Omenapuiden istutusta

Ostin reilu viikko sitten elämäni ensimmäiset omenapuut. Ehdin haaveilla niistä vuosikausia. Itse olen kuitenkin aiemmin asunut kerrostaloissa, ja nykyinen rivitalon pihammekin on liian pieni omenapuille. Vanhempieni piha on puolestaan todennäköisesti liian varjoisa, jotta hedelmäpuut menestyisivät. Ratkaisuksi keksittiin isäni kotipaikka. Siellä riittää yllinkyllin maita omenapuille, ja olosuhteidenkin pitäisi olla otolliset.

Aluksi etsin netistä tietoa erilaisista omenapuista. Haluan kasvattaa kaikki kasvini mahdollisimman luonnonmukaisesti, joten etsin lähinnä luomuviljelyyn soveltuvia lajikkeita. Erinomaisena apuna lajikkeiden vertailussa toimi Hirvensalmen taimiston nettisivut. Sieltä löytyy valtava määrä erilaisia omenalajikkeita kuvauksineen. Tulipa tulevaisuuden varalta vilkuiltua vähän päärynöitä, kirsikoita, luumuja ja marjapensaitakin.

Netin perusteella suosikikseni nousi 'Keltakaneli', jota kuvaillaan Hirvensalmen taimistolla näin: "Alkuperältään venäläinen vanha lajike 1850-luvulta ( Koritshnoje Polosatoje). Kanelilajikkeiden keltainen värimuunnos. Hedelmä keltainen, punaviiruinen, voimakkaan kanelimausteinen. Kestävä ja terve, myöhäis- ja runsassatoinen, hyvä pölyttäjä. Mainio luomulajike."

Seuraavaksi suuntasin läheiseen puutarhamyymälään kysymään, löytyisikö heiltä 'Keltakanelia' ja mitä lajiketta he suosittelisivat sen seuraksi. 'Keltakanelia' heillä ei kuitenkaan valitettavasti ollut, vaan he suosittelivat 'Junost'ia, joka on 'Keltakanelin' ja 'Valkean Kuulaan' risteytys. Sen kaveriksi minulle suositeltiin 'Harlamovski'a. Sillä erää puut saivat kuitenkin jäädä myymälään, mutta lupasin palata asiaan myöhemmin.

Odottelin joitain viikkoja lumien sulamista ja kelien paranemista, ennen kuin menimme isäni kanssa toistamiseen mainitsemaani puutarhamyymälään. Tällä kertaa mukaamme tarttui sekä 'Junost' että 'Harlamovski'. Lisäksi ostimme multaa, runkosuojia ja tervanauhaa.

'Junost'ia kuvaillaan taimen mukana tulleessa lapussa näin "Kesälajike. Valkean kuulaan ja keltakanelin risteytys. Heikosti mausteinen makea omena. Hyvä ruvenkesto. Perusrunko antonovka." Lapun perusteella taimen viljelijäksi paljastuu Hirvensalmen taimisto.

 

'Junost'

'Harlamovski'a kuvaillaan puolestaan näin: "Syyslajike. Hedelmä suurehko, lieriömäinen, päistään litistynyt. Pohjaväri kellertävä, punaista peiteväriä runsaina juovina. Malto kiinteä ja mehukkaanhappoinen. Aikais- ja runsassatoinen, säilyy varastossa 1-2 kk. Erinomainen talousomena. Puu pienikokoinen." Sen taimi osoittautuu Tahvosten kasvattamaksi.

'Harlamovski'

 Olimme jo aiemmin jyrsineet maapläntin, jolle omenapuut oli tarkoitus istuttaa, joten varsinaisen istutuskuopan leveys oli riittävä, kun siihen mahtui hyvin sekä taimi että tukikepit. Syvyyttä kuopille kaivettiin noin puolisen metriä. Kaivuu-urakkaa hankaloitti kivinen maaperä, mutta onneksi apunani oli kaksi riuskaa miestä, ja saimme kuin saimmekin riittävän suuret kuopat kaivettua ja taimet ja tukikepit iskettyä tukevasti maahan.

Kastelimme istutuskuoppia runsaasti sekä ennen kuopan täyttöä mullalla, että sen jälkeen. Sekoitimme alkuperäisen, multavan maan joukkoon säkilliset Mustaa multaa ja istutimme puut hieman koholle pohjamaahan nähden, jotta vesi pääsee valumaan pois niiden tyveltä.

