Kotipihan keltaisia

Blogiani enemmän lukeneet ehkä tietävätkin, etteivät keltaiset kukat ole olleet suosikkejani. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut lämmetä keltaiselle huomattavasti enemmän. Nykyisellä pihallamme oli valmiina aika paljon keltaisena kukkivia kasveja: päivänliljoja, tarha-alpia ja nauhuksia. Koska minun on vaikea heittää mitään kasvia menemään, päätin, että etupihaamme saa hallita keltainen istutus. Nauhukset olivat siinä jo valmiina, ja viime vuonna siirsin myös päivänliljat etupihalle. Tarha-alpia yritin myös siirtää pienen ryppään jokunen päivä sitten, mutta helteiden ja vähäisen kastelun vuoksi suurin osa kuivahti pois. Ajattelin kokeilla siirtoa joku päivä uudestaan.

Päivänliljat kukkivat 12.6.2024. Köynnöstuki on ensisijaisesti maassa kasvavaa kiinankärhöä varten, mutta kärhö on vielä sangen matala, joten keksin pujottaa tyttäreltäni saadun orvokin tuen sisäpuolelle.

Yllä olevassa kuvassa nauhukset kasvavat vasemmassa reunassa. Tarha-alpia siirsin päivänliljojen oikealle puolelle, jossa kuvassa näkyy vielä nurmikkoa. Päivänliljat peittävät sopivasti alleen kuihtuvat tulppaanien varret. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin vasemmassa etureunassa saattaa vielä erottaa krookusten jäänteitä.

Etupihan tulppaanit kukassa 28.5.2024, etualalla 'Yellow Pomponette', takana 'Crystal Star'

Etupihalle istutin viime vuonna krookuksia 'Romance', 'Fuscotinctus' ja 'Cream Beauty'. Kuvista en tietenkään enää tunnista, onko kyseessä 'Romance' vai 'Cream Beauty', molemmilla kun on söpöt vaaleankeltaiset kukat ja raidalliset lehdet. Jospa ensi vuonna tekisin krookus-postauksen niiden vielä kukkiessa, sillä tunnistanen lajikkeet kasvupaikan perusteella.

Jompikumpi vaaleista krookuskaunottarista 12.5.2024

Tarha-alpi kukkii parhaillaan takapihalle vievän reitin varrella. Ehkäpä annan sen kukkia rauhassa ja siirrän niitä etupihalle vasta kukinnan loputtua. Kyseinen istutus on tarkoitus muutenkin myllätä ihan uusiksi. En vain ole ihan varma, mihin siirrän siinä kasvavat ärhäkän pinkit syysleimut. Siitä, mitä istutan niiden tilalle, minulla ei ole oikeastaan aavistustakaan.

 

Tarha-alpit tuli kuvattua muutama päivä sitten hieman haastavissa valo-olosuhteissa.

  Yllä olevasta kuvasta jää ulkopuolelle syysleimut, jotka kasvavat tarha-alpien oikealla puolella. Leimuissa on pinkin lisäksi myös valkokukkaisia yksilöitä, joten ennen kuin alan siirrellä niitä, täytyy odotella, että ne alkavat kukkia. Niiden kohdalla taidan ottaa riskin ja siirrän ne kukkivina. Sellaistakin hullua ajatusta olen päässäni pyöritellyt, että tekisin tästä istutuksesta "sateenkaaripenkin", jossa nimen mukaisesti olisi kukkia kaikissa sateenkaaren väreissä. Pidän tosin enemmän harmonisista väriyhdistelmistä, joten voi olla, etten äidy ihan noin hurjaksi.

Tämä superihana, äidiltäni viime vuonna saatu ruusu elelee toistaiseksi
tarha-alpien ja syysleimujen seurassa, kunnes keksin sille lopullisen kasvupaikan.

Vaikka takapihan kukkapenkki onkin omistettu lähinnä vaalenpunaisille kukille ripauksella sinistä, myös sieltä löytyy keltaista, nimittäin itsestään kylväytyneiden orvokkien muodossa. Orvokit saavat minun puolestani kukkia rauhassa. Joskus siirtelen niiden taimia mielestäni parempiin kohtiin, mutta kovin tarkka en ole niiden suhteen.

