Kukkia ojan varrelle

Taisin joskus viimevuotisessa kirjoituksessani mainita, että olen vähitellen kaivellut mökin ojia auki. Tosin vain pienen pieniä ojia, jotka kulkevat alueella, jonne nyt olen tehnyt puutarhaa. Tontin metsäisemmällä alueella, josta on tosin kaadettu puut pois, on suurempia ojia, joiden kaivamisesta ei käsipelillä tulisi mitään.

 

Kaivamani ojat ovat varsin vaatimattoman näköisiä,
mutta niidenkin kaivaminen oli raskausmahan kanssa rankkaa.

 
Pieniä ojia kulkee vanhassa pässitarhassa, jonne viime vuonna aloin tekemään hyötytarhaa, sekä pässitarhan vierellä, jonne aloittelin kukkatarhaa. Kukkatarhan puolen ojiin en viime kesänä ehtinyt koskemaan. Hyötytarhan reunalta kaivoin kuitenkin yhden ojanpätkän auki ja aloittelin kaivamaan toista. Edistys oli todella hidasta, mutta pienikin pätkä on aina eteenpäin. Mökkipuutarha on minulle projekti, jota en halua suuremmin aikatauluttaa, sillä mökki on minulle paikka, jonne tulen lepuuttamaan sieluani.

Pienempi, valmiiksi kaivamani oja ja sen vierelle aloittamani kukkapenkki

Ojien pohjalta kaivamaani mutaa käytin ojan vierelle rakentamiini kukkapenkkeihin. Voi olla, että sekaan olisi ollut hyvä laittaa hiekkaa. Ehkä ensi kesän projektien kohdalla teen niin, sillä ojien kaivaminen ja uusien istutusalueiden luominen jatkunee heti, kun lumet ja maa sulavat riittävästi.

 

Hahmottelin tähän kuvaan oranssilla ojalle kulkevan polun ja sinisellä ojat.

 
Ensimmäinen ojanvierusistutus on ehkä vilahdellut blogini kuvissa jo aiemmin, mutten ole vielä esitellyt sitä kunnolla. Ojalle vie polku hyötytarhan hedelmäpuiden vierestä. Ojan toiselle puolelle olen tehnyt istutuksen kasveilla, joiden pitäisi viihtyä kosteassa. Hyötytarhalta päin katsottuna oikeassa reunassa kasvaa korallikeijunkukkia ja niiden takana haltiankukkia 'Twilight'. Haltiankukkien vasemmalle puolelle istutin tarhakellukkaa 'Nonna'. Niiden vierelle istutin kuunliljoja 'Dream Queen' sekä yhden 'Frances Williams' kuunliljan, joka oli kasvanut minulla ruukussa jo useamman vuoden.

 

Ojanvieruspenkki hyötytarhalta päin kuvattuna heinäkuussa 2022

 
Aivan penkin vasempaan reunaan olen istuttanut vanhasta kodistamme jakamiani loistokurjenmiekkoja 'Concord Crush'. Niiden ja kuunliljojen väliin penkin takaosaan jäi vielä tyhjää tilaa. Ajattelin istuttaa siihen lisää joko kuunliljoja tai kurjenmiekkoja, mutta viime kesän loppupuolella ei löytynyt enää mitään kivoja lajikkeita. Ajattelin joko kuunliljoja, joiden lehdissä on valkeat reunat (esim. 'Patriot' tai 'Victory') tai jotain perussinisestä poikkeavaa kurjenmiekkaa, kuten laventelinroosaa 'Pink Parfait' -lajiketta tai monisävyistä 'Sugar Rush' -lajiketta.

 

Sama kukkapenkki hieman eri kuvakulmasta

 
 Jälkikäteen ajateltuna istutus saattaisi ehkä olla näyttävämpi, jos se koostuisi vain parista eri kasvilajista. No, tuleepahan nyt testattua kerralla useamman lajin viihtyvyys tuolla paikalla. Muutoksia voi tehdä myöhemmin, jos siltä rupeaa tuntumaan. Tilaahan tuolla on vaikka kuinka monelle ojanvierusistutukselle, kunhan ojat on kaiveltu kokonaan auki.

 

Haltiankukalla 'Twilight' on mielestäni kauniinväriset ja -muotoiset lehdet.

Koitin valikoida penkkiin kasveja, joilla on erimuotoiset ja -väriset lehdet. Tummalehtinen haltiankukka tuo kivan kontrastin korallikeijunkukkien ja tarhakellukoiden kirkkaan vihreille lehdille.

 

Tarhakellukan 'Nonna' lehdet ovat kirkkaanvihreät ja kukinnon pitäisi olla oranssi.

