torstai 6. helmikuuta 2020

Suloiset saintpauliat

Saintpaulia eli paavalinkukka on huonekasveista yksi ehdoton suosikkini. Ne ovat helppohoitoisia ja kukkivat komeasti vuodesta toiseen. Lapsuudenkodissani niitä kasvoi, ja kasvaa itse asiassa edelleen, rivissä ikkunalaudalla. Ehkä siksikin ne ovat minulle niin mieleen.

Saintpaulia Saintpaulia ionantha
Oma saintpauliakokoelmani on vielä suppea, mutta toissapäivänä se kasvoi kahdella uudella yksilöllä. Ihastelen usein erilaisia saintpaulioita kaupoissa, mutta huokeasta hinnasta huolimatta en raaski ostaa niitä juuri koskaan. Toissapäivänä olin kuitenkin huonolla tuulella ja päätin piristää itseäni kukkasilla.

Ennestään minulla on yksi sini- ja yksi vaaleanpunakukkainen paavalinkukka. Lisäksi olen lisännyt yhteen ruukkuun molempia. Tarkoitukseni oli, että kumpikin kukkisi samassa ruukussa. Taisi kuitenkin käydä niin, että vain vaaleanpunainen yksilö alkoi kasvaa.

Parin päivän takaisilla ostoksilla päädyin kaksivärisiin saintpaulioihin. Toinen on sinivalkoinen ja toinen vaaleanpunavalkoinen. Terälehtien reunat on hauskasti aaltoilevat.

Tässä vaaleanpunavalkoinen tulokas
Saintpauliat myytiin pienissä ruukuissa, joten edessä on ruukkujen vaihto isompiin. Ajattelin tehdä sen sitten, kun teen muillekin huonekasveille keväthuollon, niin ei tarvitse kahteen otteeseen siivota multasotkuja. Meillä ei ole sisätiloissa oikein kunnon paikkaa kasvihommille, joten suoritan mullanvaihdot millon kylpyhuoneessa, milloin työhuoneen tai olohuoneen lattialle levitettyjen sanomalehtien päällä. Haaveissani siintää iso omakotitalo, jossa olisi sisällä omat tilat kasvien hoitoon ja pihalla paljon alaa kukkaistutuksille sekä hyötytarhalle. Ehkä sekin haaveeni joskus toteutuu, mutta nyt mennään näillä, mitä on.

Tässä , kuten ensimmäisessäkin kuvassa, sinivalkoinen tulokas
 Saintpauliat viihtyvät huoneenlämmössä puolivarjossa. Kastelu on parasta tehdä aluslautasen kautta, kunhan huolehtii, ettei vesi jää pitkäksi aikaa seisomaan lautaselle. Itse suoritan kastelun useimmiten mullan pinnalle. Silloin täytyy olla tarkkana, ettei lehdille jää vettä, koska se vaurioittaa lehtiä. Talvella multa saa kuivahtaa kasteluiden välillä, mutta kesäkaudella multa olisi hyvä pitää tasaisen kosteana. Minulla multa tuppaa kuivumaan aina kastelujen välissä, mutta siitä paavalinkukkani eivät ole olleet moksiskaan. Kesäkaudella lisään kasteluveteen esimerkiksi Biolanin ravinnenestettä.

Koska viimekertainen yritykseni kasvattaa yhdessä ruukussa kahta eriväristä saintpauliaa epäonnistui, ajattelin nyt yrittää samaa uudestaan. Viime kerralla laitoin kummankin pistokkaan suoraan samaan ruukkuun. Tällä kertaa kokeilen niin, että laitan pistokkaat ensin erillisiin ruukkuihin, ja kun uusia lehtiä alkaa muodostua, siirrän ne isompaan, yhteiseen ruukkuun.

Lehtipistokas 5.2.2020
Saintpaulioiden jakaminen on helppoa lehtipistokkaista. Lehti leikataan ruoteineen emokasvista, lyhennetään ruoti muutaman sentin mittaiseksi ja upotetaan vinottain taimimultaan niin, että vain lehtiosa jää mullan pinnalle. Mullan alle upotettuun ruotiin kasvaa pian uudet juuret ja eipä aikaakaan, niin mullan pinnalle alkaa ilmestyä uusia lehtiä.

Nyt vain odotellaan kasvun ihmettä.
Lokoisaa loppuviikkoa!

7 kommenttia:

  1. Saintpauliat ovat suloisia - ja meilläkin oli niitä lapsuudenkodin ikkunalla. Tämä taitaa olla yhteinen lapsuudenkotimuisto aika monelle ♥
    Juuri vastikään ihastelin kerrottuja saintpaulioita, kun kävelin kukkakaupan ohi. Minulla ei ole yhtäkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitaa tosiaan olla aika yleinen lapsuudenkotimuisto. <3 Tuohan tarkoittaa selvästi sitä, että ohi kävelyn sijaan sinun täytyy ensi kerralla poiketa kukkakaupan sisään ostamaan kerrottu saintpaulia. :)

      Poista
  2. Sama juttu, äidillä oli rivi Saintpaulioita. Minullakin niitä oli joskus useampia ja lisäsin niitä samalla tavoin, kuin sinä.
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sinullakin on samankaltaisia muistoja. Kiitos samoin sinulle mukavaa viikonloppua!

      Poista
  3. Minunkin äidilläni on ollut välillä santtu tai kaksikin, mutta ei kyllä muistaakseni koskaan mitään pitkää rivistöä eikä tuollaisia rimpsureunaisia. Nuo ovat niin nättejä! Pitäisiköhän joskus investoida pari euroa omaan santtuun ja kokeilla, saisinko sen pidettyä hengissä? Saintpauliathan tietääkseni viihtyvät vähän varjoisammassakin? Mukavaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heitin sinua haasteella, pääset penkomaan kevätkuvia :)

      Poista
    2. Investoi ihmeessä! Kyllä viihtyvät hyvin varjoisammassakin. Kuulostaa mieluisalta haasteelta, käynpä heti kurkkaamassa blogiisi. :) Mukavaa viikonlopun jatkoa!

      Poista