tiistai 20. helmikuuta 2018

Koko perheen omenaletut

Tein nuorimmaistamme ajatellen Vauva-lehden helmikuun 2018 numerosta napatun reseptin mukaan omenalettuja, jotka ovat maidottomia ja sokerittomia, ja sopivat näin ollen sormiruokailemaan opetteleville pienokaisille. Herkullisen makunsa ansiosta (etenkin hunajalla ja marjoilla höystettynä) nämä maistuvat myös isommille lapsille ja aikuisille.

Koko perheen omenaletut


1 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaurahiutaleita
1/4 tl leivinjauhetta
1/4 tl kanelia
1/4 tl kardemummaa
 1 muna
1 dl kauramaitoa
1 rkl öljyä
2-3 omenaa

Sekoita jauhot, hiutaleet, leivinjauhe, kaneli ja kardemumma keskenään. Sekoita toisessa kulhossa muna, kauramaito ja öljy. Yhdistä seokset. Kuori omenat ja leikkaa niistä noin 0,5 cm paksuja siivuja. Dippaa omenasiivut taikinassa ja paista pannulla öljyssä molemmilta puolilta kullanruskeiksi.

Yksinkertaista, mutta herkullista
-etenkin itsepoimittujen luonnonmarjojen kera

maanantai 19. helmikuuta 2018

Tulppaanikausi on täällä!

Tulppaanit, nuo ihanat kevään airuet! Viime viikolla vietimme tyttäreni syntymäpäiviä. Ihana ystäväni toi meille kauniin tulppaanikimpun. Lisäksi sisälle unohtamani ruukun tulppaanit ovat puhjenneet kukkaan. Meillä nautitaan siis tulppaanien loistosta sekä maljakossa että ruukussa.

Helmikuu on tulppaanien aikaa.
'Pretty in Pink' -sekoituksen tulppaani
Tulppaaneissa on niin herkullisia värejä.
Ihanat nuput
Ruukkutulppaanien seasta pilkistää krookuksen 'Vanguard' versoja.
Minun elämäni on ollut, ja tulee edelleen olemaan, kovin kiireistä. Ihan kiva niin, sillä kiireni ovat mukavaa sorttia: viime viikolla järjesteltiin ja juhlittiin tyttäreni 3-vuotissynttäreitä, ensi viikolla on jälleen yhdet synttärit, ja lisäksi olen aloitellut uutta työtä. Työ on onneksi sellainen, että pystyn edelleen hoitamaan lapsia kotona ja tekemään töitä silloin kuin haluan ja sen verran kuin haluan. Vaikka kiireni siis ovatkin mukavia, en valitettavasti ehdi kirjoittelemaan tänne niin usein kuin haluaisin. Hiljaisuudestani huolimatta olen kyllä lukenut muiden ihania blogeja, vain kommentointi on jäänyt vähemmälle. Toivottavasti kevään myötä aikani riittää paremmin myös kirjoittamiseen!

Aurinkoista alkanutta viikkoa!

torstai 8. helmikuuta 2018

Kasvilamppuja ja heräteostoksia

Tuulikki vihjaisi Kukkia ja koukeroita -blogissaan Airamin kasvilampusta. Menin etsimään kyseistä lamppua Hankkijalta. Ihan vastaavaa lamppua en löytänyt, mutta päädyin ostamaan kaksi kappaletta Nelson Gardenin kasvilamppua, jotka käyvät kätevästi vanhaan jalkalamppuuni.

Tällaisiin lamppuihin päädyin.
 En ole ennen käyttänyt kasvivaloja, joten toivotaan, että ostamani lamput oikeasti toimivat! Niitä taitaa olla aika paljon erilaisia, osa varmaan toimii paremmin kuin toiset. Rehellisesti sanottuna en ole niihin juurikaan perehtynyt. Mutta kokeillaan nyt näitä! Ensimmäiset siemenet ehdin toivon mukaan kylvämään tämän viikonlopun aikana.