 

Orvokeista löytyy aivan ihania värisävyjä.

 Myös nurmikko saa kukkia keltaisenaan. Voikukatkin ilahduttavat minua nurmikolla, kukkapenkeistä kitken ne tosin edelleen pois. Voikukkien aika alkaa olla nyt ohi. Niiden sijaan nurmikolla loistavat leinikit, jotka tosin näyttävät pikkuhiljaa väistyvän valkoapilan tieltä.

 

Leinikit täplittivät nurmikkoa runsaina 21.6.2024.

 

Myönnettävä on, että keltainen on ihana, valoa ja iloa tuova väri. Punainen talomme sopii hyvin keltaisten kukkien taustalle, suosimani vaaleanpunaiset kukat enemmänkin katoavat sitä vasten. Keltaisilla kukilla on siis ehdottomasti paikkansa pihassamme.

 

Pirteää päivää!

Lastentarha

Perustimme lasteni kanssa lapsille ikioman Lastentarhan kolmesta pienestä lavakauluksesta. Lapset saivat valita omiin lavakauluksiinsa mieluisan värin minun maalikokoelmastani. Jokainen lapsi sai viettää kanssani rauhallista kahdenkeskeistä aikaa ensin lavakauluksen maalaamisen parissa ja myöhemmin kylvöpuuhissa. Neljättä lastaan odottavana äitinä tuntuu välillä, ettei kaiken hulinan keskellä ehdi tai jaksa antaa lapsilleen riittävästi henkilökohtaista aikaa ja huomiota, joten ainakin itse koin Lastentarhan parissa vietetyt hetket todella arvokkaiksi.

Lastentarha reunustaa "kesäkeittiötä".

Lapset saivat värin lisäksi valita laatikoihinsa itse kasvit minun siemenvalikoimastani. Nuorimmainen ei ehkä vielä ihan ymmärtänyt ideaa, mutta osoitteli kuitenkin varttia-vaille-kaksi-vuotiaan innolla muutamia siemenpussukoita. Siementen kylvö onnistui häneltäkin jo oikein hienosti. Ihan yllätyin, miten näppärästi hän sai pudotettua siemenet multaan painettuihin reikiin.

Nuorimmaisen laatikko on jaettu neljään kylvöalueeseen.

Nuorimmaisen laatikossa kasvaa  tuoksuhernettä 'Villa Roma White & Rose' (kuvassa takavasemmalla), pensasköynnöskrassia 'Peach Melba' (kuvassa etuoikealla) ja tarhakehäkukkaa 'Pink Surprise' (kuvassa etuvasemmalla). Lisäksi aion hakea laatikkoon muutaman mansikan taimen mökiltä.

Keskimmäinen halusi ehdottomasti herneitä (kuvassa etualalla) ja valitsi niiden kaveriksi sinisievikkiä, joka on yksi minunkin suosikkikesäkukistani.

Herneeksi valikoitui silpoydinherne 'Alderman'. Kuten kuvasta näkyy, ne kaipaisivat jo kipeästi tukea. Mökillä olisi sopiva tuki joutilaana, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi hakea sitä kotipihaan. Ehkäpä tänään poikkean mökillä, vaikka sadepäivä onkin. Samalla voisin hakea nuorimmaisen lootaan mansikat.

Esikoiseni päätti kylvää söpönoloisia pikkuporkkanoita 'Pariser Markt 5' (kuvassa taka-alalla) ja sirokannusruohoa 'Licilia Peach'.

 Yhdessä esikoiseni kanssa ihmettelimme sirokannusruohon pienenpieniä siemeniä, jotka takertuivat pussiin niin lujasti kiinni, ettei niitä meinannut saada sieltä pois. Odotan itsekin mielenkiinnolla sirokannusruohon kasvua, sillä se on minulle tavallaan uusi tuttavuus. Kylvin sitä kyllä viime vuonna mökille unikkojen joukkoon, mutta siskoni ollessa kitkentäapuna unohdin sirokannusruohon täysin ja kehotin siskoani kitkemään penkistä pois kaikki muut paitsi unikot. Hupsis! Jospa tällä kertaa pääsisin näkemään sirokannusruohon ihan kukassa asti.