Tukikeppejä tuli siis kaksi kappaletta per puu. Meiltä löytyi tukikepit omista varastoista ja metsistä, mutta erilaisia tukikeppejä on myytävänä myös puutarhamyymälöissä. Tärkeintä, että ne ovat riittävän jämäköitä ja sen verran kestäviä, että ne säilyvät pari vuotta säiden armoilla. Tukikepit tulisi laittaa lievään V-asentoon. Sidoin taimet tukikeppeihin tervanauhalla. Tuen täytyy olla napakka, mutta puulle pitää jäädä kasvunvaraa ja sen tulee voida heilua hieman tuulessa, jotta juuristosta kasvaa vahva. Tuentavaiheessa myös varmistetaan, että taimi on istutettu suoraan. Parin vuoden päästä tuet voidaan poistaa. Runkojen ympärille käärin vielä hieman runkosuojaa. Talveksi pitää vielä laittaa kunnon suoja jänisten varalta.

Siinä ne nyt nököttää.. Toivotaan runsasta kasvua!

Kuvien perusteella näyttää kuin taimet olisivat kovinkin vinossa, mutta toivottavasti todellisuudessa vain kuvaaja on ollut vinossa..

Ajattelin istuttaa omenapuiden juurelle jotain kaunista matalaa maanpeiteperennaa. Jokin perinteinen kasvi voisi sopia parhaiten vanhaan maalaispihaan ja sekaan voisi istuttaa myös joitain kukkasipuleita. Ideoita saa mielellään heitellä!

'Harlamovski'n kukintaa

Kuten näkyy, 'Harlamovski' kukkiikin jo. Sen sijaan 'Junost' näyttää vielä aika vaatimattomalta. Toivottavasti molemmat kuitenkin menestyvät ja tuottavat aikojen saatossa runsaasti satoa. Hieman jännittää, erityisesti sen puolesta, että puille jäi loppujen lopuksi väliä vain kolmisen metriä, vaikka sitä piti kaikkien mittausten ja laskelmien mukaan jäädä nelisen metriä. No, onneksi 'Harlamovski'a kuvaillaan pienikokoiseksi, joten jospa kaksikko mahtuisi kasvamaan sulassa sovussa..

Pahoittelen tekstipainoitteista julkaisua, mutta molemmat kameramme ovat edelleen suht täynnä, joten olen voinut napsia uusia kuvia erittäin rajallisesti. Uskokaa tai älkää, olen kuitenkin jo edennyt asian suhteen sen verran, että olen valinnut paperikuviksi teetätettäviä kuvia. Pitäisi vaan saada ne tilatuksi ja tehdä vielä kaikeksi varmuudeksi kopiot ulkoiselle kiintolevylle.. Ehkä jo tänään?

Omalla pihallamme olen edennyt hommissa jonkin verran, niistä tarkemmin ensi kerralla. Nyt palaan itse niiden pariin nauttimaan kauniista, lämpimästä päivästä. Kukkaisaa viikkoa!

Tulppaanikausi on viimein täällä!

Vihdoin täälläkin on päässyt nauttimaan tulppaanien loistosta! Tähän asti olen saanut ihailla niitä vain muiden pihoilla ja ennen kaikkea muiden blogeissa, joihin onkin ilokseni ilmestynyt viime aikoina runsaasti toinen toistaan ihanampia tulppaanikuvia.

Omassa pihassani edellisten asukkaiden jäljiltä kasvaneet muutamat tulppaanit kuihtuivat, kun malttamattomana menin siirtämään ne alkuperäiseltä paikaltaan muualle, jotta pääsin istuttamaan niiden tilalle omien suunnitelmieni mukaisia kasveja. Onneksi viime syksynä vanhempieni pihaan istuttamani kukkasipulit olivat selvinneet talvesta hyvin, ja osa kukki jo upeasti viikonloppuvierailuni aikana. Osa pysytteli vielä tiukasti nupullaan, joten keräsin niistä pienen kimpun kotiinviemisiksi. Saatiin siis vähän tulppaani-iloa meillekin!

Rakensimme isäni kanssa viime kesänä heidän pihaan kukkapenkin reunuksen laudoista. Nyt laudat ovat kauniisti harmaantuneet. Harmi vaan, etteivät käsittelemättömät laudat taida olla mikään kestävin reunusvaihtoehto. Mielestäni se sopii kuitenkin täydellisesti taustalla komeilevaan sielunmaisemaani, suomalaiseen metsään. Toiseen päähän kukkapenkkiä istutin viime kesänä eteen rönsytiarellaa ja taakse korallikeijunkukan sekä muistaakseni joitain yksivuotisia kasveja. Korallikeijunkukasta ei ole näkynyt jälkeäkään, joten tiarellan seuraan pääsivät syksyllä tulppaanit 'Pink Impression' ja 'Elegant Lady', joista jälkimmäinen oli viikonloppuna vasta nupullaan.

