Päivän ostokset

Edellisessä postauksessa ehdin juuri lupaamaan, että kunhan daalian juurakot saapuvat kauppoihin, pyrin ostaamaan niitä vain kaksi kappaletta. No, nyt on varaa ostaa enää yksi, sillä aamuisella ruokaostosreissulla huomasin, että kevään kukkasipulit ja juurakot olivat saapuneet Prismaan, ja sieltä tarttui heti mukaani yksi daalian juurakko.

Daalia 'Edinburgh'

 Kyseistä 'Edinburgh' daaliaa olen kasvattanut ennenkin, mutta silloin juurakko osoittautui jonkun aivan muun daalian juurakoksi. Pidetään peukut pystyssä, että tämänkertainen juurakkoni kuuluu ihan oikeasti 'Edinburgh'ille. Olen käynyt kerran Skotlannin pääkaupungissa Edinburghissa, ja aion varata sinne palkintomatkan itselleni, kunhan saavutan erään tavoitteeni. Tämä daalia siis sekä muistuttaa mukavasti aiemmasta reissustani, että kannustaa minua saavuttamaan tavoitteeni.

Kauppaan oli saapunut myös liljojen sipuleita. Tällä kertaa mukaani tarttui vain pari pussia, vaikken olekaan asettanut itselleni minkäänlaista rajoitetta liljojen suhteen. Yllätin itsenikin! Kaiken lisäksi nämä liljat pääsevät vanhempieni pihaan. Omaan puutarhaani joudun tekemään kasviostokset erittäin harkiten, sillä tila alkaa olemaan niin vähissä. Silti täytyy nostaa itselleni hattua, sillä yleensä en voi vastustaa ihania kasveja, vaan hankin niitä ja mietin vasta sitten, minne saan ne mahtumaan. Onkohan minussa ruennut tapahtumaan muutosta? Olenko ehkä oppinut järjestelmällisemmäksi ja harkitsevaisemmaksi? Veikkaan, että viimeistään siinä vaiheessa alkaa lipsumaan, kun taimet saapuvat myymälöihin.

Lilja 'Golden Joy'

Äitini pitää kirkkaista väreistä, joten ostin keltaisen ja punaisen liljan sipuleita. En ole vielä varma, minne sijoitan nämä vanhempieni pihassa, mutta siellä ei onneksi ainakaan tilanpuute tule vastaan.

Lilja 'Red Country'

Kävin myös Hankkijalla katsomassa, olisiko sieltä löytynyt pelargonien pistokkaita. Ei löytynyt, mutta sen sijaan ostin ruusupavun siemeniä. Lupasin toki olla ostamatta uusia siemeniä tänä keväänä (lukuunottamatta vanhempieni kasvimaalle tarvittavia suorakylvettäviä hyötykasveja), mutta tässä kohtaa teen poikkeuksen. Rakas lapsuuden koirani Ruusun Vesa eli tutummin Papu jouduttiin vastikään päästämään pilven reunalle, joten täytyyhän pikkuherran muistoksi kasvattaa ruusupapua. Aion myös istuttaa jonkun oikein kauniin ruusun vanhempieni pihaan, lähelle Papun hautaa. Hyviä ehdotuksia IV-vyöhykkeellä viihtyvästä ruususta otetaan vastaan. Ulkonäön ja kestävyyden lisäksi arvostan kaunista nimeä.

Ruusupapu 'Lady Di'

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, esittelen Prismasta ostamani pari suloista narsissia. Pakkasta on nyt viitisen astetta, joten taidanpa uskaltaa jättää narsissit päiväksi ulos. Yöksi on kuitenkin turvallisempaa nostaa ne sisälle, sillä lähiöiksi pakkanen noussee kymmenen asteen tienoille. Ensi viikolla ainakin päivällä pitäisi taas olla plussaa, joten sitten narsissit voinevat viettää myös yöt ulkona.

Vähän ujostelevat narsissit

Ensimmäiset narsissit pääsivät punottuun ruukkuun vanhan perunalaatikon päälle, aivan etuoven vierelle. Valitsin tarkoituksella narsisseja, jotka ovat vielä enimmäkseen nupullaan, jotta ne kestäisivät mahdollisimman pitkään.

Ehkä edellisiäkin kainostelevammat narsissit

 Toisen ruukun laitoin seinällä olevaan kartionmalliseen tötteröön. Tötterössä talvea koristanut calluna sai törkeästi lähtöpassit. Meillä aletaan koristautua kevääseen!

