sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Ruusupenkin laittoa

Kävin eilispäivänä jälleen Hankkijalla, tällä kertaa etukäteen tehdyn ostoslistan kanssa. Katsoin Hankkijan nettisivuilta valmiiksi, että haluamiani kasveja löytyi paikallisesta myymälästä, ja suuntasin sen jälkeen listani kanssa ostoksille. Tällä kertaa pysyttelin täysin suunnitelmassa, eikä mukaan tarttunut mitään ylimääräistä. Aika harvinaista minulle! Siispä meille kotiutui (vain) lähes valkoinen ruusu 'Aspirin Rose', neljä kappaletta neidonkurjenpolvea ja neljä karpaattienkelloa.

Taimet odottamassa istutusta.
 Kaikki ostamani taimet pääsivät Raparperipolkua reunustavaan Ruusupenkkiin. 'Aspirin Rose'n istutin penkin keskelle kahden aiemmin istuttamani 'The Fairy' -ruusun ja yhden äitienpäivälahjaksi saamani vaaleanpunaisena kukkivan nimettömän ruusun jatkeeksi. Karpaattienkellot ja kurjenpolvet istutin penkin Raparperipolun puoleiseen reunaan. Toiselta puolelta Ruusupenkkiä reunustavat yrtit.

Penkissä keskellä ruusut, etualalla karpaattienkellot ja kurjenpolvet, taustalla yrttejä
Ruusussa 'Aspirin Rose' on jokunen nuppukin.
Karpaattienkello
Neidonkurjenpolvi
Ruusupenkin kärkeen pitäisi varmaan hankkia vielä pari karpaattienkelloa lisää, sen verran siihen jäi tyhjää tilaa. Toisessa päässä ruusupenkkiä kasvaa muutamia yksivuotisia kukkia, muutama sisäkasvi, jotka pääsevät syksyllä takaisin ruukkuihin ja sisälle, sekä muutama monivuotinen kasvi, joille pitäisi keksiä lopullinen sijoituspaikka. Niiden takana on gladioluksia, joiden osalta jännäilen, kukkivatko ne lainkaan. Ne taisivat hieman suuttua, kun poistin niiltä alkuperäiset tuet ja pystytin niiden ympärille kepeistä hataran "aidan". Joka tapauksessa ensi vuonna pääsen istuttamaan niin gladiolusten kuin muidenkin Ruusupenkistä poistuvien kasvien tilalle jotain uutta. Ainakin ruusun tai pari ja kenties lisää kurjenpolvia.. Ja miksei vaikka akileijoja sekä unikkoja.. Onneksi tässä on monta kuukautta aikaa haaveilla ja suunnitella!

Ajattelin tehdä nupuillaan olevista kasveista oman postauksen, mutta niitä olikin loppujen lopuksi niin vähän, että päätin esitellä ne tässä samalla muutaman kuvan muodossa.

Kuunlilja 'Frances Williams'
Tarhakukonkannus
Vaaleanpunainen ruiskaunokki
Näiden lisäksi nuppuja löytyy ainakin ruusuista ja tuoksuherneistä, joista jälkimmäiset ovat jo kukkineetkin jonkun aikaa.

Tyttäreni kesävarpaiden myötä toivottelen kaikille hyvää alkavaa viikkoa!

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Pieniä, suuria iloja

Viimeiset viikot ovat olleet minun osaltani varsin hiljaisia täällä blogimaailmassa. Meille syntyi kuun alussa pieni poika, eikä blogi siten ole ollut ihan ykkössijalla mielessä. Tai on se ollut mielessä päivittäin, mutta millään en ole ehtinyt pysähtyä tänne kirjoittelemaan ennen kuin nyt. Seuraamiani blogeja olen koittanut ehtiä lukemaan, mutten niissäkään ole vielä kerennyt uusimpiin teksteihin, saati että ehtisin kommentoimaan juuri mitään. Toki ihan positiivista, ettei ihanat lukemiset ainakaan lopu kesken!

