Pikkuinen kasvihuoneeni

Tänä vuonna pieni, aikonaan Lidlistä ostettu kasvihuoneeni jäi miltei pystyttämättä. Vasta elokuun alussa sain sen tyttäreni kanssa kasattua. Jotenkin muistelin sen kasaamisen olevan paljon vaikeampaa ja aikaavievämpää, ja siksi olin lykännyt sen pystytystä. Toki tälläkin kertaa oli pieniä mutkia matkassa. Alkuun löysin vain jokusen kasvihuoneen irto-osan eikä kokoamisohjeitakaan löytynyt mistään. Onneksi Lidlin nettisivuilta löytyi kokoamisohjeet, ja mökin ulkorakennusten läpikäymisen jälkeen puuttuvat osatkin löytyivät valmiiksi koottuina. Selvisinkin siis lopulta huomattavasti vähemmällä työllä kuin olin odottanut.

Kasvihuoneesta tulikin pieni kesämaja.

Elokuussa minuun iski luovuuden ja puuhailun into, ja se näkyi myös puutarhan puolella. Kummallinen tarmonpuuska johtui varmaan loppuraskaudesta, mutta oli syy mikä hyvänsä, otin tarmon ilolla vastaan. Kasvihuonetta pystyttäessäni tajusin sen olevan tilavampi kuin muistelin. Siitä lähti lentoon ajatus pienestä kesämajasta mattoneineen, tuoleineen ja tunnelmavaloineen.

Tuoli löytyi kirpparilta ja sai pintaansa uutta väriä.

Pystytettyäni kasvihuoneen, suuntasin kierrätyskeskukseen ja ostin sieltä silmääni miellyttävän tuolin sekä sopivan maton puutteessa verhon. Tuoli pääsi maalattavaksi Frenchic-maaleilla. Puuosien väriksi valitsin valkoisen  sävyn Dazzle Me! ja kangasosan maalasin sinertävällä Parma Violetilla.

Tomaatit pääsivät kasvihuoneeseen vasta loppukesästä.

 

Kesämajaan kuuluu tietysti myös kasvit. Vihdoin ja viimein tomaatin- ja paprikantaimeni pääsivät kunnon multiin kasvusäkkeihin. Raukat olivat siihen asti kituuttaneet pienissä taimiruukuissaan. Tomaateista 'Harzfeuer' on itse kasvatettu, loput ovat peräisin kaupasta. Paprikat olen kasvattanut itse. Kaksi on omista, aiemman kesän punaisen paprikan siemenistä, yksi on kaupan siemenistä kasvatettua  lajiketta 'California Wonder'.

Paprikoitten ylle mahtui hyvin kesäkukkia.

Hyötykasvien lisäksi halusin kesämajaani kukkia. Kasvihuoneen sisälle laitoin pariin ruukkuun astereita ja puulaatikkoon pelargoneja. Halusin tehdä kesämajasta kutsuvan myös ulkopuolelta käsin, joten sijoitin oviaukon molemmille puolille isot kukkaruukut, joihin istutin perennoja.

Mielestäni kasvihuone näytti ulkoapäin kutsuvalta.

Toiseen ruukuun istutin safiirihortensian 'Blue Bird' sekä pari tarhakeijunkukkaa 'Mulberry'. Mielestäni ne näyttävät tosi kivalta yhdessä.

Hortensian kukinnot ja keijunkukan lehdet sopivat täydellisesti yhteen.

Toisessa ruukussa minulla kasvoi loistosalviaa 'Caradonna' sekä jotain hopeanvivahtavaa kasvia, jota en tunnista ja kuitinkin olen jo tainnut kadottaa. Muistelen, että molempiin ulkoruukkuihin istuttamani kasvit olisivat olleet perennoja, mutta saattaa nuo toki olla jotain kesäkukkaakin.

Salvia ja mysteerikasvi, jonka lajista otan mielelläni vastaan tietoa tai veikkauksia.

Toimme tyttäreni kanssa kasvihuoneeseen hempeää tunnelmaa roikkuvin lasihelmikoristein. Koska kesä oli jo loppusuoralla, viritin kasvihuoneen sisälle myös kausivalot. Ne loivat hämärään lämpöistä tunnelmaa ja kutsuivat käpertymään viltin, teen ja hyvän kirjan kanssa kesämajaan. Täytyy myöntää, etten kertaakaan viettänyt kesämajassani aikaa viltin, teen ja kirjan kanssa. Kaunis ajatus kumminkin!

 

Koristehelmet ja tuolin kuviointi toivat hempeää tunnelmaa.