Aurinkoisia helmikuun viimeisiä päiviä!

Taimien helmikuisia kuulumisia

Ulkona paistaa ihanasti aurinko ja povatut pakkasetkin näyttäytyvät täällä vain parin pakkasasteen tienoilla, joten kohta on mentävä ulos nauttimaan kauniista, raittiista ilmasta. Sitä ennen ajattelin kuitenkin tulla päivittämään taimieni kuulumisia välipalan syönnin lomassa.

Ensimmäinen erä vihanneskrassia tuli jo syödyksi, joten kylvin toissapäivänä uuden erän. Yleensä en kasvata vihanneskrassia kuin kevättalvella, mutta tänä vuonna ajattelin kasvattaa sitä niin kauan kuin vanhoja siemeniä riittää.

Ensimmäisen erän viimeiset vihanneskrassit pääsivät leivälle.

Persilja 'Bravour' kaipaa kipeästi koulintaa. Olen sen verran laiska koulija, että kylvän yleensä vain yhden siemenen tai siemenryppään per ruukku. Miksiköhän menin kylvämään persiljan siemenet hajakylvönä yhteen ruukkuun?

Villiintynyt persilja

Pinaatin 'Viroflex' taimista toinen on melko säälittävä, nuokkuva yksilö. Laitoin sille pienen tukikepin, sillä muuten se makoili pitkin multia. Toisesta taimesta on sen sijaan kasvanut jo ihan mukavankokoinen, itsenäisesti seisova kaveri.

Tässä reippaampi 'Viroflex'-pinaatti

Kahdeksasta kylvämästäni tomaatista seitsemän on hengissä. Itse asiassa en enää muista, kuoliko yksi vai eikö se lähtenyt lainkaan itämään. No, seitsemän tomaattia kyllä riittää minulle. Mahtuupahan kasvihuoneeseen yhden tomaatin tilalle jokin muu kasvi.

Tomaattijono sekä oikeassa yläkulmassa harjaneilikan vallaton varsi.

Mielestäni tämä piskuinen 'Tiny Tim' -tomaatin taimi on niin söpö.

 Tomaattien lehdissä huomasin vaaleita läiskiä. Yritin selvittää, mistä se voisi johtua. Härmältä tuo ei minusta vaikuta, mutta voin olla väärässäkin. Melko kosteat olot noilla kyllä on minikasvihuoneessa, vaikkei kansi olekaan tiiviisti paikoillaan. Sitäkin pohdin, voiko näin nuorilla taimilla olla jonkin ravintoaineen puute. Taimeni kasvavat Biolanin kylvö- ja taimimullassa. Kuulisin mielelläni muiden mielipiteitä, mistä vaaleat laikut voivat johtua.

Tällaisia vaaleita laikkuja esiintyy tomaattien lehdissä. Kuvassa 'Tigerella'

 Paprikoita kylvin kaksi, mutta kumpikaan ei ole lähtenyt itämään. Toisen siemen homehtui ja toinenkin näyttää pahasti siltä, ettei se lähde kasvuun. Luulen, että hankin paprikan taimet valmiina. 

Heittelin jokunen päivä takaperin talvettamani daaliat roskikseen, sillä niihin ei ollut tullut minkäänlaisia elonmerkkejä. Ehdin heittää kaksi kolmesta menemään, kun huomasin kolmannessa orastavaa kasvua. Ehkä ne kaksi muutakin olisi vielä lähteneet kasvuun, jos olisin malttanut odottaa hetken. No, onpahan nyt ainakin yksi daalia kasvamassa. Ja onpahan tilaa uusille daalioille. Odotan innolla, että juurakot saapuvat kauppoihin. Daalioissa on niin herkullisiä lajikkeita, että niiden ostaminen on kuin irtokarkkien valitsemista -päätös on vaikea. Yritän kuitenkin ostaa vain kaksi uutta daalia. Todella vaikea päätös edessä siis.

Daalia 'Lavender Perfection' kurkistaa kohti kevättä.

Lopuksi vielä ihan pakko laittaa kuva harjaneilikasta. Se on nimittäin aukaissut toisen kukkansa. Silkkaa suloisuutta!

Kaunista keskiviikkoa!

Kevään ensimmäisiä

Teen lähes päivittäin kierroksen puutarhassani etsimässä kevään merkkejä. Tämänpäiväinen pihakierrokseni tuotti tulosta. Kannatti kumartua oikein lähelle maan pintaa ja kurkkia perennojen viimevuotisten lehtien taa, sillä Suomi100-penkistä löytyi suloisia tähtilumikellon nuppuja.

