Raparperiherkkuja

Olin viime viikolla muutaman päivän reissussa Rovaniemellä, ja sinä aikana kotipihamme raparperit olivat kasvaneet hurjasti. Niinpä pääsin viikonloppuna valmistamaan kevään ensimmäset raparperiherkut tuoreista raparpereista.

Kanelinen raparperimehu

1,5 l raparperia

1,5 l vettä

kanelitanko

1,5 dl sokeria

1,5 tl vaniljasokeria

Pilko raparperit ja laita ne veden ja kanelitangon kanssa kattilaan. Keitä noin 20 minuuttia. Kaada seos siivilän läpi. Silein mehu syntyy, kun laitat siivilään harson, mutta se ei ole pakollista. Kaada mehu takaisin kattilaan ja lisää sokeri sekä vaniljasokeri. Anna kiehahtaa ja kaada mehu sitten kannuun tai pulloon. Tarjoa jäähtyneenä.

Tämän reseptin kehittelin itse netistä löytämieni ohjeiden pohjalta. Kaneli tuo mehuun mukavaa mausteisuutta, jota vanilja pehmentää ihanasti.

Raparperipiirakka

pohja:
150 g voita

1 dl sokeria

1 muna

2 dl vehnäjauhoja

1 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

täyte:

n. 0,5 l pilkottua raparperia

1 tlk kermaviiliä (2 dl)

1 muna

1 dl sokeria

2-3 tl vaniljasokeria

1 tl inkivääriä

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna hyvin sekoittaen. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää jauhoseos taikinaan. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä pilkotut raparperit pohjan päälle. Sekoita loput täytteen aineet keskenään ja kaada täyte raparperien päälle. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Tämän reseptin pohjana käytin kotikokista löytyvää ohjetta. Lisäsin vain täytteeseen hieman inkivääriä vaihtelun vuoksi. Sen voi siis jättää halutessaan poiskin. Ennen kuvaamista piti jo maistaa hieman piirakan nurkasta, enkä muistanut ottaa parempaa kuvaa yksittäisestä palasta, pahoitteluni!

Muistatko aiemmin keväällä jakamani raparperimacaronien ohjeen? Jos et ole vielä kokeillut niitä, suosittelen ehdottomasti tekemään niin nyt! Jopa isäni piti niitä todella herkullisina, vaikka yleensä hän vierastaa uusia makuja ja söisi mieluiten perinteisiä pullia ja kuivakakkuja.

Kuvassa näkyvä raparperipuska on vielä täysin koskematon ja toiseenkin jäi vielä jokunen varsi. Ajattelin valmistaa ainakin minttuista raparperimehua ja kenties pakastaa muutaman pussillisen raparperipaloja talven varalle. Kiisseliä täytynee myös keitellä joku päivä!

Kasvaako sinun pihassasi raparperia ja mitä yleensä valmistat siitä?

Hyvää äitienpäivää!

Äitienpäivän kunniaksi mieheni ja tyttäreni ovat tänään hemmotelleet minua muun muassa hyvällä ruualla, kukilla ja hieronnalla sekä halauksilla ja pusuilla. Parasta äitienpäivässä onkin rento yhdessäolo rakkaiden perheenjäsenten kanssa.

Toisiksi parasta lienee se, ettei minun tarvitse ottaa tänään vastuuta mistään kotitöistä, jolloin aikaa jää enemmän myös puutarhahommiin. Tein tänään pari ruukkuistutusta. Ensimmäiseen laitoin  liljan 'Josephine' sekä tuoksuhernettä, jonka kukkien pitäisi olla vaaleanpunaisia.

Tuoksuherneet ja lilja 'Josephine'

Mietin, ottaisinko tuoksuherneiltä tukikepit pois ja antaisin niiden valua valtoimenaan ruukun reunojen yli. Ruukun pinnan voisi vielä kattaa, kenties sammalella tai pienillä kivillä. Molempia löytyy omalta pihalta yllinkyllin.

Toisen istutuksen tein vanhaan, ruosteiseen lyhtyyn, jonka lasit ovat särkyneet aikaa sitten. Laitoin lyhdyn pohjalle ensin sammalta ja sitten ruukussa pensasköynnöskrassia 'Whirlybird Mahogny', jonka taimet ovat tosin hiukan kärsineitä, sillä ne olivat turhan pitkään liian pienissä ruukuissa, jotka kuivuivat nopeammin kuin ehdin niitä kastella. Toivotaan, että krassit kuitenkin vielä elpyisivät! Lopuksi piilotin ruukun näkyvistä täyttämällä lyhdyn sammalella.