Tulppaanien loistoa & rönsytiarellan nuppuja

Merkintöjeni mukaan tämä on darwintulppaani 'Pink Impression'.

Seuraavana päivänä samaiset tulppaanit olivat jo näin auenneita.

Kerrankin onnistunut lähikuva!

Minun nimeäni kantavassa kukkapenkissä puolestaan loistivat liljatulppaani 'Burgundy' sekä narsissi 'Jamestown'. Ei ehkä mikään paras parivaljakko, sillä tulppaanien varret kohosivat huomattavasti narsissin varsia korkeammalle. Joka tapauksessa kauniita molemmat. Erityisesti viehätyin 'Jamestown'in herkän vaaleista kukista. Keltaisia kukkia en suuremmin kaipaa omaan puutarhaani, mutta tässä narsississa sitä on sen verran vähän, että sille voisi löytyä paikkansa meiltäkin.

Hienostunut liljatulppaani 'Burgundy'

Narsissi 'Jamestown'

Kuten mainitsinkin, keräsin muutaman tulppaanin maljakkoon. Nyt ne tuovat väriä ja iloa ruokapöytäämme. Pari kukista on jo avautunut, mutta neljä muuta pitävät minua vielä jännityksessä sen suhteen, millaista väriloistoa niistä paljastuu. Vaan ovat ne ihania nupullaankin!

'Burgundy' maljakossa

'Burgundy'n ihanat värisävyt

Tämä lienee liljatulppaani 'Elegant Lady'

Tämä on kaiketi 'Carrousel'

Seuraavalla kerralla juttua omenapuista ja toivottavasti myös päivitystä oman pihamme tilanteesta. Tänään tein pienen pätkän reunusta kukkapenkille, mutta sekin jäi vielä aika pahasti kesken ja sopivankokoiset kivetkin uhkaavat loppua.

Mukavaa viikkoa kaikille! Toivottavasti aurinkokin näyttäytyy välillä!

Pihaprojekti etenee, mutta hitaasti

Viime viikot ovat olleet täällä blogin puolella melko hiljaisia johtuen osittain siitä, ettei pihallamme ole tapahtunut suuria ja osittain siitä, ettei aikani meinaa riittää kirjoitteluun. Molempien syiden takana on vielä yksi yhteinen syy: viimeisillä viikoilla oleva raskauteni on vihdoin ottanut minusta voiton. Jouduin välillä pitämään raskausmyrkytysvaaran takia useamman päivän taukoa puutarhahommista, ja vaikka se onneksi osoittautui vääräksi hälytykseksi, en ole enää jaksanut puuhastella samaan tahtiin kuin vielä jokin aika sitten. Lisäksi minun täytyy nukkua päivittäin parin-kolmen tunnin päiväunet sekä oman jaksamiseni että hieman kohonneen verenpaineeni takia. Nyt on vain pakko hyväksyä se, ettei pihan laitto edisty toivomaani tahtia ja täytyy asettaa niin oma, vauvan kuin muunkin perheen hyvinvointi etusijalle.

Olen sentään saanut pihalla aikaiseksi jotain. Taimet ovat jo päässeet sisätiloista vakituisesti pihalle lukuunottamatta laventelin taimia ja paria köynnöskrassin taimea. Pitäisi varmaankin heivata nekin totuttelemaan ulkoilmaan. Itse asiassa moni taimi on jo päässyt maahan tai ruukkuun lopulliselle paikalleen. 

Aiemmin laajentamani kukkapenkki on reunuskasveja vaille valmis. Istutin siihen liljoja 'Casa Blanca' ja 'Josephine' sekä väkersin jonkinsortin köynnöstuen kärhöille. Tukea pitkin kapuaa nyt kaksi 'Princess Kate'a, 'Mrs. George Jackman' sekä 'Jan Pawel II'. Kylvin tuen keskelle spiraalin muotoon vaaleanpunaista ruiskaunokkia. Ajattelin, että yksivuotinen kasvi sopisi siihen hyvin, kun kärhöt eivät välttämättä vielä ensimmäisenä vuotenaan peitä niitä näkyvistä. Kärhöjen ympärille istutin jaloakileijaa 'Mckana Giants'. Kukkapenkin reunuskasviksi ajattelin kylvää puistolemmikkiä ja ketoneilikkaa, koska niiden siemeniä minulla on jo valmiina.