Tämä yksilö oli ehtinyt kasvussaan pisimmälle.

Ihasteltuani nuppuja tovin ja napattuani niistä jokusen kuvan, asettelin kurjenmiekkojen lehdet huolellisesti takaisin niiden suojaksi. Ensi viikolle on taas luvattu pakkasia, joten toivottavasti lehdeet suojaavat nuppuja riittävästi.

Ensimmäiset piipot löysin puutarhastani jo tiistaina. Yllättäen ensimmäsenä löytyi tulppaanien piippoja, vaikkeivat ne suinkaan ole kevään ensimmäisiä kukkijoita.

Tulppaanien alut puskevat lehtien läpi kohti valoa 18.2.2020.

Seuraavana päivänä löysin sitten myös krookusten ja helmililjojen alkuja.

Tämä lienee krookus 'Blue Pearl'

Helmililjapuskia on Ruusupenkissä runsaasti, joten haaveilen jo ihanasta sinisestä kukkamerestä.

Helmililjan alkuja 23.2.2020

Myös sisällä on kevättä ilmassa. Syksyllä puutarhan siivous jäi minulta kesken ja lumi peitti alleen ulos unohtuneet ruukut ja puutarhatyökalut. Joulukuun sulien kelien aikaan kävin hakemassa ne sisälle putsattavaksi ja sitten varastoitavaksi. Likaiset ruukut unohtuivat kylpyhuoneen lattialle useammaksi päiväksi. Lopulta huomasin, että yhteen ruukkuun jääneet surkeat taimet olivatkin alkaneet kasvaa. Nyt yksi noista taimista on alkanut kukkia!

Kevään ensimmäinen kukka!

Kukinnan, puutarhapäiväkirjani viimevuotisten merkintöjen ja googletuksen perusteella kasvi paljastui harjaneilikaksi. Se onkin kaksivuotinen kasvi, joten ei ihme, että se heräsi henkiin tultuaan pelastetuksi talviselta takapihalta.

Pieni harjaneilikan kukka ilahduttaa minua suunnattomasti.

Ensi viikolle on tosiaan taas luvassa pakkasta, mutta ennusteet ovat muttuneet parin päivän takaisesta, eivätkä enää lupaakaan niin kovia pakkasia. Pääosin lämpötilan pitäisi pysyä muutaman pakkasasteen tienoilla, joten piipoilla ja tähtilumikellojen nupuilla ei lienee pitäisi olla mitään hätää.

Saapa nähdä, millaiset kelit maaliskuu tuo tullessaan. Minua ei haittaisi, vaikka kevät tulisi jo ihan kunnolla, mutta jos lunta ja pakkasta vielä tälle keväälle tulee, niin toivottavasti ne tulisivat nyt, eivätkä vasta huhti- tai toukokuussa!

Millaista säätä siellä on ja joko sinun pihaltasi löytyy kevään merkkejä?

Keskiviikon kukkasia

Tänään on ollut kovin harmaa päivä. Jäisellä tiellä juostessani sain todella pitää kielen keskellä suuta yrittäessäni pysyä pystyssä, joten lenkki jäi aikomaani huomattavasti lyhyemmäksi. Eilisestä auringonpaisteesta ei ole enää tietoakaan, vaan taivasta peittää tiivis pilvirintama. Koskapa nyt ei tee mieli enempää ulkoilla, ajattelin piristää päivää hempeiden tulppaanien ja neilikoiden kuvilla.

 

 

Mukavaa keskiviikkoiltaa!

Helmikuiset taimivauvat

Sain tänään viimeisetkin helmikuun kylvöt tehtyä, kun kylvin tummalehtisen, sinikukkaisen kurjenpolven ja sinikukkaisen lehtoakileijan siemenet. On vähän tyhjä olo, sillä kuu ei ole vielä edes puolessa. Voi olla, että jokunen maaliskuulle suunnittelemani kylvö tuleekin tehtyä jo tässä kuussa. Tekisi kovasti mieli laittaa kasvamaan jotain nopeakasvuista, kuten samettikukkaa.

Lehtoakileija ja kurjenpolvi -kylvöt 11.2.2020

 Kylvin kurjenpolven ja lehtoakileijan samaan ruukkuun, sillä ne molemmat kaipaavat kylmäkäsittelyä. Laitoin keskelle ruukkua pahvin erottamaan kylvöt toisistaan, peitin ruukun rei'itetyllä muovikelmulla ja nostin sen sitten jääkaappiin, josta otan sen parin viikon päästä huoneenlämpöön.