Tänä vuonna kasvihuonekauteni jäi lyhyeksi ja siellä viettämäni aika lähes olemattomaksi. Aion kuitenkin ehdottomasti tehdä kasvihuoneestani viihtyisän kesämajan myös ensi vuonna. Muutamia parannusehdotuksia kuitenkin löytyy:

1. valkoisen maton tilalle esim. tumma käytävämatto, sillä matolla kävellään likaisissa kumppareissa ja ruukuista/kasvatussäkeistä valuu multaista vettä matolle

2. kasvihuoneen sisällä oleville kukille isommat ruukut, jottei niitä tarvitse kastella niin tiuhaan

3. kasvihuoneen oviaukon molemmille puolille ulos samanlaiset (valkoiset) ruukut ja samanlaiset istutukset (huomio itselleni: vahva suositus yhdistelmälle hortensia + keijunkukka)

4. pystytä kasvihuone ja istuta kasvit heti alkukesästä

5. vietä ainakin kerran viikossa pieni rentouttava tuokio kesämajassa

Mukavaa viikonloppua!

Kotipihan keltaisia

Blogiani enemmän lukeneet ehkä tietävätkin, etteivät keltaiset kukat ole olleet suosikkejani. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut lämmetä keltaiselle huomattavasti enemmän. Nykyisellä pihallamme oli valmiina aika paljon keltaisena kukkivia kasveja: päivänliljoja, tarha-alpia ja nauhuksia. Koska minun on vaikea heittää mitään kasvia menemään, päätin, että etupihaamme saa hallita keltainen istutus. Nauhukset olivat siinä jo valmiina, ja viime vuonna siirsin myös päivänliljat etupihalle. Tarha-alpia yritin myös siirtää pienen ryppään jokunen päivä sitten, mutta helteiden ja vähäisen kastelun vuoksi suurin osa kuivahti pois. Ajattelin kokeilla siirtoa joku päivä uudestaan.

Päivänliljat kukkivat 12.6.2024. Köynnöstuki on ensisijaisesti maassa kasvavaa kiinankärhöä varten, mutta kärhö on vielä sangen matala, joten keksin pujottaa tyttäreltäni saadun orvokin tuen sisäpuolelle.

Yllä olevassa kuvassa nauhukset kasvavat vasemmassa reunassa. Tarha-alpia siirsin päivänliljojen oikealle puolelle, jossa kuvassa näkyy vielä nurmikkoa. Päivänliljat peittävät sopivasti alleen kuihtuvat tulppaanien varret. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin vasemmassa etureunassa saattaa vielä erottaa krookusten jäänteitä.

Etupihan tulppaanit kukassa 28.5.2024, etualalla 'Yellow Pomponette', takana 'Crystal Star'

Etupihalle istutin viime vuonna krookuksia 'Romance', 'Fuscotinctus' ja 'Cream Beauty'. Kuvista en tietenkään enää tunnista, onko kyseessä 'Romance' vai 'Cream Beauty', molemmilla kun on söpöt vaaleankeltaiset kukat ja raidalliset lehdet. Jospa ensi vuonna tekisin krookus-postauksen niiden vielä kukkiessa, sillä tunnistanen lajikkeet kasvupaikan perusteella.

Jompikumpi vaaleista krookuskaunottarista 12.5.2024

Tarha-alpi kukkii parhaillaan takapihalle vievän reitin varrella. Ehkäpä annan sen kukkia rauhassa ja siirrän niitä etupihalle vasta kukinnan loputtua. Kyseinen istutus on tarkoitus muutenkin myllätä ihan uusiksi. En vain ole ihan varma, mihin siirrän siinä kasvavat ärhäkän pinkit syysleimut. Siitä, mitä istutan niiden tilalle, minulla ei ole oikeastaan aavistustakaan.

 

Tarha-alpit tuli kuvattua muutama päivä sitten hieman haastavissa valo-olosuhteissa.

  Yllä olevasta kuvasta jää ulkopuolelle syysleimut, jotka kasvavat tarha-alpien oikealla puolella. Leimuissa on pinkin lisäksi myös valkokukkaisia yksilöitä, joten ennen kuin alan siirrellä niitä, täytyy odotella, että ne alkavat kukkia. Niiden kohdalla taidan ottaa riskin ja siirrän ne kukkivina. Sellaistakin hullua ajatusta olen päässäni pyöritellyt, että tekisin tästä istutuksesta "sateenkaaripenkin", jossa nimen mukaisesti olisi kukkia kaikissa sateenkaaren väreissä. Pidän tosin enemmän harmonisista väriyhdistelmistä, joten voi olla, etten äidy ihan noin hurjaksi.

