tiistai 18. heinäkuuta 2017

Pieniä, suuria iloja

Viimeiset viikot ovat olleet minun osaltani varsin hiljaisia täällä blogimaailmassa. Meille syntyi kuun alussa pieni poika, eikä blogi siten ole ollut ihan ykkössijalla mielessä. Tai on se ollut mielessä päivittäin, mutta millään en ole ehtinyt pysähtyä tänne kirjoittelemaan ennen kuin nyt. Seuraamiani blogeja olen koittanut ehtiä lukemaan, mutten niissäkään ole vielä kerennyt uusimpiin teksteihin, saati että ehtisin kommentoimaan juuri mitään. Toki ihan positiivista, ettei ihanat lukemiset ainakaan lopu kesken!

Synnytyksen saralta jouduin viettämään sairaalassa yli viikon, joten pihamme oli sillä välin ehtinyt villiintyä aikalailla. Kotiin päästyäni tunsin oloni suorastaan epätoivoiseksi, kun osa kukista oli kuihtunut ja monet muut olivat kuivumisen partaalla. Sormia olisi syyhyttänyt ryhtyä heti hommiin, mutta sektion takia minun oli maltettava vielä päiviä. Viime päivät olenkin sitten viettänyt pihalla silloin, kun lapset ja oma jaksamiseni ovat sen sallineet. Onneksi mies ja tytär ovat auttaneet etenkin kukkien kastelussa. Minä en saa koko kesänä nostella mitään vauvaa raskaampaa ja kukkien kastelu kävisi aika hitaasti kolmen litran kannulla.. Pahimmat rikkaruohot olen kuitenkin saanut kitkettyä kukkapenkeistä. Tekisi mieli puuhastella pihalla enemmänkin, ja päässäni pyörii useita eri suunnitelmia, mutta yritän tyytyä ihastelemaan tällä hetkellä valmiina olevia pihan kohtia.

 Mansikoissa 'Greenfinger' on paljon raakileita, ja pari punoittaa jo lupaavasti. Niitä olen ihastellut tyttäreni kanssa päivittäin, ja etenkin tyttäreni odottaa jo kovasti ensimmäistä maistiaista. Räkättejä pyörii pihallamme sen verran usein, että iskin tänään hallaharsoa mansikoitten suojaksi. Ei kai siitä pitäisi ainakaan haittaa olla?

Jokohan huomenna päästään maistamaan?
 Erityisen tyytyväinen olen ruusupenkin reunaan istuttamistani yrteistä. Ne olivat rehevöityneet runsaasti poissaoloni aikana. Niistä on ihana napata ohikulkiessa maistiaisia tai vain tuoksutella niitä. Ostin jokin aika sitten kaupasta valmiit Järvikylän yrtit: mintun, sitruunamelissan, ruohosipulin sekä mieheni suosikin viinisuolaheinän. Jälkimmäinen on aika kiva väriläiskä muuten vielä kovin vihreävoittoisessa kukkapenkissäni.

Ihanat yrtit!
Kukkijoita on pihallamme tällä hetkellä varsin vähän. Vain muutamassa tuoksuherneessä on kukkia, mutta niiden tuottama ilo on ollut suurin. Tuoksuherneen haju on yksi lempituoksuistani ja ulkonäöltäänkin ne ovat aika ihania.

Tuoksuherne 'Royal Mix' -seoksesta
 Ylläolevan kuvan kukka on oikeasti sävyltään violetimpi. Jostain syystä kamera saa sen näyttämään enemmän vaaleanpunaiselta. Harmi, sillä se on mielestäni oikein herkullisen sävyinen! Alla olevassa kuvassa puolestaan oikeasti vaaleanpunainen tuoksuherne, jonka lajikkeesta minulla ei ole tarkempaa tietoa. Sen siemenpussissa lukee yksinkertaisesti "tuoksuherne, vaaleanpunainen"..