Vihanneskrassi 11.2.2020

Vihanneskrassit alkavat olla jo vähän turhankin isoja, sillä en ole muistanut syödä niitä riittävän ahkerasti. Nostin vihanneskrassit ennen viikonloppua keittiöstä työhuoneeseen tyttäreni syntymäpäiväjuhlien tieltä, joten ne eivät ole nyt olleet kätevästi näkyvillä ruokaa laittaessa. Ehkäpä huomenna siivoan ja laitan kasvit takaisin paikoilleen.

Maustemeirami 11.2.2020

Maustemeirami on aloittanut kasvunsa reippaasti. Taimet joutaisikin kohta koulia. Ajattelin yrittää siirtää nämä muutaman taimen nipuissa erillisiin ruukkuihin.

Pinaatti 'Viroflex' 11.2.2020

Pinaatti 'Viroflex' on kasvanut myöskin mukavasti. En ole ennen kasvattanut pinaattia, joten seuraan sen kasvua mielenkiinnolla. Pinaattia minulla kasvaa vain pari tainta, sillä sen voi aivan hyvin (tai ehkäpä jopa mieluummin) suorakylvää. Ajattelin kuitenkin kokeilla myös esikasvatusta ja mahdollisesti jopa jättää nämä esikasvatetut kokonaan sisälle kasvamaan.

Tomaatti 'Tiny Tim' 11.2.2020

  Tomaateista ensimmäisenä itämään ehti 'Tiny Tim'. Loputkin seuraavat varmaan pian perästä. Paprikassa 'California Wonder', salaattiseoksessa 'Baby Leaf' ja persiljassa 'Bravour' ei vielä näy kasvua.

Ihanaa, kun pöydät alkavat pikku hiljaa peittyä taimipurkeista!

Kevään kaipuu -haaste

Sain kevään kaipuu -haasteen Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnalta. Haasteen on aloittanut Tiiu Puutarhahetki-blogista. Helmikuu onkin oivaa aikaa selailla aiempien vuosien kevätkuvia ja haaveilla tulevasta keväästä.

Pirteät 'Golden Yellow' krookukset ilahduttavat toivottavasti tänäkin keväänä.

Keväästä kaipaan yllättäen eniten kukkia ja vehreyttä. Lisääntyvä valo ja lämpö ovat toki myös tervetulleita pitkän talven jälkeen.

Tulppaanit 'Huis ten Bosch', 'Mystik van Eijk' & 'Don Quichotte'
kukkivat Liljapenkissä keväällä 2019.

Lumen alta esiin työntyvät ensimmäiset vihreät piipot saavat sydämeni läikkymään ilosta. Ne kertovat, että kevät on alkanut!

Viimekeväinen tähtilumikello

Ensimmäisten lumikellojen jälkeen alkavat krookukset, hyasintit ja tulppaanit avata kukkiaan, raparperi puskee hassuja alkujaan mullasta ja koivuihin puhkeaa hiirenkorvia. Joka päivä vehreys on yhä runsaampaa ja auenneita kukkia löytyy päivä päivältä enemmän.

Hyasintti 'Delft Blue' viime keväältä

 Ihanaa, että tuo kaikki on vielä edessäpäin! Vaikka kaipaankin kevättä välillä todella paljon, pidän myös helmikuisen hangen loisteesta, valon leikittelystä jääkiteiden pinnalla ja poskia nipistelevästä pakkasesta. Tänään lämpötila on tosin taas plussan puolella, sataa vettä ja kaikkialla on todella liukasta. Niinpä kevätkaipuukin nostaa päätään. Nyt onkin sopiva hetki asettua pöydän ääreen suunnittelemaan puutarhan tulevaa kevättä. Kaipuu helpottuu hieman (tai mahdollisesti pahenee entisestään), kun selailee taimikuvastoja sekä puutarhalehtiä ja upottaa välillä sormet kylvömultaan.

Ukkolaukka 'Purple Sensation' keväältä 2019

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki -Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuviisi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki

Haastan mukaan seuraavat blogit:

Selätön puutarhuri
Puutarhan Lumo
Navettapiian Puuhamaa

Enää hetki, niin kevät saapuu luoksemme!
(kuvassa tulppaani 'Don Quichotte')

Suloiset saintpauliat

Saintpaulia eli paavalinkukka on huonekasveista yksi ehdoton suosikkini. Ne ovat helppohoitoisia ja kukkivat komeasti vuodesta toiseen. Lapsuudenkodissani niitä kasvoi, ja kasvaa itse asiassa edelleen, rivissä ikkunalaudalla. Ehkä siksikin ne ovat minulle niin mieleen.