Ehkä hieman hupsunnäköinen kokeilu

Molemmat istutukset etsivät vielä lopullista paikkaansa. Lyhdyn haluaisin sijoittaa ison kiven tai puupöllin päälle. Koivupölli olisi kaikkein ihanin, mutta voi olla, että sellaista en tähän hätään saa. Ruukkuistutuksen voisi kenties laittaa takaoven tai puutarhapöydän läheisyyteen, ellen sitten innostu sijoittamaan sitä etupihalle sisääntulon luo.

Eniten olen kuitenkin viettänyt aikaa takapihan kukkapenkin kimpussa. Muutamana viime päivänä olen laajentanut sitä ja siirrellyt kasveja paikasta toiseen. Osan kasveista iskin ruukkuihin viedäkseni ne vanhempieni pihaan. Kätevää, kun voin luopua itselleni ei-niin-mieluisista kasveista ja tuottaa niillä iloa toisille.

Viimeksi kukkapenkki näytti tältä..

..ja nyt se näyttää tältä.

Vielä kun saisin istutettua syysleimuiksi olettamani puskat taka-alalle ja kaivettua kevätpikkusydämen pois penkistä. Sitten voisinkin alkaa istuttaa ja kylvää penkkiin uusia kasveja. Ainakin, mikäli säät lämpenevät, niin kuin Ilmatieteenlaitos on lupaillut. Suunnitelmissani on istuttaa tähän penkkiin ainakin liljoja. Sinisievikkiä ajattelin kylvää penkin etualalle, kun sitä sattuu olemaan valmiina avaamaton siemenpussi.

Ihanaa, kun on ollut lämmin ja osin aurinkoinenkin äitienpäivä! Taidankin vielä suunnata kukkapenkin kimppuun. Josko saisin syysleimut siirrettyä ennen kuin mieheni ja tyttäreni palaavat lenkiltä. Loppuillan voisi sitten viettää heidän seurassaan.

 

Tyttäreni valitsema äitienpäiväruusu

 Tyttäreni lempiväri on vaaleanpunainen, joten tänä vuonna niin allekirjoittanut itse kuin tyttöni isoäiditkin ovat saaneet vaaleanpunaiset ruusut. Ja ovathan ne toki kauniita. Tämän ruusun myötä toivotan kaikille äideille ihanaa äitienpäivää! Toivottavasti se on ollut kuin ruusuilla tanssia!

Pihapuuhissa

Viime päivät ovat olleet kelien kannalta varsin turhauttavia. Yöpakkasten jälkeen aamut ovat koittaneet koleina, ja päiviä ovat värittäneet vain satunnaiset auringon pilkahdukset rae- ja lumikuurojen lomassa. Säitä uhmaten olen kuitenkin pukenut puutarhavaatteet ylle ja suunnannut työvälineineni pihalle aina kun mahdollista.

Olen kuljeskellut kriittisenä ympäri pihaamme ja suunnittelut paikkoja uusille kukkapenkeille. Myös vanhoja penkkejä olen ajatellut laajentaa ja vaihtaa niistä kasveja ainakin osittain. Suunnittelua hankaloittaa hieman se, että raja-aitamme leikattiin vastikään alas. Nyt pihamme valo-olosuhteet ovat luonnollisesti melko erilaiset kuin aidan kasvaessa korkeaksi.

Alla olevaan kuvaan rajasin sinisellä tulevien kukkapenkkien paikat ja punaisella tulevan polun paikan. Kyseessä on tosin aivan alustava suunnitelma ja voi olla, että se tulee vielä muuttumaan suuresti. Haaveilen kuitenkin raparperin luo vievästä kaarevasta polusta, jonka askelkivinä toimisi raparperinlehtien muotoon tehdyt betonilaatat.

Onkohan tässä suunnitelmassa mitään järkeä?

Tänään piipahdin jälleen Hankkijassa hakemassa kunnollisen puutarhalapion, hallaharsoja sekä useamman säkillisen mustaa multaa. Mukaan tarttui samalla puolivahingossa loistokärhö
'Jan Pawel II', jota olin jo aiemmin katsellut sillä silmällä. Tyttärenikään ei jäänyt tällä reissulla tyhjin käsin, sillä mukana ollut äitini hemmotteli lapsenlastaan Frozen-puutarhavälineillä.