Niin suloinen kukka ja tuoksu..
Peittoruusuissa 'The Fairy' on aika paljon nuppuja. Ne ovat kuitenkin vielä niin tiukasti kiinni, että jää nähtäväksi ehtivätkö ne tänä kesänä kukkaan asti. Toivoisin, että edes yksi ehtisi aueta!

Pienoisia nuppuja on aika runsaasti.
Etupihan ruukkuistutusten verenpisara oli kuollut ja lilja lopettanut kukintansa, joten ostin niiden tilalle syklaamin ja tarhajaloangervon 'Look At Me', jälleen kerran Hankkijalta. Jaloangervolle pitäisi keksiä sopiva paikka kukkapenkistä, jonne sen voisi siirtää syksyllä talvehtimaan. Onneksi tässä on vielä tovi aikaa miettiä.

'Look At Me' ansaitsee nimensä veroisen huomion.
Vesipisarat verhosivat syklaamin kauniisti.
Sisäänkäynti näyttää taas vähän pirteämmältä.
Melkein unohtui mainita pensasköynnöskrassi 'Whirlybird Mahogny', joka on kukkinut jo pitkään. Sen kukat ovat kauniita etenkin läheltä katsottuna.

Eikö olekin ihania yksityiskohtia?
Krassista löytyi jo yksi siemenkin.
Leikkokukat ovat piristäneet päiviämme sisällä, sillä ihanat vieraat ovat tuoneet niitä poikamme syntymän kunniaksi.

Tällaisen kimpun tuore isosisko toi ensitapaamisellaan pikkuveljelleen.
Viehättävää valkoista
Ilahduttavia auringonkukkia
Kaunista ja tuoksuvaa
Tällainen pikainen kirjoitelma tällä kertaa. Saas nähdä, villiinnynkö kuitenkin vielä toteuttamaan tänä kesänä joitain puutarhasuunnitelmia, kovasti ne houkuttaisi.. Yritän pitää blogin niiltä ja pihan kukkijoilta osin suurinpiirtein ajantasalla. Aurinkoista viikon jatkoa!

10 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon! Uusi perheenjäsen pistää varmasti tärkeysjärjestyksen eri uskoon ja puutarha saa hetkeksi jäädä taka-alalle :)
    Suloinen krassi!

    VastaaPoista
  2. Onnea! Onneksi sinulla on apureita. Nyt mussuttelet vauvaa ja puutarhaa pikkuisen vähemmän. Vielä ehdit puutarhaan, mutta vauva on vauva vain kerran. Kauniit kukat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Totta, ehtii niitä puutarhahommia tulevinakin vuosina tekemään.

      Poista
  3. Ihana uutinen. Oikein paljon onnea!
    Kuten Satu tuossa jo sanoikin, sylittele nyt sitä pientä poikaa. Vauvaikä on niin pian ohi ja sitten on aikaa laittaa puutarhaa. Ei se sieltä mihinkään karkaa, vaikka hetkeksi vähän villiintyykin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) Oikeassa olet. Onpahan seuraavina kesinä enemmän puuhasteltavaa pihalla. ;)

      Poista
  4. Onnea kovasti! Puutarhanhoito on loistava harrastus pienten lasten äidille-ei tarvitse lähteä kotoa ja voi harrastaa vaikka päiväunien aikana. Itselleni se oli todella virkistävää, kun olin lasten kanssa kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sekä onnitteluista että piristävästä oivalluksesta! Aika harva harrastus onnistuu yhtä helposti kotiäitinä.

      Poista
  5. Oi, onnea ihanalle perheenlisälle ❤
    Nyt sinulla on pikkuinen hoidettavana, vaikka ne pihahommat ovat siinä edessä, ne tosiaan eivät katoa minnekään tai teet silloin kun on päiväunien aika, mutta muista itsekin levätä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) Täytyy yrittää pitää tasapaino lastenhoidon, puutarhan ja lepäämisen välillä. :)

      Poista