Lähden harvoin Hankkijalta kotiin ilman heräteostoksia. Tälläkin kertaa mukaan tarttui pari ylimääräistä juttua.

Tämä kaunis orkidea maksoi ainoastaan viisi euroa.
Eihän tuota kaunotarta voinut vastustaa, kun hinta oli vain vaivaisen vitosen! Olen jo pidemmän aikaa haaveillut orkideasta. En ole viitsinyt sellaista ostaa, niistä kun saa yleensä pulittaa yli kympin, enkä ole lainkaan varma, saanko niitä pysymään hengissä. Kaikki hyväksi koetut orkidean hoitovinkit otetaan ilolla vastaan!

Toinen heräteostoni löytyikin sitten siemenosastolta. Monet bloggaajat ovat tänä keväänä esitelleet houkuttavia tomaatinsiemen hankintojaan tai kertoneet tomaattihaaveistaan. Minä olen joinain vuosina kokeillut tomaatin kasvatusta valmiista taimista vanhempieni pihassa, mutta sato on ollut aika surkeaa. Tomaatteja on kyllä tullut, mutta suurin osa on jäänyt vihreiksi. Välillä ajattelin, että jätän tomaattien kasvatuksen suosiolla muille. Mutta, mutta, nyt minä sitten läksin kaupasta onnesta kihisten tomaatinsiemenpussi mukanani.

Lajikkeeksi valikoitui Maatiaiskanasen kehuma 'Tigerella'.
Minulla ei ole kasvihuonetta, joten tarvitsin lajikkeen, jota voi kasvattaa myös ulkona. 'Tigerella'n pitäisi pärjätä ulkona suotuisalla paikalla. Toivotaan, että pihani olosuhteet ovat sille otolliset! Jos tomaatin kasvatukseni nyt onnistuu, saatan ensi vuonna kokeilla useampaakin lajiketta..

Kaunista loppuviikkoa!

tiistai 6. helmikuuta 2018

Iloinen vahinko

Olin pari viikkoa reissussa lasten kanssa. Ensin menimme vanhempieni luo, siitä Rovaniemelle ja paluumatkalla olimme vielä hetken vanhempieni luona. Reissu toi mukavaa vaihtelua arkeen. Tällä kertaa kamera pysytteli kuitenkin enimmäkseen laukussa ja keskityin katsomaan maailmaa ihan omin silmin. Niinpä en ala kirjoittamaan mitään ihmeempää matkakertomusta, pelkkä teksti ilman kuvia olisi ehkä hiukan kuivaa luettavaa.

Muutaman kuvan nappasin kuitenkin potkuriajelulta vanhempieni luota. Nämä kuvat on siis Savosta.

Aurinko paistoi pilvien lomasta.
Metsätiellä potkuri luisti ja sielu lepäsi.
Auringonvalo siivilöityi kauniisti oksien lävitse.
Harmittelin aiemmin kuusikuvieni vähäistä määrä.
Tästä kuvasta kuusia ei ainakaan puutu!
Tie oli yhdestä kohtaa aivan jäässä. Jää oli lumen suloisesti puuteroima.
Sitten otsikon lupailemaan iloiseen vahinkoon. Kotiin palattuani löysin kauhukseni työhuoneeni lattialta unohtuneen kukkaruukun. Ennen reissua olin peitellyt varaston sipulikukkaistutukset havuilla, mutta yksi ruukku jäi ilman peitettä, joten toin sen hetkeksi sisälle kehitelläkseni sille jonkin suojan. Kuten arvata saattaa, unohdin ruukun niille sijoilleen. Tältä se näytti vietettyään työhuoneessa kaksi viikkoa:

Työhuoneen lattialla, katseilta piilossa, tapahtui kasvun ihme.
Istutin ruukkuun syksyllä tulppaanisekoitusta 'Pretty in Pink' ja krookusta 'Vanguard'. Jos en ihan väärässä ole, niin nuo esiin tulleet versot kuuluvat tulppaaneille. Versot venyvät pituutta vauhdilla, niiden kasvun melkein kuulee. Ihanaa seurata niiden kehitystä ja odottaa ensimmäisiä nuppuja..