Loistokärhö 'Jan Pawel II'

Jokaisen pienen puutarhuritytön unelma

Nyt, kun on kunnon välineet, onkin mukava ryhtyä hommiin! Jatkoin aiemmin aloittamaani rikkakasvien kitkentä -projektia ja sain sen pihan ainoan varsinaisen kukkapenkin osalta valmiiksi. Uutta hommaa tuntuu tosin tulevan mieleen sitä mukaa, kun vanhaa saa tehtyä. Puhdistaessani laattojen vierestä rikkaruohoja, tulin siihen tulokseen, että laattojen viereen asetetut kivet voisi poistaa ja laittaa tilalle jotain kivaa kasvia. Kivien välissä kasvoi sen verran paljon rikkaruohoja, että kasvit saattaisivat hyvinkin olla kiviä fiksumpi vaihtoehto.

Kukkapenkki kitketty!

 Tunsin suorastaan ylpeyttä itsestäni saatuani kukkapenkin siistimisen valmiiksi. Alkuun koko urakka vaikutti epätoivoiselta, sillä rikkaruohot olivat vallanneet penkin joka sopukan ja niitä tuntui kasvavan erityisesti koristekasvien seassa. Muutama koristekasvin osanenkin tuli revittyä vahingossa irti rikkakasvien kanssa, mutta onneksi pahimmilta erehdyksiltä säästyttiin.

Penkistä löytyi tulppaaneja ja muutama nuppukin.

 Vaikka olenkin jopa suorittanut hieman puutarhurin opintoja, kasvien tunnistuksen suhteen olen lähes toivoton tapaus. Veikkauksia alla olevasta kasvista (ja muistakin pihamme kasveista) otetaan siis mielellään vastaan! Pahoittelen epäedustavaa kuvaa, kuvaustaitoni ovat selvästi ruosteessa. Onneksi kesän mittaan sitäkin tulee varmasti harjoiteltua rutkasti!

Voisiko tämä olla kevätpikkusydän, vai ehkä jokin ihan muu?

Nurmikollamme kasvaa pieniä, sieviä valkokukkaisia kasveja, ja olipa joukossa yksi vaaleanpunertava versiokin. Niidenkin nimeä pohdin ja tulin siihen tulokseen, että kyseessä voisi kenties olla kaunokainen eli bellis. Minulla on siitä ristiriitaiset tunteet. Toisaalta se on todella kaunis maanpeittokasvi, ja mikäli kyseessä todella on bellis, sen pitäisi kukkiakin pitkään. Toisaalta se leviääkin herkästi, ja sitä oli nyt myös kukkapenkin puolella, jonne en sitä kaipaisi. Sen hävittäminen taitaa kuitenkin olla aika hankalaa, sillä se kestää leikkaamista ja leviää helposti siementämällä (olettaen, että kyseessä on kaunokainen). 

 

Kaunokainenko?

Vaaleanpunainen versio

Minulla on liian kova hinku päästä istuttamaan esikasvattamani taimet ulos, joten kylmyydestä huolimatta päätin tänäänkin siirtää osan taimistani hetkeksi pihalle. Pahimman lumipyryn ajaksi heitin niille suojaksi hallaharsoa. Saa nähdä, koituuko malttamattomuuteni kohtalokseni.

Ensimmäiset taimet karaistumassa karussa ulkoilmassa

Taidanpa vielä suunnata pihalle, sillä ei tämän puutarhanhoitoinnon kanssa auta sisälläkään istuskella! Ehkäpä innostun kitkemään vielä lisää rikkaruohoja tai kenties alan kaivaa paikkoja uusille kukkapenkeille. Onneksi mieheni on antanut minulle pihamme suhteen aikalailla vapaat kädet, joten kun vain pääsen päätökseen siitä, mitä puutarhaamme haluan, voin alkaa toteuttaa suunnitelmaani saman tien!

Mukavaa loppuviikkoa kaikille viherpeukaloille!