Synnytyksen saralta jouduin viettämään sairaalassa yli viikon, joten pihamme oli sillä välin ehtinyt villiintyä aikalailla. Kotiin päästyäni tunsin oloni suorastaan epätoivoiseksi, kun osa kukista oli kuihtunut ja monet muut olivat kuivumisen partaalla. Sormia olisi syyhyttänyt ryhtyä heti hommiin, mutta sektion takia minun oli maltettava vielä päiviä. Viime päivät olenkin sitten viettänyt pihalla silloin, kun lapset ja oma jaksamiseni ovat sen sallineet. Onneksi mies ja tytär ovat auttaneet etenkin kukkien kastelussa. Minä en saa koko kesänä nostella mitään vauvaa raskaampaa ja kukkien kastelu kävisi aika hitaasti kolmen litran kannulla.. Pahimmat rikkaruohot olen kuitenkin saanut kitkettyä kukkapenkeistä. Tekisi mieli puuhastella pihalla enemmänkin, ja päässäni pyörii useita eri suunnitelmia, mutta yritän tyytyä ihastelemaan tällä hetkellä valmiina olevia pihan kohtia.

 Mansikoissa 'Greenfinger' on paljon raakileita, ja pari punoittaa jo lupaavasti. Niitä olen ihastellut tyttäreni kanssa päivittäin, ja etenkin tyttäreni odottaa jo kovasti ensimmäistä maistiaista. Räkättejä pyörii pihallamme sen verran usein, että iskin tänään hallaharsoa mansikoitten suojaksi. Ei kai siitä pitäisi ainakaan haittaa olla?

Jokohan huomenna päästään maistamaan?
 Erityisen tyytyväinen olen ruusupenkin reunaan istuttamistani yrteistä. Ne olivat rehevöityneet runsaasti poissaoloni aikana. Niistä on ihana napata ohikulkiessa maistiaisia tai vain tuoksutella niitä. Ostin jokin aika sitten kaupasta valmiit Järvikylän yrtit: mintun, sitruunamelissan, ruohosipulin sekä mieheni suosikin viinisuolaheinän. Jälkimmäinen on aika kiva väriläiskä muuten vielä kovin vihreävoittoisessa kukkapenkissäni.

Ihanat yrtit!
Kukkijoita on pihallamme tällä hetkellä varsin vähän. Vain muutamassa tuoksuherneessä on kukkia, mutta niiden tuottama ilo on ollut suurin. Tuoksuherneen haju on yksi lempituoksuistani ja ulkonäöltäänkin ne ovat aika ihania.

Tuoksuherne 'Royal Mix' -seoksesta
 Ylläolevan kuvan kukka on oikeasti sävyltään violetimpi. Jostain syystä kamera saa sen näyttämään enemmän vaaleanpunaiselta. Harmi, sillä se on mielestäni oikein herkullisen sävyinen! Alla olevassa kuvassa puolestaan oikeasti vaaleanpunainen tuoksuherne, jonka lajikkeesta minulla ei ole tarkempaa tietoa. Sen siemenpussissa lukee yksinkertaisesti "tuoksuherne, vaaleanpunainen"..

Niin suloinen kukka ja tuoksu..
Peittoruusuissa 'The Fairy' on aika paljon nuppuja. Ne ovat kuitenkin vielä niin tiukasti kiinni, että jää nähtäväksi ehtivätkö ne tänä kesänä kukkaan asti. Toivoisin, että edes yksi ehtisi aueta!

Pienoisia nuppuja on aika runsaasti.
Etupihan ruukkuistutusten verenpisara oli kuollut ja lilja lopettanut kukintansa, joten ostin niiden tilalle syklaamin ja tarhajaloangervon 'Look At Me', jälleen kerran Hankkijalta. Jaloangervolle pitäisi keksiä sopiva paikka kukkapenkistä, jonne sen voisi siirtää syksyllä talvehtimaan. Onneksi tässä on vielä tovi aikaa miettiä.

'Look At Me' ansaitsee nimensä veroisen huomion.
Vesipisarat verhosivat syklaamin kauniisti.
Sisäänkäynti näyttää taas vähän pirteämmältä.
Melkein unohtui mainita pensasköynnöskrassi 'Whirlybird Mahogny', joka on kukkinut jo pitkään. Sen kukat ovat kauniita etenkin läheltä katsottuna.