Saintpaulia Saintpaulia ionantha

Oma saintpauliakokoelmani on vielä suppea, mutta toissapäivänä se kasvoi kahdella uudella yksilöllä. Ihastelen usein erilaisia saintpaulioita kaupoissa, mutta huokeasta hinnasta huolimatta en raaski ostaa niitä juuri koskaan. Toissapäivänä olin kuitenkin huonolla tuulella ja päätin piristää itseäni kukkasilla.

Ennestään minulla on yksi sini- ja yksi vaaleanpunakukkainen paavalinkukka. Lisäksi olen lisännyt yhteen ruukkuun molempia. Tarkoitukseni oli, että kumpikin kukkisi samassa ruukussa. Taisi kuitenkin käydä niin, että vain vaaleanpunainen yksilö alkoi kasvaa.

Parin päivän takaisilla ostoksilla päädyin kaksivärisiin saintpaulioihin. Toinen on sinivalkoinen ja toinen vaaleanpunavalkoinen. Terälehtien reunat on hauskasti aaltoilevat.

Tässä vaaleanpunavalkoinen tulokas

Saintpauliat myytiin pienissä ruukuissa, joten edessä on ruukkujen vaihto isompiin. Ajattelin tehdä sen sitten, kun teen muillekin huonekasveille keväthuollon, niin ei tarvitse kahteen otteeseen siivota multasotkuja. Meillä ei ole sisätiloissa oikein kunnon paikkaa kasvihommille, joten suoritan mullanvaihdot millon kylpyhuoneessa, milloin työhuoneen tai olohuoneen lattialle levitettyjen sanomalehtien päällä. Haaveissani siintää iso omakotitalo, jossa olisi sisällä omat tilat kasvien hoitoon ja pihalla paljon alaa kukkaistutuksille sekä hyötytarhalle. Ehkä sekin haaveeni joskus toteutuu, mutta nyt mennään näillä, mitä on.

Tässä , kuten ensimmäisessäkin kuvassa, sinivalkoinen tulokas

 Saintpauliat viihtyvät huoneenlämmössä puolivarjossa. Kastelu on parasta tehdä aluslautasen kautta, kunhan huolehtii, ettei vesi jää pitkäksi aikaa seisomaan lautaselle. Itse suoritan kastelun useimmiten mullan pinnalle. Silloin täytyy olla tarkkana, ettei lehdille jää vettä, koska se vaurioittaa lehtiä. Talvella multa saa kuivahtaa kasteluiden välillä, mutta kesäkaudella multa olisi hyvä pitää tasaisen kosteana. Minulla multa tuppaa kuivumaan aina kastelujen välissä, mutta siitä paavalinkukkani eivät ole olleet moksiskaan. Kesäkaudella lisään kasteluveteen esimerkiksi Biolanin ravinnenestettä.

Koska viimekertainen yritykseni kasvattaa yhdessä ruukussa kahta eriväristä saintpauliaa epäonnistui, ajattelin nyt yrittää samaa uudestaan. Viime kerralla laitoin kummankin pistokkaan suoraan samaan ruukkuun. Tällä kertaa kokeilen niin, että laitan pistokkaat ensin erillisiin ruukkuihin, ja kun uusia lehtiä alkaa muodostua, siirrän ne isompaan, yhteiseen ruukkuun.

Lehtipistokas 5.2.2020

Saintpaulioiden jakaminen on helppoa lehtipistokkaista. Lehti leikataan ruoteineen emokasvista, lyhennetään ruoti muutaman sentin mittaiseksi ja upotetaan vinottain taimimultaan niin, että vain lehtiosa jää mullan pinnalle. Mullan alle upotettuun ruotiin kasvaa pian uudet juuret ja eipä aikaakaan, niin mullan pinnalle alkaa ilmestyä uusia lehtiä.

Nyt vain odotellaan kasvun ihmettä.

Lokoisaa loppuviikkoa!

Tammikuun kylvöt 2020

Niin vain hurahti vuoden ensimmäinen kuukausi. Ainakin minusta aika on kulunut kuin siivillä. Palasin vuoden alusta opiskelemaan ja mieheni reissutyöt loppuivat. Siispä minulla on huomattavasti enemmän vapaa-aikaa kuin vuosi sitten. Koulupäiviä on vain muutama kuukaudessa ja lisäksi teen hyvin satunnaisesti töitä, joten ehdin olemaan todella paljon kotona. Toki minun täytyy opiskella kotona ahkerasti, mutta siitäkin huolimatta aikaa jää nyt paljon paremmin rakkaille puutarhapuuhille.