Tämä superihana, äidiltäni viime vuonna saatu ruusu elelee toistaiseksi
tarha-alpien ja syysleimujen seurassa, kunnes keksin sille lopullisen kasvupaikan.

Vaikka takapihan kukkapenkki onkin omistettu lähinnä vaalenpunaisille kukille ripauksella sinistä, myös sieltä löytyy keltaista, nimittäin itsestään kylväytyneiden orvokkien muodossa. Orvokit saavat minun puolestani kukkia rauhassa. Joskus siirtelen niiden taimia mielestäni parempiin kohtiin, mutta kovin tarkka en ole niiden suhteen.

 

Orvokeista löytyy aivan ihania värisävyjä.

 Myös nurmikko saa kukkia keltaisenaan. Voikukatkin ilahduttavat minua nurmikolla, kukkapenkeistä kitken ne tosin edelleen pois. Voikukkien aika alkaa olla nyt ohi. Niiden sijaan nurmikolla loistavat leinikit, jotka tosin näyttävät pikkuhiljaa väistyvän valkoapilan tieltä.

 

Leinikit täplittivät nurmikkoa runsaina 21.6.2024.

 

Myönnettävä on, että keltainen on ihana, valoa ja iloa tuova väri. Punainen talomme sopii hyvin keltaisten kukkien taustalle, suosimani vaaleanpunaiset kukat enemmänkin katoavat sitä vasten. Keltaisilla kukilla on siis ehdottomasti paikkansa pihassamme.

 

Pirteää päivää!

Lastentarha

Perustimme lasteni kanssa lapsille ikioman Lastentarhan kolmesta pienestä lavakauluksesta. Lapset saivat valita omiin lavakauluksiinsa mieluisan värin minun maalikokoelmastani. Jokainen lapsi sai viettää kanssani rauhallista kahdenkeskeistä aikaa ensin lavakauluksen maalaamisen parissa ja myöhemmin kylvöpuuhissa. Neljättä lastaan odottavana äitinä tuntuu välillä, ettei kaiken hulinan keskellä ehdi tai jaksa antaa lapsilleen riittävästi henkilökohtaista aikaa ja huomiota, joten ainakin itse koin Lastentarhan parissa vietetyt hetket todella arvokkaiksi.

Lastentarha reunustaa "kesäkeittiötä".

Lapset saivat värin lisäksi valita laatikoihinsa itse kasvit minun siemenvalikoimastani. Nuorimmainen ei ehkä vielä ihan ymmärtänyt ideaa, mutta osoitteli kuitenkin varttia-vaille-kaksi-vuotiaan innolla muutamia siemenpussukoita. Siementen kylvö onnistui häneltäkin jo oikein hienosti. Ihan yllätyin, miten näppärästi hän sai pudotettua siemenet multaan painettuihin reikiin.

Nuorimmaisen laatikko on jaettu neljään kylvöalueeseen.

Nuorimmaisen laatikossa kasvaa  tuoksuhernettä 'Villa Roma White & Rose' (kuvassa takavasemmalla), pensasköynnöskrassia 'Peach Melba' (kuvassa etuoikealla) ja tarhakehäkukkaa 'Pink Surprise' (kuvassa etuvasemmalla). Lisäksi aion hakea laatikkoon muutaman mansikan taimen mökiltä.

Keskimmäinen halusi ehdottomasti herneitä (kuvassa etualalla) ja valitsi niiden kaveriksi sinisievikkiä, joka on yksi minunkin suosikkikesäkukistani.

Herneeksi valikoitui silpoydinherne 'Alderman'. Kuten kuvasta näkyy, ne kaipaisivat jo kipeästi tukea. Mökillä olisi sopiva tuki joutilaana, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi hakea sitä kotipihaan. Ehkäpä tänään poikkean mökillä, vaikka sadepäivä onkin. Samalla voisin hakea nuorimmaisen lootaan mansikat.

Esikoiseni päätti kylvää söpönoloisia pikkuporkkanoita 'Pariser Markt 5' (kuvassa taka-alalla) ja sirokannusruohoa 'Licilia Peach'.

 Yhdessä esikoiseni kanssa ihmettelimme sirokannusruohon pienenpieniä siemeniä, jotka takertuivat pussiin niin lujasti kiinni, ettei niitä meinannut saada sieltä pois. Odotan itsekin mielenkiinnolla sirokannusruohon kasvua, sillä se on minulle tavallaan uusi tuttavuus. Kylvin sitä kyllä viime vuonna mökille unikkojen joukkoon, mutta siskoni ollessa kitkentäapuna unohdin sirokannusruohon täysin ja kehotin siskoani kitkemään penkistä pois kaikki muut paitsi unikot. Hupsis! Jospa tällä kertaa pääsisin näkemään sirokannusruohon ihan kukassa asti.