Eikö olekin ihania yksityiskohtia?
Krassista löytyi jo yksi siemenkin.
Leikkokukat ovat piristäneet päiviämme sisällä, sillä ihanat vieraat ovat tuoneet niitä poikamme syntymän kunniaksi.

Tällaisen kimpun tuore isosisko toi ensitapaamisellaan pikkuveljelleen.
Viehättävää valkoista
Ilahduttavia auringonkukkia
Kaunista ja tuoksuvaa
Tällainen pikainen kirjoitelma tällä kertaa. Saas nähdä, villiinnynkö kuitenkin vielä toteuttamaan tänä kesänä joitain puutarhasuunnitelmia, kovasti ne houkuttaisi.. Yritän pitää blogin niiltä ja pihan kukkijoilta osin suurinpiirtein ajantasalla. Aurinkoista viikon jatkoa!

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Isäukon raparperimehu

Lupailinkin jo viime kerralla reseptiä ehkä maailman parhaan raparperimehun tekoon. Tämä raikas mehu on täydellinen janonsammuttaja helteisenä kesäpäivänä! Yksinkertaisempaa ohjetta saa hakea, ainoa haaste on odottaa pari päivää mehun tekeytymistä. Sain tämän lapsuudestani tutun juoman reseptin isältäni.

Isäukon raparperimehu


1,5 l raparperia
sitruuna
600 g sokeria
7 l vettä

Paloittele raparperi. Pese sitruuna huolellisesti ja siivuta se kuorineen. Laita kaikki ainekset sankoon tai muuhun vähintään 10 litran astiaan ja sekoita. Peitä astia kannella tai muovikelmulla ja anna mehun tekeytyä huoneenlämmössä kaksi vuorokautta. Välillä voi käydä vähän sekoittelemassa (ja maistelemassa). Pullota ja nauti kylmänä.

Niittyleinikin ja oletettavasti kuusaman kukkia
Kuvausrekvisiitta pääsi lopulta maljakkoon.

Katsaus puutarhaan

Juhannuksena ehdimme rennon yhdessä olon lisäksi saada pihamme yleisilmeen vihdoin kuntoon. Kukkapenkkeihin kyllä jäi vielä tyhjiä koloja, ja muutamia pieniä ja vähän isompiakin projekteja siintää mielessä, mutta ainakin siisteyden osalta olen nyt tyytyväinen pihaamme. Leikkasin nurmikon, kitkin rikkaruohot pensasaidan seasta, pesin likaiset kukkaruukut ja lakaisin laatoitetun alueen perinpohjaisesti. Kuulosta vähältä näin pienellä pihalla, mutta yllättävän paljon siihenkin sai menemään aikaa.

Pensasaidan alueen kitkeminen tuntui hommista työläimmältä. Aitammehan leikattiin keväällä alas, ja sen jälkeen rikkaruohot olivat rauhassa saaneet vallata pensailta alaa. Vasta, kun huomasin naapurin siistineen oman aidanpätkänsä, tajusin minäkin ryhtyä toimeen. Täysin rikkaruohottuneesta aidasta ei tullut otetuksi kuvaa, mutta alla on kuva pätkästä, jonka olin ehtinyt kitkeä vain toiselta puolelta.

Pensasaita puoliksi kitkettynä
Kitkentäjätettä syntyi valtavasti.
Lopputulos oli kaiken vaivan arvoinen.
Nurmikon leikkuun yhteydessä leikkelin ruohonleikkurilla pois myös kielokasvuston tuijan ja sen vieressä kasvavan pensaan ympäriltä. (Pensasta veikattiin kuusamaksi, ja alan itsekin kovasti kallistua sen kannalle.) Kielot olivat jääneet nekin pahasti rikkaruohojen sekaan eikä niistä kukkinut kuin pari. Tuumin, että olisi sama silputa ne jo nyt ja toivoa, ettei niitä enää näkyisi meidän pihalla myrkyllisyytensä vuoksi. Jäljelle jäi nyt kuitenkin ruma ruskea läntti, johon pitäisi kehitellä jotain muuta kasvia. Otan mieluusti ideoita vastaan!