Tammikuussa aloitin kylvöpuuhat suunnitelmani mukaisesti.

KYLVÖT 2020

25.1.
persilja 'Bravour'

maustemeirami

salaatti 'Baby Leaf mix'

vihanneskrassi

pinaatti 'Viroflex'

Tammikuun kylvöistä itämään ovat ehtineet vihanneskrassi, pinaatti 'Viroflex' sekä maustemeirami. Että tekeekin sielulle hyvää katsella kirkkaan vihreitä versoja, niiden kasvuvoimaa sekä lupausta tulevasta keväästä ja kesästä.

Vihanneskrassi 3.2.2020 kuvattuna

Vihanneskrassi on vuoden ensimmäisistä kylvöistä yksi lemppareistani sen huiman kasvuvoiman vuoksi. Ensimmäiset versot on jo maisteltu. Näitä on kätevä kylvää lisää sitä mukaa, kun veroja nyppii syötäväksi. Itse tykkään laittaa vihanneskrassia leivän päälle. Seuraavaksi ajattelin kokeilla sitä salaatin seassa.

Tämä kuva on myöskin otettu 3.2.2020.

Tein kasveille tällä kertaa nimilaput teippaamalla pahvista leikatut nimikyltit grilli- tai hammastikkujen päihin. Grillitikut ovat käteviä, sillä nimilaput jäävät sen verran korkealle, etteivät ne kastu taimia kastellessa.

Pinaatti 'Viroflex' on myöskin kasvanut nopeasti.

Eilen jatkoin kylvöjä tomaatin ja paprikan siemenillä. Kovasti syyhyttäisi jo päästä kylvämään myös kukkia, mutta niiden kylvöt olen aikatauluttanut maalis- ja huhtikuulle. Vain kylmäkäsittelyä kaipaavan lehtoakileijan ja tummalehtisen kurjenpolven aion kylvää jo tässä kuussa. Tosin jos syyhy pääsee oikein pahaksi, saatan aloittaa osan maaliskuun kylvöistä jo helmikuun lopulla.

Ihanaa, kun pääsee taas elämään tiiviisti kasvien parissa!

Puutarhavuosi 2019 -haaste

 Heti alkuun pahoitteluni sekavan värisestä tekstistä. Jostain syystä teksti näkyy osittain mustana ja osittain harmaana. Yritin äsken muuttaa kaiken teksin harmaaksi, mutta lopputuloksena suunnilleen joka toinen lause oli harmaa ja joka toinen musta, joten päätin, että tämä alkuperäinen on kuitenkin parempi. Ehkä tuolta koodauksen puolelta saisi muutettua koko tekstin harmaaksi, mutta siihen perehtymiseen olen liian laiska. Koittakaa kestää!

Kasvin paikka -blogin Reetta haastoi minut mukaan Puutarhavuosi 2019 -haasteeseen, jonka on laittanut alulle Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna. Sekä Minnalla että Reetalla on aivan ihanat blogit, joihin kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa, jos ne eivät vielä ole tuttuja.

Alla minun vastaukseni haasteeseen.
 

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

 Näistä parhaiten jotain sellaista, jota en ole ennen tehnyt, kuvannee suunnitelmissa pysyminen. En toki suinkaan täysin, tai edes lähes täysin, pysynyt suunnitelmissani. Noudatin suunnitelmiani kuitenkin huomattavan paljon paremmin kuin aiempina vuosina. Se ei tosin johtune kovin suuresti siitä, että olisin jotenkin tullut suunnitelmallisemmaksi tai järkevämmäksi, vaan yksinkertaisesti siitä, että minulla oli viime vuonna todella vähän aikaa puuhastella puutarhassa. Ylimääräisiä ei siis juuri ehtinyt kehittelemään, ja monet välttämättömämmätkin puutarhahommat tulivat laiminlyödyiksi.

Minä sain hieman yllättäen töitä ja olinkin töissä koko viime vuoden parin viikon kesälomaa lukuunottamatta. Samalla mieheni oli työkomennuksella viettäen kotona pelkästään viikonloput. Niinpä vastasin arkena yksin kodin ja lasten hoitamisesta. Koko vuosi meni siis oikeastaan kellon tahtiin tanssien. Siksi en kyennyt nauttimaan puutarhahommistakaan normaaliin tapaan, sillä takaraivossa naputti koko ajan "kiire, kiire, kiire".