Muuten on vielä kovin talvista. Pakkasta on kymmenisen astetta, lunta isot kinokset ja uuttakin satoi päivällä hiljakseen. Tammikuu meni kuitenkin niin nopeasti ohi, etten edes ehtinyt aloittamaan uutta kylvökautta. Sehän tarkoittaa, että helmikuu menee sitäkin nopeammin ohi, onhan päiviä vähemmän, ja ne vähäisetkin kuluvat lennokkaasti siemenpusseja rapistellessa ja tyttären synttäreitä juhliessa. Eipä aikaakaan niin ollaan maaliskuussa. Se tuo tullessaan toivon lumien sulamisesta ja mullan kuopsutteluun pääsystä..

Huoletonta helmikuuta, ihanat lukijani!

torstai 18. tammikuuta 2018

Neljä kuvaa vuodesta -haaste

Sain mielenkiintoisen Neljä kuvaa vuodesta -haasteen Tiiulta Puutarhahetki-blogista. Haasteen on aloittanut Kivipellon Saila. Näin puutarhani ensimmäisen kesän jälkeen onkin kiva katsoa taaksepäin, mitä kaikkea vuoden aikana on ehtinyt tapahtua. (Aloitan puutarhani aikakauden laskun siitä, kun me muutimme tänne asumaan.)


Valitsin kuvakohteeksi Ruusupenkin ja Suomi100-penkin alueen.

KEVÄT

Suomi100-penkissä kasvoi vielä herttavuorenkilpeä.
 Keväällä Suomi100-penkissä kasvoi edellisten asukkaiden jäljiltä herttavuorenkilpeä, eikä Ruusupenkkiä ollut vielä olemassakaan. Aloitin Suomi100-penkin muokkauksen siirtämällä vuorenkilvet vanhempieni pihaan.

KESÄ

Kesällä Suomi100-penkki oli saanut seurakseen Ruusupenkin.
Kesän aikana istutin Suomi100-penkkiin muun muassa loistokurjenpolvia 'Concord Crush'. Ruusupenkki syntyi ja istutin siihen ruusuja 'The Fairy', äitienpäiväruusun sekä ruusun 'Aspirin Rose'. Penkin reunoille istutin kurjenpolvia, karpaattienkelloa ja yrttejä.

SYKSY

Lokakuussa puutarha valmistautui talven tuloon.
Syksyllä istutin kukkapenkkeihin pussikaupalla kukkasipuleita. Ensi kevät näyttää siis melko erilaiselta kuin viime kevät. Suomi100-penkkiin pääsi luonnollisesti sinisten ja valkoisten kukkien sipuleita, Ruusupenkkiin puolestaan päätyi keltaisten ja sinisten kukkien sipuleita. Lokakuussa siivosin puutarhan talviteloille.

TALVI

Tammikuussa 2018 puutarha uinuu paksun lumivaipan alla.
Tänä talvena kasveilta ei ainakaan ole puuttunut lumipeitettä. Toisaalta puutarhaa ei ole myöskään vaivanneet kovat pakkaset, ainakaan vielä. Siispä on toivoa, että kasvit selviävät talvesta hyvin. Lintuja ei ole pihallamme juurikaan vieraillut talipallotarjoilusta huolimatta. Liekö syynä marjoja pullollaan olevat pihlajat vai alasleikatut pensasaidat, tai kenties paikkaa vaihtanut talipalloteline. Jänisten jälkiä sentään näkyy silloin tällöin.

 Sellainen oli minun puutarhani vuosi. Toivottavasti ensi vuonna kasvit kukoistavat ja saan tehtyä uusia kivoja hankintoja ja istutuksia.