Toivottavasti Lastentarhassa saadaan nauttia niin kukista kuin sadostakin. Ainakin pihallamme oleviin marjapensaisiin ja omenapuuhun näyttäisi olevan tulossa mukavasti satoa. Räkätit tosin ovat jo maistelleet raakoja marjoja ja ovatpa ne tainneet vierailla Lastentarhassakin, sillä jokunen pikkutaimi oli revitty irti mullasta. Onneksi viimepäivinä Lastentarha on saanut olla rauhassa.

Suloisia hetkiä viikonloppuusi!

Oman pihan antimia: Louhisaaren juoma & raparperipiirakka

Kotikokin suosikkikausi on parhaimmillaan, sillä keittiössä pääsee hyödyntämään oman pihan satoa. Aloitin kauden kesäkuun alussa valmistamalla ensimmäistä kertaa itse Louhisaaren juomaa, jota Marskin simaksikin kutsutaan. Joskus vuosia sitten maistoin sitä tuttuni luona ja siitä asti olen aikonut tehdä sitä itse. Lopultakin aikomukseni kävi toteen! Reseptin löysin Kotiliedestä, mutta käytin itse hieman vähemmän sokeria. Alla minun versioni reseptistä. Sokeria tuli mielestäni juuri sopivasti ja juoma maistui lapsillekin hyvin.

Louhisaaren juoma

 

 
5 l vettä

 4 l mustaherukanlehtiä

 25 g sitruunahappoa

 400 g sokeria

 
Kuumenna vesi kiehuvaksi. Kaada se (huuhdeltujen) herukanlehtien päälle. Lisää sitruunahappo ja sekoita. Peitä astia kannella ja anna juoman tekeytyä 12 tuntia.

Siivilöi lehdet pois sideharsokankaan läpi. Lisää sokeri. Juoma on valmista nautittavaksi sellaisenaan tai sitä voi laimentaa kivennäisvedellä. Sitä voi myös käyttää juomasekoituksiin tai pakastaa.

Tyttäreni puolestaan leipoi raparperipiirakan pienellä avustuksellani. Tällä reseptillä valmistetussa piirakassa on mielestäni täydellinen kirpeän ja makean tasapaino. Piirakka oli selvästi muidenkin perheenjäsenteni mieleen, sillä piirakasta hävisi yhdellä istumalla yli puolet. Olen napannut reseptin alunperin Kotikokista.

Raparperipiirakka

 

 

Pohja:

150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
 tl leivinjauhetta

Täyte:

n. 0,5 l raparperinpaloja
1 tlk (200 g) kermaviiliä
1 muna

1 dl sokeria
2-3 tl vaniljasokeria

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna hyvin sekoittaen. Sekoita jauhot ja leivinjauhe ja lisää taikinaan.  Levitä taikina pyöreän, voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Kuori raparperit ja leikkaa ne ohuiksi paloiksi. Levittele raparperipalat pohjan päälle. Sekoita kermaviili, muna ja sokerit. Levitä kermaviiliseos raparperien päälle. Paista piirakkaa 200 asteessa (kiertoilmalla 175 asteessa) noin 20-30 min, kunnes täytteen pinta on saanut hieman väriä.

Valmistin kesäkuussa myös raparpericurdia. Aikomukseni oli tehdä saman linkin takaa löytyviä raparperimacaroneja juhannukseksi, mutta ne jäi sitten kuitenkin tekemättä. Raparpericurd odottaakin vielä jääkaapissa käyttöä. Täytyypä siis joku päivä taas leipoa! Pakastimesta löytyy myös aika runsaasti viime kesän marjasatoa, joten marjoistakin voisi kehitellä jotain. Viime aikoina olen upottanut niitä lähinnä rahkaan.

 

Oli muuten tarkoitus julkaista tämä postaus jo ennen juhannusta, mutta yllättäen en ehtinyt/jaksanut lisätä postaukseen ajoissa kuvia ja reseptejä, joten julkaisu "vähän" venyi. No, tulee se juhannus ensi vuonnakin, ja toki puutarhajuhlia voi järjestää pitkin kesää (tai vaikka keskellä talvea, sekin voisi olla ihan eksoottinen kokemus).

 

Mitä herkkuja sinä olet tänä kesänä valmistanut omasta sadosta?

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Saraheinä Saran mökissä ja puutarhassa -blogista heitti minulle jo hyvä aikaa sitten kuusi kuvaa kesästä -haasteen. Kiitos haastamisestani! Tämä mukava haaste on alkujaan Tuplasti terapiaa -blogista.