Mitähän näiden juurelle istuttaisi?
 Raparperipolku on nyt saanut muotonsa, ja vähitellen sen ympärillä olevat kukkapenkitkin alkavat täyttyä taimista. Paljonhan tässäkin on vielä laittamista, mutta näyttää se jo huomattavasti paremmalta kuin alkukeväästä.

Raparperipolku
Raparperipolun seutu vähän toisesta vinkkelistä
Pihamme laatoitettu alue oli pitkään likaisten ruukkujen peitossa. Niiden peseminen on ehkä tympein puutarhaan liittyvä homma, jonka tiedän. En kuitenkaan viitsinyt jättää kyseistä puuhaa syksyllekään, joten eihän siinä auttanut kuin pyytää miestä täyttämään vesisaavi ja rueta tiskaamaan. Nyt on ruukut puhtaina varastossa odottamassa seuraavia kylvöjä ja istutuksia, ja laatoitettu aluekin näyttää nyt siltä, että siellä viitsii viettää aikaa.

Laatoitus alkaa liljojen vierestä.
Takaoven oikealle puolelle sijoitin ruukkuistutuksia.
Yllä olevassa kuvassa isommassa valoisessa ruukussa kasvaa peittoruusu 'The Fairy', pienemmässä valkoisessa ruukussa hortensia, pitkässä ruukussa mansikkaa 'Greenfinger' ja lyhdyssä pensasköynnöskrassia 'Whirlybird Mahogny'.

Oven vasemmalla puolella oleva ruukkuistutus
Oven vasemmalle puolelle sijoitin lyhtyjen kaveriksi ruukun, jossa kasvaa lilja 'Muscadet', jaloakileijoja 'Mckana Giants' sekä yksi lumihiutale.

Takaoven vasemmalla puolella on enemmän laatoitettua aluetta.
Haaveilen hieman isommasta puutarhapöydästä, jotta mahtuisimme jatkossa koko perhe saman pöydän ääreen. Jo nyt pöytä on hieman ahdas kahdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle, puhumattakaan, kun lapsia on kohta kaksi. Olisi myös kiva voida kutsua ystäviä puutarhaamme syömään ilman, että osa joutuu seisomaan..

Työkalut ja mullat nököttää pihan nurkassa.
 Työkaluille ja multasäkeille ei pihaltamme oikein löydy järkevää paikkaa. Varasto meillä toki on, mutta se sijaitsee etupihan puolella. Työkalut ovat sen verran ahkerassa käytössä, etten näe järkeä säilyttää niitä varastossa, kun niitä tarvitaan enimmäkseen takapihalla. Koitin vähän peittää rumaa näkymää korkeilla ruukkuistutuksilla, mutta kyllä tuohon tarvitsisi jonkun paremman näkösuojan. Ajattelin hommata siihen säleikön, jota vasten voisi istuttaa jotain peittävää kasvia. Tältäkin osin saa heitellä ideoita.

Pihan viimeisessä nurkassa rehottaa toinen raparperipuska.
 Raparperin ja oletetun kuusaman välistä pitäisi vielä kitkeä rikkaruohoja, mutta toisaalta tuo kohta pihasta on mielestäni ihan siedettävän näköinen puolivillinäkin. Harmittavinta tässä näyssä on mielestäni jättimäinen raparperi. Sen varret kun ansaitsisivat paikkansa piirakoissa, mehuissa ja muissa herkuissa, mutta kahdessa raparperipuskassa on meidän perheellemme aivan liikaa, vaikka osan pistäisi pakkaseen.

Nyt aion kuitenkin keskittyä pihamme kauniisiin puoliin ja miettiä epäkohtia joskus myöhemmin. Sää on hieman kolea ja sateinen, mutta mikäli aurinko jossain vaiheessa pilkistää, voisin istahtaa puutarhapöydän ääreen lukemaan puutarhalehtiä ja juomaan ehkä maailman parasta raparperimehua, jonka ohjeen saatte seuraavassa tesktissäni.

Lopuksi vielä ihailtavaksi pari liljan kuvaa, joiden myötä toivottelen kaikille oikein mukavaa ja rentoa sunnuntaita!