Keväällä 2020 pihalla näytti kuitenkin kauniilta.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Kuten edellä mainitsinkin, pysyttelin melko hyvin suunnitelmissani. Monta suunnitelmaa tosin jäi toteuttamatta, mutta ainakaan en tehnyt mitään isompia suunnittelemattomia juttuja. 

Kelloköynnöksen istuttaminen tähän ruukkuun oli yksi harvoista suunnitelmistani.

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

 Vaikka kiireinen kesä olikin, niin taisinpa ainakin pari kertaa lähteä paikallisen Hankkijan pihasta melko täyden peräkontin kera kotia kohti. Pienellä pihallamme on nykyään enää suht rajoitetusti tilaa uusille kasveille, joten taimihankinnoissa on kuitenkin pakko käyttää syvää harkintaa.

Turkestaninmaksaruoho oli yksi uusista hankinnoistani.

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

 Valitettavasti puutarhakaudesta 2019 jäi päällimmäiseksi muistoksi lukuisat kuivuuteen kuolleet kasvit. Kasvihuoneesta ei saatu satoa käytännössä yhtään, sillä tomaatit ja paprikat kituuttelivat alusta asti liian vähällä kastelulla ja antoivat lopulta kokonaan periksi. Kastelun puutteesta voin tietenkin syyttää vain itseäni. Raskaasta, kiireen siivittämästä arjesta huolimatta olisi kannattanu uhrata vartti tai puoli tuntia illasta kastelukannun kanssa puutarhassa kuljeskelemiselle. Veikkaanpa, että stressitasokin olisi samalla laskenut. Tulevana puutarhakautena en aio tinkiä ainakaan kastelusta!

Tomaatin 'Tigerella' raakileita.
Myöhemmin nämäkin joutuivat antamaan kuivuudelle periksi.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Haluaisin vihdoin ja viimein saada Raparperipolun valmiiksi. Lilja-, Suomi100- ja Ruusupenkin välissä kulkevalta Raparperipolulta puuttuu vielä osa raparperinlehtilaatoista sekä laattojen ympärille istutettavista sammalleimuista. 

Raparperipolun loppupää näyttää jo hyvältä.

 6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?
 
Vaikka nyt päällimmäisenä muistona onkin kuivuuteen kuolleet kasvit, niin toivon, että jatkossa muistaisin viime kesän ihanasta kukkaloistosta. Vaikka monet kasvini kärsivätkin vähäisestä kastelusta, oli puutarhassani myös upeaa kukintaa. Erityisesti kevät oli häikäisevän kaunis. Krookukset ja tulppaanit eivät pettäneet tälläkään kertaa.

Krookusten ihanaa väriloistoa.

 7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Hmm.. Tätähän joutuu ihan tosissaan miettimään. Ei siksi, että saavutuksia olisi paljon, vaan siksi, etten saanut oikeastaan mitään valmiiksi. Tyytyväisin taidan olla Ruusupenkin kokemaan muodonmuutokseen. Siirsin penkkiä reunustaneet yrtit pihan toiselle reunalle. Ajatukseni oli istuttaa niiden tilalle kukkia, mutta päädyin lopulta mansikkaan. Ostin keväällä keijupatsaan, joka pääsi koristamaan Ruusupenkin päätyä. Lopuksi rajasin Ruusupenkin kivillä. Rajaus tekee penkistä todella siistin ja viimeistellyn näköisen. Kivet sain maalla asuvalta rakkaalta ystävältäni. Kaiken lisäksi kiviä on lupa hakea tarvittaessa lisää, joten ensi kesänä pääsen rajaamaan myös tuijan ympärille tekemäni kukkapenkin kivillä. Onnea on ihanat ystävät!

Tämän parempaa kuvaa en Ruusupenkistä löytänyt,
mutta saanee tästä jonkinlaisen käsityksen reunakiveyksestä
ja kiveyksen vieressä olevista mansikantaimista.