Tämän vuoden teema blogissani tuntuu olevan viimetippa, sillä osallistuin Koska kukkii -haasteeseenkin vasta, kun kevät oli jo aivan kynnyksellä, tai ehkä jo tullut hieman kynnyksen yli.

Vaan nyt ulkona sataa lunta jokusesta plussa-asteesta huolimatta, joten kesäkuvien kaivelu sopii tähän hetkeen kuin nakutettu. Onneksi välissä päästiin jo nauttimaan ihanan lämpimistä ja aurinkoisista päivistä, muuten alkaisi jo loppua usko kesän tuloon. Tämän hetken sään on pakko olla vain väliaikaista ja toivottavasti hyvin lyhytkestoista. Vaan nyt sukelletaan kuuden kuvan voimin viime kesään!

Mökiltä 21.6.2023

 Tällä hetkellä silmiäni hivelee erityisesti runsas, puolivilli puutarha. Yllä olevan kuvan vihreys, akileijojen ja kurjenpolvien yhteen sointuvat kukat sekä lehtien monimuotoisuus ihastuttavat.

Sinisievikki 'Penny Black' mökiltä 26.7.2023

Sinisievikki 'Penny Black' oli minulla ensimmäistä kertaa testissä viime vuonna, sillä toissavuonna ihastuin perinteiseen taivaansiniseen sinisievikkiin. Pidän edelleen perinteisestä enemmän, mutta onhan tämä Musta penny kerrassaan hurmaava tummine, valkoreunuksisine (piti muuten tavailla tätä sanaa muutamaan otteeseen, ja nyt on sekä kieli että aivot ihan solmussa) kukkineen.

Herne 'Désirée' mökillä 11.8.2023

Pysytellään vähän erikoisemmissa väreissä. Herneellä 'Désirée' on violettien kukkien lisäksi violetit herneenpalot. Yllä olevassa kuvassa minua tosin kiehtovat enemmän muodot, valo ja vesipisarat kuin itse kukan väri.

 

Kotipihasta 19.6.2023

 Yllä olevan kuvan otin mukaan ihan sitä varten, josko joku sattuisi kukkien perusteella tunnistamaan nämä kasvit. Ylempänä olevat kukat ovat vaaleanpunertavampia, alemmat sinertävämpiä. Takapihasta kertovan postaukseni perusteella moni veikkasi sinertävämpiä pihasyreeniksi. Laitan tähän seuraavaksi kuvan pensaasta, josta vaaleanpunertavammat kukat ovat.

Edellisen kuvan vaaleanpunertavampien kukkien pensasta 19.6.2023

Tämän postauksen kirjoittaminen venyi taas hieman, ei tosin sentään useammalle päivälle tällä kertaa. Aloitin kirjoittamisen tänä aamuna ja nyt elellään iltaa. Lumisateen lisäksi päivään on mahtunut auringonpaistetta, kovaa tuulta ja raekuuroja. Nyt on ihmeen rauhaisa sää ja taivaskin melko pilvetön. Rakeita on maassa vielä jonkin verran, ja yöksi on luvattu hieman pakkasta. Onneksi torstaista eteenpäin näyttäisi hieman lämpenevän ja yöpakkasten väistyvän.

 

Valikoin haasteen viimeiseksi kuvaksi mielenkiintoisen unikon kukan. Kylvin mökille unikkoja 'Bread Seed Poppy', 'Lilac Pompom' ja 'Mother of Pearl'. Väritys täsmää kahteen ensimmäiseen, mutta ainakin netistä löytämieni kuvien perusteella 'Lilac Pompom' on paljon röyhelöisempi ja 'Bread Seed Poppy':lta röyhelöt puuttuu täysin. Nätti joka tapauksessa!

 

Lempeää loppuviikkoa!

P.S. Haastan mukaan kaikki, jotka eivät ole tähän haasteeseen vielä tänä vuonna osallistuneet.

 

Tässä haasteen säännöt:

- julkaise kuusi kuvaa viime kesältä

- aihe on täysin vapaa

- haasta muita vastaamaan

Koska kukkii -haaste

Tästä haastepostauksesta tulikin sikäli mielenkiintoinen, että aloitin tämän kirjoittamisen alunperin viime viikon tiistaina eli 16.4.2024. Silloin tein myös kaikki kukintapäiväveikkaukset. Sen jälkeen keli on vaihtunut mitä moninaisimmin kääntein.