Kevään ensimmäinen kukkija

Tuntuu, että juuri nyt huhti-toukokuun vaihteessa kevät on vihdoin päättänyt virallisesti tulla. Siitä on viime päivinä näkynyt useita merkkejä. Pari päivää sitten näin ulkona ensimmäiset leskenlehdet ja sinivuokot. Vappuna pihallamme liihotti kevään ensimmäinen perhonen ja sääkin on ollut ihanan lämpöinen ja aurinkoinen. Tulevista kylmistä keleistä on toki jo varoiteltu, mutta aion nauttia täysin siemauksin kevään tuoksuisista päivistä niin kauan kuin niitä riittää.

Ensimmäinen esikasvattamani kasvi puhkesi myös kukkaan viime perjantaina. Arvaatko, mikä kasvi on kyseessä? Sen suuret, valkoiset kukat kohoavat korkeuksiin. Ne myös tuoksuvat vienosti.

Erikoiset kukat kurkottavat korkealle.

Kyseessä on lukinlilja!

Jännitin lukinliljan sipulia ostaessani, onnistuisiko sen kasvatus minulta lainkaan. Ilokseni olen saanut todeta sen onnistuneen reippaasti yli odotusten. Ainoa hieman kyseenalainen seikka on se, että 60 cm korkeaksi mainostettu kasvi kasvoi minulla yli metriseksi. 

Lukinliljan kukkavarteen puhkeaa neljä erillistä kukkaa. Minulla toinen kukista puhkesi päivän päästä ensimmäisestä, ja kolmas kukka avautui aivan hetki sitten. Tyttäreni kanssa on ollut jännittävää odottaa, milloin nuput aukeavat. Vielä saamme lie odottaa neljättä kukkaa tovin, sillä sen nuppukin on vielä varsin pieni.

Kolme kaunotarta

Koska pihallani ei vielä kuki mikään, tyydyn ihailemaan näitä kaunokaisia sisällä. Tänään tosin ulkoilutin ensimmäistä kertaa osaa taimistani parin tunnin ajan siinä toivossa, että ne voisi pian istuttaa ulos. Nyt, kun lumet on sulaneet, hahmottelin myös mielessäni tulevia kukkapenkkejä sammaloituneen nurmikon tilalle. Ehkäpä lähipäivinä suuntaan lapion kanssa ulos ja alan hahmottelemaan kukkapenkkien muotoja maahan. Kyllä se kesä sieltä vielä tulee!

Minä ja lukinliljani toivotamme kaikille lukijoille ihanaa, kukkivaa toukokuuta!

Huhtikuun kylvöt

Niin se vaan aika vierii, ja kohta on huhtikuukin takanapäin. Minun arkeni on pyörinyt pitkältä 2-vuotiaan tyttäreni ympärillä. Onneksi neiti nukkuu vielä melko pitkät päiväunet, joten olen ehtinyt hoitaa kasvinalkujanikin. Niistä kirjoittaminen on kuitenkin jäänyt kovin vähälle. Nyt, kun kasvien kasvatuksen hektisin vaihe on mennyt ohi, ja suurin osa taimista on koulittu omiin purkkeihinsa, ehdin toivon mukaan paneutua paremmin myös blogiini.

Tällä kertaa esittelyyn pääsevät huhtikuun aikana kylvetyt kasvit. Niitä taitaakin olla jokunen enemmän kuin maaliskuussa kylvettyjä kavereita.

Huhtikuun 2017 kylvöt ja istutukset

istutus 2.4.2017:

idänlilja Lilium oriental 'Casa Blanca'

jaloangervo Astilbe arendsii (punainen)

istutus 3.4.2017:

puulilja Lilium OT Hybrid 'Honeymoon'

idänlilja Lilium oriental 'Muscadet'

miekkalilja Gladiolus grandiflorus (väriseos)

daalia Dahlia decorative 'Arnhem'

kylvö 4.4.2017:

tarhakukonkannus Consolida ajacis (väriseos)

kylvö 6.4.2017:

pensasköynnöskrassi Tropaeolum majus 'Whirlybird Mahogny'

tuoksuherne Lathyrus odoratus 'Royal Mix'

isoköynnöskrassi Tropaeolum majus 'Milkmaid'

kylvö 7.4.2017:

laventeli Lavandula latifolia

maustemeirami Origanum majorana

kylvö 10.4.2017:

parsakaali Brassica oleracea var. italica 'Calabrese'

ruusukaali Brassica oleracea var. gemmifera 'Groninger'

piparminttu Mentha x piperita

kylvö 11.4.2017:

kiinanasteri Callistephus chinensis (pionikukkainen väriseos)

kiinanasteri Callistephus chinensis (sulkakukkainen väriseos)

kylvö 23.4.2017:

ryhmäsamettikukka Tagetes patula 'Orange Flame'

ryhmäsamettikukka Tagetes patula 'Bolero'

Jaloangervo on jo varsin komea.