Haastan mukaan Katin 100% outdoor -blogista, Molleyn Jonninjoutavaa ja kaikkea siltä väliltä.......... -blogista, Kurjenkellon Pienen pihan suuria unelmia -blogista sekä Reetan Kasvin paikka -blogista.

Tässä haasteen säännöt:
"Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina, ehkä samasta paikasta. Tiedän, että neljä kuvaa on aika rajallinen, voisiko siis olla neljä tunnelmaa ja kuvia tietenkin enemmän...
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia. Haasteen voi toteuttaa "varjohaasteena" eli neljä kuvaa kissan vuodesta. Puutarhakissan omistajat voivat halutessaan yhdistää haasteet.
Mukaan voi siis haastaa neljä blogiystävää - tai kuinka monta haluaa. Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä."

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Ensi kesän puutarhaprojekteja

Minulla on tapa haaveilla milloin mistäkin pienestä tai suuresta, enemmän tai vähemmän mahdottomasta. Puhun usein haaveistani ääneen, ja yleensä kuuntelijaksi joutuu (tai siis tietenkin pääsee) mieheni. Monesti nämä haaveeni koskevat puutarhaa. Unelmoin muun muassa omasta hedelmätarhasta, metsäpuutarhasta, rauniopuutarhasta, muotopuutarhasta ja perhospuutarhasta, näin muutama mainitakseni. Ne kaikki eivät tietenkään millään mahdu pienelle rivitalopihallemme. Siispä haaveilen rakentavani kyseisiä puutarhoja vanhempieni pihaan, isäni kotipaikalle tai ihan uudelle tontille, jollaisen hankkisin heti, jos voittaisin lotossa. Kerran mieheni sitten tokaisi minulle, että "tekisit edes oman pihamme joskus valmiiksi". Taisin olla ihan hiljaa tai sitten vastasin jotain vähemmän järkevää. Ajatus jäi kuitenkin kytemään mielessäni, ja olen tullut siihen tulokseen, että mieheni sanoissa piileksii viisaus.

Haaveilen muun muassa metsäpuutarhasta.
Kuva Pörsänmäen valkovuokkometsästä toukokuulta 2016
 Puutarha ei tietenkään tule koskaan täysin valmiiksi, tai ainakin se vaatii jatkuvaa huoltoa ja hoivaa. Mutta myönnetään fakta, meidän pihamme näyttää keskeneräiseltä. Kukkapenkeissä on isojakin aukkopaikkoja, reunuskiviä puuttuu vielä pitkältä matkalta, eikä piha ole muutenkaan viimeistelty. Siispä tänä vuonna aion panostaa omaan puutarhaamme ja mahdollisuuksien mukaan tehdä sen "valmiiksi". Tässä vähän alustavia suunnitelmia.

RAPARPERIPOLKU

Raparperipolku on takaoven läheltä lähtevä pieni polku Liljapenkin ja Ruusupenkin välissä. Se päättyy umpikujaan, jonka päässä kasvaa raparperi.

Raparperipolku
Aikomukseni on askarrella polulle betonista raparperinlehden muotoiset askelkivet. Ensin täytyisi kuitenkin poistaa nurmikko ja laittaa tilalle kasvamaan jotain matalaa maanpeittokasvia. Hyviä vaihtoehtoja saa suositella!

Tein Raparperipolun viime vuonna.
 Aikomukseni on poistaa polun päässä oleva raparperi tai siirtää se pihallamme olevan toisen raparperipuskan viereen. Mietin sen tilalle runkoruusua, mutta toisaalta sellainen vaatii talvetuksen suhteen ehkä liikaa vaivannäköä.

RUUSUPENKKI

Ruusupenkki on pihallamme aika keskeisellä paikalla. Sen päässä on vielä tilaa yhdelle tai kahdelle uudelle ruusulle, ellen sitten keksi laittaa sinne jotain muuta kasvia, kuten gladioluksia, joita siellä kasvoi viime kesänä.