Tämä osuus on kirjoitettu 16.4.2024 (kuvat lisätty jälkikäteen):

 Maatuska Selätön puutarhuri -blogista heitti minulle koska kukkii -haasteen jo aikaa sitten. Tällaisena Matti Myöhäsenä tartun haasteeseen aivan viime tipassa. En ole nyt ehtinyt juurikaan lukemaan blogeja, mutta epäilen, että monien pihalla kukkii jo enemmältikin. Meillä on vielä aika luminen piha, tämän haasteen kannalta onneksi. Mutta olen minäkin jo bongannut pihaltamme vähän kukkia! En edes muistanut kyseisten lumikellojen olemassa oloa. Ilmeisesti ne ovat edellisten asukkaiden jäljiltä.

Kevään ensimmäiset kukat saavat sydämen sykkimään aivan erityisellä tavalla.

Onneton muistini ja vasta toinen kokonainen kesä tässä kodissa vaikeuttavat haastetta, mutta heitän nyt jonkinlaisia arvioita aiempien vuosien kukkakuvien perusteella.

Ensimmäiseksi haastekasviksi valitsen viime syksynä omenapuun alle istuttamani idänsinililjat. Viime vuonna olen kuvannut pihalla aiemmin kasvaneita idänsinililjoja 10.5. Sääennusteet näyttävät seuraaville päiville pakkasia, mutta sunnuntaina pitäisi taas rueta lämpenemään. Omenapuun ympäriltä lumi on jo sulanut, mutta syksyiset lehdet peittävät vielä maata. Lehdet saavatkin pysyä vielä suojana pakkasten yli, vaikka syyhyttäisikin jo käydä haravoimaan. Optimisesti ajattelen, että sinililjat kukkivat jo vappuna eli 1.5.

Viimevuotisia sinililjoja mökiltä

Toisena kasvina haasteeseen pääsee mukaan etupihalle istuttamani keltaiset krookukset. En nyt lähde erittelemään, mikä lajike kukkii ensimmäisenä, sillä nämäkin krookukset olen istuttanut vasta viime syksynä. Lajikkeina on kuitenkin 'Romance', 'Fuscotinctus' ja 'Cream Beauty'. Viime vuonna kotipihassamme ei tainnutkaan vielä olla krookuksia. Mökillä kuvasin ensimmäiset krookukset 7.5. En ole ihan hetkeen käynyt katsomassa mökin lumitilannetta, joten vertailu on hankalaa. Kotipihan keltaiset krookukset kasvavat etupihan kukkapenkissä, jonka päälle olemme joutuneet kolaamaan talvella lunta. Kohdassa on edelleen kohtuullisen iso lumikasa. Krookusten suhteen en siis ole yhtä optimistinen kuin idänsinililjojen, vaan arvelen niiden kukkivan vasta 5.5.

Tällainen lumikasa päällysti etupihan kukkapenkkiä 18.4.2024.

Odotan joka vuosi kaikista eniten tulppaanien kukintaa. Niiden kukkiessa voi jo kaiketi sanoa kesän tulleen. Siispä otan viimeiseksi haasteeseen mukaan takapihan ihanat 'Candy Prince' -tulppaanit. Niitä olen viime vuonna kuvannut ensimmäisen kerran 21.5. Tänä vuonna uskon niiden kukkivan jo äitienpäivänä 12.5.

Suloinen 'Candy Prince' -tulppaani 21.5.2023

Olenpa näköjään aika positiivisin mielin liikkeellä tämän haasteen suhteen. Aurinko on paistanut ja lumet ovat sulaneet viime viikkoina niin vauhdilla, että ei ole ihme, että kevättä alkaa olla rinnassa. Ulos en sentään ole vielä hankkinut mitään kevätkukkia. Ajattelin, että on turha uuvuttaa itseäni lisää hankkimalla kukkia, joita täytyy kuljetella edestakaisin ulos ja sisälle, kun jaksamiseni ei vielä ole normaalilla tasolla. Katson sitten seuraavien päivien pakkasten jälkeen, joko uskaltaisin hommata ensimmäiset kukkaset ruukkuihin.

Vaan nyt jännityksellä odottamaan, joko idänsinililjat tosiaan parin viikon päästä kukkivat! Juuri nyt tuntuu, että saatoin sittenkin olla liian optimistinen veikkausteni suhteen. :D

 Ja sitten takaisin tähän päivään, eli nämä on kirjoitettu 24.4.2024:

Postaus jäi alunperin julkaisematta, koska en ehtinyt silloin lisäämään siihen kuvia. Pari päivää myöhemmin hämmennyin pihakierroksella todella, sillä pihalta löytyi jos jonkinmoista piippoa ja nuppua. Ne omenapuun alla kasvavat idänsinililjatkin olivat jo osa nupullaan, vaikkei niistä aiemmin ollut näkynyt jää- ja lehtikerroksen alta vilaustakaan. Silloin mietin, että olin ehkä sittenkin ollut veikkauksieni suhteen liian pessimistinen.