Toivottavasti Lastentarhassa saadaan nauttia niin kukista kuin sadostakin. Ainakin pihallamme oleviin marjapensaisiin ja omenapuuhun näyttäisi olevan tulossa mukavasti satoa. Räkätit tosin ovat jo maistelleet raakoja marjoja ja ovatpa ne tainneet vierailla Lastentarhassakin, sillä jokunen pikkutaimi oli revitty irti mullasta. Onneksi viimepäivinä Lastentarha on saanut olla rauhassa.

Suloisia hetkiä viikonloppuusi!

Oman pihan antimia: Louhisaaren juoma & raparperipiirakka

Kotikokin suosikkikausi on parhaimmillaan, sillä keittiössä pääsee hyödyntämään oman pihan satoa. Aloitin kauden kesäkuun alussa valmistamalla ensimmäistä kertaa itse Louhisaaren juomaa, jota Marskin simaksikin kutsutaan. Joskus vuosia sitten maistoin sitä tuttuni luona ja siitä asti olen aikonut tehdä sitä itse. Lopultakin aikomukseni kävi toteen! Reseptin löysin Kotiliedestä, mutta käytin itse hieman vähemmän sokeria. Alla minun versioni reseptistä. Sokeria tuli mielestäni juuri sopivasti ja juoma maistui lapsillekin hyvin.

Louhisaaren juoma

 

 
5 l vettä

 4 l mustaherukanlehtiä

 25 g sitruunahappoa

 400 g sokeria

 
Kuumenna vesi kiehuvaksi. Kaada se (huuhdeltujen) herukanlehtien päälle. Lisää sitruunahappo ja sekoita. Peitä astia kannella ja anna juoman tekeytyä 12 tuntia.

Siivilöi lehdet pois sideharsokankaan läpi. Lisää sokeri. Juoma on valmista nautittavaksi sellaisenaan tai sitä voi laimentaa kivennäisvedellä. Sitä voi myös käyttää juomasekoituksiin tai pakastaa.

Tyttäreni puolestaan leipoi raparperipiirakan pienellä avustuksellani. Tällä reseptillä valmistetussa piirakassa on mielestäni täydellinen kirpeän ja makean tasapaino. Piirakka oli selvästi muidenkin perheenjäsenteni mieleen, sillä piirakasta hävisi yhdellä istumalla yli puolet. Olen napannut reseptin alunperin Kotikokista.

Raparperipiirakka

 

 

Pohja:

150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
 tl leivinjauhetta

Täyte:

n. 0,5 l raparperinpaloja
1 tlk (200 g) kermaviiliä
1 muna

1 dl sokeria
2-3 tl vaniljasokeria

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna hyvin sekoittaen. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja lisää taikinaan.  Levitä taikina pyöreän, voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Kuori raparperit ja leikkaa ne ohuiksi paloiksi. Levittele raparperipalat pohjan päälle. Sekoita kermaviili, muna ja sokerit. Levitä kermaviiliseos raparperien päälle. Paista piirakkaa 200 asteessa (kiertoilmalla 175 asteessa) noin 20-30 min, kunnes täytteen pinta on saanut hieman väriä.

Valmistin kesäkuussa myös raparpericurdia. Aikomukseni oli tehdä saman linkin takaa löytyviä raparperimacaroneja juhannukseksi, mutta ne jäi sitten kuitenkin tekemättä. Raparpericurd odottaakin vielä jääkaapissa käyttöä. Täytyypä siis joku päivä taas leipoa! Pakastimesta löytyy myös aika runsaasti viime kesän marjasatoa, joten marjoistakin voisi kehitellä jotain. Viime aikoina olen upottanut niitä lähinnä rahkaan.

 

Oli muuten tarkoitus julkaista tämä postaus jo ennen juhannusta, mutta yllättäen en ehtinyt/jaksanut lisätä postaukseen ajoissa kuvia ja reseptejä, joten julkaisu "vähän" venyi. No, tulee se juhannus ensi vuonnakin, ja toki puutarhajuhlia voi järjestää pitkin kesää (tai vaikka keskellä talvea, sekin voisi olla ihan eksoottinen kokemus).

 

Mitä herkkuja sinä olet tänä kesänä valmistanut omasta sadosta?