'Josephine'
'Muscadet'

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Pihamme kukkijoita

Enpäs malttanutkaan eilen tehdä pihahommia rikkaruohojen kitkentää ja yhden ruusunraadon istutusta lukuunottamatta. Pihallamme on nimittäin viimein alkanut kukkia!

Rikkaruohoja kitkiessäni minulta pääsi ihan oikea huudahdus, kun katseeni kohtasi yhtäkkiä kauniin valkoisen kukan. Jalokärhöni 'Mrs. George Jackman' oli avannut ensimmäisen nuppunsa kuin varkain! Siellä se piileskeli lähellä maanrajaa lehtiensä suojissa. Siihen unohtui rikkaruohot ja suuntasin vauhdilla hakemaan kameraa.

'Mrs. George Jackman'in tämän kesän ensimmäinen kukka
En muistanutkaan sen kukinnon olevan noin komea, suuri ja runsas! Olen aivan haltioitunut! Nuppujakin tässä murusessa on jo vaikka kuinka, joten kukkaloiston ei pitäisi olla sen osalta ohi ihan hetkeen.

Oriental-lilja 'Josephine' on kasvattanut aivan valtavat nuput ja niistä ensimmäinen on nyt aukeamaisillaan. Odotan innolla sen lopullista aukeamista, mutta toisaalta nautin myös jokaisesta edistysaskeleesta nuppuasteella. On ollut jännittävä seurata, miten pienistä nupuista on kasvanut pikkuhiljaa isompia ja isompia, ja kuinka ne ovat punertuneet enemmän ja enemmän.

Ei pitäisi mennä enää pitkään, kun nuppu lopulta aukeaa!
Pihlajamme kukkii myös, mutta ainakin muihin saman seudun pihlajoihin verrattuna sen kukinta on varsin vähäistä.

Pihlajan kukintaa
Pihlajankukkia on valitettavan vähän.

Olen pohtinut, pitäisikö pihlaja kaataa kokonaan pois. Aiempi asukas on kaatanut siitä yhden rungon. Siitä jäänyt kanto paljastui aivan lahoksi, kun tyttäreni potki sitä. Huomasin kannon vaurioittaneen myös viereistä runkoa ja pelkään puun lahoavan hiljalleen kokonaan.

Mansikantaimiin on puhjennut viime päivinä runsaasti ihania valkoisia kukkia. Vesi kielellä odottelen jo marjoja, mutta onneksi mansikankukistakin riittää ainakin silmäniloa!

Mansikka kukkii suloisesti.
Kesäkukkien kanssa viherpeukaloni taitaa kasvaa keskellä kämmentä. Ostamani lumihiutale oli vielä ostovaiheessa näyttävännäköinen, mutta nyt suurin osa kukista on kuihtunut ja jäljelle jääneetkin ovat varsin vaatimattomia. Siirsin sen isompaan ruukkuun muutaman muun kukan seuraksi ja toivon, että se vielä elpyisi.

Yksittäinen lumihiutaleen kukka, todellisuudessa se on hieman violetimpi.
Miljoonakello sentään kukkii kauniisti!
 Lopuksi vielä kukkia, joiden tunnistamisessa tarvitsisin apua.

Tunnistamaton sininen kukkanen
Näitä kasvaa pihallamme muutama.

Tällainen pinkkikukkainen puu kasvaa myös pihallamme.
Puun kukintaa lähempää
Vielä yksi kuva samaisen puun kukista
Olisin kiitollinen, jos joku osaisi auttaa noiden kasvien tunnistamisessa!

Sain muuten eilen tyhjennettyä oman kamerani muistikorttia osittain, joten jotkut näistä kuvista kuvasin sillä. Lähikuvatkin onnistuvat huomattavasti paremmin, kun käytössä on viimein oma, tuttu kamera. Nyt vain odottelen, että puutarhaamme puhkeaa lisää upeita kuvattavia!
 
Kukkivatko suosikkikasvinne teillä parhaillaan, onko niiden kukinta vasta edessäpäin vai kenties mennyt jo ohi? Minun suosikkejani taitaa tänä kesänä olla kärhöt ja liljat, ainakin tällä hetkellä..