Takapihalla oli jo paljon paljasta maata nähtävissä 18.4.2024.

 

Vaan sitten kevät teki tepposet ja syötti taivaan täydeltä lunta. Viime lauantai oli suorastaan masentava päivä. Ei suinkaan riittänyt, että lunta satoi ensin koko edellisen yön, vaan sitähän satoin vielä koko lauantaipäivänkin. Ainoa sään tuoma ilo oli monenkirjava joukko siivekkäitä vieraita lintulaudalla. Punatulkkuja, urpiaisia ja mustarastaita näkyi ainakin.

Mustarastas kavereineen lumisessa kevätsäässä 20.4.2024

 

Vaikka lämpötila onkin nyt päivisin käynyt plussan puolella, ei keli ole muuttunut kovin keväiseksi. Maanantaina satoi jäistä tihkua ja tälläkin hetkellä tulee lunta tai räntää. Sääennusteet antavat toivoa auringosta ja lämmöstä, mutta niihin ei uskalla liiaksi luottaa. Tällä hetkellä tuntuu, että olen ollut aivan liian optimistinen kukinta-aikaveikkauksissani.

Loppuksi palataan vielä reilun viikon takaisiin lopputeksteihin:

En haasta enää mukaan ketään, kun kevät on jo näin pitkällä. Jos joku kaltaiseni viimetippa-ihminen löytyy, niin tartu toki haasteeseen mukaan! Kiitokset Maatuskalle minun haastamisestani ja Hiidenkiven puutarhan Minnalle haasteen keksimisestä! Tähän on aina ilo osallistua.

 Tässä vielä haasteen säännöt:

Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuja. Kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, että kasvi on vielä lepotilassa. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen (tai kuukausien) päähän. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä, mutta harsot ynnä muut normaalikeväästä poikkeavat viritelmät lasketaan dopingiksi. Ja tietysti kukinnan alkua saa myös viivästyttää vaikkapa peittämällä lupaavan näköiset piipot lumella, jos jotain niin järjetöntä haluat tehdä. Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

Ja nyt vain kukintaa odottamaan!
(Mökin kevätkukkaistutuksessa oli jo näin lupaava nuppu 19.4.2024)

Takapihan kehitystä

Tautikierre on vaivannut perhettämme useamman viikon. Jokainen on vuoronperään ollut flunssassa, osa useampaan kertaan, ja olipa lapsilla vähän jotain mahatautiakin. Nuorimmainen on flunssien välillä ehtinyt olla muutaman päivän terveenä ja sitten sairastunut uudestaan. Nytkin hän on kuumeisena ja räkäisenä kotipotilaana, olisiko kolmas tai neljäs flunssa kuukauden sisään. Hieman meinaa jo allekirjoittaneella pää hajota jatkuvaan sairasteluun ja kotoiluun. Eikä yhtään auta, että omaankin kurkkuun on ruennut viime öinä taas koskemaan. Pikkumies katsoi hetken Ryhmä Hauta, että sain maksettua laskuja (mikäs sen mukavampaa) ja äsken hän nukahti sohvalle. Niinpä on vihdoin hyvä hetki rauhoittua blogin pariin.

Omenapuu ja marjapensaita marraskuussa 2022

Viime kesä oli meillä vielä pihaan tutustumista, muutimmehan tänne vasta alkusyksystä 2022. Minusta tuntui pitkään, etten oikein saanut uuden kotimme pihasta otetta. Pyörittelin mielessäni erilaisia istutusideoita, mutta mikään ei tuntunut sopivalta. Pikkuhiljaa palaset alkoivat kuitenkin loksahdella kohdilleen.

Takapihaa toukokuussa 2023

 Takapihallamme oli valmiina pari herttavuorenkilpikasvustoa, jotka kätkivät alleen kaksi isohkoa kiveä. Toisen vieressä kasvoi sinisävyisiä kurjenmiekkoja. Takapihalla on myös syreeniksi veikkaamani pensas. (Takapihalle vievän reitin varrelta löytyy myös jokin syreeniksi veikkaamani pensas. Pensaissa on kuitenkin hieman erilaiset kukat, joten tarvitsen tarkempaa perehtymistä tai asiantuntevamman henkilön apua pensaiden tunnistamiseen.)

Takapihan syreeniksi epäilemäni pensas kukki kesäkuussa 2023.

 

Kukkien lisäksi takapihalla kasvaa omenapuu, jokunen marjapensas ja taisipa pihan nurkassa olla raparperiäkin, jos en ihan omiani muista.

Kyllä vain! Kuva-arkistosta löytyi vahvistus raparperin olemassaolosta.

