalliseen tahtiin, mutta olo ei vielä tuntunut ihan normaalilta. Viikonloppuna minulla olisi hartaasti odotettu hevosleiri, ja tuskailen nyt, uskallanko nousta viikonloppuna ratsaille vai tekeekö se hallaa toipumiselleni. Jospa kuitenkin viimeistään ensi viikolla pääsisin taas kunnolla liikuntaharrastusten pariin!

 

Virkistävää loppuviikkoa!

Etupihan kehitystä

Etupihan kukkapenkki kasvoi viime kesänä pituutta. Aikaisemmin penkissä oli nauhuksia, kiinankärhö ja päivänliljoja. Niiden jatkoksi siirsin viime vuonna välipihalta tarha-alpia. Kukkapenkki alkaa nyt olla maksimimitoissaan. Pituutta ei enää kannata kasvattaa, muuten penkin vierestä ei pääse kulkemaan esimerkiksi kottikärryjen kanssa. Leveyden kanssa vastaan tulee sadevesiputki.

Etupihan kukkapenkki laajeni loppukesästä melkein tuplasti pidemmäksi.
Kuva on otettu 27.9.2024.

 

Köynnöstukea pitkin kasvava kiinankeltakärhö kukki viime kesänä ensimmäistä kertaa muutaman kukan voimin. Toivon, että se selviää talvesta ja ilahduttaa tulevana kesänä vähän useammalla kukalla. Kärhöt ovat niin ihania! Olen tässä mietiskellyt, minnepäin puutarhaa voisin sijoitella niitä lisää. Välipihalla voisi ainakin olla tilaa.

Ihanaiset kiinankeltakärhön kukkaset 27.9.2024

Syksyllä istutin etupihan kukkapenkkiin lisää kukkasipuleita aiempien krookusten ja tulppaanien kaveriksi. Penkkiin päätyi keltalaukkaa, narsissia 'Jetfire' sekä tulppaaneja 'Shogun', 'Beauty of Apeldoorn' ja 'Banja Luka'. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut samalla vaivalla istuttaa lisää krookuksiakin.

Vasemmalta oikealle tulppaanit 'Shogun', 'Beauty of Apeldoorn' ja 'Banja Luka'

Vasemmalla narsissi 'Jetfire' ja oikealla keltalaukka

Etupihan osalta olen melko tyytyväinen nykytilanteeseen, eikä minulla ole tälle vuodelle suurempia suunnitelmia sen suhteen. Syksyllä istutan kumminkin lisää krookuksia; ja tarvittaessa muitakin kukkasipuleita, jos näyttää, että penkkiin jää tyhjiä kohtia.

 

Talolta päin katsottuna etupihan istutus näyttää tällaiselta.
Tämäkin on kuvattu 27.9.2024.

Vaikka en olekaan mikään kapeiden ja pitkien kukkapenkkien ylin ystävä, vaan kaipaisin enemmän rönsyilevyyttä ja pyöreitä muotoja, olosuhteiden pakosta oikeastaan kaikki pihamme istutukset ovat enemmän tai vähemmän pitkiä ja kapeita. Toisaalta niitten huoltaminen on helppoa ja lapsille jää paremmin tilaa potkia palloa tai ratsastaa keppihevosilla. Pitkulaisesta muodosta huolimatta olen mielestäni onnistunut saamaan tästä etupenkin istutuksesta aika kivannäköisen. Erilaiset lehtimuodot ja korkeuserot tuovat siihen vaihtelua, mutta yksittäistä lajia on riittävän paljon, jotta istutus ei näytä sekavalta sillisalaatilta.

 

Tunnelmallisia hetkiä päivääsi!
(Kuva otettu 25.7.2024)