Taustalla olevien syysleimujen kaveriksi pääsi muun muassa liljoja ja kärhöjä.

Lilja 'Josephine' on jo kasvattanut valtavat nuput.

Kärhötuki näyttää vielä aika yksinäiseltä.

 Poistin yllä kuvailemani kukkapenkin ja raparperipuskan väliltä herttavuorenkilvet. Istutin niiden tilalle kuunliljan, kaksi jaloangervoa, kyläkurjenpolvea 'Laura' sekä loistokurjenmiekkaa 'Concord Crush'. Parempaa nimeä odotellessa tuo osa kukkapenkkiä kantaa nimeä "raparperipenkki". Jaloritarinkannukseni 'Percival' ja 'Black Knight' olivat kaikeksi hämmästyksekseni selvinneet talvesta kylmässä varastossamme, joten nekin pääsivät raparperipenkkiin. 'Black Knight' näyttää tosin kadonneen jonnekin. Saas nähdä olenko nyt menettänyt sen lopullisesti. Vuorenkilvet puolestaan saivat uuden kodin vanhempieni luota.

Taka-alalla raparperipenkki ja etualalla "ruusupenkki" (ja rikkaruohosanko..)

 Laajensin kukkapenkkiä vielä suurinpiirtein aiemman mallikuvani mukaisesti, niin, että väliin jäi tilaa haaveilemalleni "raparperipolulle". Uuteen laajennokseen istutin kaksi peittoruusua 'The Fairy', ja tällä hetkellä laajennusosa kantaakin niiden mukaan nimeä "ruusupenkki". Istutin ruusupenkin ja raparperipenkin yhtymäkohtaan gladioluksia. Ruusupenkkiin mahtuisi kuitenkin vielä runsaasti kasveja. Ajattelin, että istuttaisin siihen tänä vuonna pelkkiä yksivuotisia kasveja, jotta voin talven yli miettiä, mitkä perennat sopisivat ruusujen seuraan parhaiten. Saa nähdä, maltanko toimia suunnitelmani mukaisesti. Toisaalta syksyllä voisi saada perennantaimia edullisesti ja ne myös kukoistaisivat ensi kesänä runsaammin kuin vasta keväällä ostetut taimet..
 

Gladiolukset keskeneräisine tukineen näyttävät tällä hetkellä melko surkeilta.

Kukkapenkit pitäisi vielä rajata jollain tavalla. Haaveilen puisista reunuksista, mutta voi olla, että tyydyn kiviin. Niitä löytyi pihalta vaikka kuinka kukkapenkkejä kaivaessa. Todennäköisesti ne ovatkin joskus olleet alkuperäisen kukkapenkin reunuksena. Olisi ihan kiva käyttää ne johonkin, sillä tällä hetkellä ne lojuvat rumasti kiveyksellä..

Kivet ja kasvit kaipaisivat sijoituspaikkaa, tyhjät ruukut pesua ja säilömistä.

Paljastettakoon tämäkin sotku samaan syssyyn. Kukahan siivoaisi?

 Raparperipolulle haluaisin tehdä askelkivet betonista raparperin lehtien muotoon, mutta se jäänee ensi vuoteen. Tuijan juurelle haaveilen laittavani jotain reunuskasvia, mutta sekin taitaa jäädä ensi vuodelle. Yhdellä puolella tuijaa näyttäisi kasvavan kieloja. Ne ovat kyllä kauniita, mutta myrkyllisyyden takia eivät ehkä sovellu pienten lasten pihaan. Ajattelin poimia niistä vielä kimppuja, kunhan ne alkavat kukkia enemmälti. Sen jälkeen on lie raa'asti kaivettava ne pois, jottei houkuttavannäköisiä marjoja pääsisi vahingossakaan muodostumaan.

Kieloja nämä kai ovat?

Pahoittelen jälleen surkeaa kuvanlaatua. En näemmä edelleenkään osaa ottaa mieheni kameralla tarkkoja lähikuvia. Oman kamerani muistikortit ovat puolestaan vieläkin täynnä. Sillekin asialle pitäisi kai tehdä jotain, eihän ne kuvat itse itseään siirrä muistikorteilta yhtään mihinkään..