 

Vuorenkilpien väliin tein jo syksyllä 2022 istutusalueen kevätkukkasipuleille. Sen jälkeen vuorenkilvet ovat saaneet siirtyä pihan reunalle ja tehdä tilaa perennapenkille. Vuorenkilpien seuraan on päätynyt myös talon seinustalta siirrettyjä kuunliljoja. Vuorenkilpien siirron jälkeen kivet ovat päässeet kauniisti esiin. Ne ikäänkuin jakavat kukkapenkin eri huoneisiin ja toimivat myös kätevinä kulkureitteinä kukkapenkin huoltoa ajatellen.

Minulla on näköjään vähänlaisesti kuvia istutuskokonaisuudesta,
joten on tyydyttävä yksittäisten kasvien lähikuviin. Tämä ruusu kukki elokuussa 2023.

Oikeanpuolimmaisen kiven oikealle puolelle muodostui ruusuistutus, kun siirsin sinne etupihalta seinänvierustalla kasvaneet ruusut. Ruusuissa on muutamaa eri punaisen sävyä, joista hempeänvaaleat ovat tietysti suosikkejani.

Liljoja elokuussa 2023

 Kivien väliin tein vähän sekalaisemman perennaistutuksen. Siinä kasvaa nyt syyshortensia 'Vanille Fraise', alppikärhö, japaninruusukvitteni, harmaa-ajuruohoa 'Albiflorus', tarhaidänunikkoja 'Victoria Louise' ja 'Royal Wedding', pari japaninjaloangervoa 'Europa' sekä liljoja. Liljojen kuuluisi olla lajikkeita 'Bentley', 'Virtuoso', 'Tiger Edition', 'Altari' ja 'Pink Flight', mutta minusta liljojen ulkonäkö ei vastannut kuvausta tai sitten olin onnistunut sekoittamaan niiden nimilaput keskenään. Täytyy tutkiskella asiaa tarkemmin ensi kesänä.

Japaninruusukvittenin oksa kiveä vasten näyttää mielestäni aivan ihanalta.
Luonnossa se näyttää tosin paljon paremmalta kuin tässä kuvassa. Kuva toukokuulta 2023

Vasemmanpuoleisen kiven vasemmalle puolelle tein pionialueen. Aivan kiven viereen istutin tosin muutaman ' Blue Hobbit' sinipiikkiputken. Pioneja edustavat 'Lancaster Imp', 'Immaculee', 'Inspecteur Lavergne', 'Mme Emile Debatene' ja 'Catharina Fontijn' sekä takapihalle vievän polun varrella kasvavien syysleimujen seasta siirtämäni pioni kahteen osaan jaettuna.

 

Ennestään talon seinustalla kasvaneella kuunliljalla on lehdissä komea väritys.

 
Olen pikkuhiljaa reunustanut istutusaluetta kuunliljoilla. Liljojen, syyshortensian ja alppikörhön taakse pääsi kirjokuunliljaa. Muuten ympäröin istutusaluetta talon seinustalta siirtämilläni kuunliljan jakopaloilla. Koko aluetta en ole vielä saanut rajattua enkä ole myöskään päättänyt, käytänkö rajaamiseen pelkkiä kuunliljoja vai lisäksi jotain muuta kasvia.

 

Takapihan istutuksesta näyttää olevan lähinnä lähikuvia ruusuista.
Ensi kesänä täytyy panostaa koko istutuksen kuvaamiseen.

 
Alkuperäinen ajatukseni oli tehdä takapihallemme laaja, yhtenäinen istutusalue kaarevia muotoja käyttäen. Aikeeni oli kasvattaa kukkapenkkiä pihalla jo kasvavalle pensaalle (se syreeni tai jokin vastaava) asti ja kaartaa pensaalta laatoitetun oleskelualueen vierelle. Suunnittelin istuttavani alueelle ruusuja, liljoja, pioneja sekä ritarinkannuksia ja ajattelin rajata alueen kuunliljoilla. Yllättävän hyvin olen tähän asti pysynyt suunnitelmassani. Kukkapenkki yltää jo miltei pensaalle asti, lajivalikoima on vain hieman kasvanut ja ritarinkannukset on vielä hankkimatta. Mieheni tosin ehdotti laatoituksen poistamista takapihalta, joten kukkapenkkisuunnitelma tulenee vielä jonkin verran muuttumaan. Jokohan ensi kuussa istutuksen kohdalla erottuu muutakin kuin paksu, valkoinen hanki..?

 

Syksyisen daalian kuvan myötä toivotan ihanaa kevään odotusta!
(Tämä daaliakaan ei muuten ollut sitä lajiketta, mitä piti, höh!)