Liljat kasvavat hitaasti, mutta varmasti.

Miekkaliljat ovat venähtäneet pituutta.

Daalia vaati jo tukea.

Pensasköynnöskrassi 'Whirlybird Mahogny' kurkottelee kohti aurinkoa.

Tuoksuherneet kasvavat vauhdilla.

Laventelikin on aloittanut kasvunsa.

Tyttäreni ehti yhtenä päivänä repimään suurimman osan sulkakukkaisen kiinanasterin taimista irti, mutta onneksi jokunen yksilö säästyi.

Kaltoinkohdeltu kiinanasteri

Enää ei olekaan jäljellä kuin muutama kurjenmiekan sipuli, lyhyestä esikasvatuksesta hyötyvä kaskinauris sekä jokunen pussi suoraan maahan kylvettäviä siemeniä.

 

Jokohan näillä selviäisi tästä keväästä? Kauppojen kesäpihat ovat pikkuhiljaa avanneet ovensa ja valikoimat kasvavat koko ajan, joten luulen, että valmiina taimina tulee vielä hankittua vaikka mitä -vaikkei niille olisikaan tilaa! Ostatko sinä kasvisi valmiina taimina, kasvatatko kaiken itse vai harrastatko kenties molempia?

Kiehtovat kärhöt

Hankin viime kesänä elämäni ensimmäisen kärhön. Olin ihastellut niitä jo tovin, mutta minulle oli muodostunut mielikuva todella vaativista kasveista ja epäröin siksi niiden ostamista. Puutarhamyymälän myyjä kuitenkin vakuutteli, etteivät kärhöt ole mahdottoman vaikeita hoitaa.

Päätin ostaa alkuun vain yhden kärhön, sillä jos epäonnistuisin, ei rahallinen menetys olisi niin suuri. Voi sitä valinnanvaikeutta, kun lukuisista ihanista lajikkeista piti valita vain yksi! Päädyin lopulta valkoiseen jalokärhöön 'Mrs. George Jackman'.

'Mrs. George Jackman'

Voi sitä riemua, kun kärhön ensimmäiset nuput aukenivat! Ensimmäisellä kukintakerralla taisi ilmestyä vain pari kukkaa, mutta sama kärhö kukki loppukesästä toisen kerran -ja entistä runsaammin.

 

Kaunis, suuri kukka!

Syksyllä törmäsin alennusmyynneissä tarhalyhtykärhön 'Princess Kate' -taimiin. Siinä vaiheessa ne olivat jo aivan kuihtuneita, mutta koska hinta oli suunnilleen euron kappale, päätin ostaa niitä pari.

Talvetin kärhöt ruukuissa pimeässä kellarissa muutamien muiden kukkien kanssa ja jotakuinkin unohdin ne sinne. En ole aivan varma, kävikö kukaan kastelemassa niitä koko talven aikana.. Isäni oli ottanut kasvit pari viikkoa sitten sisälle ja aloittanut niiden kastelun maltillisesti. Pääsiäisenä pääsin vihdoin itsekin katsomaan niitä. Suurin osa kasveista oli kovin surkeannäköisiä, mutta ilokseni huomasin, että kärhöihin oli jo ilmestynyt uutta kasvua!

'Mrs. George Jackman' vihertää jo.

Ihanaa uutta kasvua!

'Princess Kate'

Saa nähdä, uskallanko jättää nämä kaunokaiset ensi syksynä talvehtimaan maahan, vai siirränkö ne suosiolla taas kellariin, kun ne kerta tuntuvat siellä pärjäävän.

Joka tapauksessa tästä rohkaistuneena aion hankkia tänä vuonna lisää kärhöjä. Tällä hetkellä minua houkuttaa erityisesti loistokärhö 'Ivan Olsson' sinivalkoisine kukkineen. Sopisihan se hyvin Suomi100-teemaankin. Jokin hempeän vaaleanpunainen kärhö olisi myös aika kiva..

Mitkä on sinun suosikkikärhöjäsi? Otan mielelläni vastaan lajikesuosituksia, erityisesti vaaleanpunaisten kaunotarten osalta!