Istutin tyttäreni kanssa yhteen ruukkuun liljan 'Muscadet' ja pari tuoskuhernettä 'Royal Mix'. Lisäksi esimerkiksi mansikantaimet ovat kasvaneet ruukuissaan huimasti. Kukkia ei vaan vielä näy.. Kukkien kaipuuseen olen sortunut ostamaan muutamia kesäkukkia, vaikka kuinka olen koittanut itselleni tolkuttaa, etten kaipaisi tällä hetkellä yhtään ylimääräistä kasteltavaa ja kaitsettavaa.

Lilja 'Muscadet' ja tuoksuherneet 'Royal Mix'

Mansikka 'Greenfinger' pääsi kukoistamaan ihanaan kattilaan!

 Mansikkakattila on odottanut kärsivällisesti kokonaisen vuoden päästäkseen arvoiseensa rooliin eli tietenkin mansikan kasvuastiaksi. Viime vuonna istutin siihen jotain yksivuotista kukkaa eikä se mielestäni sopinut kattilan teemaan lainkaan. Nyt myhäilen tyytyväisenä aina, kun katseeni kohtaa tämän suloisuuden. Vielä kun alkaisi ilmestyä niitä kukkia.. ..ja marjoja..

Kukkien kaipuuseen ostin muun muassa tällaisen verenpisaran.

 Taisinpa jossain vaiheessa esitellä ruostuneeseen lyhtyyn istuttamani köynnöskrassit. Tuolloin ne olivat kovin surkeassa kunnossa ja epäilin, etteivät ne lähtisi enää kunnolla kasvuun. Toisin kuitenkin kävi, ja nyt niissä on jo runsaasti lehtiä. Vielä kun keksisin lyhdylle sopivan paikan. Nyt se nököttää kivien ja ruukkujen takana miltei piilossa.

Kaunis vai kamala? Itse en oikein osaa päättää..

Ehkäpä yritän seuraavan viikon aikana etsiä lopulliset paikat kaikille orvoille kasveilleni, reunustaa kukkapenkit kivillä ja siistiä pihan yleisilmettä. Siinä voisi olla riittävästi puuhaa yhdeksi viikoksi. Sen jälkeen piha toivottavasti näyttää siltä, että siellä viitsii viettää aikaa muutenkin kuin epäkohtien kimpussa puuhastellen. Siis jos malttaa..

Mukavaa ja aurinkoista viikonloppua! Nauttikaahan kesästä nyt, kun se vihdoin on saapunut!

Raparperiherkkuja

Olin viime viikolla muutaman päivän reissussa Rovaniemellä, ja sinä aikana kotipihamme raparperit olivat kasvaneet hurjasti. Niinpä pääsin viikonloppuna valmistamaan kevään ensimmäset raparperiherkut tuoreista raparpereista.

Kanelinen raparperimehu

1,5 l raparperia

1,5 l vettä

kanelitanko

1,5 dl sokeria

1,5 tl vaniljasokeria

Pilko raparperit ja laita ne veden ja kanelitangon kanssa kattilaan. Keitä noin 20 minuuttia. Kaada seos siivilän läpi. Silein mehu syntyy, kun laitat siivilään harson, mutta se ei ole pakollista. Kaada mehu takaisin kattilaan ja lisää sokeri sekä vaniljasokeri. Anna kiehahtaa ja kaada mehu sitten kannuun tai pulloon. Tarjoa jäähtyneenä.

Tämän reseptin kehittelin itse netistä löytämieni ohjeiden pohjalta. Kaneli tuo mehuun mukavaa mausteisuutta, jota vanilja pehmentää ihanasti.

Raparperipiirakka

pohja:
150 g voita

1 dl sokeria

1 muna

2 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

täyte:

n. 0,5 l pilkottua raparperia

1 tlk kermaviiliä (2 dl)

1 muna

1 dl sokeria

2-3 tl vaniljasokeria

1 tl inkivääriä

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna hyvin sekoittaen. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää jauhoseos taikinaan. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä pilkotut raparperit pohjan päälle. Sekoita loput täytteen aineet keskenään ja kaada täyte raparperien päälle. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Tämän reseptin pohjana käytin kotikokista löytyvää ohjetta. Lisäsin vain täytteeseen hieman inkivääriä vaihtelun vuoksi. Sen voi siis jättää halutessaan poiskin. Ennen kuvaamista piti jo maistaa hieman piirakan nurkasta, enkä muistanut ottaa parempaa kuvaa yksittäisestä palasta, pahoitteluni!