Valitettavasti viimevuotiset puutarhakuvani ovat suurelta osin aika heikkolaatuisia. En ehtinyt syventymään kuvaamiseen kunnolla vaan kävin vain sillon tällöin räpsimässä jokusen otoksen. Tuloksena on pääosin tärähtäneitä kuvia, joissa kuvakulma on kehno ja tarkennus missä sattuu.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Tähänkin on vaikea vastata. Pidän hankkimistani keijupatsaista. Myös kärhöille hankkimani köynnöstuki on mielestäni aivan ihana. Mutta ehkä parasta antia on kuitenkin kaikki hankkimani uudet kasvit, erityisesti kukat. Mainittakoon niistä ainakin verenpisara 'Alba', kaukasianmaksaruoho 'Fuldaglut' sekä turkestaninmaksaruoho. Tietenkin listalle on lisättävä vielä syksyllä hankitut kukkasipulit, jotka toivon mukaan palkitsevat syksyn hyisessä kelissä kukkapenkkien äärellä pyllistelleen puutarhurin kukkimalla keväällä oikein komeasti.

Keijupatsas kukkameren äärellä

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

 Sanoisin, ettei mikään hankinta ole varsinaisesti virhe. Niistäkin epäonnistuneista kokeiluista oppii aina jotakin. Vähintään sen, ettei kannata kylvää tuohottomasti siemeniä, jos ei ole aikaa kastella edes muutamaa tainta.

Onneksi luonto tarjosi välillä kasveille kastelua.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Hmm, tämä on taas hankala kysymys. Oikeastaan yllätin itse itseni. Huomasin nimittäin, että keltaiset ja oranssit kukat, kuten kehä- ja samettikukat sekä köynnöskrassit alkoivat tuntua minusta oikein kivoilta. Aiemmin olen ajatellut, etteivät ne kuulu hempeän romanttiseen puutarhaani. Ehkäpä tykästyin niihin kestävyyden ja helppohoitoisuuden takia.

Lisäksi kevään kukkijat yllättävät minut joka vuosi kauneudellaan.

Edessä pirteänvärinen kehäkukka, taustalla samettikukka

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

 Ensimmäisenä mieleen tulee tomaatit. Kesällä 2018 onnistuin niiden kasvatuksessa hyvin ja siitä innostuneena lisäsin taimien ja lajikkeiden määrää vuodelle 2019. Valitettavasti tomaatit tosiaan kupsahtivat kasteluongelmien takia.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?
a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

 Kyllä rahaa kuluu aina eniten kasveihin. Hyvänä kakkosena tulevat multasäkit, joita on raahattava kaupoista selkä vääränä. Komposti olisi kiva, mutta meille semmoista ei mahdu, eivätkä vanhempani ole toistaiseksi moisesta innostuneet, vaikka olen heitä siihen koittanut taivutella. (Kompostimullan rahtaaminen vanhempieni luota yli sadan kilometrin päässä sijaitsevaan kotipuutarhaani olisi kyllä aika järjetöntä.)

Vanhempieni pihaan viime kesänä ostamani kasvi,
joka muistaakseni on köynnöshortensia.

Kirjoitan vanhempieni pihasta erillistä kasvipäiväkirjaa, jota myöskin säilytän vanhempieni luona. Siispä en nyt pääse tarkistamaan, onko tuo kasvi todella juuri köynnöshortensia. Kannattaa siis suhtautua tähän tietoon pienellä varauksella.

13. Mitä opit?

Opin, ettei kastelua kannata ikinä laiminlyödä.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Viime vuodesta opin myös sen, ettei kannata tehdä liian suuria suunnitelmia eikä nostaa odotuksia liian korkealle. Sormia syyhyttää kuitenkin päästä kukkapenkkien ja kasvihuoneen kimppuun ja odotan innolla, että pääsen näkemään, miten talvi on kohdellut puutarhaani. Olen toki tehnyt suunnitelmiakin, mutta niissä olen koittanut panostaa järkeen. Tänä vuonna panostan laatuun, en määrään. Yritän saada yhden homman kerrallaan hoidettua. Parempi yksi kunnolla loppuun asti tehty homma, kuin kymmenen keskeneräistä. Ehkäpä aloitan Raparperipolusta.

Tästä kuvasta näkee Raparperipolun keskeneräisyyden.
Alkupään laatat ja kasvit puuttuvat vielä.

Olipa mukava osallistua tähän haasteeseen. Vaikka viime vuosi olikin minulle puutarhan osalta jopa jonkinasteinen pettymys, tähän haasteeseen vastatessani huomasin, että puutarhassani oli kaikesta huolimatta myös paljon kaunista ja sain siellä jotain aikaankin.

Haastan mukaan seuraavat ihastuttavat blogit:
Pihan vuosi
Kukkia ja koukeroita
 Kivipellon Saila

Tässä vielä haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

Herttaista helmikuuta jokaiselle!