Ruusupenkki kesällä 2017
 Ruusupenkki kaipaisi enemmän reunuskasveja, joten niitä täytyy hankkia lisää. Raparperipolun puoleisella reunalla ajattelin pitäytyä samoissa lajeissa, joita siellä jo on, eli karpaattienkelloa, neidonkurjenpolvea ja valkoista verikurjenpolvea. Pihan puolelta penkkiä reunustaa erilaiset yrtit. En ole vielä päättänyt, pitäydynkö sillä puolella kokonaan yrteissä vai hankinko niiden kaveriksi kukkia.

Ruusupenkin yrtit kesällä 2017
Istutin Ruusupenkkiin syksyllä aika runsaasti kukkasipuleita. Keväällä aion merkitä ylös kaikki aukkopaikat uusia kukkasipuleita varten. Niissä pitäytynen sinikeltaisissa väreissä.

LILJAPENKKI

Liljapenkki sijaitsee talomme seinustalla. Siinä kasvaa nimensä mukaisesti liljoja, joiden vieressä kohoaa neljän kärhön ympäröimä kärhötuki. Liljojen sekaan minun oli tarkoitus kylvää jo syksyllä maariankelloja. Mikäli ehdin, laitan niiden siemeniä lähiaikoina hankikylvöihin ja istutan ne sitten keväällä Liljapenkkiin.

Liljapenkki kesällä 2017
Kärhöjen keskelle kylvin viime kesänä ruiskaunokkeja ja se osoittautui aika kivaksi ratkaisuksi. Saattaa olla, että teen niin myös tänä kesänä. Voisipa ruiskaunokkeja kylvää vaikka liljojenkin sekaan.

Kärhötuen aluetta kesällä 2017
 Kärhötuen toisella puolella kasvaa ainakin kotkansiipiä. Ne ajattelin kaivaa ylös ja viedä vanhempieni pihaan. Niinpä niiden tilalle mahtuisi jokunen uusi lilja.

Myös Liljapenkkiin jäi joitain aukkoja kukkasipulien osalta, joten sinnekin saan ensi syksynä istutella uusia sipuleja. Liljapenkkiin valitsen vaaleanpunaisia ja valkoisia kukkia.

SUOMI100-PENKKI

Suomi100-penkki sijaitsee Liljapenkin jatkeena. Oikeastaan niillä ei ole mitään selkeää rajaa, mutta kutsun Suomi100-penkiksi osaa, joka jää ihmeellisen puurakennelman keskelle. Rakennelman tarkoitus ei ole vieläkään selvinnyt minulle. Joka tapauksessa ajattelin hyödyntää sitä köynnöstukena. Aikeeni on istuttaa sen Liljapenkin puoleiseen päähän jokin kärhö ja toiseen päähän jokin köynnösruusu. Harkitsen köynnösruusua 'New Dawn', kärhön suhteen en ole tehnyt vielä sen suurempia pohdintoja. Ehkä valitsen vaan jonkun, joka sointuu kivasti köynnösruusun sävyihin.

Suomi100-penkki kuvassa vasemmalla
Luulen, että Suomi100-penkin kasvit vaativat uudelleenjärjestelyä. Loistokurjenmiekat 'Concord Crush' voisi siirtää penkin takaosaan tai jompaankumpaan reunaan. Epämääräiset syysleimut, joiden piti olla kyläkurjenpolvia 'Laura', siirrän varmaan vanhempieni pihaan. Samoin teen todennäköisesti yksinäiselle kuunliljalle 'Frances Williams'. Samoja kuunliljoja kasvaakin jo vanhempieni pihassa. jaloritarinkannukset 'Black Night' ja 'Percival' saavat siirron joko penkin etuosaan tai eri reunaan kuin loistokurjenmiekat. Siirtojen jälkeen täytyy katsoa tyhjät paikat ja miettiä, mitä niihin laittaisin.