Muistatko aiemmin keväällä jakamani raparperimacaronien ohjeen? Jos et ole vielä kokeillut niitä, suosittelen ehdottomasti tekemään niin nyt! Jopa isäni piti niitä todella herkullisina, vaikka yleensä hän vierastaa uusia makuja ja söisi mieluiten perinteisiä pullia ja kuivakakkuja.

Kuvassa näkyvä raparperipuska on vielä täysin koskematon ja toiseenkin jäi vielä jokunen varsi. Ajattelin valmistaa ainakin minttuista raparperimehua ja kenties pakastaa muutaman pussillisen raparperipaloja talven varalle. Kiisseliä täytynee myös keitellä joku päivä!

Kasvaako sinun pihassasi raparperia ja mitä yleensä valmistat siitä?

Hyvää äitienpäivää!

Äitienpäivän kunniaksi mieheni ja tyttäreni ovat tänään hemmotelleet minua muun muassa hyvällä ruualla, kukilla ja hieronnalla sekä halauksilla ja pusuilla. Parasta äitienpäivässä onkin rento yhdessäolo rakkaiden perheenjäsenten kanssa.

Toisiksi parasta lienee se, ettei minun tarvitse ottaa tänään vastuuta mistään kotitöistä, jolloin aikaa jää enemmän myös puutarhahommiin. Tein tänään pari ruukkuistutusta. Ensimmäiseen laitoin  liljan 'Josephine' sekä tuoksuhernettä, jonka kukkien pitäisi olla vaaleanpunaisia.

Tuoksuherneet ja lilja 'Josephine'

Mietin, ottaisinko tuoksuherneiltä tukikepit pois ja antaisin niiden valua valtoimenaan ruukun reunojen yli. Ruukun pinnan voisi vielä kattaa, kenties sammalella tai pienillä kivillä. Molempia löytyy omalta pihalta yllinkyllin.

Toisen istutuksen tein vanhaan, ruosteiseen lyhtyyn, jonka lasit ovat särkyneet aikaa sitten. Laitoin lyhdyn pohjalle ensin sammalta ja sitten ruukussa pensasköynnöskrassia 'Whirlybird Mahogny', jonka taimet ovat tosin hiukan kärsineitä, sillä ne olivat turhan pitkään liian pienissä ruukuissa, jotka kuivuivat nopeammin kuin ehdin niitä kastella. Toivotaan, että krassit kuitenkin vielä elpyisivät! Lopuksi piilotin ruukun näkyvistä täyttämällä lyhdyn sammalella.

Ehkä hieman hupsunnäköinen kokeilu

Molemmat istutukset etsivät vielä lopullista paikkaansa. Lyhdyn haluaisin sijoittaa ison kiven tai puupöllin päälle. Koivupölli olisi kaikkein ihanin, mutta voi olla, että sellaista en tähän hätään saa. Ruukkuistutuksen voisi kenties laittaa takaoven tai puutarhapöydän läheisyyteen, ellen sitten innostu sijoittamaan sitä etupihalle sisääntulon luo.

Eniten olen kuitenkin viettänyt aikaa takapihan kukkapenkin kimpussa. Muutamana viime päivänä olen laajentanut sitä ja siirrellyt kasveja paikasta toiseen. Osan kasveista iskin ruukkuihin viedäkseni ne vanhempieni pihaan. Kätevää, kun voin luopua itselleni ei-niin-mieluisista kasveista ja tuottaa niillä iloa toisille.

Viimeksi kukkapenkki näytti tältä..

..ja nyt se näyttää tältä.

Vielä kun saisin istutettua syysleimuiksi olettamani puskat taka-alalle ja kaivettua kevätpikkusydämen pois penkistä. Sitten voisinkin alkaa istuttaa ja kylvää penkkiin uusia kasveja. Ainakin, mikäli säät lämpenevät, niin kuin Ilmatieteenlaitos on lupaillut. Suunnitelmissani on istuttaa tähän penkkiin ainakin liljoja. Sinisievikkiä ajattelin kylvää penkin etualalle, kun sitä sattuu olemaan valmiina avaamaton siemenpussi.

Ihanaa, kun on ollut lämmin ja osin aurinkoinenkin äitienpäivä! Taidankin vielä suunnata kukkapenkin kimppuun. Josko saisin syysleimut siirrettyä ennen kuin mieheni ja tyttäreni palaavat lenkiltä. Loppuillan voisi sitten viettää heidän seurassaan.