Raparperimacaronit & raparpericurd

Tein tässä reilu viikko sitten ihonhoitotilaisuuteen tarjoiltavaksi raparperimacaroneja. Ne olivat niin hyviä, että ajattelin jakaa reseptin täälläkin. En ole koskaan ennen tehnyt macaron-leivoksia, ja kaikkialla peloteltiin niiden olevan vaikeita valmistaa. Tällä ohjeella onnistuu kuitenkin todistetusti ensikertalainenkin! Alkuperäisen ohjeen löysin netistä, mutta vaikka kuinka etsin, en enää löytänyt kyseistä nettisivua. Kaikki kunnia kuitenkin alkuperäisen reseptin kehittäjälle.

Tuoreita raparpereja odotellessa nyt onkin mainio aika hyödyntää pakkaseen varastoidut viimevuotiset raparperit näihin herkkuihin! Vihreiksi tai keltaisiksi värjättyinä näistä saa ehdottoman hitin pääsiäispöytään.

Raparperimacaronit

 
 
 Täyte: raparpericurd
400 g raparperia

tilkka vettä

3 kananmunan keltuaista

100 g voita (tai margariinia)

1 dl sokeria

Pilko raparperit ja keitä ne vedessä pehmeiksi. Nosta kattila liedeltä ja soseuta raparperit sauvasekoittimella sileäksi. Nosta kattila takaisin liedelle. Lisää sokeri ja keltuaiset. Kiehauta muutama minuutti, jotta seos paksuuntuu. Nosta kattila liedeltä, lisää paloiteltu voi (tai margariini). Sekoita, kunnes rasva on kokonaan sulanut. Kaada kannelliseen lasipurkkiin ja jäähdytä jääkaapissa.

Macaron-pohjat

200 g tomusokeria

120 g mantelijauhoja

 3 (huoneenlämpöistä) kananmunan valkuaista

1 rkl sokeria

((geelimäistä) elintarvikeväriä)

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Siivilöi tomusokeri ja mantelijauhot kulhoon ja sekoita ne hyvin keskenään. Vatkaa valkuaisia noin 30 sekuntia, lisää sokeri (ja väriaine, mikäli käytät sellaista). Jatka vatkaamista noin 5 minuuttia, kunnes vaahto pysyy paikoillaan ylösalaisin käännetyssä kulhossa. Lisää tomusokeri-mantelijauhoseos vaahtoon useammassa erässä, sekoita hyvin. Laita massa pursottimeen ja pursota pyöreäpäisellä tyllalla ympyröitä leivinpaperin päälle uunipellille. Kopauta peltiä pari kertaa pöytään, jotta mahdolliset ilmakuplat häviävät. Anna kovettua huoneenlämmössä noin 20 minuuttia, kunnes kuori on hieman kovettunut. Alenna uunin lämpö 130 asteeseen ja paista macaroneja noin 17-20 minuuttia. Anna jäähtyä. Levitä täytettä macaron-pohjalle ja paina toinen puolikas päälle. Säilytä jääkaapissa.

Taisin saada tällä ohjeella aikaan noin 20 leivosta, joiden halkaisija oli noin 4 cm. Koska tarjoiltavien piti olla maidottomia, käytin raparpericurdiin maidotonta margariinia. Vaikka yleensä olenkin aidon voin puolestapuhuja, oli raparpericurd älyttömän hyvää noinkin. Itse asiassa niin hyvää, että söin ylijääneen curdin suoraan purkista lusikalla.. Jos et ole yhtä ahne kuin minä, voit säilyttää ylimääräisen raparpericurdin jääkaapissa.

Raparperin alkuja on puhjennut pihalle useita.

Tähän loppuun on aivan välttämätöntä liittää kuva tämänkeväisestä raparperin alusta. Vaikka ne ovatkin aika erikoisia, ehkä jopa hiukkasen rumia, niin en ole tänä keväänä innostunut mistään muusta pihalta löytämästäni niin paljoa kuin näistä. Nuo aivoja muistuttavat pikkukääröt viestivät niin vahvasti keväästä. Ei mene kauaa, kun saan poimia ihka ensimmäiset oman pihan raparperinvarret ja valmistaa niistä suussa sulavia leivonnaisia.. Raparperi on minun ehdoton suosikkini kevään herkuista. Mikä on sinun lempparisi?