MUU PIHA

Tuijan ympärille aion istuttaa jotain maanpeitekasvia ja syksyllä kukkasipuleita. Samoin voisi kenties tehdä etupihan tuijalle, jos aika riittää. Takapihan tuijan lähellä olevan raparperipuskan luo ajattelin väkertää lapsille leikkipaikan. Haluaisin sinne pöydän, mutta en oikein tiedä millaisen. Olisi kiva, jos pöydän yhteyteen saisi kasvuastian kukille tai vaikkapa mansikoille, mutta toisaalta pöydän rakenteen tulisi olla sen verran kevyt, että sen saa siirrettyä talveksi varastoon.

Lasten leikkipaikka sopisi jonnekin näille paikkeille.
Takapihallamme on talon seinustalla laatoitusta, mutta lähes jokainen laattaa keikkuu ja heiluu. Ne pitäisi kaivaa ylös ja laittaa uudelleen paikoilleen ja uusia perustukset. Voi kuitenkin olla, ettemme ehdi tekemään sitä vielä tänä vuonna. Laatoitetulle alueelle haluan joka tapauksessa laittaa oikein runsaita ruukkuistutuksia. Tänä kesänä aion tehdä yhtäläiset ruukkuistutukset ja istuttaa lähinnä yhtä lajia per ruukku tai ainakin pysytellä samansävyisissä kukissa. Luultavasti valitsen vaaleanpunaisia ja valkoisia sävyjä. Etupihalle haluan myös runsaat, romanttiset ruukkuistutukset.

Laatoitetulla alueella on paljon tilaa ruukkuistutuksille.
Loppuun vielä kertaukseksi ja selvennykseksi lista ensi kesän tehtävistä. Tästä on helppo jatkossa itsekin seurata, mitä pitäisi tehdä ja mitä olen jo saanut tehtyä.

Tehtävälista 2018

- nurmikon poisto Raparperipolulta
- Raparperipolun nurmikon tilalle maanpeitekasvia
- raparperinlehden muotoiset askelkivet Raparperipolulle
- raparperin poisto/siirto Raparperipolun päästä
- keksi uusi kasvi raparperin tilalle
- Ruusupenkin päähän uusi(a) ruusu(ja) tai gladioluksia
- reunuskasvien hankkiminen Ruusupenkkiin
- kevätkukkien aukkopaikkojen merkitseminen Ruusupenkkiin
- uusien kukkasipulien istutus Ruusupenkkiin
- maariankellojen hankikylvö tai suorakylvö Liljapenkkiin
- ruiskaunokkien kylvö kärhöjen keskelle (ja liljojen sekaan)
- kotkansiipien siirto vanhempieni pihaan
- uusien kasvien (liljojen?) istutus kotkansiipien tilalle
- kevätkukkien aukkopaikkojen merkitseminen Liljapenkkiin
- uusien kukkasipulien istutus Liljapenkkiin
- köynnösruusun (New Dawn?) hankkiminen Suomi100-penkkiin
- kärhön hankkiminen Suomi100-penkkiin
- syysleimujen siirto pois Suomi100-penkistä
- kuunliljan 'Frances Williams' siirto pois Suomi100-penkistä
 - Suomi100-penkin uudelleenjärjestäminen
- takapihan tuijan ympärille maanpeitekasveja ja kukkasipuleita
- etupihan tuijan ympärille maanpeitekasveja ja kukkasipuleita
- lasten leikkipaikan tekeminen
- pöydän hankkiminen lasten leikkipaikkaan
- takapihan laattojen uudelleenlaitto
- ruukkuistutuksia takapihan laatoitukselle
- ruukkuistutuksia etupihalle

Tällaisia puuhia olen suunnitellut ensi kesälle. Lisäksi olisi tarkoitus tehdä vanhempieni pihaan ainakin leikkokukkapenkki. Tahtoisin sinne myös metsäpuutarhan, ja haluaisin harventaa turhan tiheäksi ja varjostavaksi käynyttä metsää. Isäni ei ole toistaiseksi ollut kovin myötämielinen suunnitelmieni suhteen. Täytyy siis jatkaa hänen pehmittelyä..