 

Tyttäreni valitsema äitienpäiväruusu

 Tyttäreni lempiväri on vaaleanpunainen, joten tänä vuonna niin allekirjoittanut itse kuin tyttöni isoäiditkin ovat saaneet vaaleanpunaiset ruusut. Ja ovathan ne toki kauniita. Tämän ruusun myötä toivotan kaikille äideille ihanaa äitienpäivää! Toivottavasti se on ollut kuin ruusuilla tanssia!

Pihapuuhissa

Viime päivät ovat olleet kelien kannalta varsin turhauttavia. Yöpakkasten jälkeen aamut ovat koittaneet koleina, ja päiviä ovat värittäneet vain satunnaiset auringon pilkahdukset rae- ja lumikuurojen lomassa. Säitä uhmaten olen kuitenkin pukenut puutarhavaatteet ylle ja suunnannut työvälineineni pihalle aina kun mahdollista.

Olen kuljeskellut kriittisenä ympäri pihaamme ja suunnittelut paikkoja uusille kukkapenkeille. Myös vanhoja penkkejä olen ajatellut laajentaa ja vaihtaa niistä kasveja ainakin osittain. Suunnittelua hankaloittaa hieman se, että raja-aitamme leikattiin vastikään alas. Nyt pihamme valo-olosuhteet ovat luonnollisesti melko erilaiset kuin aidan kasvaessa korkeaksi.

Alla olevaan kuvaan rajasin sinisellä tulevien kukkapenkkien paikat ja punaisella tulevan polun paikan. Kyseessä on tosin aivan alustava suunnitelma ja voi olla, että se tulee vielä muuttumaan suuresti. Haaveilen kuitenkin raparperin luo vievästä kaarevasta polusta, jonka askelkivinä toimisi raparperinlehtien muotoon tehdyt betonilaatat.

Onkohan tässä suunnitelmassa mitään järkeä?

Tänään piipahdin jälleen Hankkijassa hakemassa kunnollisen puutarhalapion, hallaharsoja sekä useamman säkillisen mustaa multaa. Mukaan tarttui samalla puolivahingossa loistokärhö
'Jan Pawel II', jota olin jo aiemmin katsellut sillä silmällä. Tyttärenikään ei jäänyt tällä reissulla tyhjin käsin, sillä mukana ollut äitini hemmotteli lapsenlastaan Frozen-puutarhavälineillä.

Loistokärhö 'Jan Pawel II'

Jokaisen pienen puutarhuritytön unelma

Nyt, kun on kunnon välineet, onkin mukava ryhtyä hommiin! Jatkoin aiemmin aloittamaani rikkakasvien kitkentä -projektia ja sain sen pihan ainoan varsinaisen kukkapenkin osalta valmiiksi. Uutta hommaa tuntuu tosin tulevan mieleen sitä mukaa, kun vanhaa saa tehtyä. Puhdistaessani laattojen vierestä rikkaruohoja, tulin siihen tulokseen, että laattojen viereen asetetut kivet voisi poistaa ja laittaa tilalle jotain kivaa kasvia. Kivien välissä kasvoi sen verran paljon rikkaruohoja, että kasvit saattaisivat hyvinkin olla kiviä fiksumpi vaihtoehto.

Kukkapenkki kitketty!

 Tunsin suorastaan ylpeyttä itsestäni saatuani kukkapenkin siistimisen valmiiksi. Alkuun koko urakka vaikutti epätoivoiselta, sillä rikkaruohot olivat vallanneet penkin joka sopukan ja niitä tuntui kasvavan erityisesti koristekasvien seassa. Muutama koristekasvin osanenkin tuli revittyä vahingossa irti rikkakasvien kanssa, mutta onneksi pahimmilta erehdyksiltä säästyttiin.

Penkistä löytyi tulppaaneja ja muutama nuppukin.

 Vaikka olenkin jopa suorittanut hieman puutarhurin opintoja, kasvien tunnistuksen suhteen olen lähes toivoton tapaus. Veikkauksia alla olevasta kasvista (ja muistakin pihamme kasveista) otetaan siis mielellään vastaan! Pahoittelen epäedustavaa kuvaa, kuvaustaitoni ovat selvästi ruosteessa. Onneksi kesän mittaan sitäkin tulee varmasti harjoiteltua rutkasti!

Voisiko tämä olla kevätpikkusydän, vai ehkä jokin ihan muu?