 
Kuten monen muunkin tämän istutuksen kasvin, myös kuunliljojen arvo tulee erityisesti niiden näyttävistä lehdistä. Kuunliljat sopivat mielestäni yleensäkin hyvin esimerkiksi kukkapenkin reunuskasveiksi, sillä näyttävyydestään huolimatta ne rauhoittavat näkymää ja kehystävät kauniisti muita kasveja.
 

Kuunlilja 'Dream Queen'

Päädyin kuunliljaan 'Dream Queen' lopulta sen nimen vuoksi, mutta sen lehdet sattuivat sopivan hauskaksi yhteen vanhan 'Frances Williams' -kuunliljan kanssa. Molemmissa on samoja vihreän sävyjä, mutta Dream Queenissa lehtien väritys on päinvastaisesti kuin Frances Williamsissa.

Kuunlilja 'Frances Williams'

Ojan hyötytarhan puoleiselle vierustalle aloittelin elokuussa vähän kukkaisampaa, angervopenkki-nimellä kulkevaa istutusta. (Nimi saattanee muuttua ajan myötä, kunhan penkki saa lopullisen muotonsa.) Siihen istutin jaloangervoja 'Younique White' ja 'Ruby Red'. Niiden seuraan istutin myös vanhalta kotipihalta tuomani jaloangervot, joista toinen on mahdollisesti ihanan hattaraisen vaaleanpunainen 'Look at Me' ja toinen jokin nimetön, punainen yksilö. Kumpikaan ei viime kesänä kukkinut, sillä vanhalla kodillamme ne olivat jääneet pahasti muiden kasvien jalkoihin. Toivon, että uudessa isututuspaikassaan ne pääsevät kukoistamaan! Angervopenkki sijaitsee kahden ojan risteyksessä, joista pienemmän kaivoin siis viime kesänä auki ja suuremman kaivamista ehdin vähän aloitella.

 

En näköjään ole ottanut angervopenkistä lainkaan kuvaa,
mutta ympyröin kyseisen penkin sijainnin tähän kuvaan punaisella.

 

Pienemmälle ojalle vievän polun toiselle puolelle istutin pari amerikankarpaloa. Ne ehtivät kuivahtaa aika pahasti ennen istutusta, mutta jospa ne olisivat vielä hengissä.

 

Toivottavasti amerikankarpalot 'Pilgrim' näyttävät ensi kesänä paremmilta kuin tässä kuvassa.

 
Muistan, miten kesällä koko vanha pässitarhan alue tuntui melkoiselta ryteiköltä, mutta kuvia katsellessa paikka näyttää vain ihanan vehreältä. Ja onhan tuonne muodostunut suloinen polku ja muutama istutuskin. Jatkossa aion useammin pysähtyä ihastelemaan näkymiä muutenkin kuin kameran kautta ja pyrin nauttimaan niistä takertumatta keskeneräisyyteen. Eihän maailma koskaan ole valmis!

 

Näitä näkymiä alkaa olla ikävä.
Tämä kuva on otettu ojan takaa hyötytarhaa kohti.

 Kävin mökillä pari päivää sitten. Näkymät olivat silloinkin kauniit, vaikkakin tyystin erilaiset kuin yllä olevissa kuvissa. Joka paikka oli valkeiden nietosten peitossa. Tietä ei ole aurattu emmekä ole käyneet kolaamassa pihaa sitten alkutalven, joten välillä upposin polvia myöten hankeen. Onneksi valitsin hedelmäpuille korkeinta verkkoa, mitä kaupasta löysin, sillä se on pitänyt puut suojassa nälkäisiltä eläimiltä, vaikken ole käynyt tallomassa lunta puiden ympäriltä matalammaksi.

 

Hedelmäpuut ovat vielä hyvässä suojassa.
Ojat ja niiden viereiset istutukset ovat jossain tuolla oikealla lumen alla piilossa.

Ensi kerralla taidan lähteä suksilla. Joku on hiihtänyt mökkitietämme pitkin tontin takana olevaan metsikköön. Latu on ilmestynyt sinne aiempinakin talvina ja tarkoitukseni on ollut käydä katsomassa, minne se johtaa. Ehkäpä tänä talvena saan viimein toteutettua aikeeni!

 

Latu kutsuu suksimaan kuuseen tai ainakin syvemmälle metsään.

Hurjaa ja aika ihanaa ajatella, että mahdollisesti jo kuukauden kuluttua täälläkin näkyy paljasta maata, piippoja ja ehkä ensimmäisiä nuppujakin. Onneksi intouduin syksyllä istuttamaan kukkasipuleita sekä kotipihaamme että mökille, vaikka se silloin hieman tuntuikin hullun hommalta. Toivottavasti hullun hommat palkitaan kukkasin!

 

Viimekeväisen krookuksen myötä toivotan ihanaa kevään odotusta!