 Joko sinä olet tehnyt puutarhasuunnitelmia ensi kesälle?

perjantai 12. tammikuuta 2018

Kodin keväistys

Kotimme sisustus on pikkuhiljaa muuttunut keväisemmäksi ja keväisemmäksi. Loppiaisena riisuin joulukuusen ja heitin sen pihalle. Samalla pakkasin sisältä kaikki muutkin joulukoristeet laatikoihin ja etsin tilalle keväisempiä koristeita. Takapihan tuijaan jätin sentään vielä jouluvalot. Ne saavat valaista pimeitä iltoja vielä tämän kuun loppuun.

Väreistä minua viehättävät tällä hetkellä vaaleanpunainen ja vihreä, erityisesti tuollainen vastapuhjenneen koivunlehden vihreä. Käytävän hyllyltä tontut ja käpykoristeet saivat häipyä, ja tilalle laitoin hyasintteja ja tuikkukipot.

Tuikut on vielä tarkoitus vaihtaa valkeisiin.
 Toiselle käytävän hyllylle tein huonetuoksupullon ympärille sekalaisen asetelman pienistä koristeista. Minulla on aika paljon pieniä koriste-esineitä, joille on vaikea löytää sopivaa paikkaa. Ehkä pitäisi rueta tekemään lyhtyihin tai lasipurkkeihin pienoismaisemia, jollaiset olivat ainakin jokin aika sitten muodissa.

Puutarhurin tavaroista voisi tehdä yhtenäisemmänkin asetelman..
Kaikkein eniten tykkään olohuoneen seinällä olevasta tasosta. Se on pyhitetty pelkästään koristeille, ja sitä tulee katsottua tiuhaan, sillä se sijaitsee keskeisellä paikalla. Lisäksi se on sen verran korkealla, etteivät lapset ylety siirtelemään sen päällä olevia tavaroita. (Muiden hyllyjen päällä olevat koristeet vaihtavat toisinaan kummasti paikkaansa..)

Raikas yhdistelmä pinkkiä ja vihreää!
Kuvanottohetkestä on jo joku päivä aikaa, ja tulppaaneista on jäljellä enää muutama. Otin myös valkoisen kynttilän pois, siirsin vasemmassa reunassa olevan tuikkukipon sen tilalle ja laitoin vasempaan reunaan hyasinttimaljakon.

Toinen amaryllikseni on jo puhjennut kukkaan, toinen vasta raottaa hieman yhtä nuppuaan. Joulunarsissien varret kasvavat edelleen tuskallisen hitaasti. Tällä vauhdilla niistä tulee varmaan pääsiäisnarsisseja..

Amaryllis 'Miniature Evergreen' kukkii nyt upeasti.
Mieheni kävi äsken ostamassa meille uuden telkkarin. Pyysin häntä tuomaan samalla minulle jonkun kukan, vaikkapa orkidean. Hän palasi kotiin pienen sinikukkaisen kukan kanssa ja kysyi "onko tämä ees se amaryllis vai minkä sinä halusit?" No, ei ihan ollut orkidea, eikä edes amaryllis, vaan saintpaulia. Mutta olen minä niitäkin toivonut lisää yhden vaaleanpunaisen version kaveriksi, joten en valita. Kaikki kukat ovat kivoja, etenkin jos mies on ne ihan itse ostanut minulle.

Vähän erilainen orkidea/amaryllis ;)
Nyt lähden etsimään uudelle kukalleni sopivaa suojaruukkua varastoni kätköistä.

Tunnelmallista viikonloppua!