Nurmikollamme kasvaa pieniä, sieviä valkokukkaisia kasveja, ja olipa joukossa yksi vaaleanpunertava versiokin. Niidenkin nimeä pohdin ja tulin siihen tulokseen, että kyseessä voisi kenties olla kaunokainen eli bellis. Minulla on siitä ristiriitaiset tunteet. Toisaalta se on todella kaunis maanpeittokasvi, ja mikäli kyseessä todella on bellis, sen pitäisi kukkiakin pitkään. Toisaalta se leviääkin herkästi, ja sitä oli nyt myös kukkapenkin puolella, jonne en sitä kaipaisi. Sen hävittäminen taitaa kuitenkin olla aika hankalaa, sillä se kestää leikkaamista ja leviää helposti siementämällä (olettaen, että kyseessä on kaunokainen). 

 

Kaunokainenko?

Vaaleanpunainen versio

Minulla on liian kova hinku päästä istuttamaan esikasvattamani taimet ulos, joten kylmyydestä huolimatta päätin tänäänkin siirtää osan taimistani hetkeksi pihalle. Pahimman lumipyryn ajaksi heitin niille suojaksi hallaharsoa. Saa nähdä, koituuko malttamattomuuteni kohtalokseni.

Ensimmäiset taimet karaistumassa karussa ulkoilmassa

Taidanpa vielä suunnata pihalle, sillä ei tämän puutarhanhoitoinnon kanssa auta sisälläkään istuskella! Ehkäpä innostun kitkemään vielä lisää rikkaruohoja tai kenties alan kaivaa paikkoja uusille kukkapenkeille. Onneksi mieheni on antanut minulle pihamme suhteen aikalailla vapaat kädet, joten kun vain pääsen päätökseen siitä, mitä puutarhaamme haluan, voin alkaa toteuttaa suunnitelmaani saman tien!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille viherpeukaloille!

Kevään ensimmäinen kukkija

Tuntuu, että juuri nyt huhti-toukokuun vaihteessa kevät on vihdoin päättänyt virallisesti tulla. Siitä on viime päivinä näkynyt useita merkkejä. Pari päivää sitten näin ulkona ensimmäiset leskenlehdet ja sinivuokot. Vappuna pihallamme liihotti kevään ensimmäinen perhonen ja sääkin on ollut ihanan lämpöinen ja aurinkoinen. Tulevista kylmistä keleistä on toki jo varoiteltu, mutta aion nauttia täysin siemauksin kevään tuoksuisista päivistä niin kauan kuin niitä riittää.

Ensimmäinen esikasvattamani kasvi puhkesi myös kukkaan viime perjantaina. Arvaatko, mikä kasvi on kyseessä? Sen suuret, valkoiset kukat kohoavat korkeuksiin. Ne myös tuoksuvat vienosti.

Erikoiset kukat kurkottavat korkealle.

Kyseessä on lukinlilja!

Jännitin lukinliljan sipulia ostaessani, onnistuisiko sen kasvatus minulta lainkaan. Ilokseni olen saanut todeta sen onnistuneen reippaasti yli odotusten. Ainoa hieman kyseenalainen seikka on se, että 60 cm korkeaksi mainostettu kasvi kasvoi minulla yli metriseksi. 

Lukinliljan kukkavarteen puhkeaa neljä erillistä kukkaa. Minulla toinen kukista puhkesi päivän päästä ensimmäisestä, ja kolmas kukka avautui aivan hetki sitten. Tyttäreni kanssa on ollut jännittävää odottaa, milloin nuput aukeavat. Vielä saamme lie odottaa neljättä kukkaa tovin, sillä sen nuppukin on vielä varsin pieni.

Kolme kaunotarta

Koska pihallani ei vielä kuki mikään, tyydyn ihailemaan näitä kaunokaisia sisällä. Tänään tosin ulkoilutin ensimmäistä kertaa osaa taimistani parin tunnin ajan siinä toivossa, että ne voisi pian istuttaa ulos. Nyt, kun lumet on sulaneet, hahmottelin myös mielessäni tulevia kukkapenkkejä sammaloituneen nurmikon tilalle. Ehkäpä lähipäivinä suuntaan lapion kanssa ulos ja alan hahmottelemaan kukkapenkkien muotoja maahan. Kyllä se kesä sieltä vielä tulee!

Minä ja lukinliljani toivotamme kaikille lukijoille ihanaa, kukkivaa toukokuuta!